Olen kyllä toooosi kade zizziz kun voit/jaksat juosta! Minulla on tämän hetken juoksukokeilut päätynyt siihen että toinen polvi kipuilee Hyvin sinulla tuntuu olevan pohjakuntoa jos jo nyt jaksat juosta noin (ymmärsin että aloitit vastikään juoksun?), minulla meni paljon pidempään että jaksoin juosta tuon matkan kun aikanani aloitin juoksun nollakunnosta ja lopulta juoksin n. kympin lenkkiä. Mutta minun nollakunto oli, ja on taas, totaalisen täydellinen rapakunto En tiedä mikä siinä on että osa vaan nousee sohvalta ja alkaa juosta, ja minä vielä pidemmän aikaa liikkuneenakin puuskutan onnettomasti kun kunto ei tunnu nousevan samaan tahtiin. Onneksi on tuo sinnikäs luonne kuitenkin niin se vähän paikkaa näitä epäurheilijan geenejä, kyllä sitä vielä juostaan taas!

Minä olen myös zizziz tosi vaikuttunut tuosta juoksemisestasi! Ehkä minäkin vielä jonain päivänä. Juuri nyt keskityn iloitsemaan siitä, että useamman kuukauden kiukutelleet polvet ovat nyt jo vähän paremmalla tolalla. Olen tällä viikolla käynyt jo kahdesti kävelylenkillä ja huomenna ajattelin mennä kolmannen kerran! Täytyy nyt koettaa vain ottaa varovasti ja olla ahnettimatta liikaa kerralla, etteivät polvet rasitu liikaa.Kävely ja sauvakävely ovat minulle erityisen mieluisia liikuntamuotoja, jotenkin kävely kirkastaa mieltä ja ajatuksia ihan eri tavalla kuin vaikka kuntosali tai vesijuoksu vaikka niissäkin on puolensa. Erityisesti nautin siitä, jos pääsen kävelemään metsässä tai vastaavilla ulkoilureiteillä.

Mulla on tänään kokonaan lepopäivä liikunnasta. Olen jonkin verran miettinyt tätä lepopäivien tarpeellisuutta. Liikun mielestäni kohtuullisen paljon, ainakin parin vuoden takaiseen verrattuna, jolloin en liikkunut erittäin satunnaista kävelyillä käymistä lukuunottamatta lainkaan, mutta kovin raskasta liikkumiseni ei pääsääntöisesti ole. Esimerkiksi tällä viikolla on tähän mennessä ollut ohjelmassa 2 x kuntosali, 2 x kävely, 2 x vesijuoksu, 1 x pilates ja huomenna todennäköisesti kävely + kuntosali. Yleensä olen pitänyt yhden tai kaksi päivää viikossa ns. lepopäivinä, jolloin en arkiaskareita ja hyötyliikuntaa lukuunottamatta liiku ollenkaan. Tiedän, että lepo on tärkeää, mutta jonkin verran olen miettinyt sitä että onko tuollaisten totaalisten lepopäivien pitäminen välttämätöntä kun liikunta ei suurelta osin ole kuitenkaan kovin raskasta. Esimerkiksi tänään olen kyllä tuntenut hyvinkin suurta houkutusta lähteä pilatekseen tai kävelemään. Voi tosin olla, että houkutus johtuu nyt osittain siitä, että mulla on kotona hoidettavana tänään asioita jotka eivät huvita ollenkaan mutta joihin olisi silti tartuttava.

Miten te muut toimitte liikunnan ja lepopäivien suhteen? Monella lepopäiviä tietysti tulee luonnostaankin arjen kiireiden takia, joka päivä ei välttämättä ennätä liikkua. Minulle itselleni liikkumisesta on selvästi tullut tärkeä elämän rytmittäjä kun en tällä hetkellä ole työelämässä.

Voi että, ihania ootte! Ja pinaattimanaatti: kyllä se kunto nousee nopeesti, kokeile intervallitreeniä, se nostaa juoksukuntoa nopeesti!

