Mun putoaa tasaisen varmasti 1,1 kg viikossa, jos jollain viikolla vähemmän, niin toisella viikolla sitten korvaa enemmän. Loistelias tahti, tosiaan, eikä voi kuin tyytyväisenä huokailla, että näin käy. Eikä tämä vaadi suurempia kieltäytymisiä tms., vaan ihan perussyömistä 5 kertaa päivässä ja liikuntaa.

Mä niin haluan joululahjaksi nuo kaksinumeroiset! Se olisi ehkä paras lahja koskaan... ja mehän saadaan lahjamme, vai mitä possuli1?!

Tottakai saadaan

Hei!
Voisin liittyä joukkoonne, paino on siinä 105 hujakoilla - kauhistus minne onkaan kesästä karannut! Kattelin tossa ihaillen joidenkin tavoitteita saavuttaa kaksnumeroinen luku jouluun mennessä, ja olishan tässä aikaa... ja jos ei ihan sinne ennättäis, niin melko lähelle!

Mä olen tässä ny alotellu liikkumista harrastaan, jos siitä sitten olis apuriksi painonhallintaan.
Minusta kun ei ole julkilaihduttajaksi mihinkään ryhmään, mut jos täältä sitten sais sopivaa innostusta, kun on kanssa tavoittelijoita.

Hohoi! Täällä kans yksi satasen tavoittelija. Tämän hetkistä painoa löytyy semmoiset 106kg ja varmaan vähän päälle. Onneks pääse huomenna vaa'alle tarkistamaan. Projektina on saada ylipainoa ainakin 20kg pois ja vähän yli. Pysyvästi.

Täältä mää yritän ettiä motivaatiota, innostusta ja niin eespäin. Nämä kaverit on ollu jo jonkin aikaa kadoksissa.

Joten tästä tää lähtee.

Nyt harmi vaan tuli kipeeks

Heipsan kaikille,

olen nyt uusi täällä ja näyttäisi siltä, että tämä on oikea ryhmä mulle. painoa on nyt 104,9 ja siinä on sellaiset rapiat 40 kg liikaa tähän muottiin valettuna. Kymmenen vuotta olen nyt tätä ylipainoani kantanut ja seitsemän vuotta yrittänyt pois. Kolmessa vuodessa keräsin, joten siitä voi heikommallakin laskupäällä hokata, että helpommin tulee kuin menee.
Tää on siitä mukava foorumi, että jokainen täällä käsittää, että helppo on vaikeaa, toisin sanoen, kun minulle sanotaan, että syöt vähemmän kuin kulutat, niin siinä se sitten on. Joo siinähän se sitten on, niin sitä tyhmempi luulis, mutta kun ei vaan onnaa. Painoni lähti muutama kuukausi sitten noususuhdanteeseen ja pelästyin tosissani, koska en ollut muuttanut mitään elämässäni. Otin yhteyttä lääkäriin ja sitä kautta olen nyt kuukausittaisessa seurannassa. Kilpisrauha arvot oli hieman kohollaan, mutta ei sille nyt vielä mitään tehdä, alkuvuodesta uusiin testeihin. Käyn (reilu kuukausi takana) kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja se on saanut verenpaineeni laskemaan, eli jotakin tapahtuu kehossa. Eräs työkaveri sanoi, että posket olisivat kavemmat, mutta tiedä häntä. Eikä se kuntosali ole autaksi tekevä, olen myös nyt alkanut täyttää tuota ruokapäiväkirjaa ja saan sen pidettyä ihan hyvissä lukemissa, tosin pallot on vaikea saada vihreiksi, mutta harjoitus kai tekee siinäkin mestarin. Nyt mennään, ja tällä kertaa en anna periksi, siis kohti suurta seikkailua ja pienenvää kehoa. Hurjasti voimia kaikille ja ennenkaikkea nauttikaa elämän pikkuasioista arkenakin

mabi, perässä tullaan, eikä edes hirveän pitkän ajan kuluttua, nyt mennään jo alle 103 kg:ssa. Nähdään pian

Timalu, auttaisko kehoanalyysistä maksaminen tuota motivointia? Siinä ainakin pidemmällä aikavälillä näkisi, tapahtuuko rasvaprosentille / lihasmassalle tms. jotain, vaikka paino ei kauheasti putoaisikaan.

