Heipsan Kylpylässä oli ihana vuorokausi. Syötiin, juteltiin, naurettiin ja muutama maljakin kohotettiin.
Uimassa kävin ja ostoksilla. Matkalaukkua en saanut.

Sitten kun yhdestä vaivasta pääsee toisen saa tilalle.

Selkä oikkuillut parisen viikkoa ja särkylääkkeistä huolimatta paheni.

Eilen diabetespolilla, oli miten ihana henkilökunta siellä onkaan. Niin kannustava että tuntee tehneensä riittävästi epätasaisista sokereista huolimatta.
Sieltä jatkoin päivystyspoliklinikka 3,5 tunniksi istumaan koville tuoleille, alistumaan kääntelylle, vääntelylle sekä painelulle.
Nuori murtaen puhuva lääkäri vaikka nimi suomalainen, olisi laittanut minut osastolle päiväksi tai pariksi. Hoitaja otti lääkärin sivummalle ja jutteli jotain, sen seurauksena kotiin lääkereseptin kassissa.

No tänään olen entistä kipeämpi ja lääkkeiden teho kun karkkia söisi, ne sentään maistuisi paremmalta. Unettavaat vaan niin paljon että otin kahden tunnin päikkärit.

Siellä istuessa parin penkin päähän tuli nainen noin 11-13 v pojan kanssa. Poika pelaisi kännykkää ja haukkui naista vtun ämmä, vtun huora, stanan lehmä jne. Nainen ei sanonut mitään, katsoi vain puhelintaan huulet tiukkana.
Oli vaikea pysyä hiljaa mutta pohdin miksi poika oli siellä ja oliko nainen äiti. Poika kun uhkasi karata ja kiljui jotain , nainen sanoi että kaikki kyllä huomaa että tarvit apua. No todellakin ja toivottavasti apua saa nainenkin.
Kohta tulikin sairaanhoitaja ja lähti viemään lasta osastolle, lähti kyllä yllättävän lauhkeasti mukaan.

Mietin kiitollisena että onneksi ikinä en ole joutunut moisen kohteeksi.

# Maxin kanssa oltiin samanlaisia. Lääkäreitä, sisätautien kanssa kumpikin. Naurettiin samoille asioille. Riideltiin ja sovittiin. Seurusteltiin viisi vuotta ennen naimisiin menoa. Oltiin läheiset monella tavalla. Maxin jutuista tajusin tietty kaiken.

Anin kanssa ollaan erilaisia. Filosofisesti ollaan jollain lailla samanlaiset, samoin tieteestä ollaan kiinnostuneita. Elintapa on samanlainen, muu on erilaista. Nauretaan eri asioille. Anin huumorista nyt ei ota tolkkua. Usein en tajua Anin tieteellisistä jutuista mitään. Jin ja jang, mies ja nainen, pitkä ja lyhyt. Erinapaiset magneettit. Vedetään toisiamme puoleemme henkisesti, mystisesti ja fyysisesti. Avoliitto ja seurustelu eivät millään riittäneet. Neljä kuukautta ollaan oltu nenät vastakkain. Ei olla kertaakaan edes sanailtu riitelemisestä puhumattakaan. Onneksi ei tavattu avioliittojemme aikana. Jutellaan tuntitolkulla päivittäin.
Ani herää joka aamu kuudelta.
" Tiedän, että valvot" sanoi, taputti minua kuudelta jalkoihin ja meni keittämään kahvia.
Olen kiitollinen, että saan elää kaksi erilaista rakkaustarinaa. #

Mielenkiintoisia keskusteluja tällä palstalla. En nytkään ehdi kommentoida ketään erikseen.
Vaikka palkkatyökiireet päättyivät jo kuun vaihteessa on päivät olleet täyteen buukattuja ihan omasta syystä. Pidin viimeisellä työviikolla flunssan, sitten olin viikon terveenä reissussa ja kotiin palattua oli seuraava flunssa päällä. Nyt on vointi suht normaali. Silmälääkäri löysi molemmista silmistä kaihin alun. Vähän pelottaa mikä on tulevaisuus.
Uudet lasit tilasin kaikesta huolimatta kun nykyiset olen pilannut kokatessa.

Tulin tänään savoon pitkästä aikaa. Tämäkin käynti jää lyhyeksi koska huomenna minua tarvitaan kotipaikkakunnalla.

