tänään tuli turhautuminen. olen avopuolisoni kanssa hänen siskonsa perheen luona viikonlopun. ensinnäkin minun on hyvin hankalaa pitää fiksua ruokavaliota yllä näin vieraassa. välillä tulee kyllästyminen ja ainut mitä osaa tehdä on syöminen. ja sitten se menee pitsaan ja kahvittelun pullaan, karkkiin, suklaaseen..:/ ja aika niukasti on tarjolla kasviksia. mutta sitten kaikkein pöllöintä on, että ei "kehtaa" ostaa itselleen omia ruokia kun on vierailulla. ensinnäkin minusta tuntuu nirppanokkaiselta jos hankin vain itselleni tiettyjä ruokia (vaikka jos hankkisin muillekin niin jäisivät varmaan syömättä) ja toisaalta se tuntuu tämmöisenä pullukkana, että yrittää katsoa syömisiään ja urheilla. lenkillä olen pari kertaa käynyt. avopuolisonikin sanoi, että tulee syötyä täällä miten sattuu.

ja toinen tuli tänään lenkillä. tajusin että olen sitä samaa pätkää kävelly aiemminkin..viime kesänä esimerkiksi ja olen tavoitellut silloinkin painonpudotusta ja yrittänyt lenkkeillä. mutta 8 kuukauden jälkeen olen edelleen samassa tilanteessa. tämä toistuu minulla jo usein. tulee "flashbackeja" että olen yrittänyt tätä aiemmin onnistumatta, että mitä muka osaan tehdä tällä kerralla paremmin, että onnistuisin. vai kävelenkö samoja lenkkeä vielä viiden vuoden päästä samoilla kiloilla, kun minua puolet pienemmät vetävät sipsiä naamariinsa ja liikkuvat kerran pari viikossa.. :/ väsyttää tämä 10 vuoden laihduttaminen.

Wandakala, älä lannistu. Tsemppiä... ja onneksi sukulaisvierailut eivät kuitenkaan kestä loputtomiin.

Oletko miettinyt, voisitko pyytää sukulaisiltasi aamupalaksi esim. puuroa ja sinnitellä sillä vähän pidemmälle pitkin päivää? Tai jättää kahvin kanssa pullan syömättä? Se on kyllä kieltämättä aika noloa, jos kaikki muut syövät pullansa ja sitten itse kieltäytyy. Itsekin olen monta kertaa huomannut tuon saman sukulaisten luona käydessä, joka paikassa keitetään kahvia ja tarjotaan jotain ja ei kehtaa olla ottamatta. Ja itselleni toisaalta on vaikeaa myös olla ottamatta, jos silmien eteen laitetaan jotain herkullista... On se vaan kumma, että hetkeä ennen ei tehnyt mieli mitään ja jopas kun pakkasesta otetaan esille pulla poikineen, niin välittömästi minulla on kamala pullan kaipuu.

Itse olen huomannut, että jos juon vesilasin ennen ruokaa niin minun on helpompi pärjätä pienemmällä annoskoolla, kun maha ikäänkuin kuvittelee että siellä on jo jotain.

Wandakala, laihtumisesta minulla on myös ollut samanlaisia tuntemuksia. Vaikka on yrittänyt laihduttaa, niin tuntuu että ensi vuonna on vieläkin painavampi. Nyt tosin päätin, että saa riittää ja aloitin lenkkeilyn ja kuntosalin. Ei tästä muuten mitään tule, jos vaan aina yritän vaan laihduttaa. Pakko oli alkaa tekemään jonkinlaista elämänmuutosta. Mutta tsemppiä sinulle Wandakala, pienistä muutoksista se lähtee!

kiitos Reandel typeräähän se on että tekee hallaa itselleen. jotenkin sitä kuvittelee, että jos kieltäytyy kaikesta herkusta niin muut ajattelevat, että "no kyllä taidat normaalisti kaikenlaista popsia, että turha siinä on koittaa laihdutella" vaikka oman pään sisällähän näitä ajatuksia syntyy. ehkä vastuu omasta kehosta on välillä niin helppo sivuuttaa "syyttämällä siitä muita". uskon että paljolti tämä herkun puputus on vain opittua enkä aina edes nauti ylimääräisestä syömisestä. vaikka on se tuore pulla kyllä niin herkkua silti

