Tervetuloa uudet kirjoittelijat!
Minähän sitten sairastuin kunnon flunssaan kuten pari muutakin porukastamme. Tänään hieman parempi olo, joten lähdin Justuksen kanssa hakemaan hänen uusia silmälasejaan Aleksanterinkadun Instrusta. Justus sitten totesi, että nyt mennään italialaiseen syömään ja jatketaan vähän loman tunnelmaa. Niin sitten teimme ja hyvää oli metsäsienipasta. Haettiin Stockan alakerrasta raparperipullat, kun mun teki koko lomaviikon tavallista pullaa mieli.

Punnitsin itseni tänään ja parisataa grammaa oli hävinnyt! Varmaan paljot kävelemiset, ehkä päivittäiset vesijumpatkin, auttoivat.  

Oltiin suunniteltu Justuksen saareen menoa juhannukseksi. Tyttären perhe ei pääsekään lähtemään, kun poikansa on töissä juhannuksen ajan. Poikahan pääsi Kauniaisten lukion business-linjalle ja sitäkin Italiassa juhlittiin. Hän työskentelee nyt Radissonissa aamiaistarjoilijana ja esitteli lautastenkeräämistaitojaan matkallakin. Minä en lähde saareen kaksistaan, kun viime kesänäkin oli läheltä piti -tilanteita. Kun vene heiluu ja laituri heiluu ja mies heiluu, hän viime kesänäkin rojahti pitkin pituuttaan laiturille. Eilen hän kävi fyssarilla nilkkansa takia ja sai harjoitteita, saa nähdä, viitsiikö tehdä. Nilkka pettää välillä alta ja silloin mies joko kaatuu tai saa jostain kiinni. Yleensä minusta, mutta olen aika heiveröinen tuki ison miehen rinnalla.

Niinpä lähdemme huomenna Tammisaareen, kivastihan sielläkin juhannus sujuu.

Heipat, 
ja tervetulotoivotukset uusille kirjoittajille! Palstalla onkin ollut jokseenkin hiljaista viime aikoina - kai meille kaikille sentään jotain tapahtuu. Ja jollei tapahdu niin voidaan päivitellä tapahtumattomuutta kun kuulumisia kerrotaan. 

Oikeastaan tulin vain toivottamaan hyvää juhannusta. Meidän kohdalla se on tavanomaisesta poikkeava eli cityjuhannus. Venettä ei enää viime juhannuksenakaan ollut (sitä ennenhän suven juhlaa vietettiin milloin missäkin Suomenlahden saaressa) mutta silloin suku kokoontui Savossa veljen tiluksilla. Tänä vuonna kukaan ei kuulemma biletä, vaikka ainakin parilla sukulaisella olisi syytä juhlia ns. pyöreitä vuosia. 

Mepä emme tuosta hätkähdä, vaan menemme aattona heti aamusta torille (sään salliessa. Jos sataa niin herkut hankitaan viereisestä ostoskeskuksesta) ja lenkkeilemme koiran kanssa lähimaastoissa ja kukaties kauempanakin. Kuohuviini on jo kylmenemässä, huomenna leipasen jotain mukavaa suolaista ja makeaa. Juhannussauna saadaan sopivasti aattoillalle kun perjantaina olisi vuoro muutenkin. 

Juhannuksen jälkeen onkin sitten odotettavissa Turun keskiaikamarkkinat ja joitakin muita kivoja kesäretkiä. Toivottavasti teilläkin piisaa hauskaa tekemistä - ja terveyttä! 

Hyvää juhannusta siis kaikkiin niemiin, notkoihin ja saarelmiin ynnä toreille ja kadunvarsille!