Mä juoksin maanantaina saman lenkin kuin tänään joten ihan vasta olen aloittanut tän juoksemisen. Aattelin jatkaa tätä pikkulenkkiä 2-3krt/vk nyt kuukauden verran ja sitten lisään lenkkiä yksi kilsa kerrallaan

Niin ja taustana olen kävellyt pitkää lenkkiä johon sisältyy mäkiä joten se lienee nostanut kuntoa. Lisäksi muistakaa kun aloitatte juoksun, jatkakaa tasasesti vaan samaa tempoa vaikka happi meinaiskin loppua -hengitys tasaantuu melkeen itestään vähän päästä!

Mahtavaa zizziz!! Aivan kadehdittavan upea suoritus!!!

Iia_maria Hiljalleen hyvää tulee =)

Lepopäiviä ainakin itselle kertyy kyllä. Tää yötyön teko vaikuttaa niin kaloreihin (rytmin siirtopäivät ihan syvältä...) ja lepoon. Aina ei jaksa raskaan yön ja huonojen unien jälkeen lähteä minnekään. Vaikka pitäisikin.
Mutta toisaalta, mulla on (jälleen) niin alkuvaiheessa kaikki, että mistä sitä tietää, millä mielellä ja fiiliksellä ollaan esim. kuukauden päästä =)

Minä en edes uskalla ajatellakkaan mitään juoksua. No joskus töissä on pakko ottaa joku juoksuaskelen lasten perässä. Muutenkaan kun tuo kävely ei tosiaan kuulu minun lempijuttuihin.
Mulla ainakin on lepopäiviä enemmän kun liikuntapäiviä mutta ehkäpä se vielä joku kaunis päivä muuttuu toisinpäin. Sain kuitenkin lähetteen sinne tk.n kuntosalille ja nyt vaan odottelen että joku sieltä soittaa ja pääsen tutustumaan niihin laitteisiin siellä. Tavoitteena olisi että kävisin uimassa 2krt/vk ja samaten salilla 2krt/vk.

Mutta mitenkä nämä viikonloput on näin vaikeita pysyä ruodussa syömisten suhteen Se alkaa perjantaina iltapäivällä sillä että 'no jos minä nyt vähän otan tuota niin eihän se haittaa... just joo, haittaa se koska sitten menee koko viikonloppu samalla ajatuksella! Joku päänsisäinen juttu tämä on mutta miten pääsisin siitä eroon? Viikot menee ihan helposti syömisten suhteen ja kaikki merkkaan ylös, mutta nämä viikonloput vedenjuontikin unohtuu viikonloppuisin

Näin sunnuntaisin alkaa jo miettimään maanantai aamun punnitusta ja että mitähän vaaka näyttää ja JOS näyttää miinusta niin enemmänkin se voisi olla jos en olisi syönyt sitä ja tätä ja tuota...huoh. Nyt on luovuttaminen aika lähellä.

Mulla alkaa huomenna 3 viikon työharjottelu ja tiedän entuudestaan että siinä paikassa ruoka on aivan mahtavaa ja minulle tuleekin olemaan todellinen haaste pysyä kohtuudessa ruoan määrän suhteen. Samaten hankaluutta aiheuttaa aamupalan ja lounaan välille jäävä 5 tunnin väli, joka on aivan liian pitkä. Elimistö on kuitenkin jo tottunut siihen että syön kolmen tunnin välein. No jotenkin on vaan sinniteltävä

Mullakin on helpompi viikolla pysyä ruudussa sekä syömisen että juomisen suhteen. Viikolla veden juonti ajoittuu kyllä enemmän iltaan kun töissä en pysty juomaan usein. Sen tietää yöllä ku heräilee. Viikonloppuna tarvis vaan aamusta yrittää tsempata. Juominen jäi yhdellä viikolla tosi huonolle ja painonpudotus sen vuoksi myös..

