Painoa on tippunut melkein 5 kiloa, mutta vyötäröstä ei vaan lähde mitään. Muualta en ole mitannut
Mutta hetken päästä olen vain ylipainoinen, en enää merkittävästi ylipainoinen. Hurraa!

Hienoa kimis, että palautit taas mieleeni nuo herrrkulliset pirtelöt!! Taas tein monen kuukauden jälkeen ja aivan ihania ovat

Mä olin viime syksynä 125 kiloisena turvokkina aivan loppu: ennen kaikkea fyysisesti. Oli loputtoman väsynyt. Olisin vaan nukkunut, syönyt, nukkunut ja syönyt jne. Elämäni ainoa lohtu ja ilo oli syöminen, kun muuhun ei voimat riittäneet. Verenpaine alkoi olemaan noususuuntainen kuten kolesteroliarvotkin. Rasvamaksa oli piste iin päälle ihmiselle, joka ei käytä alkoholia kuin muutaman kerran vuodessa. Koin, että joko kuolen tai sitten täytyy tulla totaali stoppi. Salaa mielessäni toivoin joutuvani esim. auto-onnettomuuteen, jotta karmea olo olisi loppunut.

Yhden puhelun jaksoin vielä soittaa: mentaalivalmentaja tuli luokseni kotiin. Tukka kampaamattomana lysyssä istuen otin hänet vastaan. Mihinkään en suostunut. Ei käy, ei onnistu. En suostu, en jaksa. Askel kerrallaan mentiin eteenpäin. Ensiksi suostuin jättämään karkit pois jne. Viimeiseksi jäi monen viikon jälkeen desi kuohukermaa päivässä, josta en olisi millään luopunut. Luovuin kuitenkin.

Nyt painoa 100.3 kg ja vointi on aivan toinen. Paluuta vanhaan ei voi olla. Se olo silloin oli niin karmea.

Banaani; hienoa että olet löytänyt elämän ja olemisen hallintaa. Se on joskus kadoksissa itse kullakin isommissa ja pienemmissä määrin. Ja se liika hallintakin voi mennä yli - kontrollia kaikessa ja kaikkialla. Tämä painonhallinta treenaa moneen asiaan, ei pelkästään ruokasuhteeseen.

Upeaa luettavaa oli Banaanin tarina! Jospa sitä itsekin onnistuisi luopumaan huonoista tavoistaan päivä kerrallaan.

Yksi huono tapa ilmeni taas tänään: heti kun lasten kanssa mättää joku, hyvittelen sitä itselleni herkuilla. Olenhan ansainnut sen, mukamas

Vein tänään yhtä lasta harrastukseen ja piti ottaa kaksi muuta mukaan. Otettiin eväitä, kun jouduttiin menemään suoraan päiväkodista. Samalla hetkellä, kun vanhin kaatoi kaakaot lattialle, keskimmäisen harrastus alkoi, johon hän kieltäytyi menemästä, ja pian sen jälkeen (kun keskimmäinen päättikin lähteä harrastamaan) pienimmällä tuli pissat housuun. Vaihtovaatteet olivat tietysti autossa. Onneksi oli ystävällisiä ihmisiä apuna.

Olin ihan uuvuksissa, kun päästiin kotiin. Ja tähän uupumukseen söin sitten evääksi tarkoitut jogurttikuorrutetut banaanilastut, koko pussin. Teki mieli vetaista vielä karkkipäiväksi ostamani karkkipussi, mutta sen onneksi säästin karkkipäiväksi.

Minun pitäisi keksiä jokin sijaistoiminta tuolle harmitukseen syömiselle. Ideoita? Sen pitäisi olla jotakin kivaa ja nopeaa. Toisaalta tuntuu melko lapsellisesta, että miksi ylipäätään minun pitää lohduttaa itseäni herkuilla, jos jokin vastustaa? Aikuisen elämähän on sellaista, että välillä sattuu ja tapahtuu, varsinkin kolmen muksun kanssa Aina ei kaikki ole elämässä niin mukavaa. Tänään oli muuten kuitenkin hyvä päivä kaikin puolin. Jos olisi kevyempi niin ehkä en uupuisi niin paljon tuommoisesta...

Kiitos kimis! Ja heijastimen kirjoitus sai minut nauramaan - vaikka sua ei itseä varmasti sillä hetkellä naurattanut yhtään

Aika pahan kysymyksen heitit heijastin. Eiköhän meidän kaikkien pullukoiden ongelma, ainakin jossain määrin, liity tunnesyömiseen?! Syödään, jos on kivaa ja syödään, jos pipaa kiristää...koko meidän kulttuuri ruokkii ylensyömistä: kaikki mahdolliset kissanristiäiset liittyy syömiseen ja sitä kautta juhlatunnelmaan. Elokuvista tulee ensimmäisenä mieleen irtokarkit ja popcornit, kyläilystä kahvi ja pulla, huvipuistosta jäätelö ja hattara, mökkeilystä grillimakkara jne. Eikö meidän pitäisi muuttaa omassa päässämme suhtautumista ruokaan: mitä kehomme tästä syömisestä hyötyy? edistääkö tämä minun hyvinvointia? onko nyt ruoka-aika vai skippaanko tässä kohtaa?

Olisi ollut ihanaa antaa sinulle heijastin, joku täsmävastaus, mutta mutta...no, onhan minulla: ota porkkana

T: muka vitsikäs Banaani

Hihii.. Hei täällä 111.5kg painoinen pullukka, en tohtinut alkaa kirjoittelemaan 110kg tavoitteleviin, sillä uskon saavuttavani sen 110kg pian, joten siirryin suoraan tänne!

