Tasaisesti tippuu noin 0,5 kg viikossa nyt. Aiemmin olin pitkää jumissa mutta vihdoin sitkeys palkitaan ja vaakan lukema pienenee hiirulaisen askelin. Isoimmat housut on heitetty jo roskiin, mikä vapauttava ja voimaa antava kokemus! Vielä on tuon kiloklubin ennusteen mukaan noin 7 viikkoa ennen kuin pääsen kaksinumeroiseksi, mutta sitä kohti tämä pursi nyt luovii! Tsemppiä ja sitkeyttä kaikille!

Don´t worry rasvareija, kyllä se tästä. Kunhan vaan jaksetaan olla sitkeitä. Ensi viikolla näyttää jo paremmalta, taatusti : )

Kiitokset, kimis, näin on. Sitkeyttä tässä lajissa tarvitaan, kuten mi-ak hyvin omassa viestissään myös muistutti.

Vaa'assa on käyty. Mulla on ilmeisesti samankaltainen vaihe menossa kuin tammikuussa. Eli kun lisää liikuntaa, paino ei putoa (ja itse asiassa oli viime viikolla vähän jopa noususuunnassa), mutta keho kiinteytyy. Joten iloinen uutinen on, että vaikka paino on edelleen se viikkotolkkuja ollut 102, vyötäröstä on hävinnyt uudet kaksi senttiä eli vuoden alusta 12. Muita mittojahan en ole ottanut, mutta esim. rinnat tuntuu taas aavistuksen pienemmiltä (mikä on loistavaa, näistä 90DD/E-kupeissa on todellakin vara luopua osasta ).

Viime viikolla oli jossain määrin nälkä, viikonloppuna ratkaisin tilanteen lepäämällä ja syömällä kunnolla (siis paljon). Ilmeisesti se kannatti, on parempi fiilis lähteä tähän viikkoon. Olen myöskin työkiireissäni ollut aika ärsyyntynyt ja huomasin, että kohdistan osan vihaisuudesta itseeni, kun en saa pidettyä ruokarytmiä yllä. Ei kuitenkaan liene viisasta olla vaan ärripurri; tällä viikolla yritän huolehtia siitä, että töissä todellakin on tarvittavat välipalat. Kyllä tämä tästä, pidemmällä tai lyhyemmällä kaavalla.

Tuesday, heijastin aloitti tässä ketjussa muutama sivu taaksepäin keskustelua meidän kunkin motivaatiosta. Kenties siitä olisi sinulle apua, kun mietit omia kannustavia tekijöitä aloittaa elämäntapamuutos?

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Ensimmäisen viikon jälkeen vaaka näytti 100,9 kg eli pudotusta 2 kg. Fiilis on tosi hyvä, kun sai näin kivan startin urakalle. Toivottavasti tästä pääsisi eteenpäin noin puolen kilon viikkovauhdilla, siihen olisin kovin tyytyväinen.

Tuo motivaatio on tosiaan ollut kadoksissa pari vuotta. Syynä varmaan päällimmäisenä jonkinasteinen masennusjakso (lähestyvä kolmenkympin kriisi, rakkauden puute elämässä jne. jne.). En ole vieläkään itseni kanssa sujut, mutta jonkinlaista valoa elämään on tullut kevään myötä. Lisäksi tietty itseinho omaa peilikuvaa kohtaan on antanut sysäyksen elämäntapamuutokselle.

Liikunnasta en ole koskaan oikein pitänyt. Zumbasta tykkäisin, mutta kuntosalijäsenyys tuli liian kalliiksi ja jouduin lopettamaan sen. Yritän nyt kuitenkin käydä kahdesti viikossa puolen tunnin sauvakävelyllä, sillä se on ainoa siedettävä laji.

Joten näillä eväillä tähdätään kohti laihempaa ja hyvinvoivempaa minää.

Jee! Tänään aamulla töihin lähtiessä puin päälle vaatteet, jotka kinnasi vuoden vaihteessa vähän joka puolelta mutta on nyt sopivat. Mukaanlukien rintsikat.

Sen verran korjaan tuota edellista viestiäni, jossa on käynyt ajatuskämmi, että olen siis ottanut vyötärö- että lantiomitat, ne kun on suhteellisen helppo ottaa aina samasta kohtaa ja molemmissa on iso ero siihen, kun aloitin. Muut mitat on mulle liian epävarmoja, kun mittauspaikka saattaa heitellä liiaksi, etten ole siihen puuhaan ryhtynyt. Mutta pienenemistä on nyt siis vaattein havaittavissa. Vaatekaapin sisältö laajenee ilman shoppailua!

