Tervetuloa remmiin siskose.
En halua olla masentaja ja itse varsinkin olen pudottajana erittäin huono esimerkki mutta tavoitteesi on aika hurja. Käytännössä tavoittelet yli kilon pudotusta per viikko. Kiloklubi suosittelee sellaista puolta kiloa viikossa ja siihenkin saa jo ihan reippaasti asennoitua että onnistuu, kilo viikossa vaatii jo aikamoista nälkäkuuria ja treeneilyä...
No, tämä on minun näkemykseni.

Hei onks kellään muulla samaa ongelmaa ku mulla et syön AINA illalla liian paljon vaikka aattelen että nyt sit tänä iltana otan jotain vaan iha vähä.. Ku ois parempi olo mennä nukkuu jos ei ois syöny nii paljoo mt jotenki se on illalla vaa nii vaikeeta, tulee napostettuu siinä iltapalapöydässä samalla ku juttelee muitten kans..:S Tai oisko jollain jotain kivaa kevyttä vaihtoehtoo ainaselle jugurtille leivälle ja muullemaailmantavallisimmalle??

Ja sit toine mitämietin nii en oo ikinä aatellu et menkat hiastais painon pudostusta mt tekeeks ne sitä..?? Tai vaikuttaaks ne jotenki et millä vauhilla millonki putoo? Ei oo ikinä tullu mielee nii en oo tajunnu seuratakkaa..

Haappone, kyllä menkat kerää kroppaan nesteitä ja turvottelee, se on käsittääkseni aika yksilöllistä että missä vaiheessa menkkoja, mutta yleensä kaiketi siinä vähän ennen ja menkkojen ekoina päivinä se turvotus saattaa ihmisestä riippuen vaikuttaa kilon-parikin painoon. Tilanne normalisoituu sitten menkkojen lopulla.

Ja noista iltanaposteluista sellaset pari vinkkiä mitä ite käytän, on ainakin se, että juo tarpeeksi (sekä pitkin päivää että illalla). Mulla ainakin enemmän se illan syöpöttelykaipuu on enemmän tapa kuin oikeaa nälkää, joten ihan hyvin voi juoda jotain hyvää teetä/vettä. Jos taas kaipaa jotain naposteltavaa, niin mä ainakin pilkon hedelmiä/vihanneksia (esim yhden omenan, porkkana tai paprikaa) valmiiksi hyvin pieniksi palasiksi ja napostelen niitä. Kun palat on tarpeeksi pieniä, niin naposteltavaa riittää pitäkäksi aikaa, mutta kalorimääräisesti sitten ei tulekaan syötyä niin paljon. Niin sitä voi omaa mieltään huijata.

Happone napostelun himoon minulla on pöydällä iso kulhollinen "hetivalmiita" hedelmiä, eli siis sellaisia joita ei tarvitse kuoria veitsen kanssa vaan voi vaan nappasta.
Ja jos tuntuu että on kamala nälkä illalla niin laitan kokonaisen purkin rahkaa ja useamman hedelmän isoon vatiin, makeutan ja syön ihan ite Myöskin saavillinen teetä maidolla tuntuu helpottavan, kun napostelun sijaan voi hörppiä Sormille kans voi ottaa jotain tekemistä, vaikkas kolikon jota pyörittelet näpeissä.

Ja tosiaan menkat minulla ainakin nostaa painoa ainakin sen kilon jo muutaman päivän etukäteen, ne sitten siittä solahtavat kyllä mutta harmittavat ainna joka kerta ihan yhtälailla

Täällä on nyt sitten lenssu, mut enpä ole nynnyillyt vaik mieli on tehnyt! Ainoa minkä repsahdin oli syödä yksi kiinalainen friteerattu pallero kun pojalta jäi yli... mut on kyllä niin pieni synti etten edes mieti enempi.

ei mulla muuta, öitä kaikille!