Painoa pahimmillaan ollut 2010 kesällä 122kg, nyt tippunut itsekseen sen reilu 10kg.
Ikää 20v, taustalla ahmimishäiriötä, mielenterveysongelmaa ja laiskuutta.
Niin ja joskus oikeasti liikuinkin ihan aktiivisesti.

Aloitin projektini viime sunnuntaina 31.3. ja yritän pitää motivaation yllä ensin 100kg, sitten 95kg, 90kg ja lopulta 86kg. Pituutta on 170cm ja pullukkana aion pysyä, mutta ovelasti 86kg paino on painoindeksin mukaa mulla lievää lihavuutta, sieltä yläpäästä. Hihii..
Hyvä fiilis, herkkulakossa ollut nyt 5 päivää ja huomenna on karkkipäivä!
Tiistaina uin 45min eli yhden kilometrin matkan ja huomenna sama rumba!

Ensimmäistä kertaa uskon oikeasti onnistuvani kun olen avannut suuni auki läheisillenikin asiasta ja jopa ammattikoulussa opiskelevat luokkatoverini tietävät painoni (voivat lukea sen julkisesti fb:n kautta linkittämäni blogi-linkkini kautta)

Tsemppiä kaikille!

Banaanin tarina antoi kyllä uutta tarmoa itsellekin Kiitos siitä

Heijastin,mulla on ihan sama juttu et ku muksujen kanssa on ollu hankala/kamala päivä niin itseänsä sitten palkitsee niillä herkuilla.... Oon kans pohtinu jotain muuta korviketta noihin tilanteisiin,mut en viel oo keksiny Tai oon nauranu kyl ukolle et voi ku ois nyrkkeilysäkki niin kävisin siihen purkamassa kiukkua päivän mittaan Täytys varmaan se huono päivä mennä purkaa vaik lenkkipolulle tms

Mukava yllätys odotti tänään vaa'alla,näytti kilon vähemmän kun viime viikolla!!! On koko viikon näyttäny reilun kilon enemmän viikon takaiseen... Nyt siis paino 103,3kg josko ensi viikolla nyt vihdoinkin pääsisi 103 kilon alle

Ihan vähän vielä, niin olen ylipainoinen, en enää merkittävästi yp Kiloklubin bmi näyttää 30,7 ja tikkerin 32.
Nii, ja se uiminen jäi tältäkin viikolta
Motivaatiota jokaiselle.

Hei Banaani, Santtuli ja muut! Vastaus kysymykseeni tulikin tänään lehden muodossa. Nimittin Hyvä Terveys -lehden Täsmäneuvot lohtusyöjälle -jutussa. Voisin tähän vähän referoida juttua:

Lohduttavaa oli se, että lohtusyömisestä voi oppia pois, koska se on opittu tapa. Huono tunnetila pitäisi vaihtaa toiminnaksi eli keksi tilalle jotain muuta tekemistä (tämähän me jo tiedettiin): lähden kävelylle, neulo, kuuntele musiikkia tai soita ystävälle. Mieti, mitä puuhaat mielelläsi ja kiinnitä lista vaihtoehdoista jääkaapin oveen.

Uudenlaista suhdetta ruokaan pitää harjoitella joka päivä. Syödä pitäisi 3-4 tunnin välein, pitää ruokapäiväkirjaa, keskity ruokailuhetkiin ja syö yhdessä muiden kanssa. Herkutellakin pitäisi, kohtuudella.

Niinpä niin, ei tässä juuri mitään uutta ollut, mutta ensi kerralla, kun jokin asia harmituttaa, niin kuuntelenpa omaa lempimusiikkiani. Lasten kanssa vaan musiikin kuuntelu on monesti Titinallea ja Hevisaurusta, mutta onhan mullakin joskus oikeus kuunnella, mitä itse haluan, eikö? Eli ensi kerralla suosikkibiisit kehiin ja ehkä myös se porkkana

Nyt on mulla eka virallinen punnituspäivä, -2,1 kg ekan viikon tulos. Nestettä oli ihan hyvin kehossani nähtävästi. Ainakin vaatteet kiristi siihen malliin, varsinkin ulkovaatteet, joita en ole halunnut uusia. Muistatteko, millaisia tuloksia teillä muilla oli ekalla viikolla ja millaisena pudotus jatkui?

Enkä ole tuntenut olevani laihdutuskuurilla vaan opettelemassa uusia syömistottumuksia. Olen pyrkinyt juomaan töissä litran vettä ja syömään hedelmän välipalaksi. Aamiaisen ja lounaan kanssa ei ole ongelmia, mutta hyvä päivällinen ja iltapala pitäisi saada sekä iltanapostelu pois. Kasviksia pitäisi saada se puoli kiloa päivässä, siinä riittää tekemistä. Kun tästä kaikesta tulisi rutiinia niin eipä olisi tätä paino-ongelmaakaan.

Mulla on tämmöinen historia. Aloitin n. kolme viikkoa sitten. Päivitän tuonne perjantaipunnitsijoihin josta tämän kopioin. Nyt varmaan laihtuminen tapahtuu ihan oikeasti, nuo alun lukemat on sitä nestettä. Kilo, puolikas per viikko toivoisin läskin lähtevän näillä nykyisillä tavoilla.

15.03. = 107,3
22.03. = 105,5
29.03. = 103,3
05.04. = 102,8