Tuesday, onneksi sentään on joku siedettävä laji. Harmi, ettei sinulla ole mahdollisuutta päästä minnekään tanssillisemmalle tunnille juuri nyt. Olisiko paikkakunnallasi jotain liikuntaseuraa tms (siis muu kuin kuntosali), joka järjestäisi ryhmätunteja, nehän ovat yleensä aika edullisia? Zumba-dvd huuto.netistä?

rasvareija, yhden ongelman säännöllisillä zumbatunneilla käymiseen tuo vuorotyöni, eli minun on melko mahdotonta sunnitella käyväni esim. tiettynä iltana työväenopiston zumbassa, kun saatan olla töissä niistä illoista puolet. Kuntokeskus-tyylinen liikuntapaikka sopisi tarpeisiini paremmin, kun siellä viikossa menee useita tunteja, mutta se taas ei ole taloudellisesti kannattavaa. Zumba-DVD:n omistin joskus, mutta se alkoi maistua puulta jo muutaman kerran jälkeen.

En malttanut olla käymättä tänään vaa'alla, ilokseni se näytti 100,2 kg!

moi kaikille!

olen lukenut hiljaa sivus näitä viestejä, ja ONNITTELUT muuten BANSKULLE, olen todella iloinen ja ylpeä vuoksesi!!

mulla alkas hyvin, puntari näytti 3 viikkoa sit 100,3, mutta sitten tuli joku pakokauhu ja SÖIN niin että seuraavana aamuna painoni oli TAAS 104,9
no, omaa tyhmyyttäni ja nyt mua ei sitten inspiroi mikään painon pudotukseen. ei mitkään asiat motivoi, vaikka olen kesäksi ostanut pari ihanaa vaatetta, jääkaapin oves on ollut viime vuoden valokuva itestäni +13 kg isompana ( en halua olla enää sen painoinen), on ollut kuva, jossa olen -30 kg laihempi, olen lyönyt kaverini kans vetoa, mutta ei...
ainut kysymys mielessäni on, että haluanko jäädä tälläiseksi, tämän painoiseksi ja vastaus on EN , mutta tällä hetkellä en vain jaksa kattoa syömisiäni..

ehkä tää on joku vaihe... toivottavasti! ja ens viikolla taas saisin itestäni niskasta kiinni

Tuesday, joo, ymmärrän. Vuorotyö haittaa pahasti vakitunteja.

muumimamma82, äläs nyt turhaan panikoi.

tällä hetkellä en vain jaksa kattoa syömisiäni

Etkö jaksa katsoa siksi, että merkkaaminen on työlästä vai siksi ettet halua kirjata ylös, mitä tulee syötyä? Jos jälkimmäistä, niin ei ruokapäiväkirja ole mikään yleinen syyttäjä, sehän kertoo vaan missä mennään ja ehdottaa parannuksia (=ruokapallot).

Yhdessä päivässä et ole voinut mitenkään syödä niin paljoa, että _lihoisit_neljä kiloa. Sen sijaan vaaka voi hyvinkin pompsahtaa yhden päivän syömisillä hetkeksi noin paljon ylöspäin. Usko pois, olen kokenut saman (kuten varmaan luitkin ketjusta muutama sivu sitten). Minulla esimerkiksi hiilarit keräävät nestettä ilmeisesti yli ns. normilaskukaavan, jonka mukaan 1 g hiilareita voi kerätä 3, ehkäpä sinullakin?

Joten sitkeyttä sinne vaan ja päivä kerrallaan!

(Olen lähdössä viideksi päiväksi reissuun. Tällä viikolla on turvotuksia kerätty sekä liikunnalla ja loput pitkillä työpäivillä istumalla aina kerralla 12 h konttorissa putkeen. Aikas pinkeä olo, vaikka pallot vihertää. Nyt sitten tähän päälle muutamat hyvinsyömiset, vinkunlipittelyt ja saunakaljat - toki jotain rotia yritetään pitää yllä. Taitaa vaaka seuraavaksi räjähtää, kun sinne asti ensi viikolla jossain vaiheessa pääsen. Mutta sellaista on elämä. )

Tsempit kaikille!

kiitoksia rasvareija sanoistasi <3 joo tänään oli jo toinen mieli ja uudella vauhdilla taas lähdetään

ainut syy taitaa olla nyt se, ettei oikein jaksa panostaa tähän ruokailuun ja liikkumiseen, kun nuorin lapseni (5kk) valvottaa öisin. ja koska sekään ei öisin nuku kunnolla, niin päivisin on sitten itkuinen ja koko päivä vähä takkuinen, että eilen unohdin syödä kokonaan!! heräsin aamulla viideltä sellaisiin maha kipuihin ja luulin, että nyt alkas mulla mahatauti, mitä täällä päin tuntuu olevan jokaisella! oksetti ja mahaa kramppas. sitten seitsemältä aamulla tajusin, että enhän mä ollut eilen syönyt, kun aamulla ruisleivän ja puolilta öin viilin!!
oksetus ja mahakipu häipyi heti, kun sai syötyä ruisleivän

mutta joo, tuossa kyllä yks (ja varmaan ainutkin) syy, kun ei ole mitään rytmiä tässä mun päivä ohjelmassa. lapsilla kyllä on ja niiden mukaan mennään. ja yleensä syönyt päiväruoan silloin, kun nuorin on päiväunilla, mutta eilen kun ei jostain syytä nukkunutkaan uniansa, niin mä unohdin tyystin syödä.
no, oppia ikä kaikki ja toivoa, että toiste ei näin pääse käymään, sen verran oli huono olo aamulla!!!
ja huomaa senkin, kun yöt on katkonaisia tai ei saa yhtään nukuttua itse, niin eipä sitä jaksa päivällä keskittyä muuhun, kun vain tehä ne pakolliset tehtävät ja napsia jotain suuhun (silloin kun muistaa ).

