Mä omistan vihdoinkin uimapuvun taas näin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tuli Ellokselta ja kummallista kyllä näyttää jopa ihan siedettävältä päällä! Semmonen uimamekko, peittää mukavasti muumimahan ja reidet. Mahaa ja reisiä suurempi ongelma mulle on ollut se, että missä uimapuvussa pysyy nää isot tissit. Pysyy ne siis uikkarin sisällä, mutta kun ei haluaisi että ne roikkuu mahaa vasten tuolla jossain alhaalla. Tässä uimamekossa on kiristys rinnan ympärillä ja kunnon kupit, lisäksi sen saa kiinni niskan takaa.
Nyt vaan sitten pitäs iljetä mennä sinne uimahalliin.........

Ja toinen juttu! Löysin kätköistä vanhan askelmittarini ja hankin siihen uudet patterit. Olen nyt pitänyt sitä mukana ja huvikseni katsonut paljonko tulee askellettua päivässä. Arkipäivisin luku on ollut jotakuinkin 13000! Kertoo toi vempain myöskin sen paljonko kuluu kaloreita, joten on kyllä tosi kiva lelu!

Palkitsemistavoista, en ole varsinaisesti miettinyt itseni palkitsemista mitenkään. Varmaan yksi konsti palkita hyvä työ olisi vuokrata leffa ja mutustaa dippivihanneksia siinä samalla

Kysyisin tähän perään mikä on teidän suurin motivaatio tässä painonpudotusprojektissa?
Itselläni se on mahdollisuus yrittää kolmatta lasta. Meille lapsensaanti on aina ollut erittäin vaikeaa ja nyt lääkäri kehoitti minua pudottamaan painoa, jotta raskauden alkaminen olisi todennäköisempää. Hän sanoi olevansa tyytyväinen siihen, että paino on syksyllä alle 100kg ja siihen nyt vähintään aion pyrkiä. Toki tuon asian lisäksi tässä projektissa motivoi oma terveys sekä toive mahtua joskus järkeviin vaatteisiin...

Kyllä motivaationa on terveys ja ulkonäkö. Iän myötä yhä enemmän tossa järjestyksessä. Olen siitä onnellisessa asemassa että vaikka olen viisikymppinen, ei mitään sairauksia vielä ole tullut. Ja toivon että painonlasku saisi ne estettyä tai ainakin siirrettyä.
Tähän terveyspuoleen kuuluu myös se, että jaksaa ja pystyy liikkumaan helpommin.
Ja mukavaahan se on, jos vaatteet sopii paremmin päälle ja näyttää paremmalta

Hei vaan kaikille.

Lauantaina käytiin ystävien kanssa siellä syömässä ja toimin kuten neuvottu otin juuri sitä mitä halusinkin. Paitsi että sittenpä jäi jälkkäri kuitenkin syömättä. Ilmeisesti mahalaukku on sen verran pienentynyt että alkupalojen jälkeen tuntui jo aika täydeltä ja pääruuastahan jäi sitten puolet syömättä kun mahaan ei yksinkertaisesti olisi mahtunut mitään.

Ja koska olen nyt tottunut enemmän tuohon kasvispuoleen kuin lihaan niin pihvi kyll'ä aiheutti aikamoisen vatsakivun illan mittaan. Muuten oli oikein mukavaa ja ruoka maistui hyvältä, siihen asti kun vatsa vielä veti

Minulla motivaationa on se että jaksaisin liikkua hengästymätttä pidempiäkin matkoja. Lisäksi minulla on ruvennut tuo verenpaine oikuttelemaan joten painon pudotuksella sekin toivottavasti laskee taas normaaleihin lukemiin.

Motivaattorina toimii myös tuo oma peilikuva, joka alkaa pikkuhiljaa miellyttää itseä enemmän mutta vielä on matkaa siihen kun olen tyytyväinen kuvaan joka peilistä paljastuu. Kaupoissa on myös paljon sieviä vaatteita joissa olisi mukava kulkea mutta nyt niistä ei löydy kokoja.

Motivaattoreita löytyy siis sekä terveydellisistä että ulkonäöllisistä asioista, niin näköjään muillakin

Olipahan taas kauhee pelko mennä vaa'alle. Eilen olisi ollut punnituspäivä mut skippasin sen kun aattelin et varmaan miljoonakiloa tullut takaisin, kun syömiset huonoja jälleen kerran.
Äsken sitten rohkaistuin ja ajattelin et pakko se on nähdä... Ja eikä mitä! 400g kadonnu jonnekin Eli virallinen paino on tällä hetkellä 100,6kg.

Turvotus on vain ollut kauhea, kun oon taas yövuorossa ollut ja syömisajat ja syömisetkin olleet hiukan erikoisia.

Nyt tuli taas hetkeksi kiva mieli

Kiirettä pitää, mutta ilmoittelen kuitenkin virallisen punnituspäivän painon ja se on 101,5, ei paljoa enää ja toiveissa olisi alle sadan vappuun mennessä. Tsemppiä kaikille

tynnä, tsemppiä siullekin. Ei oo enää kaukana oo sullakaan ja miulla on sama tavoite, eli vappuun mennessä jos saisi sen 5kg pois.

Pientä elonmerkkiä täältäkin.

Huomaan, että pää pistää laihtumista vastaan. Mitä muuta se voisi olla, kun joka kerta kun isompi tavoite lähestyy ja tuntuu olo niin hyvältä ja iloiselta, tuntuu että tässä nyt saavutetaan tavoite ihan pian ja helposti, niin jo alkaa tulla syömishimoja, jo on pakottava tarve turvatua kaikenlaisiin herkkuihin ja sitä yhtäkkiä on pää täynnä ajatusta siitä, että on pakko saada syödä sitä ja sitä, vaikka siihen asti on mennyt oikein hyvin. Ei ole kivaa tämä tällainen.

Nyt olen pikkuhiljaa päässyt reilun viikon tällaisen kauden toiselle puolelle. En ole tässä melkein viikkoon edes aukaissut Kiloklubia ja olen syönyt ihan miten sattuu.

Tänään tuli tunne, että täytyy käydä vaa'alla monen, monen päivän jälkeen ja täytyy tulla merkkaamaan tänne taas. Ehkä se on hyvä merkki sitten.

No, eteenpäin mennään, eikä klubeja hylätä.

Paino tänäaamuna 103.9kg, pudotusta viime viikosta 900g. Nyt meni ensimmäinen 5kg rikki! Jess!!
Mutta verenpaine ei ollut pudonnut vielä yhtäkään pykälää. Tyhmää.

Onnea Asarina 5kg etapista! Kyllä se verenpainekin siitä varmasti pikkuhiljaa tokenee mitä lähemmäksi satanen tulee.. Tai ainakin se on minulla mielessä kokoajan.. Itselläni on ainakin verenpaineessa ollut muutosta parempaan suuntaan mitä enemmän painoa on saanut pois..Ja matka senkun jatkuu, kohti terveempää elämää..

Minulla koittaa iltapäivällä taas totuuden hetken aika ja puntarille olisi taas noustava. Koko viikko on mennyt kyllä ihan muissa hommissa kun liikunnassa, tosin eipä ole ehtinyt miettimään liiemmin herkkujen syöntiäkään kun on pää kolmantena jalkana viilettänyt paikasta toiseen.

Nyt vaan ikävä kyllä meinaa flunssa iskeä mutta toivottavasti saan sen verran lääkittyä itseäni että selviäisin säikähdyksellä...