Touko- ja kesäkuu ovat vuoden parasta aikaa. Minulla on nyt kesäloma ja vietän sen kesäteatteriharrastukseni parissa. Tulee paljon ulkoilua säässä kuin säässä. Muutama harrastusvapaapäiväkin väliin mahtuu. Tänään on yksi niistä. Lähden pienelle mattopyykille.

Se harmittaa, että kuukauden aikana tuli kolme kiloa plussaa ja sen pois saaminen on nyt kovin tiukkaa. Senkin jälkeen pitäisi vielä pudotella viisi kiloa, että pääsisin samaan, johon painoni pudotin viisi vuotta sitten. Jos sitten vielä viisi kiloa, niin olisin erittäin tyytyväinen. Enempää ei tarvitse.

Luin viestejänne. Teille, joilla on huolia, toivon kesäisen luonnon tuovan edes pieniä valon hetkiä.

Tervehdys kaverit. Nyt tarvitsen teiltä vinkkejä reissukohteista. Valmistelemme eläkeporukan reissua Helsinkiin elokuun alussa. Pääkaupungin ohjelma on jo lyöty lukkoon mutta nyt kaipaisin vinkkejä vierailukohteista Helsinki- Kaakkois-Suomi välille. Porvoo, Loviisa ja Strömforsin ruukki on jo tutkittu edellisinä vuosina.

Mustikkaposkelle tässä pari ensimmäiseksi mieleen tullutta ideaa (riippuu vähän reitistä ja millä olette liikkeellä - ehkä tilauslinja-autolla?) 

Elimäellä, n. 25 km Kouvolasta pääkaupunkiin päin, on Mustilan arboretum. Totta puhuen en ole ihan viime vuosina siellä käynyt, mutta mieleen on jäänyt muisto leppoisasta kesäpäivästä vehreyden keskellä. Tutkipa paikkaa linkistä: 

https://mustila.fi/

Toinen vaikuttava joskin vaatimattomampi vierailukohde on Kotkan lähistöllä Langinkoskella sijaitseva keisarillinen kalamaja. Tässä Kansallismuseo kertoo siitä: 

https://www.kansallismuseo.fi/fi/langinkoski

Kotkaan jos UK:n kanssa osutaan, niin mennään Merikeskus Vellamoon. Miten lienee merihenkistä tuo teidän porukka? 

https://www.visitkotkahamina.fi/kohteet/merikeskus-vellamo/?gad_source=1&gad_campaignid=11873193806&gclid=EAIaIQobChMIof_Rrsb8lAMVlgqiAx0A8Th2EAAYASAAEgKROvD_BwE

Vantaalla aukeaa just tänään uusi museo, Håkansbölen kartanomuseo.

https://hakansbole.vantaa.fi/fi/palveluhakemisto/toimipiste/hakansbolen-kartanomuseo

Håkansböleen olen menossa heti kun saan UK:n seurakseni. Mies on parhaillaan merellä, jäänmurtaja Tursolla (ei niillä tietenkään mitään jäitä ole, kunpahan huvittelevat 😁)

Mukavaa reissua teille! Ja mukavahan se on suunnitteluvaihekin! 

Kiitos Tiinuliinu vinkeistä. Mustila ja Kotkan kohteet on niin lähellä että niihin on ollut reissuja lähivuosina mutta tuo kartanomuseo vaikuttaa mielenkiintoiselta eikä siellä ole ainakaan kukaan porukasta vielä käynyt. 

Ihania kuvia IL:n Toscanan reissulta Facessa. Italian lämmössä varmaan edes hetkeksi murheet unohtuvat.

Olen aamuisin istunut kahvilla kotimme terassilla ja kuunnellut käen kukuntaa. Jotenkin se tuntuu aina sydämessä asti ja vakuuttaa: Nyt on täälläkin kesä.

Meidän elämässämme on hieman alakuloinen tunnelma. Jatkoa ei kannata lukea, se on eräänlainen huokaus hyvinvointivaltiomme, erityisesti terveyspalvelujen nykytilasta. Kunhan kirjoitan kiukkuni tänne, vaikka olen toki kiukkuani jakanut jo monenkin ystävän kanssa.

