Aamupunnitus näytti tänään 89,3 kg mutta perinteisesti olen hypännyt seuraavaan ryhmään vasta kun maanantain virallinen antaa luvan. Viikonloppuna on luvassa reissaamista ja ravintolareissua enkä ehdi tai pääse kuin korkeintaan kävelemään joten maanantailukema voi vielä hyvinkin pompata.

Mulla on kyl syömiset vähän retuperällä. Lounas on jäänyt nyt liian monena päivänä väliin. Huomaa, että aika nopeesti iskee hangry eli nälkäkiukku.

Pää lyö ihan tyhjää noiden ruokien kanssa. Ei tee oikein mieli syödä mitään niin vaikee keksiä mitään ruokia. Eilen tein lindströminpihvejä. Punajuuri on mun herkkua.

Otin nyt tavotteeksi, että ennen vuodenvaihetta paino olisi alle 90. Tahti ei oo kova, mutta tiedossa on pikkujouluja sun muita kissanristiäisiä niin tietää että ihan turha asettaa tavotteita liian korkeelle.

Minulla on ihan samanlainen tavoite kuin sinulla, Shock Tickerissä on siis tavoitepainona 89,9kg ja toivon että siihen pääsisin jouluksi tai viimeistään ennen kuin vuosi vaihtuu.

Tämän aamun salavaakailu näytti vain +100g tickeriin, eli suunta on oikea ja mahdollisesti on odotettavissa pientä pudotustakin lauantaiksi, jolloin on "virallinen" punnituspäivä. Viime viikollahan tulos oli menkkojen vuoksi +-0 ja siihen olin todella tyytyväinen, koska normaalisti nuo kuukauden suosituimmat nostavat painoa kilon tai kaksi.

Mulla on ollut myös ruokailu nyt sanonko mistä... En ole siis ehtinyt syömään (tiedän tekosyy) ja sitten olen pikaisesti syönyt leipäparin ja taas lähtenyt jonnekin.

Tänään salilta vapaa päivä ja ilta menee tämän kirjoituksen jälkeen opiskelun lomassa. Kaikkea sitä keksii ettei tarttis lopputyötä ahertaa. No taidan mennä vaakan kautta koneen äärelle tästä ipadin ääreltä

Mulla tavoite ennen joulua sellainen että vaaka olis 89,9. Siihen ehkä onnistuu jos ottaa itseään niskasta kiinni.. Katsotaan mihin se riittää.

Mulla aamupaino tänään 90,6 kg. Sama kuin tiistaina. En viitsi nyt kauheasti liikkua, kun en voi käyttää dödöä toisessa kainalossa ainakaan viikkoon. Kävin poistattamassa hankalissa paikoissa olevia luomia. Katsellaan, josko vaikka sitten viikon päästä alittuisi tuo 90 kg.

Tsemppiä tänne uusille ja vanhoille.

Jahas. Paino tänään 96,1 kg. Eli nousua vaan. Mä oon niin v***n loppu nyt tähän.
Tänään oikea masispäivä. Katoin taas pitkästä aikaa itteeni peilistä. Ja hyi hemmetti. Joka paikka vaan roikkuu ja on selluliittiä täynnä. Oon kolmekymppinen kuuskymppisen kropassa. Hyvä ettei yrjö tullu. Itku tuli kyllä. En ymmärrä miten tuo mieskään minua enää haluaa.

Monesti oon miettiny just sitä, että jos nyt jo paikat roikkuu näin pahasti niin entä sitten jos laihtuu. Sit on vaan semmonen nahkalärpäke koko akka.

Mä,olen päättänyt tänään, että pidän salista loppu viikon vapaata. Tuntuu, että elämä on vain koko ajan työtä, urheilua,ja,lasten kuljetusta harjoituksiin. Kouluakin pitäisi välillä ehtiä tekemään ja deadlinet paukkuu päälle.

Itseäni en voi Shock katsoa peilistä tällä hetkellä lainkaan. Ahdistaa ja masentaa näky. Tämän olotilan jälkeen tekis vaan mieli mässätä. Tarttis,päänupissa tapahtuu muutos nyt, mutta vaikeeta se on. Perusteet on tiedossa, mutta..

Heips,

Ei oo vieläkään menny se ysikymppi rikki, mutta perhana suunta on hyvä. Virallinen punnituspäivähän on vasta maanantaina, joten en välitä tämän aamun muutamasta sadasta lisägrammasta. Maanantaina vaaka on ystävällisempi. Piste.

Syömiset on edelleen ollu aika huonossa. Oon nyt pitkällä sairauslomalla, joten päivittäinen lämmin lounas on nyt jääny sekin pois. Kotona ei muista tai jaksa. Masennus vaivaa aika rankasti nyt, joten ruokahalu on taas jossain.

