Huomenta tännekin. Aamulla paino 83kg.

Aamulla paino 82kg

Paino aamulla 80.9kg. Tavoite on jo niiiin lähellä

Onnea ja tsemppiä MyWays, ihanan lähellä on tavoitteesi.

Minulla ei mene edelleenkään hyvin, paino tänä aamuna 86,3 kg. En minä kuitenkaan tuohon ylempään ryhmään taida mennä. Lapsellisesti uskon että palaan alle 85 kg painoon ja samalla tosissaan yrittelen kohti 80.

Kesä on ollut kyllä kivaa aikaa, liikuntaa monessa muodossa ja nauttimista ihanista päivistä.
Näillä kiloilla vaan on ollut vähän hikistä puuhaa ja huomaa muutenkin hengityksessä vaikeutta. Mulla kun on sellainen mahanröllykkä.

Kivaa kesäkuun jatkoa kaikille!

Moikka taas. Iltapaino tasan 80kg joten hyppään 75kg ryhmään

Lopultakin pääsen vaihtamaan 75kg ryhmään. Kannatti keskittyä tekemiseen ja lopettaa vaakalla hyppääminen hetkeksi.

Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa tänne Kiloklubin puolelle. Kesä on mennyt mukavasti ja on jotenkin ihanaa kun alkaa arki ja arkinen aherrus. Tulee vähän ryhtiä päivään ja ehkä sitä myötä laihduttamiseen.

Paino on pysynyt aika lailla samassa, pientä nousua ja laskua on kesän aikana tullut. Onneksi ei mitään katastrofaalista.

Kesän tärkein anti on itsetutkiskelu; miksi minun on niin vaikea saada niitä kiloja pysymään poissa? Muutama vuosi sitten olin jo normaalipainoinen ja nyt taas huitelen täällä huomattavan ylipainon kanssa. Mitä minulle tapahtuu sitten kun saan painoa pois? Miksi annan sen nousta kilo kerrallaan ylöspäin enkä puutu riittävän ajoissa painon nousuun?

Syön liikaa, juon liikaa ja nukun huonosti. Siinäpä se minun elämäntarinani. Ensin pitäisi hoitaa perusasiat kuntoon ja sitten pohtia keinoja selättää nuo huonot tavat.

Mutta jopa päivä on uusi mahdollisuus ja nyt minusta tuntuu sille, että jotain salaista on tapahtunut.

Uusi kiloklubilainen täällä hei! Painoa tällä hetkellä 85kg.
Jotenkin sain päässä naksautettua viime viikonloppuna oikean vivun oikeaan asentoon ja hyvä tsemppi päällä. Viimeksi oli hyvä tsemppi päällä n.3-4v sitten ja silloin paino putos 94kg->72kg ja pysyikin niillä nurkilla n. 1,5v kunnes loukkaantumisen myötä sohva tuli tutuksi eikä sieltä myöhemmin olisi millään halunnut poistua. Sillä seurauksella, että paino nousi 1,5vuodessa 85kilon paikkeille ja siellä pysynyt. Pari kertaa ollut sellainen laiska ja väsynyt ajatus mielessä, että pitäisi tehdä asialle jotain, mutta jäänyt kuitenkin.
Mutta tosiaan viime viikonloppuna tapahtui jotain ja nyt on ihan eri ääni kellossa. Samanlainen tsemppi kuin muutama vuosi sitten. Väitän että tämä lähti keskustelusta ystävän kanssa jolle tunnustin olevani sokeriherkkuholisti joka ei pysty syömään sokeriherkkuja kohtuudella. Siispä totesin että miksi mun tarvii syödä karkkia tms, kun siitä tulee vaan ongelmia. Ja sokeri on se, millä olen itseni taas tähän jamaan saattanut. Ja nyt olen ollut viikon syömättä karkkia (ei välttämättä ole kaikille samanlainen saavutus)

Tervetuloa TamiWa!

Minulla on hyvin samalainen tarina kuin sinulla... mutta jojoilu on paljon suurempaa. Pääsin kesällä 2016 painoon 66 kiloa. Juoksin maratonin ja pari puolikasta. Loukkaantumisten ja elämäntilanteen vuoksi paino lähti nousuun. Lopullinen kolaus oli, kun kaaduin talvella pyörällä ja polvilumpioni meni pois paikoiltaan ja tuli iso leikkaus. Kaksi kuukatta sohvalla sairauslomalla. Ja mitä pitkästynyt nainen tekee silloin? Katso Netflixiä ja syö herkkuja.

Nyt on tullut seinä vastaan ja pakko katsoa totuutta silmiin. Laskin, että minulla on kaapissa 10 paria housuja, jotka eivät mahdu päälle. Suurin osa paitapuseroista, hameista, jakuista yms. ei mahdu päälle. Tulee ihan hemmetin kalliiksi uusia koko vaatevarasto.

Lähden liikkelle siitä, että nyt yritän päästä eroon sokeri- ja alkoholikoukusta. Lisään liikuntaa ja pienennän annoksia. Eiköhän se siitä sitten pikku hiljaa?

Kiitos Vohveli!
Nyt kuulostaa aika hurjalta ja ankeelta
Mun lihomiset on tullu sillee salaa, et oon mahtunu koko ajan esim samoihin housuihin, koska ne vissiin venyy samaan tahtiin mun kaa. Todellisuus iskee siinä kohtaa, kun uudet samankokoiset kuteet ei enää mahdukaan.
Yleensä oon pistäny aika surutta poistoon sellasia vaatteita, jotka ei oo mahtunu päälle enää pitkään aikaan, mut nyt on säilössä muutama sellainen -10kg paita tai mekko, joita ei vain raaski hävittää. Vaikka yleensä tavoitevaatteet aiheuttaa vaan stressiä ja pahaa mieltä.
Mä oon nyt jättäny kalorien laskemisen ja meen ajatuksella, ettei ihminen liho niin herkästi kotiruualla. Mun kilot on tullu sipsil ja karkil. Niitä ku on vähentäny, veikkaan et ainaki osa painost lähtee. Nyt hävinny paris viikos reilu kilo ja jos kehitys pysähtyy jossain kohtaa, ni katotaan sit niitä kaloreita. Mut tiiän kokemuksesta, et sit mun käytös alkaa hyvin äkkii muistuttaa syömishäiriötä, ku kaikes on kaloreita. Typerä ajatus, mut se naksauttaa päässä jotain vika-asentoon.