Toisaalta meillä on loistava terveydenhuolto, huippu ammattilaiset töissä, tehokas ja monipuolinen hoito on jokaisen saatavilla kohtuu hintaan, MUTTA toisaalta ikuinen ongelma on tuo päivystys vastaanotto. Jostain syystä sen organisoinnissa täytyy olla jotain vikaa, muuten on ihan mahdotonta ymmärtää, miten kauan ihminen joutuu päivystyksessä apua odottamaan (ainoa selitys ei voi olla resurssipula ja asiakasmäärä).

Mieheni vointi oli heikentynyt kovasti. Häntä huimasi, oli paha olo, jalat eivät oikein toimineet, pyörrytti. Sunnuntai aamuna soitin 112 ja sieltä lähetettiin ensihuolto arviomaan mieheni tilannetta. Ensihoitoyksikkö tuli paikalle nopeasti. Mieheni tutkittiin niin hyvin kuin heidän keinoillaan oli mahdollista. Työntekijät konsultoivat vielä OYS:n päivystävää lääkäriä ja lopputulos oli, ettei mitään vakavaa, akuuttia vikaa löytynyt. Tilanteen selvittämiseksi kunnolla kehotettiin miestäni menemään heti maanantai aamuna oman alueen terveyskeskuksen päivystykseen.

Aamulla vein hänet päivystykseen, jonne onneksi ei ole matkaa kuin 8 km. Siellä hän istui pitkään ja hartaasti. Ensin piti jonottaa hoidon arvioon, sitten jonotettiin sairaanhoitajan luo ja sairaanhoitajan tutkimusten jälkeen jonotettiin lääkärin vastaanotolle. Siinä meni aikaa noin neljä (4 ) tuntia. Lääkäri määräsi mieheni sydänfilmiin ja labrakokeisiin. Lääkäri oli ollut hyvin ammattitaitoinen, tutkinut tarkkaan kaiken minkä ilman kokeita pystyi ja hänkin totesi, ettei mitään vikaa löydy. Piti odottaa sydänfilmin ja labrakokeiden tuloksia, joista lääkäri lupasi soittaa heti kun tulokset tulevat.

Hain mieheni kotiin. Hän ehti olla kotona muutaman tunnin. Kun lääkäri soitti, hän kertoi kirjoittaneensa lähetteen OYS:iin (mieheni natrium arvot olivat liian matalat). Terveyskeskus lääkäri oli sitä mieltä, että arvot ovat sen verran huonot, että on syytä mennä sairaalaan, jossa voidaan antaa suolaliuosta tiputuksessa suoraan suoneen.  No, me lähdimme OYS:n yhteispäivystykseen hieman klo 17 jälkeen.

Viestittelimme pitkin iltaa. Kello 21 mennessä mieheni ei ollut vielä tavannut lääkäriä vaan odotteli siellä päivystysaulassa vastaanotolle pääsyä. Jotain kuvauksia siinä välissä kuitenkin oli tehty ( pää ja keuhkot).

Kello 22 hän vihdoin soitti minulle ja sanoi tulevansa kotiin. Lääkäri ei ottanut häntä sisälle sairaalaan. Oli vain todennut, että yhtä hyvin tässä tilanteessa toimii se, että juo vähemmän nestettä, korkeintaan puolitoista litraa/ vrk. Ja sitten otetaan uudet labrakokeet ja katsotaan, onko natrium arvot nousseet. Uudet labrat otetaan nyt torstaina, sitten uusi yritys saada lääkäriä kiinni, joka tulkitsee labrat ja kertoo mitä seuraavaksi pitää tehdä. Ja jos arvot eivät ole kunnossa, alkaa ilmeisesti sama rumba alusta.

Kaiken kaikkiaan minun rakas 82 vuotias mieheni, jolla on sydämen vajaa toiminta ja munuaisten vajaatoiminta istui maanantaina näissä päivystystilanteissa yli kahdeksan tuntia.

