Moi mimmit, tässä teille Kauheimmat joululaulut -kirjasta runo "Anoppi", jonka luimme tyttären ja vävyn kanssa jouluna:

Anoppi häärää ja tahtia lyö,
Anoppi määrää, kas sehän on anopin työ.
Anoppi sulkee teeveet ja ovet ja suut,
Anoppi kulkee kun nukkuvat talossa muut.
Anoppi kitkee perinteet virheelliset,
Anoppi itkee, vaan miksi? Tiedä sä et.
Anoppi harmaan hiuksen nyppäisee,
Anoppi varmaan ei koskaan väärin tee.
Anoppi heittää einekset roskikseen,
Anoppi keittää tähteistä kastikkeen.
Anoppi laihtuu vain kahvilla kenties,
Anoppi vaihtuu vasta kun vaihtuu mies.
Anoppi vuolee nauriista tonttuset,
Anoppi kuolee. Lainkaan itke sä et.

Vävy totesi, että tuohan ei pidä paikkaansa.
Minä tuijotin tyytyväisenä unelmavävyäni, kunnes hän jatkoi, että ethän sä osaa tehdä kastiketta!

Sama vävy pakkasi jääkaapista kaiken pilaantuvan Tapaninpäivänä minulle mukaan mökille, lähtivät Espanjaan. Totesimme, että tämä tapa viettää joulua tuntui kaikista mukavalta. Rauhaisaa yhdessäoloa monta päivää ja sitten minä saan vetäytyä omiin oloihini ja he tehdä kaikenlaista hauskaa Espanjassa, kun koira on minulla.

No en minä ehtinyt vetäytyä vielä yhtään. Viimeisiä ruokia tungin jääkaappiin, kun bonuslapsenlapsi ajoi pihaan. Lähti eilenillalla. Asennoiduin kuuntelemaan ja juttelemaan ja meillä olikin sitten kivat kaksi päivää. Tyttö on viettänyt kaikki lomansa 16-vuotiaasta asti Japanissa, säästänyt monta vuotta, opiskellut kieltä jota puhuu jo sujuvasti ja nyt vihdoin keväällä pyrkii Tokioon opiskelemaan. On valmis irtisanoutumaan hyvästä työpaikasta, ellei saa virkavapaata. Opiskelu Japanissa on hänen unelmansa, joten toivon hänen sen saavuttavan.

Eilen tehtiin kävelylenkki Ikerin kanssa ja juteltiin (tai minä kuuntelin), eikä koko ajan kipuileva polvenikaan tuntunut ärsyyntyvän liikunnasta.

Tänään aion laiskotella, huomenna on kauppapäivä ja sunnuntaina tulee toinen bonuslapsenlapsi, kun haluaa esitellä vakavasti otettavan poikaystävänsä. (Olen salaa hieman ylpeä, kun sitä nuorta miestä ei ole vielä vanhemmillekaan näytetty)

Aamu hiljalleen valkenee, pihakoivun oksat alkavat erottua hämärän seasta. Iker kävi pissalla ja meni takaisin nukkumaan. Ai muuten, joulupukin tuomaa kirjaa Rouva C. voin lämpimästi suositella. Kertoo Minna Canthista ja tempaa mukaansa eli arvatkaa mitä tein viime yönä?

Heippa

Terveiset mökiltä. Eilinen tulopäivä oli kyllä huonoin ikinä. Rakas siippani asensi tallentavan digiboxin niin, että vahingossa tyhjensi koko kovalevyn. Tallenteita oli noin sata.... Osa vanhojakin, kun siippani työn puolesta oli aikanaan aamutv:ssä, mutta suurin osa sellaisia, joita olisin todella halunut katsella. Eihän hän sitä tahalleen tehnyt, vahinkoja sattuu kaikilli, mutta otti todella pottuun.

