Tulin katselemaan mitä tänne kuuluu. Uskomattomalta itsestä tuntuu se miten olen saanut kilojani alaspäin. Tähän painon alenemiseen on auttanut motivaatio joka sai alkunsa siitä että tyräleikkaus tulossa. Tyrä leikattiin kesällä ja nyt sitten edessä kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen tai ainakin kahden lisäkilpirauhasen leikkaus. Aikoinaan sanottiin että 100kg on turvallinen leikkausraja minulle 168 cm pitkälle...pituus viime mittauksessa sairaalassa oli 168.5 cm; mutta lienenkö saanut kantapohjat tarkasti maahan. Eli siinäkin mielessä jos joudun vaikka onnettomuuteen on turvallisempaa olla alemmissa kiloissa tai jos tulevaisuudessa saan vaikka jostakin syystä jonkun sairaskohtauksen.
.
Tämän lisäksi voin sanoa liikkumiseni parantuneen,saaneeni kuulla ihmisten suusta olevani kaunis, vaatteita löytynyt hieman parmmin ja jopa sellaisia mistä tykkään...pitäiskin kaivaa jostakin t-paita esille jonka.ostin jokin aika sitten ja kokeilla onko jo paremman kokoinen päälläni: aikaisemmin oli liian pieni; mutta ostin kun tykästyin. Ostin myös itselleni tavoite mekon joka roikkuu näkyvillä ja toivon sen keväällä mahtuvan päälle ja jos ois kesällä jo iso niin olisin varsin otettu; tosin on niin pientä kokoa että ei välttämättä käy ikinä isoksi...mutta en voi tietää. Ukkokin on erehtynyt lepertelemään enemmän.
.
Eli elämäni muuttuu. Nuorentuneenkin minun on sanottu ja entinen luokkakaverini ei meinannut tunnistaa ja toinen sanoi minun muuttuneen edukseni.
.
Haluan myös yllättää ihmisiä joita en ole nähnyt pitkään aikaan; menemällä käymään paikoissa joissa nään heitä; mutta sitä ennen toivon laihtuvani vielä reilusti lisää; eli haaveissa päästä 70 kg tienoille ainakin.
.
Tosin on pelkojakin;.toivon että kasvoni ei rupea.roikkumaan; ihon roikkumisia pystyy piilottelemaan vaatteilla ja kuntosalilla käyntikin olisi minun syytä aloittaa. Eli siinäpä mietteitä.
.
On ihanaa kun saa ihmisiltä kehuja ja se saa motivoitumaan lisää.
.
Lähdin itse liikenteeseen painosta 152.6kg 15.4.2013 ja nyt lähestyn pikkuhiljaa 100kg ja toivon painoni tekevän ison nytkähdyksen viimeistään ensiperjantaihin mennessä että pääsisin lähemmäksi 100kg tai jopa alle; tosin saattaa olla.mahdoton haave; kun ei tiedä miten.tuo painoni nyt käyttäytyy. Taisteluistani kilija vastaan löytyy päiväkirjastani jos jotakin kiinnostaa. Soutanut olen edestakaisin ja voin sanoa ei ole ollut helppoa vaan on saanut taistella. Pystytte kyllä saamaan painonne alas kun vaan saatte itsellenne kerättyä tarpeeksi motivaatiota ja jos repsahduksia tulee päätätte milloin viimeistään olette taas ruodussa ja sinnikkäästi pyritte pääsemään ruotuun. Etsitte itsellenne syyn/syitä jotka ovat niin tärkeitä että haluatte laihtua. Paljon vaatii paino. Pudotus mutta itseäni myös palkitsee. Ostin itselleni myös korsetin jonka toivoin jo ostaessani mahtuvan päälle; mutta ei mahtunut...sovittelin sitä vasta ja vielä pitäisi hoikentua ehkä noin 15 cm vatsan alueelta että mahtuisi...mutta en tiedä onko sitten jo yläosasta liian iso ? No aika.näyttää. Haluan myös löytää itselleni oman tyylin pukeutua että ei tavitse ostaa aina sellaisia vaatteita jotka mahtuu päälle ja on pakko pukea jotakin mitä vaan löytää kaupasta.
.
Tsemppiä kaikille; kerätkää tahdonvoimaa ja jos paino ei putoa niin tutkikaan mistä johtuu ja ruvetkaa tekemään jotakin sen eteen; kaloreisen tarkkailu ja liikunta ; jonka oltav kuitenkin sellaista että ette säre paikkoja. Eli nyt vaan miettimään missä mättää. Laihtumisesta saa niin suuria etuja itselleen että suosittelen taistelemaan kilija vastaan. Vaikuttaa myös psyykeen ja itsetuntoon.
.
.
.

Heipsistä!

Tiistaina eneä 4vkoa takana ja pudotus 8kg..tosin kokonaispudotus on kumminhin 11kg koska aloittelin jo kevennetyn ruokavalion 3vko. ennen eneilyä ja laihduin 3kg.
(lähtö 136kg-->125kg)

Tiistai aamusta käynti sairaalassa liittyen pikku masu leikkaukseen, saan lopullisen päätöksen - leikataanko vai ei?

Lääkäri asetti nimittäin painonpudotustavoitteeksi vähintään -15kg mieluiten -20kg ..mutta RT oli hieman eri mieltä ja niin miekin: ei realistinen tuo -20kg tavoite näillä kaloreilla ja tässä 5vko:n ajassa.

T o s i n..vielä on kyllä dieettiäkin jäljellä 3.12 asti ja itselle asettamani painotavoite kokonaisuudessaan olisi tuon 12.5-13kg

En ole tiukalla enellä vaan 1000kcal(ruoka ene)ja laihtuminen näin on maltillisempaa kuin esim. tiukalla 600-800kcal pussienellä.

Tällä kalorimäärällä ei esim. olla ketoosissa ja se juurikin hidastaa laihtumista..mielitekojakin ON enempi. ..ja repsahduksiakin on ollut pari ..mutta homma jatkuu edelleen ja ihan hyvin mennytkin - ei nälkää, ennemmänhin niitä mielitekoja vain.."jos pirulle antaa pikkusormen"..jne..

Maanantai iltana sovittelin kaapin kätköistä vaattehia..ja kylläpä ne alkaa istumaan jo kauniimmin ..mahtui koko 52(normi kokoni 56)..tosin vielä täytyy sulatella misukkarenkaita vyötäröltä että vaattehet istuisi passelisti.
..pikku masu on jo iiiihan nurkilla odottamassa(3.12)ja voin vihdoin onnistua tavoitteesani = pysyvä painonpudotus

Mikään Hokkus Pokus taikakeino tämä EI suinkaan ole..mutta auttaa minua suuresti uudessa elossani..koska ilman tätä operaatioita en olisi itse kyennyt pysyvään muutokseen.
Haluan olla terve ja jaksaa tehdä muutakin kuin istuksia soffan kätköissä kun ei vain jaksa muuta..
Halua ajaa pyörällä, juosta, tanssia, leikkiä lapseni kera..kenties vihdoin löydän itselleni sopivan liikuntamuodonkin - kaikkea tätä, mitä en ole jaksanut pitkiin, pitkiin aikoihin..

Voikaa hyvin, onnistumisia itse kullekin - niitä toivon kovin!!!<3<3<3<3<3


Ps. pienienkeli - ONNEA HIENOSTA SAAVUTUKSESTASI JA MUKAVAA TALVEA&JOULUN ODOTUSTA!

((muoks))..26.11käyty lasaretissa..tehdään vatsalaukun ohitus jos voidaan, mikäli ei, niin sitten Sleeve.
..sappirakkon poisto jää melko varmasti toiselle kertaa sitten..se kyllä harmittaa
Kuitenhin hyvillä mielin olen leikkaukseen menossa 3.12.

pienienkeli, tosi hieno saavutus! Perästä tullaan

Hellämietoinen, isosti tsemppiä operaatioon! Tulethan sitten (kun jaksat) kertomaan, miten meni!

