Terveisiä epätoivon syövereistä.

Viikonloppu meni mammaa juhliessa ja syötiin tolkuttomasti 3 päivää. Jossain vaiheessa lauantaina kellot soi päässä että "HALOO NAINEN" mutta sipsit, suklaa ja pähkinät vei taas voiton.

Jotenkin en osaa pukea tätä tunnetta sanoiksi. Mä pelkään jatkuvasti sitä että repsahdan, koska tiedän että se ei ole vain se yksi karkki/sipsi/jäätelö vaan se on koko päivä, viikonloppu, viikko. Miten te puhutte itsenne ympäri tyhjänpäiväisestä syöpöttelystä?

Olen tullut siihen tulokseen että herkkuhimoni eivät johdu liian vähäisistä kaloreista tai huonosta ruokavaliosta vaan puhtaasti psyykkeestä. Minut on kasvatettu siten että ruualla juhlitaan, surraan ja paikataan tunteita. Aina kun ärsyttää niin ensimmäisenä on mielessä mäkkäri. Surullista.

Taustaksi kerrottakoon muuten että jos pienenä mummolassa söin reippaasti lounaan niin lähdettiin suoraan mäkkäriin. Mäkkäri kun ei ollut isovanhempien mielestä kunnon ruokaa. Saatoin äidin kertoman mukaan lihoa pikkulikkana viikonlopun aikana 3-5kg mummolassa. Eihän lapsi kieltäydy jos aamupalaksi saa sipsejä ja limua! Lopulta isän piti tulla vahtimaan viikonloppuvierailuita (n 1-2krt/kk) ja varmistamaan ettei isovanhemmat syötä 24h/vrk mulle kaikkea sontaa. Luulenpahan että tuolta saakka kumpuaa osa ongelmista jotka heijastuu nyt tähän mun painonhallintaan.

En tiedä oliko tässä jutussa nyt mitään varsinaista pointtia, mutta pakko oli vaan purkaa. Tuntuu suoraan sanottuna että en tule koskaan onnistumaan painonpudotuksessa.

Hei!
Olin eilen Patrik Borgin luennolla ja olipa mielenkiintoinen. Tuttuja juttuja osittain, mutta live-esityksenä elävämpi. Pääpointteja: Monet syö liian vähän aamiaisella ja lounaalla ja illalla kropan huutaessa nälkää ja mielitekoja 'repsahtavat' ja syövät överisti. Jos osaisi syödä pitkin päivää tarpeen mukaan, ei tulisi liian kovaa nälkää, jolloin vähempi riittää. Eli pitäisi syödä itseään kuunnellen ja järkevää ruokaa riittävästi. Toinen pää juttu oli, että ei saisi olla kiellettyjä ruokia. JOS yrittää olla syömättä herkkuja, niitä tulee ajateltua enemmän ja herkästi syötyäkin olennaisesti enemmän. JOs sallii itselleen suklaata silloin tällöin, voi olla että 2 Geisha palaa riittää ja tuntuu sopivalta. JOs kovin säätelee, patukka ei riitä mihinkään.
Ehkä Niinisenkin kannattaa syödä laihduttaessa vähän enemmän, niin ei niin herkästi iske syömiki vaihde päälle. Ja ihminen on johonkin asti tapojensa orja. Jos on tottunut juhlimaan tai helpottamaan jotain tunnetta mäkkärillä, se tulee mieleen, mutta ihminen voi oppia juhlimaan uusilllakin tavoilla ja ärsytyksestä voi opetella pääsemään pois jolllain muulla konstilla, vaikka se mäkkäri ensin mieleen tulee. Hyvälle ystävälle puhuminen voi olla hyvä konsti ja varmasti on muitakin. Tsemppiä!
Se PB.n kirja on mielenkiintoinen, jos haluaa tutustua lisää.