Tilanne on "rauhoittunut" ja yritän nyt typerän padin kautta opetella osaa ohjelmista etsimään areenasta, katsomosta ja ruudusta..... Tulipahan lisää tallennustilaa Minähän en koskaan avaa tv:tä (paitsi aamutv:n) vain katsoakseni, mitä mistäkin tulee - vaan nimenomaan katsoakseni jo aiemmin "valitun" ohjelman. Kai tuosta sekin hyöty on, että tulee pakosta käytettyä aivojakin Minulle tuo digiboxin käyttö on niin helppo ja mutkaton, että nuo areenasta, katsomosta ja ruudusta etsimiset on tosi työläitä.

Asia on nyt käsitelty ja sovittu perinpohjin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että minulla on maailman paras mies

Mökillä on mukana joulu- ja synttärilahja kirjoja. Ehkä ehii niitäkin lukemaan. Juuri puhuin vanhempieni kanssa. Äidin luona oli tänään käynyt ensi kertaa ulkopuoliselta ostettu pesupalvelu. Mikä lienee oikea nimi. Pääasia, että molemmat vanhemmat olivat tyytyväisiä.

IL, pakko oli lukea joulurunosi ääneen siipalleni. Ei todallakaan sovi sinuun - ja käyttäisin kyllä toisenlaista perustetta kuin unelmavävysi

Koiran kiljunnan kuulin omin korvin, kun puhuimme puhelimessa, joten en lainkaan epäile, että tällainen joulun vietto olisi perheellenne sopiva. Kyllä saat olla onnellinen, että nuoret haluavat "tuppeutua" luoksesi.

Muori, saitko sen kortisoni piikin lonkkaasi? Oliko siinä limapussin tulehdus? Itselläni ollut joitakin kertoja eikä lopulta rauhoittunut muulla kuin kortosonipiikillä.

Täällä on niiiin kaunista. Eilen kävimme kävelyllä pimeässä ennen saunaan menoa. Maisemia ei paljoa "ehtinyt" ihailla. Tänään olimme puolen päivän paikkeilla. Voi kun on kaunista. Puut, jopa lehtipuut, ovat valkeina. Siippani mukaan jään paksuus oli tänään 12 cm. On uhannut tehdä sellaisen jääkarusellin ja minä olen tietysti vastaan. Virtakohdissa voi olla aivan ohutta jäätä....

Toivotan teille jokaiselle mukavaa arkeen palaamista.

Älä siirry! Eikö tämä "yli 60-vuotiaat" ole sellainen paremminkin henkinen ikä, eikä niinkään numero. Ainakin itse pääsin mukaan roikkumaan jo pari vuotta etukäteen ja nyt on kyllä ikäraja saavutettuna ollut aikapäiviä, vaikka en juuri kirjoittelekaan kuulumisia, mutta täytyyhän meitä lukijoitakin olla.

Hyvää Uutta vuotta kaikille! Meillä taitaa vuodenvaihde kulua Jane Austenin Viisastelevaa sydäntä lukien koira sylissä istuen, kun se ei pelkää ilotulituksia, jos on peitto silmillä ja pimeässä

Muori, kyllähän 70-vuotias on yli 60-vuotias ja sopii siis ryhmään oikein hyvin Ja eihän täällä oikeastaan edes ole mitään ikärajaa! Muuten minunkin olisi pitänyt siirtyä seitsemänkymppisiin jo vuosi sitten.

Jouluaattona tytär lapsineen( ihanat lapsenlapset 19v ja 5v) olivat täällä meillä. Joulupukki kävi ja joulumuori oli mukana. Pikku kaveri jutteli huolettomana pukin kanssa, kiipesi syliin ja kysyi onko sulla feikki parta. - "Ei ole vaan ihan oikea parta se on", pukki vastasi. Silloin pikku kaveri alkoi lallattaa: "Valepukki, valepukki...." Pukki nauroi niin, että parta tärisi, nosti pikku kaverin ilmaan ja lahjojen jakamista jatkettiin sulassa sovussa.

Tytär asuu tässä parin kilometrin päässä, joten kun oli syöty, joulupukki käynyt ja lahjat jaettu- he lähtivät kotiinsa ja me jatkoimme aattoiltaa kahdestaan mieheni kanssa. Kävimme saunassa, istuimme takkatulen ääressä, luimme joululahjaksi saatuja kirjoja, nautimme punaviiniä ja toistemme seurasta. Arkihuolet kaikki oli heitetty hetkeksi nurkkaan ja elämä hymyili lämpimästi.

