Happy81, tervetuloa sekaan
Itsellä oli tänään punnitus ja uudella vaa'alla sain tasan 108kg, joten tällä erää pudotus oli siis -600g

Heippa kaikille pitkästä aikaa!

Olen hiukan pitänyt lomaa kiloklubista mutta en painoprojektistani. Tosin paino putoilee edelleen ihan hirmu hitaasti, kuukaudessa on vain kilo lähtenyt mutta onpa kuitenkin. Kesä on ehtinyt tulla viime kirjoittamiseni jälkeen ja sepäs sopii mulle oikein hyvin. Ulkona on mukavampaa ja patikointi on ottanut taas tuulta allensa. Eilen kävin ostamassa uuden retkipatjan ja hui kun oli hintava! 129€ täytettävästä muovinkappaleesta on ihan hirmuisesti tällä budjetilla mutta tuon pitäisi olla sitten hyvä, kolmen vuodenajan alusta. Saas nähdä nyt, juhannuksena se sitten tulee testatuksi kenttäolosuhteissa kun lähden leireilemään neljäksi päiväksi.

Luin takaisinpäin kuukauden ajalta teidän viestinne ja kovasti on ihmiset onnistuneet omissa projekteissaan ja päässeet jo siirtymään alempaan ryhmään. Onnea kaikille! Itse tule hitaasti perässsä mutta en ota paineita enää. Olen luopunut nyt aikatavoitteista, ainakin joksikin aikaa, ja pyrin pitämään saavutetut linjat ja jos sen lisäksi paino laskee niin oikein hyvä. Energiani menee tällä hetkellä muuhun ja haluan ettei paino lähde ainakaan nousemaan takaisinpäin tänä aikana. On ollut tarpeeksi haastavaa tämäkin että pitää painon paikallaan tai hieman laskussa. Onneksi kesä kuitenkin tuo mukanaan kaikkea kivaa tekemistä ja paljon ulkonaoloa, retkeilyä ja patikontia, sillä jaksan taas pitkälle!

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tänä aamuna puntarissa 107,9.

Ihan kivasti siis kyllä tuo paino on lähteny. Vaikka se sahaileekin sinne tänne.

Välillä näyttää täällä ryhmässä olevan hiljaisempaa...

Tervetuloa uudet ja vanhat mukaan.

Aina kun on tämmönen projekti käynnissä, niin aika tuntuu hidastuvan. Välistä se menee ihan liian nopeasti, mutta nyt se ei tunnu menevän eteenpäin millään. Tuntuu, että tämän viikonlopun olen vaan istunu tässä sohvalla oottamassa, että tulis aika lähteä lenkille ja laihtusin. Vähän on kyllä käynyt aika pitkäksi...

Tämänkertaisen projektin huonoin päivä vietetty tänään. Ei siis mitään oikeaa draamaa, vaan ihan tätä laihdutustuskaa. Ensinnäkin musta tuntui jo perjantaina ja lauantaina, että kaikki herkut olisi houkuttanut. Muuten ei tämän kolmen viikon aikana ole ihmeemmin herkut pyörinyt mielessä. Kaupassa kuitenkin tuntui, että silmät oikein avautui herkkujen maailmaan Mitä kaikkia ihania uutuussuklaita mulla onkaan maistamatta jne. No en vielä sortunut, mutta...

Tänä aamuna heti jo herätessä oli huono fiilis. Väsytti, vilutti, päätä särki ja ärsytti. Sama meno jatkui pitkin päivää ja kehno keli tuntui vaan lisäävään kiukkua. Ärsyyntyminen huipentui pakastimesta kaivettuihin mokkapaloihin. Ensimmäinen sortuminen siis tälle projektille. Kaksi pientä mokkapalaa ja lisäksi söin oikein "pullapatonkia". Mikä lie hiilarihimo nyt sitten oli joka selätti. Lisäksi jätin päivälle suunnitellun jumpan väliin. Hyvä puoli se, että sain mässyt mahdutettua päivän kaloreihin. Nyt vaan nollaus ja eteenpäin!

Harmittaa myös siksi, että olin suunnitellut itselleni juhannusaatosta herkkupäivän, mutta enää en tunne sitä ansaitsevani

Huomenna aamulla olisi kolmen viikon tulospunnitus. Jokohan olisi 105 alittunut herkuista huolimatta!

