79,2 kg, nyt tuntuu laskevan. Huonoa oloa ja väsymystä, tuntuu että Ozempicin alkuajat palaavat. Tosin silloin en muista väsymystä sen kummemmin kuin muutenkaan, mutta se huono olo ja totaalinen stoppi välillä syömiseen. No katsotaan kauanko tätä jatkuu.

5 päivää, -1,9kg. Toissapäivänä pidin herkkupäivän, mutta muutoin kiloklubin ohjeilla ja lähes kaikki pallot vihreinä. Jooga-, jumppa- ja venyttelysovellusten ohjeiden noudattaminen on saanut jo nyt aikaan hieman ryhdikkäämmän olemuksen, joten olo tuntuu jo nyt hoikistuneelta, vaikka vasta on lähinnä nesteitä pudonnutkin. 😁 

Olkapäätä kuvattiin maanantaina, ei ainakaan kiertäjäkalvosin ole rikki, kuulemma todennäköisin vaihtoehto nyt on nivelkupin rakenteissa tai labrumissa olevat vauriot, niitä ei kuvauksessa näkynyt. Rasitusta en ole kyennyt olkapäälle aiheuttamaan juurikaan, mutta venyttely tuntuu ihan mukavalta kivuista huolimatta. Luultavasti koko yläkroppa on jo mennyt ihan epätasapainoon ja jumiin, jonka vuoksi venyttelyn tuoma nautinto on tuskaa suurempi. Venyttelyn jälkeen kyllä illalla ja yöllä särkee todella kovaa, joten en joka päivä halua hartiaseutua venytellä. 

Vihdoinkin kelit viilenevät, syksy on mahtavaa aikaa! Olen aloitellut hölkkää uudelleen, sitä olkapää sietää teipattuna hyvin, kunhan ei liian pomppivaa liikettä tule. Raikkaassa syyskelissä lenkkeily ja retkeily ovat parasta. Ostin myös märkäpuvun, jotta voin jatkaa suppailukautta pidempään. Täytyy tosin väkertää pumpun letku auton kompuraan liitettäväksi, koska laudan pumppaaminen on todella tuskallista olkapäälle.

80,1 kg tänä aamuna, en siis saanut kovin pitkää putkea alle 80:n lukemia. Mutta semmoista se on, vielä en pääse tästä ketjusta seuraavaan. Eilen kävin vajaan parin tunnin marjaretkellä, isoja mustikoita oli paljon ja pieni astia täyttyi nopeasti, mutta hirvikärpäsiä oli inhottavan paljon. Iltatyöt lisääntyvät, joten liikuntaa pitää saada aamuisin. Nyt ajattelin jatkaa turhan pitkän tauon jälkeen vähän tasaisempaa, kolmen liikunnan kertaa viikossa, vaikka sitten vain puolen tunnin pyrähdys ulkona tai jumppa kotona. Yksi lapsista on sairaana, toivottavasti en nappaa samaa, kurkkukipua on erityisesti, vielä ei ole suostunut koronatestiin.

Syömistä yritän järkeistää, mutta taas meni tuossa pullansiivukin... ruoka on kallistunut ja jatkaa sitä ja muutkin elinkustannukset. Niidenkin kannalta pitäisi syödä järkevämmin. Toisaalta sitten niin ettei mitään tarvitsisi heittää pois. Yritän jättää nämä lisätyt sokerit ainakin vähiin, jos en kokonaan pysty poistamaan, ja kasviksia lisää. Jospa se hokemalla menisi kaaliin.

Vaaka näyttää 89,1kg. Uskaltaakohan tavoitteen asettaa jo heti tuonne kasiinkymppiin.

Uusi käyttäjä täällä siis pohtii ja etsii itselleen sopivia vertaisryhmiä.

Painoindeksi kertoo minun olevan merkittävästi lihava. Merkittävästi. Huh. 
7kg on tullut puolessa vuodessa. Melkoinen tahti! Luulisi, että kotiäidillä olisi pienissä lapsissa sen verran tekemistä, että ei ehtisi näin paljon istua aloillaan ja mässyttää herkkuja. Vaan tässä ollaan. Tilanteeseen kauhulla havahduttu.

Tervetuloa, Mursu!

Mulla paino nousi valtavasti kotiäitivuosina... tosin iso osasyyllinen oli kilpirauhasen vajaatoiminta ilmeisesti alilääkittynä ja alkava diabetes.

Tänä aamuna sivuan tuota tikkerilukemaa (79,2 kg), flunssaa pukkasi ja on tullut ainakin nesteytytettyä. Eilen oli pahin päivä, tänään jo tuntuu helpottavan. Ihmeen nopsaan menee ohi, kun yleensä on kolme päivää pahimmillaan ja nyt vain yksi-kaksi. Ei tosin saisi sanoa, ettei pahene... kop kop.

79,1 kg, alin pitkästä aikaa. Eilen tuli käytyä kävelylenkillä, ja illalla vielä juoksin epävirallisen Cooperin testin, eli liikuntaa on tullut. Tiistaina jumppasin venytellen ja sunnuntaina kävin myös kävelyllä. Tästä se toivottavasti lähtee. Cooperin tulos olli 1400 m. eli keskitason alarajalla mun ikäisellä naisella. Se oli mulle erittäin hyvä tulos! En ole juuri juoksuaskelia ottanut, pisin spurtti on ollut 400 m. josta otettiin kesällä muutaman kerran aika. Tavoite tuossa Cooperissa oli että edes jaksaisin hölkytellä sen 12 min. Kuvittelin että ehkä kaksi kierrosta menee ja sitten kävelen jos vielä aikaa on, mutta hyvin jaksoin, tosin en yhtään enempää olisi jaksanut. Ihan viimeisiin en vetänyt enkä lösähtänyt maahan, sen verran pyrin säästelemään, kun kuitenkin flunssastakin vielä vähän toipumassa olen. Mutta into tuli jatkaa, ehkä taas aina joku pätkä kävelyn lomassa.

Syöminen, siinä on vielä paljon parantamista.

Meillä on sairasteltu. Tällä kertaa nappasin itsenin viheliään flunssan. On siis viime päivät mennyt taudin seurana. Ja eilen tarttui vauvaankin, ja päivä tuli vietettyä lähinnä sohvan nurkassa nukuttajana, kun syli oli ainut paikka mikä vauvalle kelpasi.

Painoon ei tauti ole vaikuttanut toivotulla tavalla. Hyvin samoissa pysyy, seilaa sen pari sataa grammaa alas ja ylös.
Mutta ei pidä nyt ottaa stressiä tuosta, vaan sairastaa nyt tauti rauhassa. 

88,2kg. Tälle aamulle humpsahtanut kuitenkin sen 900g alaspäin. Vaikka eilen alkoi jo ruokakin taas maistua ja tuntui, että olen koko ajan syömässä. 

Minulla taas pysyy yli 80:n lukemat, yhtenä päivänä tällä viikolla alittui. Ei siis tosiaan vielä aika vaihtaa ketjua... Liikuntaa tuli vain kerran, oli sen verran hajanaisia ja väsyttäviä päiviä. No ensi viikko pitäisi olla tavallisempi, ainakin ehdin ja jaksan toivottavasti paremmin lenkeillekin.

Paranemisia Mursulle ja vauvalle!