Huomenta vaan kaikille.

toivottavasti Niinisellä on tänään vähän toivorikkaampi päivä. Tuollainen kyllä varmasti vie mielen matalaksi. Itse olen kanssa tunnesyöjä, ei semmoista asiaa olekkaan mihin ruoka ei auttaisi. Vaikka uusia elämäntapoja on tässä jo opeteltu tovi niin kyllä ne vanhat tavat edelleen päätään nostaa tasaisin väliajoin. Silloin minun kohdalla auttaa se että ennen kun ratkean syömään niin pysähdyn hetkeksi, myönnän itselleni että no niin nyt taas tunnesyöppöys meinaa iskeä, ja mietin omia vaihtoehtoja A. annanko periksi "mielenhäiriölle" ja syön herkkuja, olen hetken tyytyväinen ja pitkän aikaa morkkiksessa kun repesin syömään B. pysynkö lujana ja jätän syömättä ja olen pitkän aikaa iloinen siitä että vastustin kiusta. Tähän mennessä valinta on ollut B. En halua muuhun pahaan oloon vielä lisäksi harmia syömisestä. Tärkeää on tunnistaa nuo tunnesyömisen hetket ja ottaa pieni aikalisä jossa järjellä mietitään että mitä ollaankaan tekemässä. Tokihan tämä ei varmaan kaikilla toimi mutta minulla toimii. Toinen vaihtoehto on että kun mielihalu iskee niin päätä tehdä ensin joku toinen asia, käy suihkussa, käy pikku lenkillä, katso telkkaria, soita kaverille, jotain joka vie mielesi pois, monesti halua syödä unohtuu silloin kun tekee jotain sijaistoimintaa.

Lisäksi, tässä vaaditaan lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Minusta kirjoituksestasi huokuu hieman lannistuminen, et usko että voit päästä koskaan tuon tilanteesi herraksi. Niin kauan kun et usko itseesi ja siihen että sinussa on voimaa voittaa tunnesyöminen niin tuskin siinä onnistut. Pitää sisuuntua, pitää päättää, pitää nähdä itsensä voittajana. Ja unohtaa kaikki vanhat tekosyyt miksi ei muka onnistu. Varmasti lapsuudessa opitut tavat on tiukassa ja on todellinen haaste muuttaa omaa toimintaansa, mutta nyt sinun pitääkin murtaa itsesi ulos vanhasta kaavasta, ne ei ole sellaisia kahleita joista ei voi päästä irti jos vain niin haluat ja päätät tehdä.

Olet vähän niin kuin tienhaarassa, pitää valita jatkatko vanhalla polulla vai käännytkö uudelle tielle, joka aluksi varmasti on kivinen, mutta tulee muuttumaan helpommaksi ja lopulta vie sinut paljon parempaan paikkaan. Kukaan ei varmasti pysty lyömään tunnesyömistä hetkessä ja helposti, joten älä lannistu jos kompastut ja repeät syömään, otat vain heti itseäsi niskasta kiinni ja jatkat matkaa.

Sanoisin tuohon koiramuorin ajatukseen siitä että mitään ei saa kieltää itseltään niin se varmasti pitää paikkaansa normaalissa olotilassa mutta tunnesyömisen kohdalla minusta ei. Silloin ei auta että antaa luvan ottaa pari palaa koska silloin edelleenki ruokkii tunnesyömistä joka pitää kitkeä kokonana pois. Tunnesyöminen pitää ohittaa kokonaan ja kun mielentila on oikea niin sitten voi ottaa ne pari palaa suklaata koska silloin oma mieli on vahvempi ja pystyy pysymään siinä parissa palassa ja koska tunnesyömisestä halutaan päästä kokonaan eroon, ei vain lievittää sitä. Tuo ajatus aamu / päivä painotteisesta syömisestä varmasti auttaa kaikkia, samoin kun säännöllinen syömisrytmi.

No niin... tässäpä P1ppurisen aamupaasaus taas. Tunnesyöminen on lähellä sydäntä joten siitähän minulla aina juttua riittää. Toivottavasti Niininen kirjoitukseni antoi uudenlaista mietittävää ja löydät itsestäsi voiman kamppailla tunnesyömistä vastaan. Varmasti siihen pystyt mutta ajatusmaailman muutosta se tarvii. Ja nyt kun on viikonloppu mennyt pieleen niin lopeta siitä kärvistely ja itsesi syyttäminen, se vaan pahentaa tilannetta ja altistaa uusille repsuille. Reipas ote omasta niskasta ja takaisin ruotuun. Parin päivän syöminen ei vielä tuo läskiä vyötäröön vaan nestettä kroppaan joten kun katkaset mässäilykierteen nyt niin vahingot on helposti korjattavissa.

Mukavaa päivää kaikille

Noi Patrick Borgin opit on varmasti ihan hyviä, mutta kuulostaa siltä, että eivät päde muhun. Koska kun minä herkuttelen vaikka kotona illalla tai jossain illanistujaisissa, niin nälällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ihan sama paljonko olen syönyt päivän aikana, jos minulla on illalla pakastimessa ben&jerry's-pakkaus, se menee kokonaan.

Niininen, sun isovanhempien touhu kuulostaa ihan järkyttävältä. Hyvä, että lähettivät sun isän vahtimaan vierailuita. Myös mun isovanhemmilla oli samantapainen asennoituminen syömiseen. Mummi syötti mua ja proidia minkä kerkisi aina kun se kävi meillä, ja se kävi aika usein. Muistan, että äiti suuttui sille välillä tosi paljon ja oikein huusi asiasta. Mutta ei mun äitikään syytön ollut. Se opetti mulle, että iltaisin kuuluu istua sohvalla kattomassa telkkaria ja syödä samalla herkkuja. Äidiltä opin myös sellaisen syömismallin, että on ihan ok ahmia koko suklaalevy tai karkkipussillinen kerralla. Ja tuosta "herkuttelutavasta" on todella vaikea päästä eroon. Koska kyse ei tosiaankaan ole nälästä, vaan varhaislapsuudessa päähän iskostuneesta keinosta saada hyvän olon tunnetta herkkujen kautta.

Tärkein asia, mitä nyt voin tehdä on yrittää olla siirtämättä näitä malleja eteenpäin omille lapsille. Se onkin varmaan suurin motivaattori tässä mun painonpudotus/-hallinta -projektissa.

P1ppurinen, puhut asiaa. Tiedättekö muuten mitä? Mä luulen, että se, että me edes täällä mietitään näitä asioita ja kirjoitetaan ajatuksemme alas (tai siis ylös), auttaa jo ihan huimasti ongelman tiedostamisessa ja toivottavasti myös niiden korjaamisessa. Tämähän on vähän kuin kävisi jollain psykologilla. Koska omasta itsestäänhän ne vastaukset aina lopulta kuitenkin löytyvät!

Tuhannet kiitokset kaikille neuvoista!

Täytyy myötää että suon pohja löytyi, mutta positiivista tässä on se, että täältä ei tulla kuin ylöspäin.

P1ppurisen teksti löi kotiin ja lujaa. SIlloin kun järki vie, painonhallinta on helppoa enkä kaipaa karkkeja/sipsejä yms. En rehellisesti edes tykkää karkeista. Silloin kun aivot naksahtaa tunnesyömistilaan ei ole mitään väliä mitä kaapista löytyy - se on syötävä. Yhdynkin ajatukseen siitä ettei tuossa mielentilassa tulisi syödä mitään.

Prampusherin kanssa olen samoilla linjoilla siinä, että nälällä ei tämän asian kanssa ole mitään tekemistä. B&J katoaa helposti pakkasesta täälläkin, teininä syötiin muovikassillinen herkkuja poikakaveridraamoihin ja edelleen keräännytään tyttöjen kanssa ruuan ympärille istumaan iltaa ja syödään tunteja. Kotoa olen oppinut että vapaapäivinä pitää aina olla jotain herkkuja ja lisäksi viikonloppuina jotain speciaalia ja paljon.

Täytyy vain pyrkiä täyttämään kaapit niin ettei kotoa ainakaan löydy mitään millä voisi tunteitaan ruokkia. Lähinpään kauppaankin on sen verran kilometrejä että matkalla sinne ennättää jo muuttaa mieltään.

Surulliseksi tämän tekee se, että tiedostan nämä kaikki jutut mutta toimin silti niinkuin toimin. Varmasti kyse on itseluottamuksestakin. Kymmenen vuotta jojoilua takana - miksi onnistuisin nyt? Ajatusmallit pitäisi saada uusiksi ja nopeasti!

Minäkin heitän lusikkani soppaan.

Voin päättää jo viikolla että en syö vkl suklaata, kuitenkin tietäen että syön. Jotenkin salaa itseltäni. Tosi kieroa.

Nyt olen ottanut sellaisen metodin, että jos tosi syömispakko iskee enkä pysty sitä torjumaan, niin syön, mutta suklaan/sipsien/ym sijasta vaikka syön oikeaa ruokaa tai voileipiä tai rahka-jogurttia ja mahdollisimman paljon kasviksia siinä sivussa. Niistäkin tulee se syömisen kokemus eikä lopputulos ole NIIN paha.