Tervetuloa minunkin puolesta uusille kirjoittajille. 
Meikäläisellä on ollut viime viikkoina niin kiirusta, että ei ole kirjoitella ehtinyt. 
Pikku yllätyskin tuli. Hammas alkoi ylhäällä takana oireilla yhtenä viikonloppuna ja pääsin sitten kovan työn jälkeen lääkärillekin. Hoitaja olisi vaan pistänyt syömään särkylääkettä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että hyvä, että tulin. Hammas jouduttiin ottaa pois. Olisi ollut kiva kertoa se sille hoitajalle. Hitsi! En kai minä nyt huvikseen hammaslääkäriin halua. 
Tämä oli pari päivää ennen ku oli lähtö Ouluun. 
Pikku Murusten kanssa retki Oulusta pääkaupunkiseudulle meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Menimme Ouluun 4.6 ja halusin varmistaa, että reput on pakattu kunnolla. Seuraavana päivänä kun meillä oli se lento heidän kanssaan. Isänsä vei meidät kentälle ja tytöt olivat innoissaan. Olin pelännyt, että kolmivuotias saattaa lyödä jarrut päälle vielä kentällä ja sanoa, että haluaa kotiin. Mitä vielä! Olimme hyvissä ajoin kentällä ja lapset tutkivat innolla paikkoja. Mies heitä vei joka paikkaan mihin osasivat tahtoa. 😄Minä vartioin reppuja. 
Lentokin meni hyvin, mutta oli neitien mielestä liian lyhyt. Juuri ehittiin mustikkamehut ja eväät syödä kun alettiin jo laskeutua. Oli niin ihanaa kun tää pienempi sanoi, että kivaa kun toitte meidät tänne. ❤️
Lentokentällä kummit (molemmat tyttäreni miehineen) olivat vastassa nimikylttien kanssa. Ja pienet halasivat kaikki innoissaan. 
Ekapäivänä ei paljon ehditty. Käytiin alppiruusuja matkalla katsomassa ja sitten mentiinkin jo syömään. On niin kiva kun pikku neidit ovat tottuneet käymään ravintolassa vanhempiensa kanssa niin ei ole mitään ongelmaa siinäkään. Kaikki saivat syödä rennossa tunnelmassa. 
Koko porukka lähti sitten iltaa viettämään Vantaalle vanhemman tyttären kotiin. 
Pienet olivat kyllä väsyneitä sitten ja nukahtivat nopeasti. Minä nukuin heidän kanssaan samassa huoneessa kun ovat niin minuun tottuneet ja pienempi varsinkin kyhnää mielellään mummun kyljessä. ❤️
Lauantaina satoi, mutta suunnitelman mukaan lähdimme Kalasatamaan nuoremmalle tyttärelle, joka oli suunnitellut päivän aktiviteetit. Sateen vuoksi ei voitu mennä ulkojuttuihin kuin vähäksi aikaa,  mutta Redissä oli leikkipaikkoja mietitty varalle. Pomppulinnapaikka osottautui menestykseksi. Mummu sai taas vain nauttia lasten touhujen seuraamisesta kun kummit hoiti hommat, ettei meno yltynyt liian vauhdikkaaksi. 😊
Taaskaan ei kukaan ehtinyt ruokaa kokkaamaan, joten valmiille mentiin. Tällä kertaa hampurilaispaikkaan. Se oli lapsille mieleen. Yöksi reissattiin julkisilla Vantaalle nukkumaan. Ei ollut turvaistuimia, joten se oli pakkokin käyttää julkisia. Onneksi yhdet rattaat oli mukana. 
Seuraavana päivänä eli sunnuntaina tytöille ei kerrottu minne lähdetään. Taas mentiin bussilla, junalla ja ratikalla. Nuorempi tyttäreni miehensä kanssa oli Pasilassa vastassa ja siitä ratikalla mentiin eteenpäin. Kun sitten käveltiin jonkun matkaa, arvasi vanhempi Murunen mihin mennään. Ja riemu oli suuri kun saavuttiin sitten Linnanmäelle. Siellä me sitten riehuttiin porukalla kuusi tuntia. Välillä taas tietysti piti tankata jotain suuhunsa. 
Minä ostin vain sen vitosen lipun, koska en aikonut mennä laitteisiin. Tosin pääsinkin sitten kolmivuotiaan siivellä ilmaiseksi kun hän tarvitsi moneen laitteeseen huoltajan mukaan kun oli alle 100 cm
Kyllä nuoret ja pikkuset jaksoivat huvitella. Minä lopulta menin jo varjoon istumaan ja seurailin vaan paikan hulinaa. 
Pienet olivat illalla niin jo väsyneitä, ettei unta tarvinnut odotella. Pienempi sanoi: minä oon niin väsynyt. Pisti pään tyynyyn ja siihen hiljeni. En voinut uskoa!🥰
Seuraavana päivänä olikin sitten kotiinpaluun aika. Junailimme Ouluun ja tytär oli varannut meille perhehytin, joka olikin mainio. Siellä oli oma rauha, tilaa leikkiä, pöytä piirustelua ja eväiden syöntiä varten. Matka meni mukavasti ja aika kului hyvin. Ravintolavaunussakin käytiin herkuttelemassa. 
Poika oli vastassa Murusia ja meitä. Kyllä pienet mieluusti kotiinkin tulivat ja pikkusiskoa oli ikävä. Sanoivat kuitenkin että oli hyvä reissu. Tyttäreni oli järjestänyt matkan heille synttärilahjaksi. Ja meillekin reissulla oli sitä sun tätä.🥰