Ihan vaan mun mielipide, mutta ei kannattais tehdä ruoasta/herkuista asiaa, joka täytyy ansaita tai jota harmitella ylenpalttisesti. Ok, ihan täydellisesti ei menny eilen, se on mennyttä. Uusi päivä, uusi viikko on edessä, monta mahdollisuutta tehdä hyviä valintoja. Tsemppiä vaan jaksamiseen.

Tähti1, totta tuokin. Toisaalta olin 1,5 vuotta liikaa harmittelematta ja keräsin 15 kiloa lisää herkkuja syömällä. Joten herkut ovat minulle jonkinlainen kulmakivi. Niiden suhteen minun on myös parasta pitää tiukkaa linjaa. En ota yhtä suklaapalaa, koska se ei jäisi siihen. Mutta tosiaan, mitäpä sitä enää murehtimaan, kunhan ei jää päälle. Tuo ansaitsemis -ajatus on kyllä tuhoisa. Osuit siinä "asian ytimeen" eli herkkuihin liittyy monesti minulla "olen ansainnut" -ajatus. Olen ansainnut rankan työpäivän jälkeen tai koska olen väsynyt tai koska olen onnistunut jossain jne. Nytkin olisin juhannusherkut ansainnut olemalla herkuttelematta kuukauden. En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua. Jos herkku ei ole palkinto eikä voi olla arkipäivää (eli syödä milloin huvittaa), miten herkutteluun saisi järkevän suhtautumisen? Tai millainen olisi järkevä suhtautuminen... Ajattelemisen aihetta minulle viikon alkuun

Tänään paino 104,3kg eli humpsahtanut on alle 105kg. Jee

jee, hyvä sinä!

Kyllä mullakin herkuttelu lähtee lapasesta, jos niitä kotona on. Ja taatusti lähtee kaupasta mukaan, jos jo valmiiksi nälkäisenä sinne eksyn, eikä mikään ongelma vetästä sitä suklaalevyä matkalla kaupasta kotiin

Mutta mun on helppo pitää kaapit täynnä sellaisia herkkuja, joita ei edes herkuiksi lasketa; yltiömakeat hedelmät, rusinat, pähkinät, Makeat smoothiet on kesän herkku, eikä makeiden hedelmien lisäksi mitään sokeria vaadi. Ja saahan sitä laittaa suklaata lisäksi, vaikka kastikkeeksi.... ostaa pikkasen tummempaa ja pienemmän (tai pienimmän ) levyn kerralla. Siis miksi herkuttelu ei voisi olla arkipäivää? Tai tehdä jätskismoothien (jolloin kaupasta mukaan lähtee vaikka pieni eskimopuikko).

Toki palkinto ajattelu on motivoivaa...niitä pitääkin olla... mutta siirtää palkinnot kokonaishyvinvointiin... uudet liikuntaharrastukset, välineet, kauneudenhoito, hieronta, vaatekaapin sisällön uusiminen... onhan näitä.

Ja jos juhannus ahdistaa, niin jätä kuule merkkaamatta... kunhan pidät kiinni että jatkat merkkailua jussin jälkeen. Voin täydellä varmuudella sanoa, että se 15kg ei tule sinä aikana takaisin ja jos tulee kilo, niin on varmasti ollut kivaa ja rentoa meininkiä ja se lähtee kahdessa päivässä.

Heissan kaikki! Näköjään huonot ilmat taas vaikuttaa kun on tullut paljon viestejä sitten viime kerran! (Mutta käynkin täällä ”vain” suunnilleen kerran viikossa.)

muumi_mamma: ohhoh, sun ruokavalio näyttää aika mahtavalta Antaa itsellekin tsemppiä että herkkujakin voi oikeasti syödä kohtuudella ja tuloksia tulee!

Salka44: Kilon kuukaudessa pudotusvauhti saattaa tuntua pieneltä, mutta pudotusta se on kuitenkin! Itsekin olen unohtanut aikatavoitteet, koska en halua stressata ja masentua jos ne eivät toteudukaan. Enemmän minua tsemppaa päivittäiset teot ja hyvä olo. Joka kerta kun jätän herkut kauppaan, tunnen itseni niin paljon vahvemmaksi! Joten tsemppiä!

Thistle: Tiedän tunteen kun aika käy pitkäksi. Yhtäkkiä en kulutakaan aikaa enää herkuttelulla. Kun teen samoja asioita kuin ennen, jotain puuttuu... Se napostelu. Mutta kyllä kai tähän vähitellen tottuu.

