Tänä aamuna 135,9 paino! (Lähtöhän oli 143kg)

ihanaa kun toisilla laskee...itsellä jumittaa samassa 130-132 välillä..johtuu kyllä siitä, etten ole oikein katsonut mitä syön, enkä ole merkkaillut ylöskään :/ olen siis laiska haikeana haaveilen painon putoavan kuiteskin ja jokin pieni toivo on edelleen, et kyllä se tästä vielä kunhan saan tsempin päälle...

Mulla on kyllä viimeset 4 päivää menny aikamoiseksi mätöstykseksi. :/ Onneks sentää liikkunu vaikka flunssa vähän toppuuttelee. No joo, huomenna on taas paluu arkeen ja taidanpa skipata tän viikon punnituksen ni ei tuu paha mieli..

Tsemppiä vaan kaikille ! Täs olis tällainen pikku hirtehishuumori-kevennys, kun mistään ei tunnu tulevan nyt mitään : Pitäisköhän munkin liittyä 130 kg:n tavoittelijoihin, kun en millään saa painonlaskua aikaiseksi. Painan nyt vähän vaille 90 kg. Siis niinku onnistuis edes jossain...Eikä tää sitten ollut varmasti tarkoitettu minkäänsorttiseksi keljuiluksi kenellekään itseäni painavammalle, en halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Heip vaan,

Tuntuu tuo ukkeliosasto vaientuneen, niin tulenpa tänne saamaan vertaistukea, jos sopii

Aloitin tämän kertaisen projektini 21.11. entistäkin syvemmässä uskossa varmasta onnistumisesta. Kyseisenä aamuna vaaka pysähtyi viittä vaille järkyttäviin lukemiin 139,4 kg. Viittä vaille siksi, että henkinen selkäranka olisi murtunut seuraavan kymmenluvun ylittämisestä. Wii tosin samaisena iltana näytti vissiin 141 kg, mutta se oli ilta ja muutenkin hieman epävirallisempi puntari...

No, nyt on kohta kolme viikkoa kirjattu asioita ylös ja pällistelty palleroita. Aamun saldo oli 136,8 ja vyötäröltäkin viitisen senttiä (n. 131 cm) , joten aika kivalta näyttää eteneminen. Lukemat ovat tietty edelleen sangen järkkyjä, mutta kovasti kannustaa nähdä, miten upeita tuloksia ihmiset ovat saaneet täällä aikaan. Virallinen punnituspäivä on keskiviikko +/- 1, joten tickeri seuratkoon vielä viime viikkoista lukemaa.

Tässä vaiheessa se eka kymppi ja 130 kilon alitus lienevät ihan kohtuullisia tavoitteita. Jos toteutuvat, otetaan sitten uusia. Viralliseksi lopputavoitteekseni asetin 81 kg, jolla päästään justiinsa vihreälle BMI:ssä. Vaan eihän sitä tiedä, jos näiden kilojen kantamiseen kehittyneillä lihaksilla ei ikinä niin alas pääsekään

Pakko sanoa Nantti-sonni, että nuo läskien kantamiseen tottuneet lihakset ovat varmaan paremmassa kunnossa kuin monella hoikkiksella
Tsemppiä sun projektiin !

Kiitos! Voipihan se olla, että jos tästä yhden 50 kg heivaa harteilta, niin saattaa jalkakyykyssä nousta käsittämättömiä määriä Ei sillä, että olisin moisia 15 vuoteen harrastanut... Mutta lukemiin nähden kunto tuntuu ihan siedettävältä ja paikat ovat vielä ehjänä. Kävelyä sun muuta pikku liikuntoa on tullut nyt harjoitetuksi, ja tuntuu happikin menevän jo näillä yrityksillä paljon syvemmälle kuin vielä tovi sitten. Entisenä ongelma-allergikkona ja astma sukurasitteena (ei onneksi mulla ainakaan vielä) tämä tuntuu sitäkin paremmalta.

Hienoa kun on tullut hieman aktiivisuutta tännekin kirjoitteluun
itse olen jojoillut tässä tosiaan useita vuosia..ja näköjään "huomaamatta" parissa vuodessa ne tuskalla pudotetut kilot tulivat takaisin ja tuntuu ettei liiku sitten minnekkään..johtuen ihan siitä, että ei sitä inspiraatiota oikein ole löytynyt..tietoa ja halua kyllä, mutta olen kokenut itse, että usein se painon pudottaminen on itsellä niin kokonaisvaltainen projekti, että on hyvin vaikeaa jos kaiken muun ohella yrittää keventää..siis jotenkin kun laihdutan, olen aina laihduttanut ja täysillä ja kaikki ajatus ja energia menee siihen ja miettimiseen mitä olen syönyt ja mitä syön seuraavaksi.. eli pitäsi tähän arkeen ja työhön jne. saada sovellettua se kevennys samaan.. puuh
Ja kuten natti-sonnikin, niin olen mielestäni kiloihin nähden aika ok fyysisessä kunnossa ja polvet ja muutenkin paikat VIELÄ ehjänä, niin olisi tosiaan korkea aika, ennekuin on liian myöhäistä minun saada painoa alaspäin ja varsinkin se suurin kynnys: PYSYMÄÄN poissa siihen tartteis kyllä tukea ja keinoja..