Olen tietoinen 65+ valinnanvapaus kokeilusta ja olen sitä itse käyttänyt. Miestäni on kuitenkin omassa terveyskeskuksessa hoidettu vuosia, joten tuntui luontevalta mennä sinne. Samassa paikassa kun hoituu helposti saman tien myös laboratorio käynti ja sydänfilmi, ilman eri ajanvarausta. 

Juuri nyt mieheni lepäilee. En usko, että veden juonnin vähentäminen on kauheasti tilannetta parantanut. No, huomenna sen näkee.

Olen onnellinen siitä, että kaikissa eri kokeissa ei todettu mitään uusia, vakavia ongelmia. Uskon, että tämä natrium juttu on kyllä hoidettavissa, tavalla tai toisella. Olen kiitollinen siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus päästä hoitoon, kun hoitoa tarvitsee, mutta silti tuo päivystyksessä tuntikausia istuminen tuntui kohtuuttomalta.

Juuri nyt sataa vettä. Kiinalainen sananlasku sanoo, että sade peittää onnellisten jäljet. Tänään se peittää kiukkuisen mieleni ja vähitellen minua alkaa hymyilyttää. On oikeastaan ihan hauska juttu, että lääkäri totesi miehelleni: ”Sinun pitää nyt vain juoda vähemmän.” (Mieheni lopetti alkoholin käytön kokonaan muutamia vuosia sitten, kun hänellä todettiin munuaisten vajaatoiminta.)

Tämä nyt oli tämmöinen kiukun purkaus. Tiedän, että te kestätte sen. Mukavaa iltaa itse kullekin.

JJ, päivystys on melkoinen pullonkaula myös täällä Tampereella. Silloinkun meirämmiäs kaatui ja mursi olkapäänsä, oma lääkärimme kirjoitti hänelle lähetteen TAYS:in päivystykseen, jossa istuimme neljä tuntia ennen kuin hän pääsi kuvauksiin ja lääkärin juttusille odottelimme vielä yli kaksi tuntia. Lääkärillä ei nokka kauaa tuhissut, kun jo kävelimme ovesta ulos. Toki vaiva oli suht selkeä ja sitä hoidettiin oikeanlaisella kipulääkityksellä. Myöhemmin sitten varasimme ajan ortopedille, kun halusimme tietää, josko leikkaus tulisi kyseeseen. Silloin ei lääkäri katsonut sitä tarpeelliseksi ja nyt kun olkapää on jo pitkään ollut kivuton, niin meirämmiäs on tullut sen kanssa hyvin toimeen, vaikkei se kovin hyvin liikukaan. Sujuvasti hän tekee vasemmalla kädellä kaikki ne toimet, jotka vaativat käden nostoa ylös tai kurkottamista ja onneksi kädessä on normaalisti voimaa, jotta tavarat pysyvät kädessä ja sitä voi käyttää kantamiseen.

Alzheimerin kanssa ei mitään suurempia muutoksia ole tapahtunut, mutta meirämmiäs mussuttaa nykyään makeaa aivan tolkuttomasti. Meillä on aina ollut kaapissa pieniä makeita juttuja esim. Punssirullia ja pieniä brownies-leivonnaisia, kun olemme aina ottaneet aamupalalla suolaisen jälkeen pienen makean palan. Nyt hän on enenevässä määrin alkanut mussuttaa niitä pitkin päivää ja lisäksi hän syö jäätelöä useamman puikon päivässä. Kävimme maanantaina kaupassa ja ostimme kolme pakettia Punssirullia á 6 kpl ja kaapissa oli entuudestaan kaksi pakkausta. Tiistaisen siivouspäivän jälkeen laitoin uuden pussin muoviroskan keräämiseen ja huomasin illalla kauhukseni, että hän oli syönyt kolme pakettia eli 18 punssirullaa. Lisäksi hän oli syönyt useamman jäätelön. Hän on ilmeisesti pahemman kerran addiktoitunut sokerille ja se muistuttaa samaa kuin aikaisempi alkoholin tissuttelu. En tiedä josko se johtuu Alzheimerista, mutta terveellistä se ei mielestäni ole ollenkaan. Suunnittelen lääkärin vuositarkastukseen menoa lähiviikkoina ja aion kyllä ottaa asian siellä puheeksi. Epäilen myös, että hänen heikentynyt sokerinsietokykynsä on kehittynyt diabetekseksi, kun hän hyppää pissalla vähintään kerran tunnissa ja yölläkin muutaman kerran. Hän ei myöskään jaksa enää valvoa illalla kuten ennen ja vaikka hän pääsääntöisesti nousee ylös jo siinä klo 8 korvilla, niin esim. eilen, kun heräsin itse vartin yli 10, meirämmiäs nukkui sikeästi vieressäni!

