lauantaina, 15. toukokuuta 2010 klo 20:30 Maikeri kirjoitti::

lauantaina, 15. toukokuuta 2010 klo 20:10 Moonlightshadow kirjoitti::
Nyt oiskin sitten kysymys teille, arvon klubilaiset: Mitä liikuntaa te harrastatte jos ei lenkkeily onnistu? Mie ostin fillarin tälläviikolla, ja toivon että sillä sais edes jonkinlaista liikuntaa harrastettua.. Mitäs muuta sitä pystyis harrastamaan? Oman hankaluutensa harrastusmahdollisuuksiin antaa epäsäännöllinen kolmivuorotyö, eli mitään säännöllistä ohjattua liikuntaa ei kannata edes harkita!!! Ideoita?

Ikävää kuulla noin monta ikävää uutista kerralla... Mutta ihanaa, kun ei noin vaan lannistuta, vaan vaihdetaan vaan lajia! Mites toi vesijuoksu tai ihan vaan uiminen? Ei rasita niveliä ja on tehokasta!

Kiitos vinkeistä!!! Ajatuksena on ottaa vesijuoksu testiin heti kun meidän kylän uimahalli avautuu noin vuoden kestäneen remontin jälkeen tänä syksynä.. Se on kuulemma tehokasta ja kivaa, ainut mikä mulla on siinä "esteenä" on se miltä näytän uikkareissa.. heikkovatsaiset saattavat yrkätä sen näyn edessä!!! Noh, onhan mulla syksyyn asti aikaa saada kroppaa siihen kuntoon että uikkareihin kehtaan itteni ahtaa ilman että saumat natisee liitoksissaan ja läskit pursuaa yli äyräitten..

Kiitokset kaikille onnittelijoille!!
Ja ihanaa kesän jatkoa kaikille!! Täällä ainakin naama, selkä ja olkapäät punaisena auringon takia..

Paino tänä aamuna 100.3 eli tavoite lähellä. Parissa viikossa paino tippunut melkein 2 kg hurjan liikunnan ansiosta.
Syömistä on tullu harrastettua liikaa, mutta kyllä se siitä
Onnea kaikille onnistujille!

Ilmoittaudun tänne ketjuun mukaan! Olen täällä Kiloklubissa pyörinyt monta vuotta, enemmän tai vähemmän. Alkupaino taisi olla jotain lähempänä 130 kiloa, tänään puntari näytti 108,4 kiloa. Alaspäin on tultu hitaasti, mutta varmasti. Viimeisen vuoden tosin on junnannut taas näillä lukemilla.

Mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja nyt alkuun napata tuo paino alle satasen!

Kiitos onnitteluista, Omenankota! Vielä on matkaa ihannepainoon, mutta hyvällä ja rennolla fiiliksellä vaan eteenpäin.

Onnittelut pudottajille ja tsemppiä kaikille!!!

Tänä aamuna vaaka näytti 112,9. Kiloklubin mukaan 17 viikkoa h-hetkeen. Tämähän on kuin lasketun ajan odotusta

Tsemppi jatkuu. Ainoa "huoli" on tuo liikunta. Kun en löydä sitä mun juttua millään. Kunto on tosin niin huono, että liikunta ei ole mitenkään kivaa. Oon tässä kyllä touhottanut pihan parissa ja saanutkin melkolailla mukavasti nuo ruudut vihreäksi, mutta sitä vaihtelua tarvitsisin. Kaippa se pienillä askelilla lähtisi käyntiin, kun vaan saisi itsensä liikkeelle ja sitä hyötyliikuntaa lisäämällä kait se kuntokin nousisi. Laiska mikä laiska...

minulla meni h-hetki jo 4 päivää sitten. paino 111kg joten seuraavaan h-hetkeen on 14 viikkoa. tämä pakollinen syömisen lisääminen on hidastanut tahtia ja palauttanut painoa mutta en kyllä eilenkään syönyt kuin 1100 kaloria vaikka olisi pitänyt syödä lähes 2000 kaloria.


ajatukseni on "painoa on paljon mutta silloin on myös paljon saavutettavaa" eikös tämä ajattelumalli ole positiivisuutta parhaimmillaan. ajattelen myös jokaisesta päivästä, pienestäkin liikunnasta ja hyvästä syömisestä että HYVÄ MINÄ.
tällä ajattelumallilla saa potkua jokaiseen päivään.
mitä enemmän on painoa, sen useammin tavoitteen myös saavuttaa.
mikä taas osaltaan tuo onnistumiseniloa ja hyvää mieltä. täytyy sanoa että projekti tuntuu tällä hetkellä äärettömän hyvälle ja varsinkin kun olen saanut itseäni vähän kuntoon ja siirtynyt saliliikuntaan vaikka siellä en vielä pärjääkkään niin olen kuitenkin aloittanut, 5 minuuttiakin treeniä on saavutus, seuraava etappi voi olla 6 minuuttia. enkä todellakaan lyö tavoitetta 45minuutin tiukka juoksulenkki juoksumatolla ensimmäisenä.

salilla ja ryhmäliikunnassa käy myös mukavia ihmisiä ja siellä on helppo jutella ihmisten kanssa. suosittelen kaikille lämpimästi.

