Tervehdys kaikille! Olen uusivanha klubilainen, eli rekisteröityminen ja pariviestiä on viimekeväältä. Sitten perheessä oli kuolemantapaus ja lopulta hullu työsyksy sekoitti elämän. Kaiken tämän jälkeen painoa on tullut vähän lisääkin verrattuna vuoden takaiseen aikaan. Mutta nyt elämä sen verran arkista, että voin nostaa oman itseni keskiöön.

Lyhyt esittely: olen 41 vuotias nainen Pirkanmaalta. Perheeseen kuuluu puoliso ja yksi päiväkoti-ikäinen lapsi. Töitä teen kuten yrittäjä ja joskus (tai aika usein) työ vie liikaa aikaa.

Paino-ongelmani syitä:
* kiire ja ajan puute
* makean syöminen - tähän on liikaa mahdollisuuksia!!
* annoskoot
* taipumus ahmintaan työpäivän jälkeen ruokaa laittaessa

Olenkin vuoden vaihteen jälkeen tehnyt asioiden korjaamiseksi jotain:
* yllä oleva "vikalista"
* ulkoilua vähintään 4 krt/vko vähintään tunti/kerta
* käytän portaita aina kun sen on mahdollista

Seuraavaksi voisin otttaa tarkasteluun tuon ahmimistaipumuksen.

Lähtöpaino on siis jotain 87 (mittaan huomenna) ja tavoitepaino 75, jossa olen joskus menestyksekkäästi ollutkin. Se oli aika ennen lasta...

Kaipaan todella tukea tähän urakkaan. Toivon voivani olla sitä i
myös tse jolle kulle toiselle.

Tervetuloa mukaan Tahija!

Sinulla on vähän vastaava vuosi takana kun minulla. Aloitin innokkaasti tammikuussa täällä, sain 3 kiloa tiputettu ja hyvältä tuntui
Sitten äitini kuoli toukokuussa, ja isoäitini lokakuussa.. Niin, piti järjestää 2 hautajaista jne.. En millään ehtinyt miettiä mitä laittaisin suuhun.. Ja, jos oli oma aika, niin en vaan jaksanut ruveta miettimään syömisiä.

Nyt olen saanut elämäni taas tasapainoon, niin tammikuussa on lähtenyt 2.1 kiloa (76.7kg/171cm)
Olen lisännyt liikuntaa ja syön terveellisemmin. Karkkipäivä meillä on nykyään lauantaisin, ei monta kertaa viikossa.

En juuri ole kirjoittanut tähän ketjuun (toki kyllä seurannut), vaan kirjoitan päiväkirjaa: Jenkkakahvojen poistaminen ja päivän ajatus.

Tsemppiä meille kaikille

Oi ja voi. Kuten nimimerkkinikin kertoo, on ylenpalttinen mussuttaminen syynä ylipainooni. Ennen joulua olin ollut pitkään herkkulakossa, ja painokin putosi kuin itsestään tuonne 75 kiloon pitkän, pitkän jumituksen jälkeen. Pelkäsin joulua, ja ihan syystä, sillä se laukaisi hirveän herkkukierteen. Olen yleensä saanut katkaistua nämä ottamalla tiukan herkkulakon välittömästi juhlien jälkeen. Nyt en ole siihen kyennyt.

Olen kohta kaksi vuotta harrastanut juoksua, aina enemmän keväästä syksyyn kuin talvella. Nyt luikkaat tiet ja harmaat päivät eivät kyllä auta asiaa, en saa ahteriani liikkeelle. Kotona teen iltaisin lihaskuntoa kahvakuulilla, kalorivajettahan niillä ei saa aikaan, mutta jospa nyt etes lihakset pysyisivät kuosissaan tuolla ihran alla.

Kipuileeko kukaan muu projektinsa kanssa, vai puhkuvatko kaikki kevään intoa tulevan bikinikauden piiskaamina?

Ai kipuileeko, Mussutti? No, KYLLÄ!

Kävin aamulla lenkillä, oli mahtavaa, mutta raskasta. En tiedä, missä kohti itseäni huijaan, mutta selvää on, että niin teen. Paino kun laskee niiiin hitaasti, ja ajoittain ei ollenkaan.

Mutta mahtava hetki on juuri nyt: olen tänään kuluttanut liikunnalla enemmän kuin olen syönyt. Ei ole varmaan koskaa ennen sattunut näin. Huomenna taas!

Kiitos Mixupargas tervetulotoivotuksesta. Tsempit sinulle. Mennyt vuosi ei taida kuulua suosikkeihisi menneitä vuosia muistellessa...

Ilo se on pienikin ilo, vaaka näyttikin aamulla "vain" 85,8 kg

Päivä on ollut muutenkin hyvä. Ulkoilut hoidettu työmatkojen muodossa ja ruokailut pysyneet "hanskassa". Tästä on hyvä jatkaa.

maanantaina, 4. helmikuuta 2013 klo 11:39 Zarpake kirjoitti::
Ai kipuileeko, Mussutti? No, KYLLÄ!

Kävin aamulla lenkillä, oli mahtavaa, mutta raskasta. En tiedä, missä kohti itseäni huijaan, mutta selvää on, että niin teen. Paino kun laskee niiiin hitaasti, ja ajoittain ei ollenkaan.

Mutta mahtava hetki on juuri nyt: olen tänään kuluttanut liikunnalla enemmän kuin olen syönyt. Ei ole varmaan koskaa ennen sattunut näin. Huomenna taas!

Hei! Eihän meillä ole aikarajaa, kyllä se siitä!