Toissa päivänä kävin tk:ssa ja lääkäri otti koepalan yhdestä poskessa olevasta näpystä. Toivottavasti ei ole mitään ikävää. Tosin samanlaisia on poistettu jo vuosia sitten eikä niissä ollut  mitään. 🙏
Juhannus ollaan kahdestaan kotosalla. Siivouksen olen tehnyt ja viikonloppuna tein neljä pellillistä raparperipiirakkaa. Muuta en taida leipoakaan. 😄

Mukavaa juhannuksen aikaa kaikille!

Kiitos kirjoituksistanne. Laitan lyhyesti kuulumisia.

Ensin tervetuloa uusille yli kuusikymmpisille, jos en ole vielä tuota toivotusta kirjoittannut.

Tyttären perhe oli täällä viisi yötä ja kuusi päivää. On ollut vilskettä. Terassilla olevat kukatkin ovat huonossa hapessa, kun kastelu on jäänyt hunningolle. Ihanaa oli olla niin paljon yhdessä. Pikkumies nukkui täällä meidän kanssamme - paitsi yhtenä yönä, kun meillä oli keskiviikkona aikainen nousu. Kello soi mulle 5.20. Kauhea ylösnousun aika. Hän heräili yleensä muutaman kerran yössä, mutta nukahti pienen silittelyn jälkeen uudestaan ja onneksi pääosin sain itsekin yleensä nopeasti uudelleen unen päästä kiinni. Unet ovat kyllä huonolla tolalla minulla 4-5 h yössä. 

Eilen sitten lähtivät vävyn vanhempien luo toisaalle Savoon. Tänään tulee kaksi ystäväpariskuntaa ja toivottavasti kitara myös. Toisella rouvista on se keuhkosyöpä. Syömme terassilla ja kesäkeittiössä, että tämä rouva ei tule lainkaan sisätiloihin, paitsi korkealla sijaitsevaan vierasmökkiin, johon majoittuvat.Meidän perinteinen juhannuspoppoo. Välillä on jompikumpi lapsistamme ollut myös sekä ystäviään. 

Tässä on aika paljon hommia vielä ennen lounaan valmistelua, joten toivotan kaikille ihanaa juhannusta ja kesän jatkoa. Siippani laittaa pian Suomenlipun salkoon. Jäin nyt miettimään, että on tuo isolla ja onko yhdyssana, mutta en ehdi asiaa selvitellä. Koivun oksilla koristelen terassin ja kesäkeittiön juhannuskuntoon. 

Juhannus on kesän ja valon, salaisuuksien ja unelmien aikaa. Ihanaa juhannusta itse kullekin.