Loskaa on täälläkin jalkakäytävillä nilkkoja myöten, samoin kotona.
Kesää odottellen

#Ani nukkuu, Tupsu myös, mutta heräävät pian.
Eilen maattiin kuteet päällä sängyllä ja taas juteltiin.
- Oon päässyt hyviin naimisiin, sanoi Ani.
- Oot tyytyväinen valintaasi?
- Ei se ollut valinta. Oon järjestetyssä avioliitossa. Kaitselmus pisti meidät yhteen.
- Koska tiesit, että kuulutaan yhteen?
- Vuorokausi eka kontaktista, kuten tiedät.
Ani koki vähän paranormaalia settiä. Itse sentään vain samaan aikaan tärisin olohuoneeni lattialla.
En suosittele kenellekään. Täytyy pitää järki kädessä. Mekin koetetaan. Erikoinen tarina. Ollaan ihan järjissämme ja toisaalta ei. Hedelmistään puu tunnetaan, ja näytetään kyllä sopivan toisillemme.
Jaha. Ani heräsi ja hiippaili kahvin keittoon. Oon itse työhuoneessa. Tupsu tassuttelee ruokakupille. Oon lääkinnyt Tupsua ja se voi aika hyvin. #

#Anin tyttären lastenjuhla meni aika kivasti. Tytär ilmoitti, että älkää tulko vielä, Heli eli Anin ex on täällä vielä.
En rupea kiertämään autolla ympyrää räntäsateessa, ilmoitti Ani minulle ja mentiin vaan. Ehti häipyä alta.
Minuun suhteuduttiin kuin ilmaan. Ainoa Anin lisäksi, joka oli seurana oli Tupsu.
Ani ilmoitti muutamalle niskojaan nakkelevalle, että me ollaan muuten naimisissa. Päätin käyttäytyä kuin Silvia lastenkodissa. Juttelin small talkia ja otin rauhallisesti.
Anin tytär June haukkui Anin lähtiessämme, että Tupsua ei olla viety eläinlääkäriin ja läökityksemme viimeistään tuhoaa sen munuaiset. Minua nauratti kauheasti. Purin ja purin kieltäni.
Ani sanoi kotona, että Tupsu on 100 v. Ei eläinlääkäri siitä tervettä saa. Käskin hänen kirjoittamaan Junelle, että Tupsu on saanut vain eläinlääkärin hyväksymiä lääkkeitä, joilla ei ole munuaisiin mitään vaikutusta ja kerro, että Kosh ei puoskaroi ollenkaan omiaan sen kanssa, mikä ei ole ihan totta.
No, June rauhoittui. Kiitin juhlasta ja hän kiitti takaisin.
Illalla oli molemmilla meillä pää kipeenä.
Hoidan Tupsua ihan hyvin. Tuossa kävi nuolemassa. #

Huomenta tännekin

Koshkoi, voi miten ikävää. Hehän olivat olivat eronneet ennen kuin tulit kuvioihin, joten kenelläkään ei pitäisi olla syytä nakella niskojaan.
Onneksi menitte pikaisesti naimisiin niin eivät ehtineet siitä rettelöimään!

Onnellisia loppuaikoja Tupsulle, joskus ne päätökset on tehtävä, mistähän johtuu että eläimet eivät nykyään osaa kuolla itsekseen, meidänkin 15v. sydän piti pysäyttää kahdella piikillä, vaikka muuten oli loppu.

# Ei se niskojen nakkelu tuntunut pahalta. Aikaa tarvitsevat. Kuten sanoit, mitään draamaa ei ole ollut eron suhteen. Ei haitannut ollenkaan. Ani erosi kuusi vuotta sitten. Kerroin vain, miten meni. Anin poika oli kiva. Yllättävän vähän mikään rassaa uusperhekuvioissa, vaikka muuta luulin. Me kuulutaan yhteen ja muut tottuu sitten, ajatellaan me. #

No ohhoh,
onpas Koshkoin ympärillä dramatiikkaa (jos kohta romantiikkaakin )

Täältä päin on tarjolla pelkästään viimeksimainittua, sillä eilen IL ja Naapurinmies olivat kutsuneet meidät iltakylään. Tarjolla oli kantarellipiirakkaa itsepoimituista sienistä (yhdessä olivat leiponeet) ja vilkasta keskustelua, jota riitti tuntitolkulla, ja seuraavatkin treffit sovittiin. Hauskaa oli havaita, että tunnettiin tai ainakin tiedettiin samoja ihmisiä, samoja maisemia, samanlaisia kokemuksia.

En yhtään ihmettele, että IL on ihastunut (ja näyttää Naapurinmieskin olevan) sillä ko. herrahenkilö on yhtä hurmaava kuin se takavuosien tunnettu Naapurinmies, joka yhtenäkin keväänä seisoi frakki päällä, valkea pyyheliina käsivarrella ja vieno hymy suupielessä samppanjatarjottimensa takana, kun presidentinkanslian Naisten Kymppi -joukkue porhalsi ohi.