Kilojenkerääjä: jokaiselle sopii herkutteluun erilainen suhtautumistapa. Minä esimerkiksi en ikinä pystyisi olemaan syömättä herkkuja, jos niitä ei saisi enää ikinä syödä. Minulla toimii jokaviikkoinen herkkupäivä. Kun herkkuhimo iskee, minun tarvitsee vain ajatella että kohta on herkkupäivä niin herkut jäävät ostamatta. Sallin myös itselleni herkutella juhlissa ja kyläillessä, kunhan se pysyy kohtuudessa. Tuo palkitsemisjuttu ei myöskään toimi minulla. En siis ajattele että olen nyt viikon kituuttanut niin nyt saan herkutella, vaan herkkupäivä vain yksinkertaisesti on kerran viikossa. Yritän pitää kaiken tasapainossa. Jos palkitsen itseäni, ostan ennemmin uusia vaatteita, käyn elokuvissa, pidän löhöilypäivän tms. Minua ei kotona olevat herkut vaivaa kunhan ne ovat piilossa, päinvastoin yritän syödä silloin mahdollisimman tasapainoisesti, ettei himoa tulisi! Kannattaa siis vain miettiä mikä sopii itselle ja kokeilemalla selviää. Ja onnea alle 105:stä!

Nyt tulee hirveän pitkä viesti, mutta pakko jatkaa vielä tästä samasta aiheesta. Eli luin Kg-lehteä, jossa on tämä ns. laihdutuskilpailu. Oli aika mielenkiintoista, että ne jotka olivat pudottaneet (noin puolessa vuodessa) 6-7 kiloa, vaikuttivat stressaantuneelta ja toinen heistä sanoi mm. syövänsä kerran kuussa tikkarin jos jumalaton makeanhimo iskee. Toiset sitten olivat pudottaneet kukin painoa suunnilleen 14 kiloa (rutkasti enemmän kuitenkin) ja he kommentoivat että jos herkuttelun pitää kohtuudessa, paino jatkaa kyllä putoamista ja että jos ei laihduta kitudieetillä, niin yhdellä herkuttelukerralla ei kaikki kilot palaa takaisin. Yksi oli repsahtanut ja mässäillyt viikon, mutta sillä ei ollut ollut mitään vaikutusta. En nyt kannusta ketään repsahtamaan, mutta ei ainakaan kannata stressata liikaa.

Minua hieman jännittää taas että mitä vaaka sanoo punnituspäivänä. Viikonloppuna tuli nimittäin juhlittua aiottua enemmän, lauantaina käytyä baarissa ja sunnuntaina juhlat, josta sai kassillisen ruokaa (ja herkkuja) kotiinviemiseksikin. Ilman tuota kotipakettia olisin ollut viikonloppuun tyytyväinen Ja noita ei voi oikein pakkaseenkaan laittaa kun on jo kerran pakastettu. Pitää ilmiselvästi kutsua kylään joku jolle syöttää noita herkkuja! Niin ja ONNEKSI on tuo mies joka ei liho millään ja siltikin syö kuin hevonen.

Tervetuloa uusille!

tänä aamuna vaaka näytti 102,3....nosti jo hieman hymyä huulille,kun ajattelin,mistä olen lähtenyt...painoa oli silloin 113,8....kyllä se jo kuulemma hjossain näkyy,sanoo ystävät,mutta mikä siinä on ettei itse näe sitä pudotusta,vaan ajattelee itseään yhtä paksuna kuin aloittaessa

Ladylilli Tervetuloa ryhmään mukaan! olin niin innoissani omasta painostani, etten huomannut muiden viestiä!
Hienosti olet saanut painoa pois! myöskään minä en ole (enää) liikunnanihmisiä, mutta toivottavasti se tässä matkan kuluessa muuttuu. ajatellut samallalailla kuin sinä, etten ota siitä stressiä; into tulee sitten kun tulee.

Tervetuloa myös Janita66 ja Happy81

Kilojenkerääjä hienostihan olit saanut painoa pois ja pääsit "uuteen" tavoitteeseen, ONNITTELUT!

näistä herkuista kans sen verran, että itse ainakin syön nyt herkkuja silloin, kun siltä tuntuu ja hyvillä mielin! viime perjantaina meni pari karkkia, pari siideriä, lauantaina jäätelöä ja KAKSI SOKERIMUNKKIA (niitä ei kyllä tehnyt edes mieli, mutta kun oli KAMALA nälkä!! ), ja tänä aamuna paino oli 99.4 eli 4 päivässä laskua -200g VAIKKA olenkin herkutellut!
tietenkin painoa olisi voinut lähteä enemmänkin jos en olisi noita syönyt, mutta en pysty olemaan koko loppuelämääni niitä ilmankaan