Jos lenkkeily ei onnistu (tai maistu) niin mun vinkkini on, että fillaroi kaikkialle, minne suinkin mahdollista. Mä inhoan päämäärättömiä fillarilenkkejä, mutta ihan huomaamatta tulee mukavasti liikuttua kun fillaroi kauppaan, töihin, kaverille, jne.

Ihania aurinkoisia hellepäiviä kaikille!

Hei,

Jokohan uskaltaisin taas täällä "suuni avata". Niin monta kertaa olen intoa puhkuen kirjoittanut suuret lupaukset siitä, kuinka vihdoinkin onnistun. Ja tasan yhtä monta kertaa epäonnistunut. Viimeisin taisi olla vuoden alussa, jolloin painoin 102,1kg. Eihän siitä mitään tullut. Selityksiä olisi (jopa ihan hyviäkin), mutta ehken niihin enää mene vaan keskityn tulevaan.

Tällä kertaa kuitenkin olen ollut hieman maltillisempi ja huhtikuussa päätin, että kirjoitan tänne vasta kun olen tuossa vuoden alun painossa, vaikka lukemassa olenkin käynyt. Niin, kevään aikana keräsin muutaman vielä lisää enkä suinkaan laihtunut. Aloitin siis lukemasta 104,7kg. Kuukauden olen sahaillut edes takaisin, mutta nyt on jotenkin sellainen olo, että josko tämä nyt lähtisi luistamaan. Ja lupaus täpärästi pidetty. Painoa tänä aamuna 101,9kg eli vähemmän kuin vuoden alussa

Eli aluksi nyt sitten näiden kahden kilon kimppuun. Itseni tuntien näitä tahkotessa voi mennä tovi jos toinenkin. Tämä on nyt ensimmäinen tavoite. Välillä kyllä voisi touhustani päätellä, että tavoittelen pikemmin 105-ryhmää kuin 95:sia. Lopullinen tavoite siintää jossain 8-kympin paikkeilla, mutta sinne on niin pitkä matka, etten vielä sitä ajattele. Kilomäärän lisäksi minulla on tavoitefarkut, jotka nyt menevät päälle, mutta joita ei voi sanoa miellyttäväksi päällä. Odotan siis kokevani sen tunteen, kun farkut ovatkin ihan jees.

Nyt saan kovasti tsemppiä auringosta, mutta valmistaudun jo pinnistelemään harmainakin päivinä.

Tsemppiä kaikille!

Minäkin tänne avaan suuni

Elikkäs virallisena lopullisena tavoitteena on 75kg. Ja nyt ensimmäiseksi asetetaan nyt tämä 100 kilon rikkominen itselle tavoitteeksi Tänä aamuna painoa oli 101,1kg eli toivottavasti kauaa ei täällä tarvitse pulista

Minä olen 1 lapsen nuori äiti. Tällä hetkellä äityslomalla mutta syksyllä taas kouluun. Pienimmilläni (tämän kokoisena ja "aikuisen mitoissa") olin 174cm pitkä ja 70kg. 4 Vuotta sitten urheilu kuitenkin loppui vakavammalla tasolla, kun rikoin polveni todella pahasti. 6kk ensin ennen leikkausta, leikkauksen jälkeen ilman varausta 2kk ja 6kk ilman lajirasitusta (lentopallo). Ristisiteet menivät totaalisesti..

Siitä se laiskuus kierre sitten lähtikin! Jatkoin syömsitä samaan malliin ja kuukausi kuukaudelta mielenkiinto liikkumista kohtaa (joka oli ennen henkireikä ja ilon lähde) hupeni ja hävisi.

Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa! 1 raskaus ja 30 kiloa myöhemmin tajua, mitä olen menettänyt! Raskaudesta itsestään ei jäänyt yhtäkään kiloa, itseasiassa painotilanteeni oli -3kg synnytyksen jälkeen.... MUTTA, synnytyksen jälkeen tässä 7kk aikana olen lihonnut 10 kiloa! En tiedä miten se on mahdollista, mutta syömisessäni ei ole ollut päätä ei häntää. ei hallintaa, ei kontrollia, ei edes pikkuista tahtoa syödä terveellisemmin.

Mutta nyt loppui! Haluan löytää taas sen nautinnon mikä minulla urheilusta tuli muutama vuosi sitten. Ja haluan taaaas kokea sen, että pystyn juoksemaan 10 kilometriä nauttien siitä, mitä teen. Eikä miettiä 1 kilometrin jälkeen, että loppuisipa jo!

Urheilun ja liikunnan kautta minulla yleensä sitten tulee aika luonnostaan se terveellinen ruokavaliokin! Mutta alkuun on varmaan kiinnitettävä kyllä suosiolla huomiota siihen, mitä suuhun pistän.