Heippa,

eipä ollut tarkoitus enää tänne tulla turisemaan. Vaan siippani meni just unten maille ja jouluhommat on siinä mailla, et nyt on aika rennon olon,
siinä saapi sit mukanans mielehen hyvän olon.

Iltapäivästä oli leppoisaa hetkeä - olin jopa ajatellut, että otan pienet päikkärit ennen haudoille lähtöä. No - ihania suunnitelmien muutoksia tuli sitten.

Ensin tyttären paras ystävätär (minullekin tooodella läheinen) lähetti viestin, että on tullut vanhempiensa luo ja jos meille sopisi, niin tulisi käymään. Sit perään viesti, että olinkin jo sopinut äitinsä kanssa "treffeistä". ;Muutimme sitten alkuperäisiä suunnitelmia ja tyttären sydänystävä kävi meillä päivällä ja joimme lasilliset hyvää alkoholitonta glögiä. Hän on nykyään kiireinen yksityisyrittäjä (hääpuku liike), joten en tohdi usein "häiritä". Ihanaa kuitenkin huomata, että välit nuoriin edelleen niin hyvät .

Aamupäivällä tein jo "viimeiset imuroinnoit" ja sain kaiken valmiiksi, mitä nyt pystyi ennen haudoille lähtöä. Sitten pojaltamme tuli viesti, että kävi piipahtamassa läheisessä kauppakeskuksessa ja tulisi kahville, jos sopisi meille. Kun soitin pojalle, kuvittelin, että lähdemme hautakiertueelle vajaan tunnin sisällä. Menikin kaksi ennen kuin kinkku oli kypsä.

Reilut kolme tuntia meni, kun kiersimme neljä hautausmaata. Oli jo pimeää, joten näkymä oli kaunis satojen kynttiköiden loisteessa.

Kotiin tultuamme "riisuimme" kinkun rasvoista ja teimme muutaman kinkkuvoileivän. Kyllä maistui herkulliselta äitini sinappiohjeen kera.

Voihan sitä uudestaankin toivottaa hyvää joulua <3 (En taaskaan jaksa oikolukea, sorry)

Kiitos kaikille kirjoittajille mielenkiintoisista jutuista.
Teidän touhuista lukiessani tuli itsellekkin joulumieli ihan huomaamatta.
Sain eilen viimein sukkaprojektin valmiiksi muiden valmisteluiden ohessa joten ei mennyt viime tippaan. Eihän? Seitsemät sukat tuli väsättyä, muutama lähisuvusta saa odottaa sukkiaan ensi jouluun.

Nyt on jouluvalmistelut pääosin tehty. Kahden lapseni perheeseen vien kohta paketit ja yksi tulee iltapäivällä miehensä kanssa käymään.
Kinkun laitoin vasta aamulla uuniin, syödään iltapäivällä lämpimänä. Imelletyt perunalaatikot tein eilen ja niitä jakelen jälkikasvulle.

Tänään on iltapäivän ohjelmassa tyttären ja miehensä kanssa ruokailua, haudoilla käynti, ja aattohartaus, jonka jälkeen nuoret lähtevät kotiinsa.
Illaksi sain vielä kutsun yhden tyttären kotiin katsomaan joulupukin vierailua. Taitaa jäädä rauhoittuminen myöhäiseen iltaan.

Toivotan teille Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!

Mustikkaposki ei sinulla mennyt ollenkaan myöhään. Minulla vielä yhdestä sukasta kavennus tekemättä ja päättely, sitten saa pakettiin

Kinkku on uunissa saamassa kuorrutettua, suolasienet likoamassa. Ihan hyvällä mallillla siis.

Eilen porukkaa tuli niin että meitä oli 15 ja tänään lisääntyy vielä kahdeksalla.

Oikein mukavaa joulua teille

Syntymäpäiväonnittelut Muorille! Ja valoisaa uutta vuotta - sulla kun vuosi ikään kuin vaihtuu jo nyt. (En muuten tiennyt että olet joulun lapsia!)

Muille mukavaa loppuvuotta!

(Mä jatkan joulunviettoa pikkuflunssan ja positiivisen ongelman merkeissä: sain puolenkymmentä kiinnostavaa kirjaa enkä tiedä mistä aloittaisin. Ehkä syön ensin vanhan ystävättäreni rakentaman konvehtikuusen kuten joku jo keksi FB:ssä ehdottaa. Eläköön joukkoäly! )

Muorille onnea! Joulukuun lapset on kivoja (!).