Maatuska78 Oisko työharjoittelussa mahdollista syödä jotain pientä aamupalan ja lounaan välissä? Esim. Proteiinipatukka tai kourallinen pähkinöitä tms.

Meillä muu perhe syö aika paljon herkkuja ja se on välillä vaikeeta, välillä yllättävän helppoo. Millä herkuttelette kevyesti ?

Korkein paino/ aloitus paino/ nykypaino/ viikkotulos/kokonaispudotus/viikko
(Katso ohjeet: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin)


Toyota Tavis/136,4 kg/124,7 kg/117,6 kg/-0,7 kg/-7,1 kg / viikko 11
Kohtuutta etsimässä/134kg/129,8/120,8kg/-0,8kg/-9,0kg/viikko 6
Lilian87 / 135kg / 131,4kg / 129,5kg / -1,9kg / -1,9kg / viikko 1
Supermama76 / 145,0 kg/ 145,0kg/ 138,4 -0,0 kg/ -6,6 kg /viikko 12
Pinaattimanaatti / 129,0kg / 129,0kg / 110,5kg / -1,7kg / -18,5kg / viikko 10
Musta_kissa/124 kg/124kg/114.1kg/-1.3 kg/-9,9 kg/ viikko 6
Heidukka78 / 145,5kg/ 145,5kg/ 124,7kg/ -0kg/ -20,8kg/ viikko 31
Ninni-84/ 149,5kg/ 149,5kg/ 136kg/ -0,8kg/ -13,5kg/viikko 10
Lyllerö79/ 156,4kg/ 147,7kg/ 145/ -0,3kg/ -2,7kg / viikko 3
liikaa2/ 108 kg/ 104 kg/ 99,6 kg/ -0,0 kg/ -4,4 kg/ viikko 8
Kenya 131,3 kg/ 127,9 kg/ 112,3 kg/ -0,1 kg/ -15,6 kg/ viikko 12
Iia_maria 167 kg/140,5 kg/133,5 kg/-0,5 kg/-7,0 kg/viikko 13
Miinajamanu 137,8kg/ 137,8kg/130,1kg/+0,2kg/-7,7kg/ viikko 11
Marsipaani30 150 kg/ 139 kg/ 128,2 kg/ -1,3 kg/ 10,8 kg/ viikko 6

Nostan kyllä hattua, että pystytte jo juoksemaan. Minulla on vasta mennyt enemmän ruokavalion korjaamiseen ja lenkkeilyyn. Haaveissa vasta juoksu. Polvi on operoitu, joten en uskalla lähteä tällä painolla sitä riskeeraamaan

Eilinen reissu meni ruokien osalta ihan hyvin, sain soviteltua hyvät dieettiin sopivat annokset. Vaateostoksilla tuli kyllä taas palautus maanpinnalle - 10kg ei vielä vaikuta kovin paljoa, vielä on pitkä ponnistus edessä ennenkuin ne kaikki ihanat luomukset istuvat hyvin päälle. Mutta en lannistu. Päivä päivältä eteenpäin

Korkein paino/ aloitus paino/ nykypaino/ viikkotulos/kokonaispudotus/viikko
(Katso ohjeet: https://goo.gl/10e9yz)


