Onneks multa on kaikki viisurit jo kiskottu, jokainen tietysti eri kerralla, yksi hammaslääkäri tosin tarjoutui kiskomaan kaksi samalla kertaa, en suostunut, sen verran sattui jo sen kerran eka kiskominen.

Vuodenvaihteesta paino tullut kaksi kiloa alaspäin, vielä viitisen kiloa syksyn alimpaan, mutta kun suunta.on oikea niin eiköhän sekin etappi joskus.tule taas saavutettua ja ennenkaikkea menee taas noi vaatteet kaapista ylle. Syksyn alussa.hommailin toppahousujakin talvea varten, mutta ne mitään oo päälle mahtunut...ehkäpä ensi talvena. Toisaalta.hyvä että vaatekaapissa on käynyt kierto, siis että vanhat isot rytkyt on poissa, koska ei ole varaa antaa noiden kilojen kerääntyä uudelleen.

Mulla poistettiin eilen viisaudenhammas. Se ei oikeen tuntunut miltään mutta nyt on vähän arka jälkikäteen tietysti. Puudutusta oli niin paljon että hyvä kun nielaisemaan pystyi ensimmäiseen tuntiin. Eilen tuli siis syötyä pehmeää leipää ja jugurttia koska kielto tuli kuuman tai kovan ruuan syöntiin.
Paino tällä hetkellä 108kg eli -3kg aloituksesta.
Tänään saa taas normaaliin ruokaan palata

Tänään on edessä lumitöitä, jotta saisin autoni pois uudenvuoden jälkeen kertyneen lumikasan alta. Motivaatio on korkealla, sillä puntari näytti tänä aamuna -2kg aloituksesta! Olen niin iloinen

Viikonloppu jännittää hieman, sillä edessä on leffailua ystäväporukalla ja pitsaakin kuulemma täytyy tehdä. Toivottavasti pysyn kohtuudessa herkkupäivästä huolimatta.

Heips!

Painonpudotusta oli -200g, mikä ei ole mikään huipputulos. Ei sinänsä ihme, kun tällä viikolla on tullut syötyä enemmän. Ei herkkuja kuitenkaan mutta tavallista ruokaa kenties liikaa.. iltaisin etenkin tulee himo syödä jotakin. Pidän ruokailuvälit max 4h, ja syön proteiinipitoista ruokaa ja myös hiilareita, silti masu (lue: pää) huutaa ruokaa iltaisin

Viisaudenhammas operaatio siirtyikin vasta maaliskuulle, kun lekuri halusi porata toiselta puolelta ensin pois alta kaksi reikää. Molempia puolia suusta ei voinut puuduttaa yhtä aikaa - vaarallista, jos vaikka koko kieli puutuu

Hienoja pudotuksia, Marmite092 ja alienam! Viudevau
Minkäs ikäistä porukkaa täällä muuten kirjoittelee? Itse olen 25-vuotias naispuoleinen olento

Mä olen 22! Viimeiset pari vuotta on mennyt niin nopeasti että aina pitää miettiä et minkä ikäinen taas olinkaan Painoa on aina ollut paljon kuitenkin lapsesta saakka nyt haluisin vihdoin karistaa ja toivon todella ettei tää into taas loppuis.
Tänään sorruin koska mies maanitteli kauppaan herkkujen ostoon. No ei voinut mitään sille houkutukselle lopulta ja ostettiin red velvet kakku. Ällö makeaa ja sen jälkeen vaan harmitti. Mua välillä mietityttää että ei ruokaa pitäis miettiä näin paljon

Kiitos GoldenGalaxy!
Nyt alkaa olemaan into päällä kun sai alkutuloksia!

Ite olen pian 19! Painoa on myös ollut aika paljon pienestä pitäen, joten ehkä nyt on vihdoin aika päästä siitä eroon
Oon pysynyt erossa laihduttamisesta yläasteen jälkeen, sillä sairastin syömishäiriötä jo ala-asteelta lähtien. Parantumisen myötä nämä suurin osa kiloista on tullutkin. Jotenkin on pelottanut, että lähden uudestaan samalle polulle, mutta onneksi järki on voittanut ja hitaampi tahti tuntuu paljon paremmalta!

Tsemppiä kaikille!

Marmite092, ei yksi repsahdus onneksi kaikkea kaada Ja kyllä voi antaa itselleen mielestänu syödä joskus kakkuakin, kunhan se pysyy siinä "joskus".

Itselleni tuo sana kohtuus ei ole se tutuin, kun tulee herkkuihin. Aina pakko syödä esim. sipsipussit kerralla. Makea ei ole minun juttuni mutta suolainen ja rasvainen on.. liikaa!