Uusi täälläkin Oma BMI 26. ja risat. Raskauskilot jääneet tännekin, vaikka viimeisimmästä raskaudesta pian vuosi
Lähtöpaino siis 82. nyt on alaspäin tultu jo pari kiloa, ensimmäinen tavoite häämöttää siellä 70:nessä, mutta siitä toivon vielä ainakkin pari kiloa tiputtavani. Se olisi paino missä olen lähes koko aikuisikäni oleillut. Sellainen ns hyvän olon paino. Aika paljon liikaa siis tällä hetkellä

Jotenkin on tuntunut, että tästä ei tule yhtään mitään.. Nyt on taistelutahtoa kuitenkin löytynyt jonkun verran. Tähän en suostu! Siitä kielii myös se, etten ole ostanut yhtään isompia vaatteita, kuljen siis niissä muutamassa löppänässä mitkä sattuu kaapista päälle mahtumaan. Varmaan se suurin intressi ja haavekuva on minä itse farkuissa Siihen on pakko päästä!

Uusille tervetuloa

Smuut, me taidetaankin olla sit aika saman kokoisia? ( mä oon 172, Ennen raskauksia oon painanu 67-72, ekasta raskaudesta tuli 24 kiloa ja jäi yli 10. Nyt olen siis viimiset 3,5 vuotta painanut 79-83. Ja tuosta isoimmasta luvusta aloin pudottaa nut tammikuussa. Nyt paino 77,5 ja BMI vähän yli 26. Tavoite siel 69 paikkeilla.) Tsemppiä sulle hurjasti, niin kuin tietty kaikille muillenkin!

Eilen oli hyvä päivä, kunnon hiki Zumba ja vihreet pallot

Nessariini, niin ollaankin Mun pituus on 173.
Kahden ensimmäisen raskauden jälkeen pääsin vielä aika kivutta alle 70kg:n, pikkuhiljaa se on sieltä ylöspäin tullut, kunnes ennen kolmatta raskautta oli jo 75. Kaikissa raskauksissa reilu 20 kiloa lisäkannettavaa tullut, mutta kolmnnen jälkeen ne istuu niin tiukassa. Ensin syytin ikää, sitten tajusin että kyllä se vaan vanhakin laihtuu Turha siis muuta syyttää kuin omia ruokailutapojaan...

Olet Nessariini hienossa alussa! Kovasti tsemppiä sinulle myös!

Itsekuri pitää täällä oon tosi ylpeä ittestäni kun olen saanut noudatettua asettamaani yhtä karkki/herkkupäivää viikossa. Tämä on suoranainen ihme ihmiseltä joka saattoi joskus syödä karkkia päivittäin. Oon heilunut ylipainon rajalla monta vuotta ja jojoiluun olisi nyt aika tulla todellinen loppu.
Kaupassa käynnin jälkeiset napostelut oon saanu korvattua hyvin esim. pähkinöillä.

Mietiskelin tuossa juuri että jos saan lähtöpainosta viitisen kiloa tiputettua veljen ylioppilasjuhliin mennessä niin palkitsen itseni uudella juhlamekolla

Eipä oo ikinä tullu mieleen seurata niitte kuuluisien menkkojen aikaan painoo, en ois varmaa kovin nopeesti yhistäny.. Ihmetelly vaan huuli pyöreenä ku säännöllisesti nousee aina vähäks aikaa paino.. No ois sitä varmaan näinki pieni pää jossain vaiheessa osannu yhistää kaks lankaa..

Hei hyviä vinkkejä, illalla ku ei mulla yleensä oo nälkä mt sit just nii ku nonote sano et se taitaa olla enemmän tapa josta on aivan tör-keen vaikee päästä irti ainaki mulla.. Pitääpä alkaa koijjaamaan välillä omaa mieltä ettei aina joku muu oo huijauksen kohteena

NniinkuinNainen, vähä nauroin tolle sun saavilliselle teetä, pitää muistaa et kaivetaan saavi esiin jos alkaa napostelunhimo yllättää

Uudet hirveesti tervetuloo, ite nyt hyvä sanoo ku hetken vasta pyöriny kuviossa mt jos näin vois sanoo et uudet ku itekki uus oon
Smuut, mulla on ollu vähä sama porkkana et on tehny mieli ostaa uusia vaatteita jotain mutta oon päättäny että ne vaatteet ilmaantuu kaappiin ku 70 on pulkassa, vähän jotain tavotetta

SenniPenni, mulla on kans ollu se kerta viikossa karkkia periaate, hyvin on toiminut kun pari kaveriakin on alkanut samaan remmiin. Kerran erehdyin viikolla syömään karkkia kun teki nii paljo mieli ja sit oli kiva vkoloppuna kattoo vierestä ku toisilla oli karkkipäivä, en sen jälkeen oo sortunu Ehkä saattaa jostain kuulostaa liian tiukalta ettei saa yhtään poiketa polulta jos on päättäny karkkipäivästä mt mulle on kyl pakko olla nii et joko saa syyä tai ei saa, se vähän syöminen harvoin onnistuu

Kiitti vaan kovasti tervetulo-toivotuksista!

SenniPenni- toi on niinkun niin tavoittelemisen arvoinen juttu! Onnea siitä, hieno saavutus päästä jokapäiväisestä karkin syömisestä irti! Itsekin söin aiemmin lähes päivittäin pussillisen karkkia. Jos ei karkkia ollut, huomasin melkein paniikinomaista tunnetta että mitäs nyt?! Sokerihimo onneksi vähenee, mitä enemmän sitä pystyy vaan vältellä. Nyt on täälläkin päästy siitä jokapäiväisestä syömisestä.

Eilen olin ihan jätte ylpeä itsestäni! Kävin illalla kaupassa, mieheni pyysi tuomaan karkkia ja saman tien ahistus iski päälle. Tiesin ostavani itsellenikin pussillisen, pystyin tuntemaan sen katumuksen heti ja näin seuraukset pidemmälle. Jos en nyt pysty olemaan tiukkana, niin koska sitten? Jos aina vaan ostan itsellenikin, jos toiselle, eihän mikään silloin muutu. Tai muuttuu kyllä, paino aina vaan enemmän plussalle. Ostin itselleni salmiakkisia pastilleja, olikohan paketissa vähän reilu 30g. Eikä harmittanut sitten niin yhtään jäädä ilman karkkeja. Olisin pärjännyt ihan hyvin ilman noita pastillejakin. Taitaa tulla minullakin viikko jo ainakin ilman karkkipussia. Se on paljon se. Eikä tee tiukkaa.
Olin pelkästään älyttömän tyytyväinen itseeni, ja kuin palkinnoksi sille, vaaka oli tänään 79.6) Milloinhan olisin päässyt alle 80? Vielä reilu viikko sitten paino oli jossain 82:ssa. Kyllähän tämä motivoi!

Oon kovasti tehnyt ajatustyötä niin, että vähempikin riittää. Monena viikonloppuna olen ostanut karkkipussin tilalla pastillirasian ja huomannut että se vie kyllä karkinhimon pois. Ja kalorit pysyy n. sadassa. Mihinkään totaalikieltoon kun en voi itseäni asettaa, silloin tiedän että peli on menetetty samantien. Herkkuja saa ja pitääkin syödä. Karkkiakin, joskus vaikka reilustikin. Kunhan oppisi sen että himo taittuu kyllä vähemmälläkin.

Haappone, hyvä me! Vielä me sujahdetaan niihin vanhoihin vaatteisiin ja säästetäänpähän se vaiva, mihin tunkisi ne isoiksi jääneet vaatteet. Ja onhan se niin, että ajatus siitä että voisi pukeutua taas siistimmin, tai paremmin motivoi kyllä. Voisi pukeutua normaalisti sen sijaan että liehuaa pitkin kyliä kamalissa teltoissa

Kauniit ajat on tulossa!