IL, olen ihastellut Toscanan matkan kuviasi facessa ja muistellut omia vuosien takaisia matkojani. Teillä onkin todellinen seuramatka, kun porukkaa on noin runsaasti. Kuka teistä onkin reissun organisaattori, niin ihailtavasti vaikuttavat järjestelyt sujuneen!

Merikeskus Vellamo Kotkassa on todella mielenkiintoinen. Kävimme siellä muutama vuosi sitten, kun meirämmiähen opiskelukaveritapaaminen järjestettiin Kotkassa. Silloin siellä oli vaihtuvana näyttelynä Pompeji-näyttely, mikä oli mielenkiintoinen jopa tälläiselle, joka on pari kertaa Pompejissa käynyt.

Meillä ei mitään ihmeempää ole ollut. Mitä nyt putkimies kävi vaihtamassa keittiön tiskipöydän vuotavan hanan uuteen, mikä oli SUURI TAPAHTUMA meidän hiljaisessa elämässämme! Meirämmiäs kävi maanantaina silmälääkärillä rutiinitarkastuksessa ja minä totesin, että tarvitsisin itsekin silmälääkäriä, kun vasemman silmän jälkikaihi alkaa jo haitata näkemistä. Varsinkin ristikoita ratkoessa se haittaa, kun vihjeet ovat kovin pienellä, mutta muutenkin joskus pitää oikein terästä katsettaan, että näkisi kaiken. Kostutustippojen käyttö auttaa vähän, kun kuivasilmäisyys myös hämärtää näköä. Onneksi jälkikaihi on helppo poistaa eikä se sitten sen jälkeen enää uusi.

Olen kovasti kaivannut torstaista ruokapaikkaamme ihanine henkilökuntineen (Jesper 💖) ja ehdotinkin meirämmiähelle, että voisimme jonain päivänä ajaa sinne syömään. Viimeistään sitten, kun käymme lääkärintarkastuksessa, aion varata meille vastaanottoajat siten, että ehdimme sinne mukavasti ruoka-aikaan!

Syreenit alkavat olla uloskukkineet ja pihanurmi kaipaisi jälleen leikkaamista. Emme vielä ole "ehtineet" puhdistaa kuistin kalusteita eikä keinun pehmusteetkaan ole vielä paikallaan, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin, joten katsotaan, josko jo juhannukseksi saisimme hommat hoidetuiksi 🙄 Juhannusmämmi on kuitenkin jo odottamassa 😋

Leppoisaa kesän jatkoa teille kaikille ja voikaa hyvin 😃

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt tässä erikseen niitä kommentoi, kun on kädet täynnä hommia. IL : n kanssa olemme pitäneet yhteyttä ennen Italian reissua ja uskoisin, että matka on tehnyt hyvää mielelle. JJ :lle suuri sydän, kuten teille muillekin. Ja tervetuloa mukaan uudet henkilöt tähän ketjuumme, joka on ollut viime aikoina harvinaisen hiljainen. Olen itsekin "syypää" tähän. 

Meillä oli pikavisiitti viime viikonloppuna pk-seudulle. Lähdimme täältä lauantaina suoraan tiekokouksesta. Lapsenlapsien hoitoa heti suoraan täältä. Olen sanonut, että tulemme kyllä aina täältäkin asti, kun vaan tiedän ajankohdan hyvissä ajoin ja jos ei ole silloin päällekäisiä sitoumuksia. Sunnuntaina sitten aamupäivällä isäni "hoitoa" : kauppaan viemistä, painesäiliön säätämistä (siipalleni), pankkiasioissa avustamista jne. Sieltä suoraan taas tyttären perheen luokse, josta myöhään illalla kaupunkikotiin. Varhain maanantaiaamuna soi kello. Siippani lähti auton tuulilasin vaihtoon ja minä suuntasin kampaajalle. Olin miettinyt, että uskallanko ottaa raitoja (ehdottomasti vain tutulla kampaajallani), kun hiusten lähtö on lisääntynyt talven ja kevään aikana niin paljon (mullahan on sellainen harvinainen alopecia). Mutta tuo hiusten lähtö johtunee stressistä. 