Toyota Tavis/136,4 kg/124,7 kg/117,6 kg/-0,7 kg/-7,1 kg / viikko 11
Kohtuutta etsimässä/134kg/129,8/120,8kg/-0,8kg/-9,0kg/viikko 6
Lilian87 / 135kg / 131,4kg / 129,5kg / -1,9kg / -1,9kg / viikko 1
Supermama76 / 145,0 kg/ 145,0kg/ 138,4 -0,0 kg/ -6,6 kg /viikko 12
Pinaattimanaatti / 129,0kg / 129,0kg / 110,5kg / -1,7kg / -18,5kg / viikko 10
Musta_kissa/124 kg/124kg/114.1kg/-1.3 kg/-9,9 kg/ viikko 6
Heidukka78 / 145,5kg/ 145,5kg/ 124,7kg/ -0kg/ -20,8kg/ viikko 31
Ninni-84/ 149,5kg/ 149,5kg/ 136kg/ -0,8kg/ -13,5kg/viikko 10
Lyllerö79/ 156,4kg/ 147,7kg/ 145/ -0,3kg/ -2,7kg / viikko 3
liikaa2/ 108 kg/ 104 kg/ 99,6 kg/ -0,0 kg/ -4,4 kg/ viikko 8
Kenya 131,3 kg/ 127,9 kg/ 112,3 kg/ -0,1 kg/ -15,6 kg/ viikko 12
Iia_maria 167 kg/140,5 kg/133,5 kg/-0,5 kg/-7,0 kg/viikko 13
Miinajamanu 137,8kg/ 137,8kg/130,1kg/+0,2kg/-7,7kg/ viikko 11
Marsipaani30 150 kg/ 139 kg/ 128,2 kg/ -1,3 kg/ 10,8 kg/ viikko 6
sipsis 135.4kg/ 135.4kg/ 121.7 kg/ -1,1kg/ 13,7kg/ viikko 8

lauantaina, 5. huhtikuuta 2014 klo 17:15 zizziz kirjoitti::
Voi että, ihania ootte! Ja pinaattimanaatti: kyllä se kunto nousee nopeesti, kokeile intervallitreeniä, se nostaa juoksukuntoa nopeesti!

Niin ja taustana olen kävellyt pitkää lenkkiä johon sisältyy mäkiä joten se lienee nostanut kuntoa. Lisäksi muistakaa kun aloitatte juoksun, jatkakaa tasasesti vaan samaa tempoa vaikka happi meinaiskin loppua -hengitys tasaantuu melkeen itestään vähän päästä!

Hieno saavutus joka tapauksessa sinulta! Harvempi heti alkuun noin pitkästi rykäisee kun nyt otetaan vielä huomioon että sinulla, kuten meillä muillakin täällä, on hieman enemmän tuota massaa liikuteltavana mikä lisää hurjasti liikunnan kuluttavuutta. Onko sinulla sykemittaria, millä sykkeillä menet?

Itse en ole matkaa koittanutkaan vielä juosta vaan olen nimenomaan intervallityylillä juossut. Pisimmät intervallipätkät ovat kyllä olleet kilometrin, mutten ole koittanutkaan puskea enempää. Tykkään juosta vähän reippaampaa tahtia niin että juoksuaskel on sellainen keveä ja rullaava, hitaasti raahustamalla pääsisi kyllä pidemmälle mutta se ei oikein tunnu juoksulta edes. Vauhtihan se tappaa, ei matka, mutta ehkä minua hävettää läskinä semmoinen löntystely, "eikö läski pääse kovempaa?" Minulla kaikki tekemäni aerobinen (yleensä sen 6 krt/vk) rasittaa jalkoja, joten harvoin pääsee tuoreilla jaloilla juoksemaan, ja se syö sekä vauhtia että matkaa myös.

Olen nyt päättänyt että koitan tehdä yhden, max. kaksi (ei peräkkäisinä päivinä) juoksulenkkiä viikossa varovasti jalkoja kuunnellen, ja koitan oppia juoksemaan enemmän päkiöillä - olen ymmärtänyt että se olisi tavallaan se luonnollisempi tapa juosta ja siten monesti polville ystävällisempi. Ainakin toisen treenin teen metsäpolulla juosten, siellä ei voi vauhtia pitää juurien, kivien ja maaston muun vaihtelevuuden takia, mutta toisaalta pohja on pehmeä juosta ja siellä askellus siirtyy ihan luonnostaan hitaallakin vauhdilla päkiälle. Maasto myös lisää rasittavuutta mateluvauhdillakin kun joutuu pomppimaan ja väistelemään esteitä. Tänään kävinkin siellä juoksemassa ja 18 min meni ilman taukoa kunnes oli pakko stopata ja kävellä hipsuttaa vielä jäässä olleen alueen yli. Ihan jees, mutta kyllä sykkeet hiipi aika kattoon

