Mä oon todennut, että tuo vaatteiden ostaminen plkinnoksikaan ei kannata, ksoka ne tosiaan jää heti suureksi. mulla onkin kauheet ongelmat, kun vanhat vaatteet alkaa pyöriä päällä, uusia tarvis tialle, mutta ei malttaisi ostaa, kun sitten nekin jää suureksi. Onneksi joitain vaatteta voi pienentää ja jos jotain uutta oon tarvinnut, niin oon yrittänyt käyttää hyödyksi alennusmyynnit ja kirppikset.

Paino aamulla 76,1! Iiks, jospa uskaltaisin toivoa ihan pian näkeväni sen nätin 75:n, jota ei ookkaan näkynyt sitten lukion tokan vuoden.

Mä olen huomannut, että kirpparit on oiva tapa säästää näissä välikauden vaatteissa. Sieltä saa parilla eurolla sen verran että pärjää taas vähän aikaa.

Siia, en oikein tiedä mitä sanoisin kun tuntuu ettei näihin tilanteisiin oo sanoja. Mullakin on yksi kokemus läheisen syövästä. Se huonompi. Onneksi syöpä on silti usein parannettavissa. Mutta jaksamista sinulle... Tuossa tilanteessa pieni tunnesyöpöttely sallittakoon.

Siialle voimia jaksaa ystävän vieressä. Onneksi on hoidot nykypäivänä hyvin tehokkaat joiden avulla moni on saanut terveen paperit vielä loppuelämäksi. Tärkeintä on olla läsnä ystävän elämässä.
Minun äitini parantui kohtusyövästä ja anopillani on syöpä hoidettu pariin otteeseen, nyt terveenä 15 vuotta. Nämä tuovat uskoa lääketieteeseen.

Itsellä oli tänään hyvä aamu. Paino viime punnituksesta oli tippunut ja nykyinen paino on tasas 80 kg. Olen hyvin tyytyväinen, sillä liikunta on ollut minimissään, enkä ole noudattanut niin tarkasti tätä elämäntaparemonttia. Huomaan että vaikka olen syöpötellyt, en ole päästänyt otetta repsahtamaan.

Alkuperäiseen tavoitteeseeni nähden olen hurjasti jäljessä. Sillä pitihän minun painaa 77 kiloa jo viikolla 12. Nyt laahaa vähän perässä... mutta suunta on oikea Ja mitäs sitä turhaan menneitä miettimään niin paljon. Se on ollut ja jos-sanan käyttö on siis turhaa.

Nyt ratkomaan päivän tehtäviä ja nauttimaan auringosta. Hyvää päivän jatkoa kaikille

Huomenta

Viikko taas mennyt ja vaaka näytti ettei mitään edistystä ole tapahtunut siis +-0kg Olen ollut sika tiukkana ja liikkunutkin ihan hulluna.... Senttejäkin kadonnut vain 3cm... Mutta tämähän ei toki ole puhdas totuus.... Sillä laihdutuspäiviä on takana nyt 18 ja painoa on tippunut 3,3kiloa ja senttejä lähtenyt 22cm (mittaan monesta kohtaa) eli kyllähän sitä edistystä silti tapahtuu...sitä vaan toivoisi tapahtuvan vähän nopeammin ja enemmän!

Mutta tämä 'sissi' jatkaa läskisotaa, kuten tähänkin asti. Ei lannistu ei Mämmitkin jätin kauppaan, vaikka kuinka on pääsiäinen ja se olisi kyllä maistunut... mutta on aivan kamala kaloripommi... 100 grammassa mämmiä on 200kcal:ia, joten minä syön tänäänkin päiväkahvilla rahkaa höystettynä funlight-mehulla ja kalorit jää alle sadan

Onhan tässä tosiaan vielä aikaa heinäkuun lopulle asti... Silloin pitää mahtua mekkoon ja olla muutenkin edustavan näköinen... Tai ei tietenkään pidä sinällään, mutta haluan, että kauniiden tyttärieni rippipäivänä myös äiti on parhaimmillan

No niin... sitten vaan kohta puoliin taas kävelylle

Oikein leppoisaa pääsiäisen aikaa

Hei!
Harvakseltaan oon käyny lukemassa kirjoituksia täällä. Oma projekti etenee hiljaksiin, tällä viikolla oon pakosta ollut vilttikerhossa. Liikkumiset normaaliin verraten olleet minimissä bronkiitin vuoksi, kun henki ei kulje niin ei jaksa paljoa puuhata. No vaakahan tuosta näkyi tykkäävän, kai sitä oon sitten lepoa ollutkin vailla, paino mennyt alas edellisviikosta -1.4kg . Syödä on pitänyt vähän väkisin ja vettä oon juonu paljon kun kurkku on kuiva ja kipeä.
Mutta kyllä tämä tästä.
Tuo lepopäivä hurjan huhkimisen keskellä taitais olla aika järkevää, sitä vaan ei malta pitää kun tavoittelee nopeita tuloksia. Kohtuus kaikessa, se on kai seuraava läksy joka on sisäistettävä. Tavoittelen kuitenkin pysyvää elämänmuutosta.
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa, maistellaan kohtuudella herkkujakin.