Tulin eilen vanhempieni luokse loppuviikoksi. Täällä on vähän pakko syödä, joten ehkä se on vaan hyvä juttu. Sitä jokapäiväistä pullaa en oo kyllä syöny kuitenkaan. Isänpäiville luoasin tehdä kakun. Saa nähdä, maistelenko sitä itse ollenkaan.

Tsemppiä toverit, taistelu kiloja vastaan on voitettavissa kyllä

Tervetuloa nahkalärpäkekerhoon, Shock ja Mamma2003!

Paitsi on aika lailla varmaa, ettette päädy näyttämään samalta kuin minä vaan iho vetäytyy kyllä. Ei välttämättä uudenuutukaisen pinkeäksi mutta noilla määrillä ihan ihmismäiseksi. Sille pitää antaa aikaa ja opetella sillä välin olemaan suopea kuvalleen.

Olen tosin paraskin puhuja. Minulla on ollut muutaman viikon käytössä yhdet sopivat (75F) ja yhdet turhan isot (85E) rintaliivit jotka tänään totesin niin paljon liian suuriksi, että päädyin sovituskoppiin. Siinä vaiheessa kun myyjä toi push-upit kokeiltavaksi en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Positiivista oli, että hän oli itse pudottanut yhtä paljon ja ymmärsi ongelmani heti kun kehtasin mainita siitä. Jos rinnat ovat tätä luokkaa löllöä jota saa kaapia joka puolelta kuppiin ne eivät parane työntämällä ylös tahi eteen. Ne vain valuvat ulos kupeista.

Onnekseni löysin lopulta sopivat ja kauniit liivit (75E). Kunhan pidän kädet alhaalla peiliin katsoaessani en näe kainalolöllöjä. Muistelin kassalla kaiholla aikoja jolloin ostin nätteihin setteihin aina kahdet alushousut. Ärsyttää, että pystyin tekemään niin yli 170-kiloisena (en tosin paikallisissa kaupoissa vaan ulkomailta tilaten mutta silti) mutten nyt. Olihan noihinkin tarjolla, kahdenkin malliset, mutta toiset olivat niin matalat, että mahalöllöni olisi kokonaisuudessaan roikkunut niiden päällä ja toisten jalantiet nousivat niin korkealle, että samainen löllö tunki niistä ulos reisiä pitkin. En olisi halunnut edes sovittaa niitä mutta äitini suostutteli ja sain purra huultani etten purskahtanut itkuun sovituskopissa. Kai hän kuvitteli, että tämä olisi ollut se maaginen päivä jona mahanahkani olisi yhtäkkiä kiristynyt ja asettunut aloilleen.

Shockin onneksi suurin osa miehistä ei tunnu kiinnittävän huomiota sellaisiin sivuseikkoihin kuin epämääräiset makkarat ja muhkurat.

HCC
Olen samaa mieltä, että pitää olla suopea itselleen. Mun tekee välillä ihan huonoa lukea täältä, kuinka naiset kirjoittavat kehostaan ja vartalostaan ja negatiivisista tuntemuksistaan sitä kohtaan.

Mulla ei vatsa vielä roiku, mutta se on muuten täynnä arpia. En silti inhoa sitä, päinvastoin melkein suorastaan rakastan sitä, koska se on minun vatsani ja toimii suhteellisen hyvin. En häpeä myöskään arpia, vaikka osa niistä aika näkyviä vielä onkin. Olen jopa suunnitellut bikinien hommaamista lomareissulle. No saa nähdä, toteutanko tuon vai tyydynkö kokouikkariin.

Tuosta että miehet ei kiinnitä muhkuroihin huomiota, en ole ihan varma...Meillä ainakin mies rutisteli mun melko paljon pienentyneitä jenkkakahvoja sängyssä ja totesi, että kohta hän ei enää löydä minua.

Mun on tehnyt mieli kysyä HCC:ltä, mutten ole kehdannut/uskaltanut. Mutta kysynpä nyt kuitenkin, ei ole pakko vastata. Miten teillä mies on ottanut sinun pienentymisen? Hän kun varmaan kuitenkin meni yhteen ulkoisesti isomman ihmisen kanssa. Mä luulisin, että meillä tuo ei niin kovin kauheasti vaikuta, sama ihminen sisällä, oli ulkomuoto mitä tahansa.

Ei mulla muuten mitään. Yöunet meni taas persiilleen. Heräsin neljän aikoihin ja nukkumaan menin 12 aikoihin. Eilen söin tietoisesti paljon ja aion tänäänkin syödä. Yritän vähän buustata aineenvaihduntaa, josko se edes vähän nopeutuisi ja josko saisi vähän energiaa tähän uupumukseen/väsymykseen. Aamupalan söin jo vissiin ennen seiskaa. Lautasellinen puuroa ja perään marjasmoothie. Kolme kuppia kahvia on jo mennyt, joten tämän päivän kahvikiintiö oli vähän niinkuin siinä.