KaLa, tervetuloa foorumille ja Likka47, mukava kuulla sinunkin kuulumisiasi, vaikka kaikki eivät ihan niin hyviä olleetkaan. Onneksi polvileikkauksesi kuitenkin sujui hyvin. Coxa on paras!

Väliaikatietona voin kertoa, ettemme "ehtineet" puhdistaa kuistin kalusteita eikä keinunkaan päälliset ole vielä paikoillaan, mutta onhan tässä vielä juhannusta jäljellä!

Me vietämme juhannuksen tapamme mukaan kaksin kotona. Me kumpikin olemme nuoruudessamme olleet juhannukset mökillä, mutta ainakaan meidän perheessä juhannusta ei mitenkään sen enempää "vietetty". Meirämmiähen perheen mökki oli järven rannalla, joten he kyllä polttivat kokkoa rannassa, mutta minun kokkojuhannukseni voi laskea yhden käden sormilla. Kerran olen ollut Seurasaaressa ja sekin vain siksi, että sinne pääsi ilmaiseksi kansallispuvussa. Toinen kerta oli Vierumäen urheiluopistolla, jossa aina välillä vietimme aikaa kesäisin, kun siellä oli opiskelussa kesätauko ja huoneita käytettiin "turistien" majoitukseen. Olimme siellä joskus myös hiihtolomilla. Syy siellä oleskeluun oli se, että isäni kuului SVUL:n Tukeen ja niin ollen pääsi sinne nk. työn puolesta!

Yhden juhannuksen vietimme erään meirämmiähen liiketuttavan ja sittemmin hyvän ystävän kesäpaikassa Iisalmen lähellä ja siellä poltettiin rannalla kokkoa. Sittenhän me vietimme useamman juhannuksen tutussa maalaistalossa Lammilla, jossa meitä oli 7 lumikkia ja 1 kääpiö eli meirämmiäs 😄 Siellä vasta oli lystiä, mutta kokkoa ei poltettu. Työelämässä juhannus oli vain pidennetty viikonloppu enkä koskaan esim. aloittanut lomaani juhannukselta, vaan pääsääntöisesti lomailin heinäkuussa.

Muistin ottaa mämmin sulamaan ja sen pistelemme huomenissa, muuten syömme kaikkea hyvää ja epäterveellistä, kuten grillimakkaraa (valmistettuna airfryerissä) ja perunasalaattia sekä PALJON jäätelöä 😋

Toivotan teille itse kullekin aurinkoisen lämmintä ja mukavaa juhannusta 🌞🔥

Tervehdys ja kiitoksia itse kullekin kirjoituksistanne. 

Päivystysasiaan palatakseni pitää nyt kehua Mikkelin päivystystä. Juhannusta edeltävänä sunnuntaina pienen neidin (nyt 5 kk) toinen korva oli aivan kauhean näköinen. Vanhemmat soittivat päivystysapuun ja lähtivät lopulta sitten Mikkeliin. Ensimmäistä "kohtaamaista" odottivan vuoronumeron kanssa kuten muutkin, mutta sen jälkeen pääsivät pikapikaa ensin hoitajalle ja sitten  lääkärille. Korvatulehdushan se oli ja pikkuisen ensimmäien ab-kuuri. Tytärtä hirvitti syöttää niin pienelle antibioottia, mutta eihän tuossa muutakaan voinut. Meillä alkoi molemmilla lapsilla 7 kk:n iässä korvatulehduskierre. Kumpikaan ei ollut siinä vaiheessa päiväkodissa.

Isoveljellään ei ole onneksi ollut vielä korvatulehdusta. Toivottavasti säästyisi niiltä ja antibioteilta, kun on vaan se yksi munuainen suodattamassa kaikkea.

JJ tuntuu kyllä kohtuuttomalta tuo miehesi juoksuttaminen ja odotuttaminen. Voin kuvitella, että on sapettanut. 