Mainitsemasi hengitykseen liittyvä asia onkin tuttu, vielä kun rytmittää hengityksen askellukseen niin eteneminen on helpompaa. Ihminen jaksaa yllättävän pitkään vielä senkin pisteen jälkeen kun tuntuu että hengästyttää. Minulla jopa niin, että aikoinani pidempiä matkoja juostessani usein ne ensimmäiset kilometrit olivat ne pahimmat ja juoksu alkoi kulkea kunnolla vasta siinä puolen tunnin jälkeen - sitten olisikin voinut posottaa maailman tappiin asti.

lia_maria: Lepopäiviä pidän puolipakolla sen yhden viikossa ellei sairastuminen tms. pakota enempään. Pitää muistaa että kunto kasvaa nimenomaan levossa. Mutta jos tekee jonkun todella leppoisan treenin myös "lepopäivänä" niin ei se minusta ole paha kunhan pitää rasittavuustason hyvin matalana.

Maatuska78, olisiko kohdallasi järkevämpää vaihtaa punnituspäivä vaikka perjantaihin, jos todella tuntuu että luovuttaminen on lähellä? Silloin viikonlopun pienet tankkailut, jos ne pysyy kuitenkin jossain kohtuudessa, ehtisivät tasaantumaan ennen punnitusta. Minulle taas maanantai punnituspäivänä on juurikin hyvä koska pitää viikonlopun ruodussa, luulen että lipsuminen olisi pahempaa jos se tapahtuisi viikonloppuisin "juhlamielellä". Nyt taas annan itseni herkutella mieluummin viikolla jos herkuttelen, arkifiiliksissä se ei pääse lipsahtamaan niin helposti käsistä. Viikonloppuihin kuuluu yleisesti se hölläämisen kulttuuri, ja suomalaisittain vielä usein aika överi arjen "nollaaminen", ja se kyllä helposti kerää kiloja itse kullekin. Olisi päästävä siitä iskostuneesta ajattelumallista että vapaapäivä on yhtä kuin aivojen heittäminen nurkkaan ja kaikkien rajoitteiden unohtaminen. Joku roti täytyisi pitää ja aivot matkassa, jos paholaiselle antaa pikkusormen niin se vie helposti koko viikonlopun, koska "antaa mennä kun on alamäki".

Marsipaan30 ja sipsis, onnea hienoista pudotuksista! Kohtuutta etsimässä, kyllä ne ihanat vaatteet vielä tulee sopimaan, itsekään en ole vielä tähän mennessä merkittävästi vaatekoossa pienentynyt. Samoja vaatteita käytän edelleen, tosin kyllä ne jo löpöttää selkeästi siinä missä aiemmin ahdistivat. Parit housut olen ottanut käyttöön mitkä eivät suurimmassa painossa menneet. Vaatekauppaan en kuitenkaan aio mennä itseäni masentamaan vielä piiiiitkään aikaan, tiedän ettei se tekisi hyvää tälle positiiviselle draiville mikä minulla on tämän projektin suhteen päällä. Onneksi kaapista löytyy vanhaa vaatetta runsaasti.