Tänä keväänä en kympille mene kun vene menee juuri sinä viikonloppuna veteen, ja viime vuosien kävelykaverikin talsii toukokuussa kohti Santiago de Compostelaa. Mutta kävelyt, jotka ovat viime aikoina jääneet vähiin (eilenkään ei sakean räntäsateen vuoksi voinut kävellä IL:lle vaikka meiltä on sinne vain 20 min matka) alkavat tänä iltana uudella tarmolla pienen personal trainerin saavuttua. Toki töitäkin pitänee...

Merelle äskettäin kertoi kirjalöydöstään, se seitsenkymppisten kuntoilu- ym. opas. Löysin sen muutama viikko sitten kirjastosta, ja täytyy sanoa että vaikka mikään kirjassa esitetty asia ei ollut sinänsä ihan ennenlukematon/ennenkuulematon, niin kyllä se ajattelemaan pisti. Eri asia sitten on, miten ajatus muuttuu toiminnaksi. Ainakin omalla kohdallani olen havainnut pientä viivettä.

Ja hei - mitäpä olisitte mieltä jos taas toukokuussa syötäisiin ns. perinteinen plus kuuskymppisten kevätlounas? Semmoinen 6-8 tuntia kestävä Jossain siellä toukokuun loppupäivinä, vaikkapa viikolla 21 (alkaa 20.5.) tai 22 (alkaa 27.5.). Jos kannatatte ajatusta, niin heitelkääpä aika- ja paikkaehdotuksia!

Jos allekirjoittaneesta ei kuulu viikkoon mitään niin älkää huolestuko. Mä olen vain koiran kanssa ulkona.

Luppakorvaista loppuviikkoa, viuhuvahäntäistä viikonloppua!

Kiitos Tiinuliinu eilisestä vierailustanne ja kauniista sanoistasi. Tiinuliinu ja Ukkokulta olivat meidän ensimmäiset vieraat ja meistä oli hauskaa toimia isäntäparina. Naapurinmies tosin oli nimitellyt minua koko päivän kotiapulaiseksi, kun häärin hänen keittiössään, taioin ruokapöydältä kaikenlaista roinaa piiloon ja katoin pöytää. Illan tullen sain ylennyksen emännäksi kaikkine työsuhde-etuineen, joten kannatti touhuta. Ilta oli onnistunut ja Naapurinmies tuumasi jälkeenpäin, että taitaa tajuta meidän "kolmen kimpan", kun on tykätty olla Tiinuliinun ja Ukkokullan kanssa kolmestaan reissuissa.

Päivällä kävimme hautausmaalla, kun mieheni syntymäpäivä olisi tänään. Sytyteltiin kynttilöitä ja minusta tuntui ihan mukavalta siinä tavallaan esitellä Naapurinmies. Ja kun salama ei iskenyt kummankaan päähän eikä kiviä pudonnut taivaasta, totesin, että taisi se mieheni tämän uuden hyväksyä.

Elämämme alkaa ensi pökerryksen jälkeen kai normalisoitua, kun eilen jo tein ristikkoa samalla kun Naapurinmies luki Hesaria. Tänään menen kampaajalle ja sitten on treffit kaupungilla, mennään johonkin syömään. Huomiseksi Naapurinmies suunnittelee jotain thairuokaa. Tulee hieman muistot mieleen, kun Motskun kanssa oleiltiin Espanjassa. Motsku osti jääkaapin täpötäyteen ruokaa ja mietti etukäteen ruokalistoja ja väänsi ihania jälkiruokia ja tutki innoissaan ruokakauppojen hyllyjä ja minä en voinut tajuta, että joku saattaa nauttia sellaisesta. Ja nyt mun pitää sopeutua siihen koko ajan!

# En lasten juhlassa odottanut muuta, kuin että emäntä olisi tervehtinyt meitä kun tullaan. Ei vilkaissutkaan. Tuotiin molemmat oma lahja Junelle, kun tämä oli saanut yhden tutkinnon tehtyä. Tungettiin keittiöön ja annettiin.
June on aika tömpsäkkä ja miehensä on tyhmä Aninkin mielestä, vaikka sen kierrellen sanookin. ( "Yleensä tyttäret naivat isänsä oloisen miehen, mutta ei June. "). Mutta jotenkin June ei silti ärsytä yhtään. Nauratti niin turkasesti, kun hän ripitti Ania. #