Juuri nyt pikku kaveri kokoilee papan kanssa lentokonetta, jonka pukki toi, tytär on töissä ja kun tarha on kiinni viikonloppuisin on pikku kaveri tietysti meillä.

Uuden Vuoden aaton vietämme hyvien ystäviemme kanssa ja iloitsemme siitä, että kaikki vielä olemme hengissä ja melko terveitäkin. Ystävyydessä parasta on se, että saa olla sellainen kuin on tai olla olematta . Ystävät näkevät minussa parhaat puoleni ja kestävät ne huonot puolet. Aina kelpaa joukkoon.

Pakkasta on sopivasti, -7 astetta. Pikku kundi kyllästyi lentokoneen rakentamiseen ja lähti papan kanssa potkukelkkailemaan. Minä lueskelen ja nautin hetken yksinolosta. Luin illalla loppuun Lucinda Rileyn kirjan "Enkelipuu". Viihdyttävää talvipäivän lukemista. Seuraavaksi alan lukea kirjaa "Stig Larssonin tutkimukset". Tämä on kertomus siitä kuinka rikoskirjailija yritti ratkaista Olof Palmen murhan.

Tour de skitäkin yritämme seurata sen minkä onnistumme. Jos ei muuten niin tallennamme skabat ja katsomme rauhassa sitten kun pikku kaveri on haettu kotiin.

Mukavia loppuvuoden päiviä kaikille. Unelmia, tähdenlentoja ja monta mukavaa hetkeä tulevaan vuoteen.

Onnea Muori61!
Hyvää uutta vuotta kaikille ryhmäläisille!
Ennen joulua kysyin kokemuksia routapaistin tekoon. Se on syöty, loput on pakkasessa ja siitä tuli hyvin mureaa. Jopa poika, joka on aina hyvin kriittinen naudanlihan suhteen, kehui.

Äsken lähtivät mökiltä bonuslapsenlapsi, joka halusi esitellä ensimmäisen vakavasti otettavan poikaystävänsä. Sekä Iker että minä tykästyttiin kovasti nuoreen mieheen (19v.), joka rupatteli sujuvasti, kehui lohisoppaani ja meni pihalle heittelemään Ikerille lumipalloja. Kysyin tytöltä, oliko hän valmentanut kaverin, mutta on kuulemma oikeasti mukava. Ja sen kyllä uskon, poika jutteli kauniilla tavalla omista isovanhemmistaan ja kertoili elämästään.

Tyttö vei tusinan kahvikuppeja itselleen kirpputorikasastani sekä veljelleen wokkipannun. Voi miten minun sydämeni riemuitsee erityisesti tämän lapsen kanssa, hänellä oli tosi vaikeaa teini-iässä, mutta asiat ovat selkiytyneet, valmistuu merkonomiksi helmikuun lopulla,on hyvä työpaikka ja kaunis koti. Olin saanut häneltä joululahjaksi ison peltirasian, joka oli täynnä itse leivottuja sydänpipareita ja jokainen sydän oli koristeltu M-kirjaimella (=mamma) ja pikkusydämin. Kun kehuin pipareita, kuulin, että poika oli tehnyt ne kaikkein kauneimmat. Yhdessä olivat leiponeet. Ja tämä on se lapsi, joka varasteli minultakin rahaa ja karkaili huostaanottokodin ikkunoista.

Sain sinulta Jumbojet silloin hyviä neuvoja, kun olin ihan ymmälläni enkä tiennyt, miten voisin tilanteessa tyttöä auttaa. Nyt tiedän, että rakkaudella ja olemalla läsnä nuorelle pääsee jo pitkälle, vaikkakin jouduin tekemään itseni kanssa aika lailla töitä, että pääsin niistä varastelemisista ja valehtelemisista yli. Nekin on jo puhuttu ja unohdettu. Ja salaa olen melko ylpeä siitä, että minä olin ensimmäinen, jolle poika tuotiin näytille!