joo ja tiedän ja olen jo kuullut lausahduksen "pakkoko sun on nyt juuri laihduttaa, kun on noin pieni lapsikin..." ei, ei ole pakko. tai on. oman mielenrauhan kannalta ja että voisin katsoa itseäni peilistäkin. ei tarttis aina vähätellä ittiänsä.. kyllä te tiedätte, varmaan samoja ajatuksia meillä kaikilla, jokka on tämän painoisia..
ja kuitenkin suurin asia on se että oppisin syömään oikein! sitä kautta vosin opettaa lapsenikin syömään terveellisemmin, kun itse näytän mallia totta kai haluan elää hyvin ja terveellisemmin, jos sitä kautta saan enemmän vuosia tähän elämään ja pystyn nauttimaan perheeni seurasta <3

hmmm.. huomaa, että unen puutetta on, kun höpötän jo kaikkea.. mutta, niinkuin jo ehin sanoa, niin uus vaihde vain päälle ja menoksi! täällä aurinko paistaa ja joet tulvii, joten kevät on tullut, eikun lenkkarit jalkaa, muksu vaunuihin ja jäitten lähtöä seuraamaan
"pienistä joista kasvaa iso järvi", joten eiköhän tästä taas pienillä ja hyvillä teoilla pääse parempaan lukemiin

rasvareija ei muuta kuin nauti reissustas, jatketaan sitten "arkena" taas tätä "puurtamista" ja tsempataan toisiamme. kyllä tähän vuoteen näitä päiviä mahtuu, jotta ei muuta kuin hyvillä mielin reissus

Terveisiä 95 kilon tavoittelijoista!! Lähellä olette jo seuraavaa ryhmää - toivottavasti pian tulette!!

Sydäntä särki NIIIN kovasti Muumimamman kirjoitus...Minä olisin voinut sen kirjoittaa vielä viime vuonna ja siitä kymmenen vuotta taaksepäin. Vetoa olen lyönyt, tavoitevaatteita ostettu, mahapanta laitettu, kaikki "laihiskuurit" kokeiltu, mutta mikään ei auttanut. Ei sitten mikään.

Viime syksynä olin aivan loppu. Vaihtoehtoina kuolema tai elämäntapamuutos. Vielä kerran päätin kokeilla jälkimmäistä. Löysin ihanan mentaalivalmentajan, jonka kanssa alussa tapasimme kaksi kertaa viikossa. Meni jokunen viikkon ennen kuin edes aloitimme ruokavalion korjaamisen. Ekaksi laitettiin päässä palikat paikoilleen. Aloitin kehumaan itseäni (ei ollut helppoa tekohymy päällä kehua paskaa itseään) ja TODELLAKIN ymmärsin, että 15 min herkun mielihyvää päivässä pilaa loppuelämäni. Onko se sen arvoista?? Miksi haluan laihtua? Ja saan syödä ihan mitä vaan, mutta kannaattaako se? Tuoko se hyvinvointia minulle? Ensiksi luovuin karkeista, sitten olin valmis luopumaan jäätelöstä. Seuraavaksi lähti keksi ja pullat. Itseleivottua sain vielä silloin syödä (ikinä en kuitenkaan jaksanut leipoa...) Eli askel kerrallaan luovuin tarkeistä herkuistani. Viimeisenä oli 1 dl kuohukermaa (laitoin rahkaan) päivässä ja siitä luopuminen oli ehkä kaikkein vaikeinta

5.12.12 alkoi minun "oikea" dieetti ja -28 kiloa on mennyt. Aamulla paino oli 97.7 kg. Koen tämän elämänvaiheen erittäin helpoksi ja ihmettelen, miksi en aiemmin tehnyt tätä?! Luulen, että epäonnistuin aina siksi, kun psyykeäni ei oltu valmisteltu tarpeeksi. Lähdin aina "soitellen sotaan" ilman kunnollista pohjatyötä. Tarvitsin ulkopuolista apua ja sain sitä

Herkuttelen päivittäin. Omena maistuu suussani herkulta. Iltaisin otan superherkkuni eli marjarahkan (nyt jo ilman kermaa!!). En enää kaipaa suklaata yms. Ne tuntuu todella kaukaisilta. Ja liikunta on mulla edelleen todella vähäistä enkä ota siitä mitään stressiä. Keskityn ruokavalioon ja niihin tavoitevaatteisiin, jotka oikeasti laitan vielä päälleni - tällä kertaa

Lämpöisin terkuin Bansku