Kun nyt tässä kirjoittamaan innostuin niin purampa tässä vähän omasta tilanteestani. On ollut jälleen vaikea viikko kun fysiikka tahtoo pettää. Mentaalihaasteet mie jotenkin aina, tänne purnaamisesta huolimatta, pystyn selättämään, mutta kun kroppa alkaa laittaa hanttiin niin se kyllä syö naista. Ensinnäkin venäytin toissa viikolla jalan lenkillä, minkä vuoksi piti pitää useampi kevyt päivä vähällä liikunnalla. Toisekseen selkä vaivaa edelleen, ei joka yö mutta usein, ja niin uni on mitä on ja sitä saa usein liian vähän. Vaan kaikista pahinta on että minua teiniajoista kiusanneet, mutta usein vuosienkin tauoilla olleet suolistokrampit päättivät tehdä paluun. Diagnoosia en ole koskaan saanut, mutta mahdollisesti ärtyvän suolen tyyppistä: ruoka-aineiden välttely ei kuitenkaan auta, mitään selvää laukaisevaa tekijää kohtauksille ei ole löytynyt. Toissa viikonloppuna oli lievä kohtaus joka kuitenkin meni alle tunnissa ohi. Eilen kuitenkin pääsi helvetti valloilleen, ja kohtaus kesti 10 tuntia! Kipu tuntuu todellakin siellä ja syvällä, ja on sitä luokkaa että pahimman jakson aikana oli jälleen mennä taju. Jos en olisi aikanani ollut jo niin monta kertaa ensiavussa ja tietäisi mistä on kyse, niin luulisin varmaan kohtaloni koittaneen, niin hirveää se kipu on. Parhain vertauskohta lienee synnytystuskat, kipu vaan on viiltävämpi ja pahenee paljon yhtään liikahtaessa. Särkylääkkeet eivät auta mitään, tosin jos näitä kohtauksia alkaa taas tulemaan enemmän niin menen kyllä pyytämään tohtorilta sellaiset mömmöt että tunto lähtisi norsultakin. Varsinaista hoitoa tai lääkettä vaivaan ei ole, joskus minulle määrättiin jotain kramppeja lievittävää lääkitystä mutta ei auttanut yhtään. Ainoa mikä auttaa on koittaa pitää vatsantoiminta mahdollisimman täydellisenä: kaasua ei saa muodostua eikä vatsa saa olla yhtään kovana tai löysänä, mikä vaan voi laukaista kohtauksen. Kohtaukset ovat sinänsä jo ikäviä, mutta lisäksi niistä palautuminen vie aikaa, jälkikipu ja -kouritukset voi viedä päiviä vaikka itse kouristelukohtaus loppuu.

Se että on koko ajan väsynyt ja kipeä tekee pahaa motivaatiolle. Välillä tässä kärvistellessä ei niin yhtään jaksaisi välittää että onko suuhun menevä ruoka terveellistä vai ei. Olen aina lohduttanut itseäni herkuilla, ja kieltämättä tässä toisinaan tekisi mieli yhtä ja toista. Tekisi mieli heittäytyä uhrin asemaan ja vaan luovuttaa, surkutella itseään ja mättää suklaata naamariin. Onneksi minulla on ihana mies joka ymmärtää tuskani ja antaa minun levätä silloin kun tarvitsen, se helpottaa paljon. Olen myös hyvin sitoutunut siihen että tällä kertaa onnistun, olen jo päässyt näin pitkälle, en voi luovuttaa nyt! Esteitä tulee, mutta ne on vaan voitettava. Monella on varmasti vielä pahempia karikkoja matkallaan, ja mie tässä kehtaan harmitella sitä että muutama treenipäivä jää välistä kivun takia Laihtumiseen ongelmat ei toistaiseksi tunnu vaikuttaneen, toki stessihormonit ovat minulla varmasti kohollaan mikä saattaa pudotusta hidastaa.

Jos joku jaksoi lukea loppuun asti niin kiitos, tuntui hyvältä saada vähän purkaa Miulla on niin sairasta sakkia suvussa että jos lähimmille alkaa purkaa niin ne vaan lyö omat diagnoosinsa pöytään ja alkaa paasata miten vaikeaa heillä on, usein vähättellen minun ongelmia. Ei nämä vaivat maailmaa kaatavia ehkä olekaan, mutta kyllä ne välillä elämää kummasti kurjistuttaa.