Oon kyllä kans kade Putikalle tosta lohtusyömisen puuttumisesta, itelle se on ollu todella vaikea asia kun on aikoinaan ihan bulimiaksikin kerta äitynyt. Mutta kyllä sitä kaikesta selviää ja jaksaa kuhan on oikee asenne ja osaa antaa itelleen sopivasti armoa ja ennenkaikke yrittää löytää aina ne varsinaiset syyt niihin huonoihin tapoihinsa eikä vain kiukulla koita parantaa pelkkiä oireita.

voihan kökkö !!! virallinen puntaripäivä ja 600g viikossa plussaa Se on kyllä jännä miten toi noususuhdanne ei lakkaa vielä viikossa vaikka on syönyt taas oikein. no josko se ensiviikolla olisi sitten jo taas alaspäin kun tän kroppansa on saanut taas muuten normalisoitumaan. Viikonloppuna onkin hommaa kivasti paljon niin ei ainakaan kerkee kaipailee suklaata kokoaikaa

hyvää viikonloppua !

Heei, tosta dippailusta tuli mieleen että jos haluatte jotain kevyempää dippikastiketta entä se iänikuinen kermaviilisössö niin koittakaapa rasvattomaan maustamattomaan jugurttiin lisätä sitä samaa dippijauhetta mitä muutenkin lisäisitte. On meinaan HIeMan kevyempää eikä maussa huomaa paljookaan eroa. Ite oon harrastanu enemmänkin tätä Ja minä siis oon yks joka joskus täällä pyörin viime keväänä ja on ollu aika tauko, nyt taas innostuin uudestaan Että hei vaan kaikille

onnea Haapponen uuden motivaation johdosta. Sitä tässä itsekkin hieman olen hakemassa kun tuli välistä kans pidettyä taukoa.

Jaksamista Hemppu 72 ! mulla ei kans ihan noi suositus kalorit päde enää, mut en suosittele ihan hirveetä kitukuuriakaan, vaan niistä suosituksista jos tiputat kalorimäärää jonkun 100-200 niin saattas jo ruveta ihan sillä tuleen tuloksia. Tsemppiä !

No, on kai sekin tosiaan jotain ettei suruunsa syö mutta tosiaan moneen muuhun toimintaan ja tilanteeseen se ruoka on kuulunut.

Hemppu72: mulle on tuttua jumit kans sekä tuo ajatus että tästä ei vaan tuu mitään. Olin jossain vaiheessa jo lyömässä hanskoja tiskiin,mutta sitten aattelin että en mä tän kokoinen halua olla ja lopettamalla en ainakaan onnistu. Laskin hippusen kaloreita suosituksista,lisäsin aerobista ja lisäsin ruokaan öljyä. Sillä se taas lähti putoamaan!

Mittanauha kertoi ilouutisia jälleen vaikka vaaka ei ole kuin puolisen kiloa heilahtanut kuukaudessa,vyötärö oli pienentynyt 2cm!

Kiitoksia Hemppu75 hatunnostosta. Vuosia siinä onkin vierähtänyt ja ett arvaakkaan kuinka useasti olen meinannu luovuttaa koko homman, just sen takia kun tuntunut ettei tämä asia mihinkään etene. Mut niin sitä vaan on saanut jotenkin pidettyä itteään niskasta kiinni, vaikkakin välillä todella hennosti ja yllätys yllätys huomaakin että kyllä se sittenkin on edennyt. Viime vuoden kokonais pudotus oli vain 6 kg, ei se kauheasti ole mutta ompahan oikeaan suuntaan kuitenkin
joten älä Hemppu75 lannistu, kyllä se paino tippumaan rupeaa kun vaan jaksat pitää päätöksistä kiinni.

Moi Hemppu ja muut!
Yritän itse muistaa, että painonhallinta on kestävyyslaji! Itselläni vuoden 2011 pudotusta tuli keväällä 4 kg ja syksyllä ei käytännössä yhtään. Kuitenkin saavutettu paino saatin suunnilleen pysymään poissa, eikä palattu esim 6 kg takaisin. Mielummin hitaasti niin, että pysyy kanssa poissa, kun hirveen nopeasti ja heti takaisin.
Tsemppiä tähän kevääseen! Itselläni oikeasti on keväällä helpompi pudottaa ja syksyt on vaikeampia.

Joulu lomalla (lähes kaksi viikkoa) tuli monen kilon takapakkia. Nyt sitten jälleen uudella voimalla eteenpäin.

Tavoite tammikuun loppuun 73 kg. Niin ja uuden vuoden lupauksena tein etten saa ostaa vaatteita ellen pysy asettamissani välitavoitteissa.

Nyt painoa 74,7 ja tavoitepaino on 65 kg. Tuon 65 kilon toivon saavuttavana tai ainakin lähelle sinne ennen Pariisin matkaa toukokuussa. Joten voi olla että vasta Pariisissa ostelen vaatteita, mutta sehän sopii.

Housuja en ole saanut ostaa viime syksystä alkaen ja hyvin on pitänyt

Jaahas, nyt sitten jumittaa paino taas 73kg:ssä. Olen tämän viikon syönyt todella kurinalaisesti, ei mitään herkkuja. Liikuntapäiviäkin ollut kolme. Hmmph... vähän ärsyttävää.
Mä en oikeen tiedä, haluunko edes asettaa mitään aikatavoitetta itselleni näiden kilojen suhteen. Kattellaan nyt mitä tässä parin kuukauden aikana tapahtuu ja sitten annan kiloilleni lopullisen tuomion. Siis että saavatko jäädä vai lähteä. Tää on tällästä vuoristorataa aina tunteiden kanssa.

Mä kuulun ehdottomasti siihen ryhmään surusyöjät. Samoin myös väsyneenä syön paljon enemmän. Eka lapsi valvotti yöt ensimmäisen 1,5 vuotta ja mulla jo hyvin putoamaan lähteneet raskauskilot tulivat ryminällä takaisin. Samoin kävi tokan kanssa, tosin hänen kanssaan valvomista kesti vain noin 6kk, mutta sinä aikana painoa tuli taas takaisin.
Samoin jos olen kovin stressaantunut, niin alan helposti napostelemaan.

Onneksi täällä saa purkaa näitä tuntojaan, ja huomata että moni muukin kamppailee saman jojoilun, jumitukset ja ärsytyksen kanssa!!

Ihanaa lukea teidän muiden jumi- ja surusyöntijuttuja...on niin läheisiä ja tuttuja. Minulle kävi kerran jo aikaa sitten niin, että kotiintultuani lausuin miehelleni ääneen lauseen:" Mitä kivaa tehtäis, mitä hyvää syötäis ?" ja mieheni pysäytti minut ja sanoi, kuuntele vähän mitä sanot, eikö mitään muuta kivaa ole olemassa kuin syöminen ? Ja tässä ei nyt tarkoiteta...-vaan ihan todella hän pysäytti minut miettimään lausettani ja usein toistuvaa toimintatapaani. Aika tehokasta, kun joku sivullinen siitä huomauttaa...Minäkin olen varmastio suru-, mutta sen lisäksi vielä siis ilosyöjäkin -huh mikä haaste .

Kiitos teille kaikille olemassaolostanne ja kirjoituksistanne, niiden ansiosta olen joulun jälkeen päässyt taas vauhtiin !