perjantaina, 6. huhtikuuta 2012 klo 09:00 sakkariini kirjoitti::

Tuo lepopäivä hurjan huhkimisen keskellä taitais olla aika järkevää, sitä vaan ei malta pitää kun tavoittelee nopeita tuloksia. Kohtuus kaikessa, se on kai seuraava läksy joka on sisäistettävä. Tavoittelen kuitenkin pysyvää elämänmuutosta.
Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa, maistellaan kohtuudella herkkujakin.

Ainakin yksi lepopäivä viikossa on hyvä pitää, siitä on hyötyä sekä painonpudotukselle että kunnon kohoamiselle. Lepopäivän aikana rasituksen kerryttämä turvotus poistuu lihaksista, ja paino on sen jälkeen useimmilla alempi. Myös kunto paranee nopeiten rasituksen ja levon yhdistelmällä, ei pelkällä jatkuvalla treenauksella kuten voisi kuvitella. Levon tärkeydestä ja hyödyistä voi lukea myös Eijan artikkelista Ylikunto voi vaivata tavallistakin liikkujaa.

Minulla on yleensä aina niin, että paino nousee jonkin verran (ehkä vajaan kilon) kun liikun monena päivänä peräkkäin, ja palaa ennalleen sitten lepopäivän aikana. Yleensä jo rasituksen tunteesta lihaksissa illalla voin aavistaa, näyttääkö vaaka aamulla enemmän vai vähemmän.

Ennenkuin aloitat liikkumisen sairauden jälkeen, odota että olet parantunut kunnolla. Yksi hyvä merkki on se, miten syke muuttuu normaalissa kevyehkössä kävelyssä tai muussa vastaavantehoisessa tekemisessä. Jos jo siinä alkaa vähänkin hengästyttää, se tarkoittaa ettei ole vielä varsinaisen liikunnan aika.

Voi kiitos myötätunnosta, nenninen ja sunflower20! Mullakin on useampi läheinen sairastunut ja parantunut erilaisista syövistä ja itse siis olen töissä päivittäin tekemisissä syöpäasioiden kanssa, joten mulla on kova usko suomalaiseen lääketieteeseen, sekä kliiniseen että tieteelliseen puoleen. Tosin tieto lisää tuskaa mutta olen peruspositiivinen ihminen ja uskon vakaasti, että ystäväni voittaa syövän mikäli se voitettavissa on. Ja nyt tosiaan näyttäis siltä että on. Ja mikä parasta, mun ystävällä on sama asenne! Me jopa pystytään jo vitsailemaan asialla, kuten torstaina lenkillä kun päädyttiin jätskikiskalle kun "N:llä on se syöpäkin". Joten eteenpäin mennään! Ja tulipahan käveltyä parin tunnin ajan pitkin poikin Töölönlahtea ja keskustaa kun hänen pitää nyt liikkua rauhallisesti ja paljon.

Ja pahoitteluni nennikselle että sulla on huonompia kokemuksia syövästä .

Sen sijaan onnittelut sunflowerille tasaluvusta! Mäkin iloitsin omastani vielä aiemmin tällä viikolla ja kyllä tuntui makialta tänä aamuna nähdä taas se 79.9. Tosin vaaka-pentele koetteli mun huumorintajua sillä eilen se näytti yllättäen 79.3!!! No, tajusinhan toki ettei se voi olla todellinen luku mutta silti menin aika innoissani vaa'alle tänään. Tsemppiä vaan, sunis, kyllä se paino laskee omaa tahtiaan. Ei ole mullakaan mennyt yhtään ton virallisen aikataulun mukaan mutta ei haittaa!

Mä kans suosittelen ihmisiä muistamaan että painonpudotus yhdessä rankan liikunnan kanssa on kropalle aika vaativa juttu! Ei kannata yrittää ihan hulluja painaa kun ei se sitä painoa kilokaupalla tiputa viikossa parissa kuitenkaan. Mutta jokainen tyylillään.

Siia, hieno juttu että ystävän tulevaisuus näyttää valoisalta. Ja kiitos samoin myötätunnosta. Äiti kuoli kaks kuukautta sitten niin se on tietysti vielä kipeä juttu. Eteenpäin täytyy koittaa mennä silti tässäkin tilanteessa.

Mutta olipas mukava huomata miten vyötärö oli kaventunu ihan vain tämän viikon aikana neljä senttiä! Ja vaikka kiloissa ei mitään ihmeitä oo tapahtunu. Takkikin meni mukavammin kiinni. Nyt on semmonen kunnon motivaatio päällä pitkästä aikaa.

Voi nenninen, otan tosi paljon osaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia! Tsemppiä ja voimia!