Muksuliina: Laihduttaminen tuntuu aina lähtevän sieltä korvien välistä. Jos siellä ei ole selvät sävelet, niin ei se onnistu. Mulla ei ole muuta neuvoa, kun että keskustelet itsesi kanssa tiukkaan sävyyn ja päädyt jättämään namit.

Et halua olla läski, laiska, vanha tai väsynyt.

Muksuliina, kyllä sä pystyt. Jätät mättämisen pois.
Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.

Otin itseäni niskasta kiinni. Aiempi ruoan mättäminen loppuu NYT! Tästä lähtien puputan makean nälkääni vaikka kasan hedelmiä tai ruisnappeja kuin karkkia. Kesään mennessä pitäisi pudottaa vähintään se 10 kiloa. Niin on pakko. Elämäntaparemontti alkaa NYT. Karkkia en edes aio pohtia hetkeen. Katson sitten kun on tarpeellinen pitää herkkupäivä.
No, suurilta puheilta kuunnostaa. On sitä ennenkin sanottu että nyt alkaa ja repsahdettu. Mutta nyt mennään päivä kerrallaan.

Tsemppiä meille kaikille 90 tavoittelijoille!

Jippii, me tsemppaajat - takapakeista viis!!!

Tsekkasin tuossa, lokakuun 13. on ollut 90,5 kg. Ja tänään siis 94 kg. Että näin. Mutta nyt olen onneksi tarttunut tilanteeseen rivakoin ottein Että suunta saapi olla taas alaspäin.

Yksi moka, joka tapahtui: kuuntelin syksyllä yhden jos toisen kehuja siitä, miten olen laihtunut... Ja arvatkaas mitä, tuudittauduin (jälleen kerran, ehkä kymmenettä kertaa...) siihen, että no niinpäs oonkin laihtunut, tässähän sitä vaan mennään! Ja porskutetaan. Oon laihtunut, varmaan se jatkuu samaan tahtiin... Mutta ei jatku, jos ei to-del-la kurinalaisesti jaksa tsempata.
Että täällä taas kirjoittamassa ja kirjaamassa - juuri siksi.

tsempataan tsempataan!

Mä otin tuosta itsestäni valokuvia. Kattelin, että olin sentään säästänyt koneelleni kuvia mun olotilasta (oli otettu elokuussa... eli varmaan silloin painoin aivan järkyttömästi). Sivulta otetusta kuvasta saattoi nähdä, että maha ihan oikeasti roikkui pikkuhousun päällä. Sellainen oikea lörtsö läskimaha. Siideriä litkitty koko kesä, perkele...

Mutta mutta. Otin äsken kuvia. edestäpäin en nyt suunnatonta muutosta nää mutta sivulta... Vau! Mä alan kulkemaan kaikkialle sivuittain: Selkäläskit sulaneet paljolti pois, maha ei todellakaan enää roiku alkkareiden päällä. Toki se pömpöttää, mutta on jo ns. kiinteää läskiä. Tissit on yli mahan, kun mitataan sitä leveyttä siitä suunnasta....

Ottakaa kuvia itsestänne, todellakin palkitsee paljon enemmän kun pelkkä vaaka... Ja lähtekää rohkeasti jumppaamaan!

Kiitos kaikille tsemppauksesta. Lähdin kuin lähdin kuntosalille, tunti jumppaa ja puoli tuntia pyöräilyä teki hyvää.
Toki tämän päivän ruokavalio jättää toivomisen varaa, mutta olo virkistyi tästä jo kummasti.

Aloitus viikko sitten maanataina. Vuosien jojoilu takana, jäsenenä olen ollut 2009 alkaen. Korkeimmillaan paino on käynyt 107 kilossa ja alimmillaan olen saanut pudotettua 83:een. Pituutta 160 cm. Maanantaina illalla diagnosoitiin veritulppa. Kunnon läjäytys halolla takaraivoon: Etkö ääliö jo viimeinkin tajua! Tiistai aamuna paino 102,4 ja eilen perjantaina 101,1. Epikriisissä lukee "perusterve LIEVÄSTI ylipainoinen nainen" IHANA nuori, muodollisesti(kin) pätevä lääkäri .
No, tästä se nyt lähti, viimeisen kerran. Uutena juttuna on se, että en enää tavoittele 40 kg:n pudotusta, vaan etenen "kepeästi kymppi kerrallaan". Nyt siis tavoitteena on 90 kg:n saavuttaminen.
Klubin ohjeiden mukaan toimiminen on ollut helppoa, kunhan vaan kirjaa. Nyt olen päättänyt kirjata päivittäin ja keskeyksettä. En tuijota kaloreita vaan keskityn vihreiden pallukoiden metsästykseen.

Hei kaikki, onpas täällä elämää! Viikonloppua tässä vietetty, urheilua koko päivä, hiihtämässä tunnin ja kuntosalilla 50 min. Illaksi tein pizzan kevyellä pohjalla. Paino edelleen junnaa 92-93 välillä. Yritän nyt kovasti urheilla joka päivä (paitsi perjantaina ei huvittanut ja pidin lepopäivän ) ja kirjata ruokapäiväkirjaan kaikki syömiset. Leipähimokaan ei ole iskenyt, kun olen ostanut vain ruisleipää ja sitäkin vain vähän.
Aina on niin että vaikka ois ahminutkin niin kunnon kävelylenkki tai salilla käynti kuluttaa 300-600 kaloria, niin sitten voi olla vähemmän huono omatunto. Ja joka päivä voi aloittaa uudestaan ottamalla itteään niskasta kiinni. Kyllä me tästä vielä eteen(alas)päin pääsemme. Hyvää viikonloppua meille tsempaajille!

Pudotuksen starttiavuksi ilmaantui yllättävä, tosin kiusallinen vaiva: viimeinen viisaudenhampaani tulehtui pahasti ja eilen se leikeltiin esiin posken / ikenen sisältä. Arvatkaa, maistuuko ruoka, kun suussa on ISO pipi... Tänään paino 92,8. Kaloreita sain syötyä kasaan 1400 (jugurttia, sosekeittoa, rahkaa). Leipää ei tee mieli lainkaan, kun pelottaa niin kovin, että murusarmeija tekee pesäkkeen hampaan tulehtuneeseen lähimaastoon.
Olo on tosin kahden eri antibiootin ansiosta ventti, mutta koiralenkit jaksan kävellä. Kun vielä toisessa antibiootissa on antabusvaikutus, ei ole pelkoa edes alkoholin tyhjistä kaloreista.

Muoks. Ja tänään su taas 400 g vähemmän... Ehkä jatkan näin hetken aikaa...

99,8. Aloituksen jälkeen lähtenyt 2,6 kg viikossa. Ja kaiken olen syönyt, mitä pitääkin. Pallukat vihreinä, kalorit täynnä. Vihanneksia menee n 1 kg päivässä. Salaattia, hedelmäsalaattia, sosekeittoa. Liikunta on ollut aika nolla, kun on se tulppa ja toisessa jalassa nivelsiteet rikki. Haaveilen aktiivisesta liikkumisesta keväällä

Viikossa -1,1kg jes! Vielä kun sais 2,3kg pois niin oltas mun ekassa tavotteessa.Pitää vissiin vähän tiukempaa linjaa taas ottaa.Oon nyt kuntoillu 5x viikossa ja sen tavoitteen pidänkin,syöny myös kevyesti.