Nyt on jo yli 3vk kun olen viimeksi syönyt herkkuja Tai eilen söin kotitekoisia popcorneja ja itse tehtyä pizzaa mutta en laske näitä herkuiksi, kun pysyn ns. aisoissa. Sen sijaan noutoruoka ja sipsit on pannassa ainakin koko tammikuun. Onnekseni olen huomannut, ettei ole tehnyt niitä enää mielikään. Kaksi ekaa viikkoa oli todella hankalaa ja iltaisin varsinkin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille, huomenna taas yksi uusi viikko

Heissan!

Ilse olen vasta täyttänyt 30, oudoltahan se tuntuu olla jo kolmekymppinen kun tuntui että parikymppisenä hurjastelu kestäisi ikuisuuden Ylipainoa on ollut ala-asteelta lähtien, mutta aina on olo tuntunut yhtä läskiltä oli ylipainoa 5 tai 50 kiloa.

En tiedä mitä ihmettä olen nyt tehnyt kun paino on laskenut nyt 101 kiloon... Varmaan on ollut niin paljon tekemistä kun vihdoin alkaa tervehtyä etten ole ehtinyt panikoida ruuasta. Tuntuu kyllä etten ole terveellisesti syönyt, mutta on kyllä tullut syötyä vähemmän. Ja liikuttua enemmän, kun vihdoin pääsee taas koiran kanssa kunnon lenkeille!

Nyt yritän ottaa ihan rennosti ja yritän olla panikoimatta tästä laihtumisesta. Minulla on huono tapa saada pakkomielteitä milloin mistäkin, ja aika lailla kaikki muut asiat jäävät sitten vähemmälle. Keskityn siis pieniin askeliin ja ensimmäinen askel on lopettaa sokerin syönti. Siitä tulee niin järkyttävän huono olo (joka jatkuu monta tuntia) ja en oikeasti jaksa kunnolla kävelläkään kun sitä tulee syötyä. Tiedän että varmaan tulee vierotusoireita, mutta tulkoon.

Luin muuten Shauna Reidin kirjan Dieettitytön huimat seikkailut. Oli aivan loistava, suosittelen! Todella hauska, välillä surullinenkin (varsinkin alkupuoli kirjasta), ja saa katsomaan itseäänkin peiliin tämän herkuttelun (ja elämän) suhteen. Shauna kirjoittelee netissä edelleen blogia (johon kirja siis perustuu).

Hyvää viikon alkua kaikille!

Heips. Oon 23v, ja painolukemakin on isompi kuin ikäni, 115kg. Ja tosiaankin, asialle TÄYTYY tehdä jotain. Sinkkuna toivoo löytävänsä joskus sen elämänkumppanin. Mutta ei tämän kokoisena ja näköisenä.

Tänään kun kävin tuolla pirullisella laitteella, vaa'alla niin se näytti tuon kauhean lukeman. Koska on ikää noin vähän, niin on pakko laittaa elämänsä järjestykseen. Eli herkut jää hetkeks ja liikuntaa lisäämään ja ruokavalio muuten kuntoon. Ja myöh. vois jotain herkkuu ottaa kerran viikossa ja VÄHÄN. Ettei tuu otettuu övereit.

Haluan_onnistua Jo se, että tiedostaa halun muuttua tai muuttaa elämässään jotakin jo nuorella iällä on hyvä ja positiivinen asia
Itse olen lähes samaa ikää kanssasi!

Jos pystyisi tiputtamaan painoa suht nuorella iällä, on ne tulevaisuuden terveysristkit huomattavasti pienemmät

Kiitos LittleMonster kirjavinkistä. Olen pitkään kaivannutkin jotain uutta hyvää kirjaa luettavaksi. Täytynee metsästää oma kopio jostain.

Painoa on tippunut tasan 3kg eli noin 1kg/viikko. Jos pysyy vielä tämän viikon sama vauhti niin olisi upeaa. Veikkaan, että perjantaiaamuna paino voi kyllä olla joko ennallaan tai inasen alle. Pienikin miinus olisi superia

Jännää, kun ikää on tullut lisää niin alkaa tulemaan muitakin ns. motivaattoreita ja painavia syitä painonpudotukseen ja elämätapamuutoksiin. Parikin vuotta sitten pohdin lähinnä painoa ulkonäkörasitteena. Nykyään se ulkonäkö ei ole se isoin asia, vaan etenkin oma terveys ja myös tulevaisuudessa lapsien saaminen. BMI 40 ja raskaus ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä, monenlaiset riskit odottavat. Opiskelen viimeistä vuotta sairaanhoitajaksi ja oma tuleva ammattikin on tuonut lisää perspektiiviä tähän muutokseen: yksi sairaanhoitajan tehtävistä kuitenkin on terveyden edistäminen ja se, että olen 40kg ylipainoinen ei ole se paras esimerkki.

Tulipa jaariteltua.. Onko teillä joku muu motivaattori kuin ulkonäkö tai terveys? Esim ne muksut tai häät tai jotain?