Voi kuinka wandakalan mietteet tuntuu tutulle. Mä olen niin huono kieltäytymään missään mistään herkuista ja ajatukset on usein siinä ett muut aattelee ett vedän kuitenkin kokoaika jotain herkkua nassuun kun aina vaan olen näin paksu. Ja lenkillä käydessä aina vaan on mielessä ett vaikka kuinka tässä tallaan ja koitan jotain kuluttaa niin vuoden päästä varmaan tallaan samoja reittejä samoilla läskeillä kuitenkin

Eilen taas koin kamalan herkuntuskan, kun oltiin monta tuntia kylpylässä ja sitten tuli himo ties mihin ja ei muuat kuin kauppaan ja sipsiä ja suklaata iltapalaksi ja kyytipojaksi pari siideriä! Ja nyt poden ihan kamalaa katumusta kun viime viikolla taas päätin ett herkuttelu saa loppua ja pakko laihtua. Mutta kun tuloskia tulee niiiiin hitaasti eli ei juuri ollenkaan masennun helpolla ja mätän jotain herkkua ja ekös se masentaa entisestään. Oi miksi en voisi olla laiha ja saada syödä ihan mitä vaan?

Hei wandakala!! Tuohon kirjoittamaasi tilanteeseen olen joutunut usein työssä, nimittäin siellä hyvinkin usein kahvipöydässä on herkkuja , kun ovat tulleet lomalta tai on nimipäivät jne. Just kun on ajatellu ,että tänään pystyn vastustamaan kiusausta on tehny semmoset hyvät eväät, jotka eivät lihota. No, työkaverit sanoo että etkö sinä voi edes maistaa, eihän se nyt mitään haittaa, vaatii pokkaa ettei loukkaa, varsinkaan sitä joka on ne leiponu!! Olen semmonen etten voi pikkusormeakaan herkuille antaa !! Mutta voi sitä iloa ja riemua kun olenkin onnistunut!!

perjantaina vaakassa lukemat 74,5..joten siirryn nyt tuonne 70kilon tavoittelijoihin...Välitavoite on 73 kiloa ,pienin harppauksin mennään..Nyt Joulusta on tippunut 10,5 kiloa!!

Tämä 75kilon tavoittelijat on nyt varmaan se mun paikkani ?Tuota painoahan tavoittelen. Mitäs sitä turhia välitavoitteita... hih.. Sitä paitsi tuolla 80kilon tavoittelijoissa on hiljaista...

Olen sellainen ON ja OFF kiloklubin käyttäjä... mutta tänään päätin taas antaa k-klubille mahdollisuuden...

Vajaa 10kiloa tavoitepainoon... Tästä se lähtee!!! Tsemppiä jokaiselle!! Ja ihania keväisiä päiviä.. Yritetään liikkua!!!

Wandakalalle isot tsempit. Tiiätkö...toi on tuttua osittain. Mulle tuli tosta pitsasta mieleen sellanen, että koitapa tarjota / tehdä joku kerta "karppi"pitsaa. Löytyy karppaus.info sivulta reseptejen suosikeista. Se on tosi hyvä ja siinä ei ole juurikaan jauhoja, ei varmaan ole niin paljon kaloreita ku tavis pitsassa (en ole tarkistanut kylläkään asiaa). On ihan sika hyvää ja täyttävää. Meinaan siitä on tykänny kyllä kaikki, joille sitä on tarjonnu.

Koitetaanhan kaikki pärjätä siellä herkkuviidakossa...joskus se on tuskallisen vaikeeta, mutta kyllä se onnistuu...mä uskon siihen.

Ninnu: Onnittelut! mä yritän tulla mitä pikimmin perässä. Jos tän viikon lopussa, ku töitä taas painaa niin putois loput....

Aamupaino 75,7kg Toivottavasti jätän tän ketjun jo kuun loppua aiemmin.

meetsie: tiedän tuon tunteen kun repsahtaa kerta heitolla suohon korvia myöten. kierre on kaikista pahin. ensin lyö jarrut pohjaan, että "nyt laihdutan, ei mitään herkkuja piste" ja sitten sitä hiipii vähän ajan päästä herkuille ja ajattelee lopulta, että "pieleen meni joten menköön sitten" ja sitten vaan jatkaa sitä mässyttelyä. ja sitten tulee morkkis..

Cchili: kiitos vinkistä. olenkin koittanut seurailla vähän näitä hiilihydraattiasioita, koska niistä niin paljon puhutaan. tunnen vain melko haasteelliseksi luopuoa niin kokonaisvaltaisesti jonkin "dieetin" alle, mutta olen koittanut vähentää hiilihydraatteja erityisesti iltaa kohden päivässä. näitä hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan!