Itsehän liikun säälittävän vähän: "työmatkan" taittaa viidessä minuutissa ja jos ei aivan pakko ole, niin en sitten mitään muutakaan liikuntaa keksi. Tosin hyvin usein ramppaan kavereiden luona tai kaupoissa, ja siinä tulee käveltyä. En omista autoa enkä pyörää, ja pienellä paikkakunnalla kun asunkin, niin julkisia ei ole edes nimeksi asti. Jos 7km säteellä pääsee kävellen, niin kävelen.

Siinäpä minun liikuntani tällä hetkellä.

Joskus harrastin itämaista tanssia (40 kiloa sitten), mutta paikkakunnalta muuton myötä se jäi pois. Se oli kyllä hirvittävän kivaa ja sopivan kevyttä liikuntaa.

Kesällä alkaa taas pesti isommassa kaupungissa - sitten voisi taas hankkiutua liikunnan pariin. Tässä tuppukylässä ei ole oikein vaihtoehtoja...

Hei!
Liityin klubiin eilen ja päätöksen laihduttamisesta tein toissapäivänä, eli ihan alussa ollaan :) Lähtöpainokin on toistaiseksi heitetty arvalla 140 kg. Meidän vaa'asta oli patterit loppu, joten en voinut tarkistaa. Tänään sain hankittua uudet patterit, mutta eihän tuo vempele alkanut toimimaan.. Pitää varmaan hankkia uusi vaaka :(

Mutta joo. Päätin että nyt on pakko aloittaa muuten siirrän sitä taas puolella vuodella tms. Ylipainoa on ollut ihan pikkulapsesta asti ja tämä on kolmas pudotusyritys. Eka kerralla pudotin 130 -> 115 kg mutta sehän tuli toki kaikki takisin kun sain toisen lapsen. Yritin aika pian lapsen saannin jälkeen pudottaa uudelleen painoa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Noudatin pilkuntarkasti ohjeita jne. mutta paino vain nousi. Puoli vuotta myöhemmin todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ilmeisesti torpedoi tuon yrityksen.

Nyt on lääkitys kunnossa, joten painonpudotuskin pitäisi sen puolesta onnistua. Lähtöpainon arvioin sen mukaan että noin puoli vuotta sitten painoin 135,4 ja ei se siitä ainakaan vähentynyt ole.. Kun jostain toimivan vaa'an löydän voi edessä olla iso järkytys.

Liikunta on myös ollut todella vähäistä viime vuosina. Vaunuja/rattaita on toki tullut pitkin kyliä lykittyä, mutta aika laiska olen ollut. Torstaina kävin pitkästä aikaa ihan ilman lapsia uimassa (eka kerta neljään vuoteen)

Uiminen on aina ollut mun juttu. Olin aika järkyttynyt siitä miten hirveän huonoon kuntoon olen itseni päästänyt mutta sen sijaan että olisin (itselleni tyypilliseen tapaan) syönyt suruuni levyllisen suklaata päätin alkaa ihan säännöllisesti "reenata" uintia. Mun tekis hirveästi mieli osallistua tähän:
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin
mutta ei taida olla vielä tän kesän juttu

Tervetuloa kaikille uusille!

Mä oon kyllä teidän juttuja lukenut, mutta on sen verran kiirettä pitänyt, että en ole ehtinyt kommentoimaan.

Mulla vaaka näyttää jo alle 130 kiloa, mutta maanantaina on virallinen punnituspäivä, joten siihen asti kuulun tähän ryhmään.

Mulla alkaa olemaan iso ongelma tuo herkkujen kohtuusyöminen, mä en vaan osaa ja saa sitä nautintoa yhdestä suklaapalasta, patukkakin vain herättää herkkuhimon.
Tosin olen antanut itselleni anteeksi sen, että kerralla menee sitten enemmän herkkuja, kuitenkin 6 päivää viikosta syön paremmin, yksi päivä viikossa ei tätä operaatiota kaada.
Huomattava parannus kuitenkin edelliseen, jolloin herkuttelin ja sikailin 7 päivänä viikossa!

Mulla on onneksi reilun viikon päästä aika ravitsemusterapeutille, josko siltä saisi joitain vinkkejä noihin herkkujen kohtuuteen.

Mukavaa, kun tänne on tullut taas uusia! Tervetuloa kaikille!

Mun liikuntamuoto on uinti, vesijumppa ja vesijuoksu. Mut tänä menneenä talvena ne on jääny ihan muutamaan kertaan vaan jostain syystä...
Odotankin innolla että lumet sulaa ja pääsen taas puutarhaan kupsamaan, eiköhän sitä liikuntaa ala sitten tulemaan ihan luonnostaan...

Olen nykyään taas töissä 2v. tauon jälkeen, sielläkin tulee jonkun verran käveltyä, myös portaita, enkä merkkaile niitä liikuntoja yhtään mihinkään...
Siks kait en ole jaksanut uimassa käydä, kun vaatisi enemmän ponnisteluja mennä vielä töiden jälkeen uimaan, yleensä on jo niin nälkä että haluan suorinta tietä kotio, ja syönnin jälkeen en enää jaksa lähteä takaisin ajelemaan 25km... seli, seli...
Uimahalli kun on ihan lähellä työpaikkaani.. (nolostuu... )

Kiva kuulla teidän liikkumisistanne. Toivotaan että kevät innostaa meitä kaikkia enemmän ja enemmän pihalle ja liikunnan pariin, ja mikäs sen parempaa hyötyliikuntaa on kuin pihan kuopsuttaminen.

Minulla itselläni on hiukan semmoinen ongelma, että häpeän kovasti hengästymistäni. Minun painoni on noussut parissa vuodessa ihan hirveästi, siis montakymmentä kiloa, ja en minä ole siihen tottunut. Painoni liikuttaminen eteenpäin ja varsinkin ylöspäin esim. portaita on todella työlästä. Onko teillä muila semmoisia ongelmia? Minulla on aika hyvä lihaskunto, kiitos punttisaliharjoittelun, mutta yleiskuntoni ei meinaa kestää painoani. Jo pienen matkan käveleminen saa hien otsalle ja puuskuttamaan kovasti. Sinänsä jaksan kyllä kävellä, mutta esim. jutustelu kaverin kanssa ei kyllä ole kivaa puuskutuksen lomassa. Otsalle kertyviä hikipisaroita häpeän ehkä vielä enemmän, pelkään ihmisten huomaavan ja miettivän rumasti... Vaikka oikeassakin lienevät. Höh. No mutta muutosta ollaan asialle tekemässä.

Mukavaa maanantaita kaikille!

Mua hävettää myöskin tuo hengästyminen ja hikoilu. Mun naama menee myöskin ihan kirkkaan punaiseksi, vaikka en hirveästi liikkuisikaan.
Täytyy varmaan alkaa liikkumaan yksin ja pimeällä.

Mutta tuli ilouutisia kun kävin punnitsemassa itseni!
Vaaka näytti ilouutisia, paino 128,8kg, eli seuraavaan ryhmään tieni vie!
Jotain positiivista tähän harmaaseen ja synkkään maanantaihin.

Tsemppiä kaikille, seuraavassa ryhmässä nähdään, tosin varmasti seurailen teidänkin kuulumisia jatkossakin.

Hienoa Amilan! Perästä tullaan

Mulla myös on ongelmana tuo hikoilu ja hengästyminen Aika pitkään pääsin näillä kiloilla kohtuu helposti liikkumaan, mutta sitten liikunta jäi ja todella nopeasti pohjakunto rapistui ja nyt puuskutan kirkkaan punaisena aina kun pitäisi vähän reippaammin liikkua.

Portaat ei ole mulle kauhean paha, mutta se johtuu siitä että niitä tulee aika paljon noustua. Asutaan kuudennessa kerroksessa ja meillä on hissi todella usein (noin kerran viikossa) rikki. Kyllä mä sitä aina kiroan kun kauppakasseja ja tuota pari vuotiasta tänne ylös kannan, mutta se taitaa olla ainoa syy miksi näinkin hyvin pääsen liikkeelle. Liikuntaa kun tosiaan ei ole tullut harrastettua kun pakosta..

Sain vaa'an vihdoin toimimaan ja pelätty lukema olikin paljon alhaisempi kuin luulin 133,3 kg. Nesteitä on kyllä lähtenyt jo todella paljon. Ainakin turvotusta on vähemmän

Oooh, ihanaa Amilan, onnittelut uuteen lukemaan siirtymisestä! Minun ensimmäinen viikkoni Kiloklubissa on sujunut hyvin. Paino on pdonnut peräti kolme kiloa, ja kovasti iloinen siitä olen. Eikä haittaa vaikka oisivat pelkkiä nesteitä alkuun, joka tapauksessa paino on alaspäin, ja kortisonin syöjälle nesteiden poistuminen on iso ilonaihe.

Tuo portaiden nouseminenhan on kyllä melkoisen hyvää liikuntaa. Ja juuri semmoista mikä ottaa koville näin isolle ihmiselle helposti. Mietinkin, että pitäisiköhän sitä itsekin repäistä ja alkaa nousemaan edes kerran päivässä ne portaat myöskin kutoskerrokseen kävellen? Siinä huomaisi myös kunnon kohentumisen hyvin, sillä tiedän että näin alkuun varmasti melkein kuolisin niihin portaisiin! Taidan silti laittaa kokeiluun tämän, vaikka illalla ennen suihkua käyn "kipaisemassa" portaat alas ja ylös...

Portaissa huomaa kyllä tosi nopeasti kunnon nousun Kai sitä itsekkin vois noi joskus nousta ihan vapaaehtoisestikkin..

Mulla on tänään ensimmäinen vaikea päivä. Menkat alkoi, kaikkialle sattuu ja masentaa. Normaalisti kun menkat alkaa syön kaiken mahdollisen mitä kiinni saan. Varsinkin hiilarihimo on pohjaton. Suklaata ja jätskiä! Perustelen sen itselleni sillä että mulle maito ei sovi oikein ollenkaan. Kun menkkojen aikaan maha on muutenkin kipeä ja turvonnut niin eihän se enää sitten haittaa

Meillä on pakkasessa jätskiä ja se huutelee mulle!

Luulen että useimmilla meidän painossa olevalle liikkuminen tuottaa jo jonkunlaista ongelmaa... Onhan nää lukemat kuitenkin jo merkki sairaalloisesta ylipainosta... Kenkien ja sukkien jalkaan laitto on mulla myös ollu aika työlästä, nyt tosin on jo hiukka helpottanut, kun oon jo -15kg syksystä saanut vähennettyä. Mulla on lisäriesana kulumat molemmissa polvissa (tietty myös lihomisen seurausta..) niin että rappuset on aika vaikeita kulkea ja kuudenteen kerrokseen en vois kuvitellakaan rappuja kulkevani... , ja kun alastulokin on em. syystä aivan yhtä vaikeaa...

Mutta tsempataa, Kilokamut! Vielä me muutkin päästään alle 130kg!
Niin, onnee vaan Amilalle saavutuksesta, perässä tullaan!