Rauhallinen ja mukava jouluaatto on takana ja tänäänkin vaan lekotellaan. Tein aamulla uuniriisipuuron, josta tuli selittämättömästä syystä oranssivivahteinen, mutta tosi hyvänmakuinen. Riisit oli jotain täysjyväjuttuja Lidlistä, johtui ehkä siitä.
Tytär teki mustajuurikeittoa alkuruoaksi ja siitä tuli vaaleanvihreää. Kinkku oli kuitenkin soman punaista ja mehevää. Meidän joulupöydässä oli jokaisen toivomaa herkkua: heviteinille sushia, juniorille pasteijoita, tyttärelle hanhenmaksaa, vävylle chorizoja ja minulle kaviaareja, joita kaikkia tietysti maistelimme.

Vävy oli ostanut prepaid-liittymän ihan sitä varten, että jälkiruokaa syödessämme oudosta numerosta tuli viesti: jätin lahjasäkit ulko-ovelle, en ylettynyt ovikelloon, terv. joulupukki. Siihen loppui jälkiruoan syönti.

Siinä missä vävy ennen kokosi kaiken iltaa legoja, nyt kokosi pelikoneen, pelituolin ja tyttären jalkalampun. Vasta sitten sai portviiniä ja juustoja. Iker sai leluja, joilla leikitti ahkerasti meitä. Juniori vietti illan pukeutuneena hartaasti toivomaansa lippalakkiin, kylpytakkiin ja kaulaketjuun. Minäkin olen näköjään ollut kiltti, kun sain mm. liput väliaikatarjoiluineen oopperaan ja tyttären seuraksi. Toivottu oli myös vävyn yllätys, vastenistuttavan keinun kokoaminen mökille niin valmiiksi, että runon mukaan mun kuuluu sitten vain helmat heiluen keinutella!

Hyviä joulunpyhiä kaikille, minä menen nyt Tiinuliinun tavoin nauttimaan saaduista kirjoista, vävy ja tytär pakkaavat huomista Espanjaan lähtöään varten.

Muorile hyvää syntymäpäivää.

Itse vaihdoin tänään maakuntaa ja jatkan joulun viettoa etämiehen seurassa. Aika on muuten mennyt löhöillen ja lahjakirjaa lukien.

Hyvää joulun jatkoa

Muorille ihanaa syntymäpäivää ja mukavia hetkiä elämääsi muutenkin!

Hip-hei!

Seuraako teistä kukaan Facebookissa snautserinelikkoa Makkosen pojat? Mä seuraan, ja lisäksi mulla on FB-kavereina kaksi mäyräkoiraa.

Mäyrikset ovat olleet viime päivät ihan hiljaa (lienevät nukahtaneet joulukuusen katveeseen) mutta snautserit julkaisivat tänään runon, joka kuvaa oivallisesti myös allekirjoittaneen tunnelmia tänään, tässä ja nyt:

Lojun sohvalla ylensyöneenä,
herkuttelun taas ylilyöneenä.
Laatikoita, kinkkua ja lohta,
mun napa ratkeaa ihan kohta.
Viimeinen niitti oli se nieriä,
kohta mun täytyy kakalle kieriä.
Käy tää syöminen voimille sen verran,
et onneks joulu on vuodessa vain kerran!
(Makkosen pojat, FB)

Lystiä loppuvuotta!
(jollen taas huomenna tule sitä toivottamaan )

Tervehdys

Muori, sydämelliset synttärionnittelut <3 Minäkin olen miettinyt Mallista useaan otteeseen ja yhtä ystävää, joka joutui sairaalaan juuri ennen joulua

Aatto oli ihana, kun oli niin paljon rakkaita läheisiä ympärillä. Kinkkua ja laatikoita meillä on tietysti, mutta joulupöydästä löytyy paljon erilaisia kalaherkkuja ja mätiä. Vävykokelaan myötä saimme joulupöytään äitinsä lähettämää lohimoussea, joka oli todella hyvää. Eilen söimme vielä täällä meillä, oli tarkoitus, että poika ja miniäkokelaskin olisivat tulleet, mutta tyttö oli sairastunut flunssaan, niin veimme heidän pakettinsa alkuillasta samalla kun lähdimme vielä vanhempieni luokse (jonne heidänkin oli alunperin tarkoitus tulla mukaan). Äitini oli pirteämpi kuin edellisenä perjantaina, mikä oli mukavaa nähtävää.