Kalaa emme ole verkoilla saaneet, paitsi kerran yhden ison ahvenen. Kaupan lohilla olemme pärjänneet ja pakkasesta olen ottanut viimevuonna saamaamme siikaa. Olen riehunut sekä sisällä että ulkona. Kun nyt oikea käsi toimii, niin hommia on molemmissa paikoissa enemmän kuin vuorokauden tunnit riittävät. Nyt taitaa olla taas ainakin kolme päivää, että en ole edes täällä käynyt painoani merkkaamassa. Mähän käyn vaa´alla joka aamu. Mulla tuo toimii.  Naamakirjassa en ole vieraillut varmaan kolmeen kuukauteen. 

Eilen sattui ihan lähipiirissä kauhea tapaus. Läheinen joutui polkupyörällä auton yliajamaksi. Makaa nyt sairaalassa ja ainakin lonkka on ihan sohjona. On tosi sekava, mutta saattaa johtua vahvasta kipulääkityksestä tai shokista. Vaimonsa on myös ihan shokissa ja kyllä olin varmaan minäkin eilen, kun asiasta kuulin. Toivottavasti ei nyt olisi muuta vammaa kuin tuo lonkan vamma. En vähättele sitä, mutta lähinnä tarkoitan pään vammaa. Se on varmaa, että jos ei olisi ollut pyöräilykypärää, niin huonosti olisi käynyt. Luultavasti siirretään Siltasairaalaan leikkausta varten.

Tytär perheineen tulee tänään tänne vävyn vanhempien luota. Lähtevät sitten ensi viikon torstaina takaisin sinne. Ihanaa saada pikkuiset tänne, tietty myös tytär ja vävy. 

Meille on sitten juhannukseksi tulossa perinteiset kaksi ystäväpariskuntaa. Toinen rouvista sairastaa sitä keuhkosyöpää ja hänen pitää olla erityisen varovainen, että ei saa mitään pöpöjä. Onneksi meillä on täällä useampia nukkumapaikkoja, joten eivät nuku samassa mökissä, jossa tyttären perhe asustaa. Pikkumiehellä on sitkeää yskää, jonka ei nyt luulisi enää tarttuvan, mutta ei voi ottaa mitään riskejä. Syömiset ovat sitten joko meidän isolla lasitetulla terassilla ja ainakin aattoiltana sitten kesäkeittiössä. 

Olemme, varsinkin minä, juosseet erilaisissa tutkimuksissa. Nyt myös siippani. Hänellä jatkunut tosi pitkään kuiva yskä ja alan jo olla huolissani. Toivottavasti on vaan jotain ärsytystä. 

Vielä Pikselille erityismaininta. Olet ollut mielessäni miniän asioiden vuoksi. Kädet ristissä ja hyvässä uskossa ja toivossa eteenpäin. Toivottavasti tuo perinnöllisyys ei liikaa vaivaa lapsenlapsesi mieltä

Toivotan kaikille mukavaa kesän jatkoa ja hyvää juhannusta, jos en ennen sitä kirjoittele. 

Moikat kotikolosta,
jossa on parin päivän ajan ollutkin ihan ihmeellisen hiljaista. Sitä ennen kaksi viikkoa taukoamatonta toimintaa: kaksi kääpiösnautseria koko ajan menossa tai tulossa, painimassa lattialla tai kiskomassa toisiaan korvasta. Isosiskon isäntäväki nouti perjantai-iltana omansa ja suorastaan kuulin miten Lyyti huokasi: Ei hetkeäkään liian aikaisin! (Sänkyynkin mahtuu nyt paremmin kun ei tarvitse väistellä kahta koiraa.)

