Hyvää uutta vuotta kaikille!

Lyhyt kommentti vain; aina kun puhutaan kvarttaaleista ja siitä puhuttiin vuosia takaperin koko ajan. Muistan, kuinka tj. Timo Laurila Jokipiin Pellavasta sanoi, että heidänkin yhtiössä eletään kvarttaalien mukaan, heillä vaihtuu toimitusjohtaja joka 25. vuosi.

Algoritmit toivotan minäkin syvimpään suohon, mm. Instagram on ihan pilalla niiden takia, mutta Hesaria lukiessa ne eivät ole minua häirinneet. Pääotsikot ovat nähdäkseni kaikille samat, mutta sitten siellä sivussa on vain se "Seuraamasi aiheet" osio. Ikinä en sitä avaa, vaan annan sen elää ihan rauhassa omaa elämäänsä.

Huomenta, nyt ylitin rajapyykin ihan virallisesti tähän mukavaan ryhmään.

Mukavia härkäviikkoja ym. arkea kaikille.

Onnea Tulirumpu, tervetuloa uudelle vuosikymmenelle!

TULIRUMMULLE isot onnittelut!

Onnittelut Tulirumpu!

Enpä ole kuullutkaan tuollaisesta Härkätien Loppiaisvalkeista! On varmaan kivan näköistä.

Tulirumpu oikein paljon onnea.

Nyt on onneksi flunssa selätetty, vaan päälle sitten pyrkii vuorostaan joka tammikuu alkava masennus. Helmikuussa pahimmillaan ja maaliskuussa lopulla helpottaa.

Siksi minulle on hyvä aloittaa esim laihdutus vuoden alussa, niin saisin jotain mihin paneutua. Tosin taas sen toteuttaminen on haasteellisempaa

Kiireinen viikko, kaikea menoa lasten asioiden tiimoilta. Tänään pääkaupunkiseudulle yhden kanssa.
Haastetta yhden lapsen vanhempien kanssa ja sitä myötä muutoksia tulossa. Välillä on pakko tehdä ikäviä ratkaisuja.
Ei ole pakko kuunnella kun kaikki mitä tehdään tai jätetään tekemättä on väärin.
Turhat valitukset tuottavat paljon ylimääräisiä hommia, pahaa mieltä ja valvottavat öisin. Ei se ole lapsenkaan etu.

Mukavaa alkavaa viikkoa.

Tulirumpu, paljon onnea ja tervetuloa iloiseen joukkoomme!

Onnea Tulirumpu

Hämeen härkätie on muuten tosi mukava tie ajella myös kesäaikaan. Minulle se on tullut tutuksi kymmenien vuosien aikana, kun olen ajellut Someron ja Turun väliä tai Turun ja Someron - milloin mitenkin päin.

Isäni oli syntynyt Somerolla ja äitini naapuripitäjällä Jokioisilla, mutta muutti jo pikku tyttönä Somerolle. 30-luvulla vanhempani muuttivat Helsinkiin missä me lapset synnyimme. Äidin sisaruksista monet jäivät asumaan joko Somerolle tai lähikuntiin kuten myös isän nuorin veli, jonka luona minä vietin lapsuuteni kaikki kesät.

Somero tuli minulle hyvin tutuksi ja isä ajeli autolla mielellään pitäjän eri kulmilla ja kertoi minulle samalla mielenkiintoisia tarinoita pitäjän elämästä ja kehityksestä. Äiti ja veli olivat harvoin mukana, matkat olivat isän ja minun yhteisiä seikkailuja.

Isä kertoili kuka oli asunut missäkin, mistä talosta oli poikia kuollut rintamalla (moni isän rippikoulukavereita), missä hän oli ollut poikasena rengin apulaisena, mihin taloon oli tanssilavalta saattanut talon tyttären, loputtomiin juttuja, hauskoja ja surullisia, jännittäviäkin.

Usein pysähdyimme ihailemaan Lahden kartanoa, jossa isäni isä oli ollut kartanon hevosmiehenä ja äitini isä oli ollut kartanon torppareita. Äitinikin oli kartanossa jonkun aikaa työskennellyt jonkinlaisena piikana kuten moni muukin sukulaisistani.

Härkätietä ajelimme isän kanssaTurkuun tapaamaan sukulaisia ja myöhemmin kun itselläni oli ajokortti ajelin sinne tapaamaan opiskelukavereitani, joista jotkut ovat hyviä ystäviäni edelleen.

Someron ja Turun välin voi toki ajaa paljon nopeampaakin reittiä, mutta minulla ei yleensä ole kiire, joten ajelen mutkikasta härkätietä, kerron miehelleni tarinoita, jotka muistan isän jutuista, annan muistojen tulla ja viipyä sydämessäni hetken.

Näissä tunnelmissa tänään, kun joulukuusi on viety pois, joulutontut ja muut joulun koristeet suljettu laatikkoon, joka on nostettu vaatekomeron ylähyllylle ensi joulua odottamaan.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.

Kiitos kaikille, erityisesti Merelle Johan tämä oli kolmas kerta kun täytin neljäkymmentä.