Jaa-ha, saa nähdä, onnistummeko huomenna olemaan Ikerin kanssa ihan kaksistaan. Ainakaan ei ole sovittuja vierailuja tiedossa. Mutta jos tulee ylläreitä, maukasta kalasoppaa on vielä...

Ihana kuulla, IL. Olet osannut toimia juuri oikein.
Ja elämän suurinta onnea on, että lapset löytävät hyvät parisuhteet.

Meilläkin yhdellä on ollut monenlaista epäonnea parisuhteissaan, nyt vietti joulua oikean unelmavävyn kanssa ja pitkän tähtäimen suunnitelmia on tehty.

Hola Kanarialta,

jonne siis lennähdettiin eilen kuten pitikin. Hotelli osoittautui mukavaksi, huoneistot ovat ihan OK ja seura tavallista parempaa - onhan mulla tällä kertaa mukana ukkokultani lisäksi tyttäreni perheineen. Eilinen meni vähän orientoituessa, ja tottapuhuen orienteeriminen (suunnistus siis) oli vahvasti mukana tämänkin päivän ohjelmassa.

Vävy oli bongannut jostakin FB:n suunnistussivuilta tiedon että Gran Canarialla vietetään nyt juuri jokavuotista suunnistusviikkoa. Urheilullinen perhe ehti vain lopettajaiskisoihin, jotka pidettiin Aldean (melkein siis kuin Altea, mutta viralliselta nimeltään La Aldea de San Nicolas de Tolentino) kaupungissa saaren koillisosan vuoristossa. Teinineitonen oli hiukan flunssainen, joten hän ei startannut, mutta kolme muuta perheenjäsentä kilpailivat avoimessa sarjassa - lähinnä itsensä kanssa, sillä sijoitukset jäivät niin kilpailijoille kuin katsojillekin hieman hämäriksi, vaikka aikoja otettiin.

Ilmassa oli silti suuren urheilujuhlan tuntua. Osanottajia oli useita satoja; suurin osa heistä luonnollisesti espanjalaisia. Kuulin että suomalaiset olivat toiseksi suurin ryhmä; lisäksi bongasin ainakin kaksi skoonelaista urheiluseuraa edustavaa eläkeläistä. Ikää kaksikolla oli aika tavalla eivätkä he juosseetkaan, vaan kävelivät arvokkaasti ainakin sen rastin ohi, jolla huutojoukkueemme (teinineito, ukkokulta + mä) päivystimme, kännykkäkamerat laukaisuvalmiina. Lisäksi bongasin yhden lettipäisen virolaisnaisen ja kaksi Baskimaan edustajaa, jotka ylpeinä kantoivat vaatteissaan maakunnan vihreä-valko-punaista vinoristilippua.

Kun kisa oli ohi, ei jääty jälkipeleihin vaan suunnistettiin kohti saaren keskiosia ja Gran Canarian korkeimpia vuorenhuippuja. Osa niistä jäi näkemättä paksun pilviverhon takia (muutamaan kertaan ajoimme sen läpi ylös-alas-oikealle-vasemmalle kiemurtelevalla serpentiinitiellä). Tapaksia pikku vuoristokylässä; paistettu juusto ja tomaattimarmeladi olivat niin vastustamaton yhdistelmä että vain kunnon kotikasvatus esti mua nuolemasta tarjoilulautasta.

Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen mentiin jälkiruoalle ja kahveille vielä pienempään kylään; puolittain vuorenrinteeseen koverretun luolaravintolan baaritiskillä puolenkymmentä kylänmiestä särpi espressoa tai kuka mitäkin ja vilkuili olkansa yli kantapaikkansa rauhaa häiritsemään tullutta kuusihenkistä seuruetta. (Terveisiä vain IL:lle, meillä oli autona Pablon vaaleansininen serkku, jolla oli omat oikkunsa esim. käynnistyksen suhteen.)