Meillä oli ihan paras juhannus taas kerran. Söimme hyvän lounaan ja avasimme skumppapullon. Päälle sitten kahvit herkkuineen, jotka saimme tuliaisina. Sitten istuimmekin terassillamme niin, että lähes kaikki lasit oli vedetty syrjään. Soittajamies säesti kitarallaan ja lauloimme taas sydämen pohjasta. 

Sain keuhkosyöpää sairastavalta ystävältäni aivan ihanan tuliaiskassin: siinä on muumimamma ja muumipappa. Pappa sanoo: "My dear, life is dull and short. Let´s häve fun while we can". Laukku roikkuu nyt makuuhuoneen seinällä, jossa näen tuon tekstin heti ensimmäisenä herättyäni. Se muistuttaa minua siitä, että eläisin tässä ja nyt, ei sitku -elämää. Ja vielä kun tuntee kassin antajan... Hänellä on aina ollut tapana ottaa meistä kuudesta juhannusaattona tai päivänä selfie. Toivottavasti onnistuu vielä ensi juhannuksenakin.

Aattona miehet sitten saunoivat, me naiset paransimme maailmaa ja viimeistelimme hyvinkin kalavoittoista illallista. Vielä sen jälkeen istuimme rannassa pienehkön kokon ääressä. Miehemme vetäytyivät yksi toisensa jälkeen unille ja aika pian tajusimme naisetkin lähteä kömpimään ylöspäin kohti sänkyä. Ne, jotka ovat täällä käyneet, tietävät, että tämä on rinnetontti. Ei sentään kohtuuton, mutta osalla tulee kyllä pohjelihakset kipeäksi. Meidän taloa on lähinnä rantaa, seuraava etappi on "vanha mökki", jossa lapsemme pääosin asuvatt. Kaikkein korkeimmalla on sitten alppimaja, joka on "pelkkä" nukkumamökki. 

Siippani lähti Mikkeliin puhelinasioissa. Edellinen Sony-merkkinen (minulla samanlainen, luultavasti omani jo kolmas Sony) hajosi huhtikuussa, niin että näytön keskelle tuli punainen viiva. Muuten kyllä toimi, mutta kun oli se fudisreissu, niin oli vähän niin kuin pakko ostaa uusi luuri. Tämä on Samsung. Mallia en nyt sano. Kyllä voi puhelimesta olla harmia ja vaivaa. Rahaakin valuu hukkaan, kun joutuu sen vuoksi käydä Mikkelissä niin tiheään. Nyt on vaihdattamassa sitä uuteen eri malliseen Samsungiin.

Meillä on täällä pyykkikone ollut hommissa eilen ja tänään. Hyvä sää kuivattaa pyykkejä. Olemme myös istuskelleet saunan avoterassilla, saunoneet välillä ja pulahtaneet kirkkaaseen järveen aina silloin tällöin. Ruokaostosten vuoksi ei tarvinnut tehdä listaa, kun on vielä vähän liikaakin juhannuksesta jäljellä.
Tytär perheineen onkin ilmeisesti tulossa jo viikon päästä takaisin tänne. Soisin, että silloin voisi olla lämpöisiä säitä, että saisimme pikkumiehelle uima-altaan tuohon nurmikolle. Odotan jo heidän tuloaan. Kahden viikon päästä tulee sitten veljeni vaimonsa ja tyttärensä kanssa muutamiksi päiviksi tänne. Meno on kyllä rauhoittunut siitä, mitä se oli vielä ennen koronaa. Ei sitä enää sellaista jaksaisi ja jotenkin tuntuu, että iän myötä kaikki hommat vievät enemmän aikaa. Jotenkin sitä vaan väkisinkin hidastuu. 

Minulla olisi vielä äidin kuoleman johdosta paperihommia. Vanhemmat aikanaan tehneet kiinnitykseen taatakseen veljeni ja vaimonsa lainaa. Nyt ei löydy mistään alkuperäistä paperia. Kälyni on saanut pankilta vahvistuksen, että laina on maksettu pois eikä sitä kiinnitystä enää ole. Tuo ei vaan riitä maanmittauslaitokselle. Asia lienee vietävä käräjäoikeuteen. IL:n kanssa tästä jonkin aikaa sitten juttelimmekin. Kyllä on hankalaksi asia tehty. Tämä tuli ilmi vasta, kun kiinteistövälitysfirma arvioi perukirjaa varten kiinteistön arvon. Hyvä, että selvisi sentään nyt.

Olemme yrittäneet puhua isällemme, että muuttaisi talveksi lähikaupunkiin ja pitäisi nykyisen kodin ikään kuin kesämökkinä. Nyt on yksi naapuri tarjoutunut sen ostamaankin ja vielä niin, että isäni saisi oikeuden käyttää sitä niin kauan kuin pystyy. Tietysti hoitaa kaikki kulutkin ja ylläpitää talon kuntoa, joka on kyllä aika kehno. Tontti on loistava ja niin lyhyt matka pk-seudulta sinne.

Meillä on keskiviikkona taas Mikkeli -reissu. Nyt on neuvottelut pankin kanssa. Aioimme todennäköisesti vaihtaa "pääpankkia". Olen turhautunut Nordeaan. Olen ollut jopa heidän petosryhmänsä kanssa yhteyksissä, kun en mitenkään ymmärrä sitä, miksi lähettävät sähköposteja, joissa on linkki pankin sivustolle. Kaikkialla varoittavat kirjautumista sähköpostilinkkien kautta ja sitten itse tekevät juuri päinvaistoin: jopa näiden sähköpostien lopussa on varoitus, että älä koskaan kirjaudu pankin sivuille sähköpostilla saamiesi linkkien kautta... On muitakin huonoja kokemuksia. Ehkä nyt on aika sitten vaihtaa pankkia.

Toivotan kaikille oikein ihanaa kesän jatketta. Voikaa mahdollisimman hyvin. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Älkää pitäkö mitään itsestään selvyytenä. Muistakaa iloita ja olla kiitollisia kaikesta hyvästä, mitä teillä on. Ja kun menee huonommin, niin sateen jälkeen paistaa aina aurinko. 

Meillä oli sama juttu kiinnityksen kanssa kun lahjoitimme tytölle mökin ja tontin. 
Ei ollut aavistustakaan edes kenen lainaan tuo kiinnitys on joskus annettu.
Ensin neuvottiin tekemään hakemus käräjäoikeuteen, mutta lopulta pankki, ihme kyllä, otti paperin katoamisen omille niskoilleen ja kiinnitys kuoletettiin.

Pankin nimikin on ehtinyt vaihtua kolmeen kertaan ja eihän kaikkia pankkeja ole olemassakaan. 

Olipa teillä hyvä "tuuri" Tulirumpu. 

Olen kyllä saanut itseä kokea henkilökohtaisesti, miten pankki onnistuu kadottamaan papereitaan. Nyt oli kyseessä "onneksi" kaupunkikotimme asunto-osakeyhtiön jälkipanttaus. Kahteen otteeseen pankki on "kadottanut" saamansa jälkipantin takaisin ja teettänyt meillä kohtuuttoman paljon työtä, hikeä, käsien kipua (minulla) ja harmia. Nyt toisella kertaa yritin vakuuttaa, että kyllä se teillä jossain on, kun toinen pankki on palauttanut jälkipanttauksen. Eipä vaan kuulunut mitään. Itse jouduimme olemaan aktiivisesti yhteydessä "omaan" pankkiimme ja heidän valheelliseen väitteeseen ja vielä ottaa yhteyttä pankkiin, johon jälkipanttaus aikanaan meni. Lopulta saimme "omalta" pankiltamme sitten tiedon, että paperi on löytynyt. Alkuperäinen yhteyshenkilö, "lainaneuvottelija" mahdolliseen autolainaamme ei koskaan vastannut mihinkään viestiimme  (vähintä olisi ollut edes pahoittelut ) ja joka tapauksessa tuli edullisemmaksi ottaa autolainaa suoraan liikkeestä. Kun pankista tuli sitten suullinen tieto "kadonneen" jälkipanttauksen löytymisestä, vaadin, että saisimme siippani kanssa molemmat verkkopankkiimme kirjallisen vahvistuksen asiasta. Mikään vähempi ei tässä vaiheessa olisi enää riittänyt. 