Ja vanha totuushan on, että sitä syö mitä kaapista löytyy, joten älä osta ja kiellä perheenjäseniäkin ostamasta.

Jatkan vielä vähän...

Jos yhdestä suklaalevystä tulee tollanen 1000 kcal, niin saa syödä aika paljon broileria grillistä ihanan salaatin kanssa että pääsee samaan.

Ja niistä isovanhemmista. Tuon ajan ihmiset ei esim. leikkineet lasten kanssa. Heillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa kun kaikki piti tehdä itse alusta lähtien ( ruuat ja vaatteetkin osittain ym). Ainoa "rakkaus" mitä osattiin antaa oli ruoka ja herkut ja jos vielä lapselle hyvin maistui ja oli "kiltti tyttö" niin paketti oli valmis.

Mutta ei tähän muottiin ole pakko alistua ja myönnän, muutos on vaikea mutta olet Niininen varmasti oikealla tiellä.

Olipas paljon juttua ja asiaa nimenomaan. Veikkaan, että meille herkkupersiille se ei tosiaankaan liity nälkään millään tavoin tuo herkuttelu. Ne herkut on vaan niin hyviä, että jos kaapissa on jotain hyvää, se on syötävä. Sitä voi ehkä päivän, pari vastustaa,mutta jossain vaiheessa se suklaa tai mikä lie suorastaan huutaa luokseen. Siksipä ainoa keino on syödä hyvin ja käydä sitten kaupassa. Itse en vielä niin suuri herkuttelija ollut missään vaiheessa, että oisin erikseen jaksanut lähteä herkkuja ostamaan.

Ja mulla on ainakin toiminut se, että esim perjantaisin karkkipäivänä syön kevyemmin. Eli syön keittoa tms vähäkalorisia sapuskoja, jotta saa enemmän hyvällä omallatunnolla napsia namit nassuun, eikä kalorit huuda hoosiannaa. Toki silloin ravitsemuksellisesti ei olla ihanteessa, mutta pieni paha se on kerran viikkoon. Ja sillä tavoin on jotain mitä odottaa!!

Prampusher; paha kyllä mieskin käy vaakalla ja kyllä se sillä toimii!! Mä olen HYVIN hämmästynyt kroppani toiminnasta, käyn kuitenkin 3-4krt viikossa salilla ja 3-4krt viikossa lenkillä ja syön tosi terveellisesti, kalorit on olleet nyt hyvän aikaa taas välillä 1200-1500. En tiiä, en tiiä, en tiiä. Luotan siihen, että sinnikkyys palkitaan.

Terve kaikille!

Täällä ilmottautuu kans yks 70kg tavoittelija Tällä hetkellä pituutta 172cm ja painoa 76kg.Varsinaista ylipainoa ei siis ole kuin 3 kiloa,mutta tavoite silti 70kg ja mahdollisesti muuan kilon vähemmänki,kunha alkaa paino tippumaan.
Ikää mulla on pian 26 vuotta,1 lapsi,4vuotias tyttö synnytyksen jälkeen karisi kilot nopeesti alku lukemiin ennen raskautta eli 62kg.Sitten oon eronnut lapsen isästä ja kun löysin uuen rakkauden,lihoin samantien vuodessa 10kg!pitkään oli paino 72-73kg ja nyt vuoden aikana tullu vielä muuan kilo lisää
mä oon tässä viimesen vuoden aikana jojotellu painon kanssa,on kokeiltu nutraukset ja karppaukset muutamaanki otteeseen.Karppaus toimii,mutta ei sitä koskaan kuukautta pitempään jaksa ja niitä karppaamalla pudotettuja kiloja on vaikea pitää pois jos joskus haluaa syyä potun tai kaks
Ja sitten vielä kun ei oo mikään liikunnan ystävä..välillä tulee puuskittain kausia että käyn jumpilla,mutta se yleensä lopahtaa alle kuukaudessa.Hyöty liikuntaa tulee kyllä,työmatkat kuljen kävellen (30min yhteensä päivässä) ja töissä tulee rampattua portaita ja muutenkin heiluttua koko päivä.sitten kun pääsee duunista himaan niin en kyllä jaksa tehä yhtään mitään!joten lenkkeilyt sun muut jää.
nyt kun oon lomalla niin eipä tuu liikuttua minkään vertaa

sekavaa tekstiä mutta toivottavasti siitä ymmärtää jotain