Nyt ollaan taas mukavasti omassa hotellihuoneessa ja odotellaan tyttären perhettä iltakylään. Huomenna on luvassa lekottelua uima-altaalla ja ehkä hiukan vesiurheilua ennen uuden vuoden vastaanottajaisia, jotka on tarkoitus pitää rantaravintolassa, Atlantin aaltojen pauhinassa.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille, ensi vuonna taas tavataan tällä foorumilla!

(Ja monen muun kirjoittajan kanssa olen ihan samaa mieltä siitä, että seitsemänkymppisten ryhmään - jos sellainen jossain on - ei kannata vaihtaa kun täällä kuuskymppisissä on niin kivaa! Pysykää kanavalla kuten tv-juontajilla on tapana sanoa!)

PS. Ihana kuulla että IL:n bonuslapsenlapsen asiat ovat kunnossa. Kyllä sitä sydän syrjällään seuraa noita lähipiirin nuoria että miten ne elämästä selviävät silloin kun harkintaa ja elämänkokemusta ei vielä hirveän paljon ole mutta halua suinpäinsyöksyntään sitäkin enemmän. Se, että näit poikaystävän ihan ensimmäisenä, on tosi-iso luottamuksen osoitus!

Tyttömme siunaus oli perjantaina. Meitä oli vain läheiset ja muutamia tyttären pitkäaikaisia ystäviä. Tilaisuus oli lämmin, harras. Kahvin äärellä ystävät kertoivat muistoja.
Tuhkan tuomme keväällä tänne merenrannan sirottelupaikalle. Sitä lapsemme toivoi.

Jatkamme arkisia puuhiamme. Rakkaat ystävät ja lähinaapurit pitävät päivittäin yhteyttä, syöttävät, kutsuvat kahville. On iloisia hetkiä, naurua.

Silti suru ja uupumus on ympärillä kuin tihenevä usva ja onnen hetkien alla on mustaa hyhmää, kiteytti pikkuprinsessan äiti tuntojaan. Koen itse samoin, mutta silti huoli tästä tyttärestä nostaa päätään. Miten hän selviää, kun pohjalla on masennus ja työuupumus?

On vuoden viimeinen päivä. Kaivoin illalla esille vanhan kirjan, josta vaikeina aikoina olen saanut lohtua. Kirjan tekijä on Martti Simojoki, vuosien takainen arkkipiispa, jonka nuorena sattumalta tapasin Turun tuomiokirkossa. Kirjassa on pieni teksti vuoden jokaiselle päivälle.
Tämän päivän kohdalla mietitään tilinpäätöstä menneestä vuodesta ja kiitollisuutta kaikesta hyvästä, mitä elämässä yhä on. Viisaita ja lohdullisia sanoja. Niihin tartun ja saan voimaa.

Hyväää uutta vuotta ystävät! Viestinne ja rukouksenne ovat kannatelleet minua näinä päivinä!

Mallis, olet ollut usein ajatuksissani. On hyvä kuulla, että lähelläsi on ihmisiä, jotka auttavat arjessa. Huoli toisesta tyttärestäsi on varmasti suuren suuri. Oman surusi keskellä sinä annat hänelle voimia selvitä päivästä toiseen. Askel kerrallaan. Tyhjyyden keskellä lujasti uskoen siihen, että ette jää yöhön yksin, että hämärän keskelläkin jossain on valoa.

Pikku prinsessanne on varmaan kaiken keskellä hyvin ymmällä. Myös hän kaipaa turvallista syliä, hellyyttä, omia leikkejään ja naurua, lupaa olla pieni lapsi. Voimia sinulle ja jaksamista, rakkautta joka on kaikkea ymmärrystä suurempaa, joka kantaa silloinkin, kun tuntuu, ettei enää jaksa.

IL,et varmasti voi edes aavistaa miten suuresti iloitsen kanssasi bonus lapsenlapsesi elämän uudesta suunnasta. Sainhan hetken kulkea siinä vierellänne ja yhdessä kanssasi miettiä asioita.

Elämä on niin monia tunteita täynnä. Jokaisella tunteella on oma aikansa ja hetkensä. Juuri nyt toivon, että uuden vuoden päivät olisivat rauhaa ja rakkautta tulvillaan. Itse kunkin kohdalla.