Ei sitä tässä iässä enää niin lahjoista välitä, mutta saimme niitä kuitenkin aika lailla. Tyttäremme on niiiin ihana: sain häneltä lasipurkin, jossa on sisällä 53 lappua. 53 sen vuoksi, jos on "puolikas" viikko vuodessa 2019. Päällä on kirjoitettu teksti: "Syitä ja asioita, mitä olet minulle opettanut ja miksi sinua niin rakastan ja arvostan. Yksi lappu per viikko <3 " Mökille otan mukaan kaksi lappua enkä millään malttaisi odottaa, milloin pääsen avaamaan ensimmäisen. Tippa tuli silmään lahjaa avatessani. Toinen hauska lahja tyttäreltä oli kirja: äiti, kerro minulle. Siinä minun tulisi kertoa elämäni eri vaiheista ja sitten antaa kirja takaisin tyttärelle. Kirjojakin tuli ja yleensä Tapaninpäivä on "pyhitetty" kirjoille, suklaalle ja löhöämiselle, mutta nyt lähdemme huomenne sinne Mustikkaposken lähelle, joten tänään on "riisuttava" joulu täällä kotona ja osan joulukukista vien varmaan alakerran rouvan hoitoon. Sääli purkaa kaunista joulukuusta, mutta ei sitä voi jättää, kun olemme ehkä mökillä yli loppiaisen. Tullessamma on pyykkiä ja muita hommia ihan tarpeeksi ilman joulukoristeiden riisumistakin. Talvellahan en voi pestä mökillä pyykkiä.

Pojalta ja miniäkokelaalta saimme myös hauskan lahjan, joka oli osoitettu vanhemmille ja appivanhemmille. Se oli lahjakortti yhden kaupunginosan ainoaan 5 tähden "ravintolaan" illalliselle. Muuta huomioitavaa oli, että suositellaan julkisilla saapumista jälkiruuan vuoksi. Saunavehkeitäkin neuvottiin ottamaan mukaan.

Muuten painosta sen verran, että lopulta sain noin kuukaudessa pudotettua painoa nelisen kiloa. Aattoaamusta paino nousi eilisaamuun tasan kilon ja eilisaamusta tähän aamuun tasan 1,2 kg . Siis 2,2 kg kahdessa vuorokaudessa enkä ole vielä palaakaan suklaata maistanut - juustokakkua kyllä senkin edestä Suurin osa on varmaan nesteitä, kun normaalisti syömme niin vähäsuolaista ruokaa. Nämä joulun kalaruuat ja kinkku (liotuksesta huolimatta) ovat varmaan meidän kropallemme turhan suolaisia. Ja annoskootkin kasvavat huomaamatta, kun on niin montaa eri sorttia syötäväksi. Tyttären mukaan pakkasin eilen pari kassillista ruokaa kotiinsa vietäväksi.

Tiinuliinu, runo oli mahtava En ole sitä huomannut FB:ssa. En ole kyllä varmaan taas ehkä pariin päivään käynytkään siellä.

Minä varmasti rauhoitun viimeistään huomenna, kun olemme mökillä ja kaikki kassit on tyhjennetty ja tavarat ja ruuat paikoillaan. Takassa tuli ja terassilla kynttilät - saunan piipusta nousee "puhdas savu". Vihta pitää muistaa laittaa likoamaan ajoissa.

Rauhallista loppuvuotta minäkin toivotan teille kaikille.

Hei kaikki!

Luin juuri kuusi sivua kirjoituksianne, kun en ole pariin viikkoon foorumilla käynytkään. Somestakin onnistuin aika hyvin pysyttelemään erossa. Viime viikolla siivoskelin hiljuksiin ja tyytyväisin olin siitä, kun sain jääkaapin pestyksi perusteellisesti. Meirämmiäs imuroi ja minä hoitelin sitten vessat sekä kävin lattiat kostealla. Mitään stressiä emme siivouksesta ottaneet, mutta olihan sitä hieman siivottava, kun serkkulikkani tuli meille jouluksi.