Varmasti näet tuloksia hiljalleen kevään saapuessa, jos olet nyt jo talvipakkasilla saanut vietyä itseäsi lenkille. Ja varmasti lähipäivinäkin kun olet kuluttanut enemmän kuin syönyt!

Itsellä kävi viime keväänä niin, että tammi-helmikuu akselilla tein kohtalaisen paljon pitkiäkin kävelylenkkejä ja paino tuntui vaan junnaavan paikallaan. Maalis-huhtikuu -akselilla kuntokin kohosi siinä sivussa, auringonvalo lisääntyi ja energiantarve tuntui vähenevän.. ja kas.. paino lähti äkilliseen laskuun. Pudotin ilman ruokavaliomuutoksia -5kg pelkästään huhtikuun aikana.
(noh, se miten sitten kesällä kävi onkin oma lukunsa )

Jokaiselle tämä energiantarve on yksilöllistä, mutta kaikilla kyllä kunto kasvaa harjoitellessa. Eikös kuitenkin se nyrkkisääntö päde meihin kaikkiin, että kun kuluttaa enemmän kuin syö, niin painon pitäisi pudota?

---

Aika malttamattomana täällä odotellaan torstaita, ensimmäistä punnitusta lähtötilanteen jälkeen (1.2.2013).

Ei kyllä mitään kutinaa mitä tulevan pitää. Pieni pettymys tulee, jos paino ei ole pudonnut, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Itsellä kävi viime keväänä niin, että tammi-helmikuu akselilla tein kohtalaisen paljon pitkiäkin kävelylenkkejä ja paino tuntui vaan junnaavan paikallaan. Maalis-huhtikuu -akselilla kuntokin kohosi siinä sivussa, auringonvalo lisääntyi ja energiantarve tuntui vähenevän.. ja kas.. paino lähti äkilliseen laskuun. Pudotin ilman ruokavaliomuutoksia -5kg pelkästään huhtikuun aikana.

Aivan mahtavaa, että noinkin voi käydä. Jään odottamaan sitä ja tällä välin syön oikein fiksusti. Olet erinomaisen oikeassa siinä, että jos kuluttaa enemmän kuin syö, niin laihtuu. Pitäisi vain jaksaa muistaa ja soveltaa sitä tietoa joka päivä.

Ehkä tällä kertaa onnistun.. Ei vaan.. Tällä kertaa onnistun! Ei ehkiä!

Tervetuloa uusille onnistujille

Minulla keväät ovat sitten kaikkea muuta kun intoa piukkanaan...syysmasennuksestani kun selviän niin sit saan pian ruveta kevätmasennuksen kanssa taisteluun. Nyt melkosia henkisiä paineita ja ahdistusta aiheuttaa parisuhteessa enenevissä määrin ilmenevät rypyt. Kovasti koitan miehen kanssa puhua mutta tuntuu vaan menevän pahemmaks tai sit ei päästä mihinkään suuntaan. Suurin ongelma on se että minä en kohta enää jaksa välittää kokoa jutusta ja se on sitten tämänkin suhteen loppu.
Tälläiset ongelmat eivät ole parhaita mahdollisia kumppaneita painonhallinnalle. Mitkään henkiset paineet, suuret surut ja murheet, eivät ole laihduttajan ystäviä. Mutta koska niitä on elämän varrella runsain mitoin niin ei saisi antaa niille liikaa valtaa omasta fyysisestä terveydestä...eikö se riitä että rikkoovat tuon korvienvälin ?

Mutta mukaviakin juttuja onneksi löytyy Kävimme eilen megazonessa koikeilemassa laasersotimista...se oli sitten niin maan pirun kivaa touhua ja mikä mahtava plussa "leikkimisestä" : mulle tuli 20minuutissa ihan hillitön hiki ja hengästyminen, vaikka siellä radalla ei saa edes juosta ja tänään reisilihakset on sillai mukavasti "hellänä"

kovasti tsemppiä kaikille !

Voi sinua mustakuu. Kylläpä on kurjaa, kun masentaa ja parisuhde natisee ja läski pysyy. Onneksi olet huomannut mukaviakin asioita elämästäsi, joten saat varmasti asiasi kuntoon. Muista kuitenkin, että jos käy liian raskaaksi, voi hakea keskusteluapua tms. vaikka terveyskeskuksen tai työterveyshuollon kautta.

Minulla on kiihkeä urheiluvaihe päällä. Olen kuluttanut energiaa aivan valtavasti. Esimerkiksi jäällä juokseminen on raskasta, samoin kuin hiihto (varsinkin väärillä voiteilla) ja cross trainer kunnon vastuksilla. Vaa'alla kävin, mutta mikään ei ollut muuttunut. Olen kuullut sanottavan, että urheilu kerää nestettä lihaksiin. Olen aivan varma, että olen laihtunut kivasti ja lihakseni ovat pullollaan nestettä. Asia selvinnee lähi päivinä.

Muistakaa: läski EI ole ikuista!

Ei onneks oo koskaan ammattiauttajaa tarvinnut ja olen senverran lievä tapaus noiden masennusteni kanssa että ei omalääkäri edes laita lähetettä minnekkään. Toisekseen en koe tatvitsevani jotain ventovierasta ihmistä noiden asioiden käsittelemis kaveriksi, koska ystäviä jotka välittävät ja jaksavat kuunnella kyllä löytyy joten siinä mielessä olen hyvin onnekas mielisairas

Huomenna taas punnitus päivä,,,jänskättää. mut onneksi tuli tänään ainakin 6 kilometriä kävelyä kun piti asioilla ja kahvittelemassa käydä. Onneksi tuo hyötyliikunta vielä maistuu hyvin vaikka muu urheilu ei oo taas oikeen ottanut tuulta purjeisiin.