Tervetuloa ryhdistäytymään Amperoni!

Mukavasti lähtenyt ruokapäiväkirjan täyttäminen käyntiin. Ja kun tänne jo etukäteen kirjoitin että tänään ainon menna salille, niin olihan se mentävä, vaikka meinasi laiskuus iskeä ja luultavasti olisi jäänyt lähtemättä muuten. 
Mukava lukea muidenkin tavoitteita ja tekemisiä.

Nyt vielä iltapala, ja huomenna vesijumppaan.

Tervetuloa mukaan Amperoni minunkin puolestani, mukava kun saatiin vähän vipinää tähän keskuteluketjuun ja ennenkaikkea keventymiseen.
Tämä alkuviikko on mennyt kokonaisuudessa ihan hyvin syömisten puolesta ja uimahallille olen saanut itseni kahdesti työpäivän jälkeen joten olen tyytyväinen vaikkei se vielä painossa näy, suunta kuitenkin oikea. 
Olen kroonisesti väsynyt, nivelkipujen vuoksi en saa nukuttua ja sitten kun muuten nukkuisin niinkuin tänään niin tuo iso koiranpentu herätti tuntia ennen omaa herätystä kun piti päästä pihalle tarpeilleen vaikka oikeasti pitäisi olla jo ikänsä puolesta pidätyskykyinen aamuun saakka. Onneksi olen aamuvirkku muutenkin niin nautin nyt rauhassa aamukahvini ilman kiirettä töihin lähdön kanssa.

Huomenta! Mulla ei oo syömiset oikein pysyneet aisoissa. Joka päivä tullut reippaasti yli 2000 kaloria. Mutta onneksi olen liikkunut aika paljon, joten on niitä palanutkin. Ei kyllä varmaan ole paino yhtään pudonnut. Tänään yritän syödä vähemmän. Tsemppiä päivään kaikille!

Piti muuten vielä kysyä, onko jollain kokemuksia hormonikorvaushoidosta? Olen miettinyt, että pitäisikö kokeilla jotain. Mulla ei ole vielä vaihdevuodet, mutta joitain oireita on jo ja jotenkin epäilen että viime vuosien painonnousu liittyy myös hormonitoiminnan hidastumiseen.

Prampusher, olen itsekin miettinyt, että pitäisi ehkä harkita Hormonikorvaushoitoja...
Päätän asian tämän kevään aikana. Katson ensin, miten laihduttaminen vaikuttaa oloon.

Eilen kävi just se klassinen moka. Asetan muut itseni etusijalle.
Mieheni on myynyt oman autonsa, ensin hän puhui, että ostaa tilalle uuden, mutta sitten yhtäkkiä päätti, että me pärjätään yhdella autolla eli MINUN autollani. En ole ollut siitä yhtään iloinen, koska auto on minulle tärkeä, pidän siitä hyvää huolta (hoidan huollot, katsastukset, auton pesut ja siivoukset itse). Haluan, että minulla on auto käytössä silloin kun haluan.

No, eilen kävi niin, että mieheni tarvitsi autoa töiden jälkeen, sanoin, että olen menossa jumppaan puoli kuusi... hän lupasi tulla ajoissa kotiin. No ei tullut. Odotin kotona jumppavaatteet päällä enkä ehtinyt. Mitä sitten tein? Lähdin kauppaan ostamaan karkkia. %(/(/%#¤#"& . 🤨Miksi ihmeessä en vaan sanonut, että hän voi mennä pyörällä, kun on oman autonsa myynyt. Miksi en vaan sanonut EI KÄY.

Mua ottaa niin päähän toi hänen itsekkyytensä. Hänhän tietysti piti itsellään auton myynistä saadut rahat ja nyt ajelee mun autolla ja minä joustan.... paitsi että en enää. Nyt pidän pääni ja sanon suoraan, että näin ei voi olla. Hän saa hankkia sen oman auton. Minä haluan, että pääsen jumppaan, töihin, kauppaan, lasten luokse silloin kun haluan enkä kulkea hänen menojen mukaansa.

Äh, kuinka ärsyttävää. Ymmärrän hyvin suuttumuksesi. Olisin itsekin vastaavassa tilanteessa ollut vihainen. Ehkä voisit yrittää jutella miehellesi ihan ystävällisesti ja selittää, kuinka tärkeä tämä painonpudotusprojekti on sinulle ja että haluat nyt priorisoida sen kaiken muun edelle. Ehkä hän sitten ymmärtäisi, että tosiaan tarvitset itse autoa jumppaan pääsyyn.

Ai kauhistuksen kanahäkki! Täyttelin juuri ruokapäiväkirjaa tämän päivän osalta ja kaikki päivän kalorit tuli nautittua "puhvelilounaalla" ystävän kanssa. Syödyt määrät varmasti vielä arvioitu alakanttiin, RÖYH! No onneksi ei ole nälkäkään, että kai se määrä hetken pitää nälän loitolla. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin söinpähän ruokaa, enkä mitään sokerimättöä. Nyt lenkille!

Amperoni, sattuu niitä isompien kalorimäärien päiviä itse kullekkin, sen jälkeen on taas hyvä jatkaa rydistäytymistä. 

Meilläkin on harjoiteltu tulemaan toimeen yhdellä autolla. Yleensä pärjätään hyvin, mutta välillä on kyllä säätämistä. Meillä minä luovuin autosta siinä vaiheessa kun koronan alkaessa jäin etätöihin, ja autoa ei tarvinnut työmatkalle. Ja etätöitä olen jakanut edelleenkin, vaikka ei enää koronan takia tarvitsekkaan, joten ei tullut uutta autoa ostettua. Meillä yleensä minä joustan jos yhtäaikaisia autotarpeita, koska minähän se omastani luovuin. 

Tämän päivän syömiset ok, vielä iltapala syömättä. Aamulla täyttelin etukäteen kaikki mitä tänään oli aikomus syödä. Kokeilin saada pallukkarivin vihreäksi, mutta on se hankalaa. Ei ihan onnistu, vielä täytyy harjoitusta jatkaa.

Vesijumppa oli tänään liikuntaohjelmassa, ja kyllä siinäkin kaloreita paloi. Täytyy nyt koettaa saada tämä liikuntainnostus jatkumaan, liikunnan jälkeen kuitenkin tosi hyvä fiilis, vaikka liikkumaan lähteminen on joskun tosi hankalaa. 

Tekeekö muuten moni täällä etätöitä? Minä olen itse huomannut ihan selkeästi, että se vaikuttaa kaloreidenkulutukseen. Jouduin korona-aikana jäämään kotiin etätöihin pariksi vuodeksi. Meillä on edelleen töissä mahdollista olla etänä, mutta nykyään kyllä yritän käydä työpaikalla ihan sen takia, että tulisi edes vähän enemmän arkiliikuntaa (vessaan ja lounasruokalaan pitempi matka). Lisäksi kotona ollessa tekee mieli päivän aikana koko ajan syödä. 

Minä teen edelleen etätöitä, ja se on kyllä totta että työpäivän aikaiset askeleet jäävät vielä vähäisemmiksi kuin silloin kuin kävi työpaikalla, Ei niitä tosin kovin paljoa tullut silloinkaan. Työmatkaa oli suuntaansa 26 km joten työmatkat menin aina autolla. Ja helpompi kotona sortua ylimääräiseen välipalaan kuin töissä. Jossain välillä kokeilin pientä vartin "ruokatauko reippailua" ja tein pienen kävelylenkin ennen ruokailua, mutta jostakin syystä se nyt on jäänyt. Pitäisi kokeilla ottaa taas ohjelmaan.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!