Joka tapauksessa hyvä, että tieto tuosta kiinnityksestä tuli nyt vielä isäni eläessä.  Hyvin voi olla niin, että on heittänyt sen pois. Toisaalta isäni on ollut erittäin tarkka mappaaja ja yleensä kaikki paperit hyvässä järjestyksessä. Voi olla, kun muitakin merkkejä huomaamme, että on heittänyt sen pois, jos on vain äkkiseltään katsonut, että on "vanhentunut". Tänään en ehtinyt tuohon hommaan vielä paneutua. 

Tuulinen alkuilta oli meillä. Istuimme aluksi saunan terassille, mutta siinä meinasi tulla kylmä. Siirryimme sitten talon lasitetulle terassillemme ja ei ollut lainkaan liian koleaa. Totesinkin siinä, että harvoin olemme istuneet siinä kahdestaan. Yleensä  ystävien kanssa, 

Herkullinen ruoka, puhelu isän ja tyttären kanssa, fudista ja uutiset. Vieläa.  katson a-studion, kun siippani siirtyy nukkumaan ja fudislähetys loppuu. 
Jos pysyisin hereillä, jatkaisin La Promesan katselua, mutta se linee toiveajattelua.😉

Moi mimmit. Alakulo jatkuu. Maanantaina rakas Keinoemoni lähti tuonpuoleisiin. Järjellä parasta hänelle, tunteella ihan kamalaa minulle. Tunsin hänet 70 vuotta ja oltiin todella läheiset. Olen nyt veljeni kanssa järjestellyt hautajaisia. Tänään veli pyysi, että puhu sinä papin kanssa, hän ei pysty. Ja puhuinhan minä. Pappi sanoi lopuksi, että voi miten ihanaa on kuulla, miten sydämestäsi sinä kerrot äitipuolestasi. Veljeni on murtunut, hän hoiti äitinsä asioita tosi hienosti, kävi sattumalta Kotkassa vielä maanantaina katsomassa. Kotimatkallaan Kirkkonummelle tuli sitten suruviesti.

Tänään olimme geriatrin luona Justuksen kanssa. Hänen päänsä on kuvattu ja kaikenlaista löytyi. Seuraavaksi tavataan neurologi. Onneksi Justuksen tytär ja poika ovat asiassa isona tukena. Kun sanoin tyttärelle, että voin hoitaa kaikki ajanvaraukset ja lääkäriinviemiset, mutta raha- ja veroasioita en, hän sanoi heti, että no jaetaan vastuita.

Justuksen tyttären perhe kutsui meidän ensi sunnuntaina pienelle risteilylle, mikä on hauska juttu. Ja pojan perheen kanssa on sovittu, että menemme silloin Justuksen saareen Orivedelle, kun hekin ovat siellä. En lähde enää kaksistaan, kun viime kesänäkin oli jo läheltä piti tilanteita.

Minun tyttäreni perhe lähtee ajelemaan Espanjasta ensi lauantaina. Keinoemoni oli hyvin läheinen tyttärellenikin ja hän haluaa ehdottomasti hautajaisiin, jotka ovat 10.7. Tätini asuu Hämeenlinnassa ja haemme hänet meille jo edellisenä päivänä. Hän on iäkäs eikä ilman kuljetusta olisi päässyt mukaan. Kun isäni ja Keinoemoni aikanaan erosivat, Keinoemoni jäi sukuun ja isäni viihtyi nuorikkonsa kanssa. Isäni sitten pian kuolikin vain 46-vuotiaana. Tätini eli isäni sisko oli myös läheinen Keinoemoni kanssa.
Elämä on mullistuksia täynnä. Joinakin hetkinä ajattelen, että kun saisi olla yhden päivän ilman huolia!