Hyvin kestivät koirakaksikkoa myös IL ja Justus, joiden kanssa katseltiin Puolustusvoimien paraatia kesäkuun neljäntenä. Naapureitakin on lähinnä naurattanut, kun meidän ovesta tai hissistä on työntynyt kylki kyljessä kaksi täsmälleen samannäköistä suunnattoman seurallista pikimustaa nelijalkaista. 

Viikonloppu on kulunut penkkiurheilun merkeissä. Jokseenkin ainoa kisa, jota jollakin tasolla seuraan, on vuosittainen Jukolan Viesti. Syystä että suunnistusmaastoissa samoilevat vävy, tytär ja tyttärentytär (tyttärenpoikaa ei ole toistaiseksi saatu houkuteltua lajin pariin, mutta perhe jatkaa ponnisteluja tyypin taivuttamiseksi).

Mua ilahduttaa jo pelkästään naisten sarjan lähtölistojen lukeminen: sellaiset joukkueennimet kuin Eksytään yhdessä, Haaskannäköset, Kukakantaapoismetsästä, Puskista tullaan ja Riittävä tarkkuus antavat ymmärtää, että tähtäimessä ei ole niinkään voitto vaan jalo kilpa ja ennen kaikkea hauskanpito. 

No, melko mukavasti sijoittuivat tuloslistalle nämäkin meidän suvun suunnistajat. Taitavat parhaillaan olla kotimatkalla, ja huomisiltana kuullaan sitten miten meni noin niin kuin omasta mielestä.

Näin sitä mennään kohti juhannusta, joka on tällä kertaa tarkoitus viettää ihan kaksistaan (tai kolmistaan jos koira lasketaan) kotioloissa. Ehkäpä ehdin vielä piipahtaa palstalla ennen keskikesän juhlaa, mutta jos en, niin hyvää juhannusta ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Moi mimmit ja terveisiä Toscanasta! Teki kyllä mieli kääntyä kentältä takaisin, kylmää ja vettä vihmoi keskellä yötä. Nyt olen pessyt kolme koneellista pyykkiä, enempää ei mahdu kuivumaan. Talolla oli pesukone, mutta en halunnut käyttää sitä sen jälkeen, kun koneesta löytynyt ruosteinen hiuspinni pilasi yhden miehen valkoisen paidan.

Valtava kivitalo oli entinen mylly ja siellä oli upeasti jätetty näkyviin vanhaa, esim. olohuoneen lattiasta osa oli lasia, ja sen alla valaistu kivisiä vesijuttuja. Nuoriso majoitettiin omaan taloonsa, jossa siinäkin oli neljä tilavaa makkaria, olohuone ja keittiö. Me saimme Justuksen kanssa ehkä parhaimman makuuhuoneen sen takia, että siinä oli suihkukaappi ja muissa ammeet, jolloin Justuksen olisi ollut vaikea kiivetä suihkuun. Antiikkikalusteet ja katosvuode olivat minun makuuni, Justus kaipasi modernimpaa.

Meitähän oli matkassa 17, ikähaarukka 10-83. Olemme viettäneet kaksi joulua samalla porukalla ja viimeisenä iltana todettiin, että eipä saatu viikossa mitään närää aikaiseksi, joten joulujakin voidaan jatkaa. Päivisin hajaannuttiin kuka minnekin, osa jaksoi kiertää kirkot ja museot, yhteensä käytiin Firenzessä, Sienassa, Pisassa, Arrozzassa, kuumilla lähteillä jossakin . Koko porukka vierailimme viinitilalla, jossa olikin todella hyvä maistiaistilaisuus herkkuruokineen.

Keskiviikko oli suuri juhlapäivällinen. Catering järjesti olohuoneen uuteen uskoon, teki kauniin kattauksen kynttilöineen ja kukkineen. Voitte arvata, että monet ruokalajit maiskuteltiin tyytyväisinä suihimme! Olin prepannut Justusta etukäteen pitämään pienen puheen pääruoan jälkeen ja hän suoriutui siitä hienosti. Oli myös hauska siirtyä ruokailun jälkeen puutarhaan viinilasillisen kanssa, kun kolme tarjoilijapoikaa järjesti kaiken kuntoon!