Tämä on jotenkin ollut hirmu mielenkiintoista. Tietokoje on niin hieno apuri ja opettaa ensimmäistä kertaa myös syömään asioita oikeassa suhteessa. Vaikka olen ollut syövinäni ihan fiksusti, sitä vaan huomaa kuinka hiilareita tulee kiskotuksi jostakin kaiken aikaa enemmän kuin olisi tarpeen ja rasvapallossakin näkyy helposti olevan väärä väri lähinnä liian tyydyttyneen rasvan vuoksi. Vaikka määrät sinällään ovatkin ookoo.

Toistaiseksi syömisten kanssa on muuten ollut helppoa. Yritän oikeastaan syödä kuten ennenkin, mutta vähän älykkäämmin ja oikeaopppisemmin. En ole nirso ja syön rehujakin ihan mielelläni. Ongelmana ovat kai olleet ylenpalttiset hiilarilähteet sekä rasvat lähinnä juustojen, leikkeleiden yms. muodossa. Diggailen tonnikalaa, raejuustoa ja rahkaa muutenkin, joten niitä popsimalla yritän nyt pikkuhiljaa saada proteiinivoittoisempaa sapuskaa (siis lähinnä välipalona, muuten ihan monipuolisesti). Kaikki ihastuttavat juustot saavat nyt kuitenkin jäädä kauppaan. Vetelen vaan Polaria tai jotain työmaalla tarjolla olevaa siivua.

Pienikin edistyminen motivoi, mutta jumittaminen ja takapakit tylsistyttävät. Toivottavasti se eteneminen jatkuu ja tulokset alkavat näkyä. Tuntuvat kyllä jo nyt arjen pikku askareissa.

Pointti tuntuu olevan pitää itsensä kylläisenä, eli syödä riittävän usein. Monesti on käynyt niin, että työpäivänä aamiaisen ja lounaan väli on ollut aivan järkyttävän pitkä. Sitten on kohtuuton himo, johon tulee syötyä ihan liikaa kaikkea joutavaa. Makeista osaan yleensä pysytellä suht hyvin erossa, mutta jos se himo iskee väärässä paikassa, myös varttikilo suklaata on saattanut toimia hyvänä pikku päivän pelastajana...

Tätä jojottelua on tullut kyllä harjoitetuksi toivon mukaan loppuelämän tarpeiksi. Muistelen joitakin suorituksia, kuten 93--> 82, 100-->95, 117-->92, 120--->111, 124-->113, 126-->114, 134-->127... Pikkuprojekteista nyt puhumattakaan. Eli kyllähän tää aika tuttua puuhaa on. Tällä systeemillä tuntuu vaan hiukkariikkisen erilaiselta kuin aiemmin. Paria ekaa lukuunottamatta hommaa on tullut vedetyksi enimmäkseen Painonvartijoiden vanhemmilla ja uudemmilla opeilla.

Siinäpä sitä legendaa taas... Oon kova poika kirjoittamaan, mutta se on hyvää terapiaa. Sitä paitsi kun paljastan tälleen julkisella foorumilla salaisimmatkin painotraumat, en ilkiä lopettaa kesken

Moooi kaikille!

Täältä pirteitä terveisiä! Kävin tänään taas punnituksella terveydenhoitajalla. Lokakuun alusta on tippunut 14,2kg!!!! Jeeee!!! Eli nyt oli 123,8kg. Ja verenpaine oli 130/97 eli sekin on huimasti pudonnut syyskuun lopun 157/116 -lukemista

Parhaiten menee semmoisina päivinä, kun oikeasti syön joka aterian ja iltapäivällä vielä välipalankin. Syömishimo ja suunnaton nälkä pysyy aisoissa

Liikunta on ollut lähinnä työmatkakävelyä 3+3km. Se on äipän omaa aikaa, eikä keneltäkään pois....

Muttamutta, joulun aika pelottaa aivan tolkuttomasti. Pikkujoulujen syöminkien jälkeen suolaiset ruoat turvottivat pari päivää. Seuraavana iltana "hiukan" hermostuttuani koko perheelle vedin leipää taas entiseen malliin läjäpäin ja kyllä oli paha mieli ja olo seuraavana aamuna. Mutta siitä selvittiin ruotuun onneksi pian.

Kaiken kaikkiaan mielettömän hyvä itsensä voittaja fiilis Suosittelen kaikille!!!!!

Onko kukaan löytänyt hyviä, kevyempiä jouluruokareseptejä? Reseptiosiosta löytyi Hyvä terveys-lehden ainakin terveellisempi lanttulaatikko....

Joulun erityisen jännittävässä odotuksessa...., Altomare