Bluest,

silloin kun aloitin kuntosalin, minulle tehtiin tuo kehonanalyysi, mutta sitä tarkistetaan seuraavaksi hieman ennen joulua. Kai se sitten jotakin kertoo. Terveydenhoitajalle täytin jo aiemmin ruokapäiväkirjaa (rehellisesti), mutta hän ei nähnyt siinä huomautettavaa, sen takia tämä onkin tosi ikävää. Hän totesi vaan, että sinulla on sitten sellainen perimä, että kilot ei helpolla lähde. Ikävää kuultavaa, sillä näyttää siltä, että vaikka ei lähde niin tuottaa myös painoa lisää. Alkuvuodesta jokatapauksessa uudellen lääkärin arvioitavaksi, aion nyt mennä kyllä tämän asian kanssa perille asti. Olen myös ajatellut ottaa jonkin neljännen liikuntapäivän ohjelmistoon ja todennäköisesti se on lämpöjooga. Hirmuista lenkkeilyä en oikein pysty harrastamaan, koska telosin nilkkani vuosi sitten ja se meni sirpaileiksi, jouduttiin kasaamaan uusiksi, joten ei kestä silleen lenkkeilyä, mutta olen onnellinen kun pystyn kävelemään ja pikkuhiljaa muutenkin saan normalisoitua sen toimintaa. Tiedoksi vielä, että en ole makean ystävä, pulla ja viineri saa mun puolesta jäädä ihanrauhassa lautaselle, jäätelöä ja karkkia en harrasta, ei kakkua eikä muutakaan makeaa. Ruualla olen kiloni hankkinut, tai paremminkin ruuan määrällä ja sitä tässä nyt täytyy vähentää, mikään muu ei auta.

Voi kunpa voisikin jättää kaikki herkut - oma ongelmani lieneekin sitten päinvastainen, eli kilojani en todellakaan ole ruoalla hankkinut, vaan ne ateriat tulee korvattua kaikella muulla. Huokaus. Onkos tässä ketjussa ollut punnituspäivää, vai kaikki oman aikataulun mukaan? Mä kaipaisin hieman henkistä tsemppausta, ja punnituspäivä ehkä toisi pientä lisämotivaatiota!

Teetaika: ajatteles niin päin, että me ruualla lihoneet joudumme miettimään paljon enemmän, mitä sopii laittaa suuhun. Sinulle riittää, kun syöt säännöllisesti ja järkevästi 5 kertaa päivässä ja jätät herkut syömättä. Siinä on aikamoinen helpotus. Itse en siis ole entisessä elämässäni herkuista kieltäytynyt, mutta kyllä lihomisen syy on ollut se, että ihan tavan ruoka on tosi hyvää ja sitten sitä on tullut ahmittua tolkuttomasti.

Mä punnaan edelleen joka päivä. Sopii mulle, sillä olen oppinut sisäistämään nestevaihtelun ym. eikä yllätyksiä vaa'alla juuri tule. Sen sijaan jos olisi punnituspäivä, eikä paino olisikaan pudonnut viikkoon kuin vaikka 100 g (normaaliksi pudotustahdiksi vakiintunut 1,1 kg), niin se nyppisi enemmän ja koko viikolle motivaation kerääminen olisi paljon isompi juttu.

Mua kutkuttaa, että kohta, kohta... jätän siis taakseni tämän ketjun. Tämän aamun punnitus näytti 100,7 kg eli ihan hirveästi ei olisi jäljellä. Ja palkintona kaksinumeroisista olisi vielä lempibändin keikka, että...

se olis tasan 11 kg, puristus..jos sais jollain turvotkset pois niin se ois jo puolet urakasta tehty..mutta kun ei oo sisuskaluissa verikokeiden perusteella häikkää niin nesteenpoisto lääkitys on nijet...helkatun rjyssä lääkäri..toisen, saman kaupungin tk:ssa suomi lekuri antaa nesteenpoistoa perusterveelle.. pitäskö valittaa..no ei..mutta miehenkään ehdotukseen en ala..*syö selleriä*..tulipahan vaan mieleen että 2005 kun isä kuoli olin samoissa lukemissa kuin nyt ja silloinkin sain lujalla tahdolla painon alas..no siihen sataseen asti...sittemmin se on ollut taas jokseenkin sahaavaa ylämäkeä...masennuksen oireet ei sinällään tsemppaa mutta ..... ..silti..porkkanamehua ja ruisleipää raejuustolla ja sitten hyötyliikuntaa..jospa se tästä---