Parasta reissussa oli ehkä se, että Justus myhäili tyytyväisyyttään lastensa ja lastenlastensa seurassa. Nähtävyydet luku sinänsä, mutta yhteiset illanvietot lämpimässä kesäillassa myös mieleenjääviä. Nuoriso (siis kaikki alle 61-vuotiaat) valloittivat aamuisin keittiön, kattoivat pöytään herkkuja ja kahvi tuoksui, kun tulin aamu-uinnilta. Yhtenä iltana pidettiin pinsatalkoot. Pitkälle pöydälle kaikenlaisia täytteitä ja jokainen täytti oman pinsansa mielensä mukaan, sitten ne paistettiin isossa uunissa ja nautittiin ulkona. Naurettiin, että mehän ollaan kuin italialaisperhe konsanaan, ilo pursusi ja soitettiin italialaisia klassikoita. Parina iltana pojat pitivät tietokilpailuja, jotka itse voittivat, kun ei me vanhat mitään niistä kysymyksistä ymmärretty.

Mä olen niin kiitollinen noista Justuksen läheisistä, kun tunnen ihan kuuluvani joukkoon. Ja onnentunne, kun Justuksen vanhin pojanpoika (20) pyysi, että tuu jutteleen mun kanssa ja kertoo sitten asioistaan.

Eilinen kotilento sitten lässähdytti tunnelmaa. Olin ostanut meille hätäuloskäytäväpaikat, jotka maksoivat 72,-, koska Justuksella on niin pitkät koivet. Jouduimme kuitenkin ihan erikseen eri puolille konetta, eikä metelöintini boardaustiskilläkään auttanut, kun business-luokkakin oli täpötäysi. Tein äsken valituksen Finskille, kauankohan kestää rahojen takaisin saaminen.

Sanon ensiksi itselleni tervetuloa pitkältä tauolta foorumille ja Kalalle myös, koska hän huomasi tämän pursuavan ryhmän positiivisen vaikutuksen elämän suurissa kaarissa. Voimia meille kaikille niissä haasteissa, jotka vaikuttavat mielialan laskun myötä suojaaviin kilokertymiin.
Kyllä ne kaikkoavat juuri sen ajan, kun jaksaa keskittyä itseensä  ja ajatuksiinsa kirjoittamalla mieluummin kuin leivoksiin. Puoli vuotta sitten viimeksi taisin jotain töhertää.
Tänään on hyvä päivä. Alan toipua viime perjantaina tehdystä polven tekonivelleikkauksesta. Ajattelin Coxassa, että siellä viimeisen päälle kehitetty hoitopolku vie potilaan huippuhoitoon ja jokainen pienikin poikkeama on este paranemiselle.
Kun toimenpide on tehty, niin potilaan on itse hoidettava kotona kaikki, jos suinkin on mahdollista. Ja uskoa hienoa ohjausta, mitä hoitopuolella tursuava. Näin siitä hyötyvät perusterveydenhuollonkin asiakkaat mutkan kautta.
JJ kertoi kääntöpuolesta.
Eipä ole munuaisptilaalle ilmeisesti suunniteltu minkäänlaista polkua, joka johdattelisi käänteisesti potilaan nopeaan ja tehokkaaseen verikokeeseen.
Olen huomannut, että useampikin kirjoittaja on kertoillut näistä nivelleikkauksistaan. Minulle tuli jo toinen!
Yhtä kamalaa molempien odotus ja jännitys leikkauksen onnistumisesta.
Sain vielä surun pikkukoiramme menehtymisestä pari kuukautta ennen.
Tuhkan saatamme maahan juhannuksena, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Se sairasti puolisen vuotta ja oli myös lopulta syömättä ja kaatuili. Oli monta oiretta ja ilmeisesti joku neurologinen juttu lopulta. Lindamme ilahdutti meitä 9 vuotta.
Valitettavasti näen myös huonosti tällä tabletilla kirjoitettavaa tekstiä. Glaukoma ja kaihi sekä veritulppakin ollut. Sorry siis kirjoitusvirheet.