Aatonaattona kävimme hautausmaakierroksella ja nappasimme Helsingistä serkkuni kyytiin. Hyvinkään hautausmaiden jälkeen piipahdimme ystävättäreni luona Riihimäellä ja tultuamme kotiin siinä kuuden maissa laitoimme kinkun uuniin. Kinkku oli melko pieni, joten sen paistamiseen ei montaa tuntia tarvittu. Olin edellisenä päivänä jo keittänyt luumukiisselin, joten sunnuntai-iltana ei tarvinnut tehdä muuta kuin levätä rasittavasta päivästä ja päivittää kuulumisia serkun kanssa.

Aattona nousimme ylös normaalisti klo 9 kieppeissä (!) ja rauhallisen aamiaisen jälkeen teimme suunnitelmat päivän ohjelmaksi. Serkku halusi kävellä lähimarkettiin ostamaan joulukukan, joten he lähtivät meirämmiähen kanssa happihyppelylle ja minä sekoitin sillä välin lanttulaatikon odottamaan paistamista. Mätikin oli jo mytteentymässä putipuhtaassa jääkaapissa. Tavallisesti meirämmiäs tekee graavilohen itse, mutta tällä kertaa ostimme sen valmiina ja serkku toi ihanaa graavisiikaa sekä kolmea lajia juustoa.

Kävimme jo alkuiltapäivästä joulusaunassa, jonka jälkeen laitoin lanttulaatikon uuniin. Aattoaterialle kävimme sitten vähän viiden jälkeen ja selvisimme suht hyvin ilman ähkyä, kun käytimme syömiseen runsaasti aikaa. Ruokaryyppyjä meni niin purematta kuin purrenkin aika monta ja viinilaatikkokin keveni huomattavasti.

Joulupäivä sujui rauhallisesti rupatellen ja vanhoja muistellen. Suklaata kului samoin kuin klementiinejä. Joulupäivän ateria koostui karitsan sisäpaistista lisukkeinaan rosollia ja lanttulaatikkoa edelliseltä päivältä. Paisti oli suussa sulavaa ja päätimmekin, että tästedes emme enää hanki jouluksi naudanpaistia vaan pitäydymme karitsassa. Onneksi sitä saa helposti sukulaiseni lammastilalta! Illalla sitten mutustelimme juustoja jälkiuunilastujen ja punaviinin kera ja meni siinä yksi laatikko suklaakonvehtejakin

Serkkuni lähti kotiin eilen Tapaninpäivänä, kun hänellä oli tänään jo työpäivä. Niinpä söimme sekalaisen myöhäislounaan ja heitimme hänet linja-autoasemalle. Totesimme, että oli ollut todella ihana joulu ja siitä pitää tehdä oikein traditio. Tämä oli nyt kolmas joulu, jonka serkku meillä vietti, hän kun käy aina välillä ystäviensä kanssa Tallinassa tai Lapissakin. Hän jää vuoden päästä eläkkeelle, mikä helpottaa tapaamisiakin.

Kävin eilen aamulla puntarissa ja totesin hämmästyksekseni, että paino oli noussut vain puolitoista kiloa, mistä osa on taatusti alkoholista eli karisee helposti.

Lueskellessani kirjoituksianne totesin, että on helppoa, kun ei tarvitse miettiä joululahjoja kenellekään. Ainoa lahja oli Englantiin lähettämäni Räikköskirja ja nyt päätin saada aikaiseksi ehdottaa keväämmällä, että luopuisimme kokonaan lahjojen lähettämisestä. Sitä on kestänyt vuodesta 1965, kun aloimme kirjeenvaihtoon ja joutaa nyt hyvin lopetukseen, kun yhteydenpito on jäänyt postikortteihin lomamatkoilta sekä someviestintään. Tosin sovimme alustavasti, että kun lähdemme omatoimimatkalle Lontooseen ensi tai seuraavana vuonna, niin sitten tapaamme.

Matkoista puheen ollen, ensi kevään matkakin on sitten varattu. Lähdemme osuuspankin elohopeakerhon kanssa viikoksi Sveitsiin. Minä olen kierrellyt siellä edellisen kerran 1960-luvulla ja meirämmiäs on piipahtanut siellä päiväseltään jollain Itävaltaan suuntautuneella laskettelumatkalla. Onpahan taas jotain mitä odottaa

Muorille myöhästyneet synttärionnittelut ja teille kaikille leppoisaa loppuvuotta ja vauhdikasta vuodenvaihdetta