Täällä junnaa paino paikallaan, vaaka näytti viimeks tasan 120,0 kg. Mies on myös mukana tässä projektissa ja se on mokoma onnistunut jo karistamaan yli 15 kiloa! Mä alan kohta näyttää ihan jäätävältä amatsoonilta sen vieressä...

Joku liike pitäis varmaan tehdä johonkin suuntaan, vetää joku viikko vähän tiukemmilla kaloreilla tai jotain, että sais taas vauhtia (ja motovaatiota) tähän painonpudotukseen.

Heippaus!

Täällä olla öllötellaan uuden pikku masun kanssa..ja voin sanoa - opettelua on.

Lääkäri sai tehtyä vatsalaukunohituksen ja sappirakon poistonhin, vaikeaa oli kuulemma ollut ja leikkaus kesti yli 4h.

Olin aikas sekaisin kun sain vääränlaista kipulääkettä(Oxanest)joka ei miulle sopinut ollenkaan - pahoinvointia ja pyörrytystä.

Pikku hiljaksiin lääkkeen vaihdon myötä, kolmantena päivänä sitten kotiuduin.

Vanhasta muistista meinaan lappaa hevoisen annoksia lautaselle ..kun pitäis olla pikku lintusen - masu ei nimittäin vedä kerrallaan kuin n. 1dl.

Sen verta kovasti lääkäri joutui mahaani runnomaan, että turvotusta on reilun 2vkon jälkeen vieläkin kovasti..ja mikä kurjinta:
..alun hyvän painon putoamisen(3.1kg/eka viikko)meinaa paino jumia ja jopa noussuthin.

Painoa sain 2vko:n kevennetyllä ruokavaliolla+5vko:n enellä pois poikkeen 12kg ja painoin 12.12 jo 121.5kg(leikkaus aamuna 3.12 124.6kg)
..mutta nyt jostahin syystä tullut 600g lisää..kyllä keljuttaa

Muut saman läpikäyneet keskusteluportaalissa jolla pyörin, lohduttelevat - on kuulemma hyvin yleistä ja paino alkaa sitten kyllä laskemaan..sitä odotellessa.
Välistä vain kuulemma tulee jumeja.

Miulla tuo protskujen saanti on niin ja näin..ja nesteitähin mene hikiseen vain 1l - pitäis mennä 1.5-2l
Syön ehkäpä liian vähänhin..ei vain mahdu, alkaa sattumaan pallean kohdille hyvin nopsaan ja tuntuu että ruoka jumii rinnan kohdille jos ei kunnolla keskity ja pureskele ruokaa hartaasti.

M u t t a..kaiken kaikkiaan - olo parantunut päivä päivältä ja jopa hoikistumistakin kuulemma nähtävissä, en kadu tätä toimenpidettä.
Tikeistähin on kohta muisto vain, olivat itsestään sulavat.

Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan, kunhan temput oppii.
..v a i k k a myöntää täytyy että välillä meinannut epätoivo iskeä mutta kuuluu sekin asiaan, leikkauksista on kumminhin vasta 17vrk.
Sairaslomaa sain 4vko.








Hellämietoinen

Tänään se alkaa.
Pehmeästi riisipuurolla tosin. Paljonko veikkaatte, että huhtikuun 14. päivään mennessä ois mahdollisuus saada pois? Pitäisi hypätä koneeseen ja matkata pariisin! siellä onneksi tykätään kurveista!

Mitenhän lie yrittäjälle soveltuu tuo leikkaus? kun ei ole mahdollista pitää niin pitkää sairaslomaa.. Mieli tekisi alkaa kyselemään tännekkin semmosta operaatiota.

Heippaus!

Homma etenee ja painoa tippunut 3.12 pikku-masu leikkauksesta -6.9kh/BMI 38
Paino nyt 117.7kg/leikkausaamuna 124.6kg(ennen ene-dieettiä 136kg)

Tuli kuitenkin iso, ISO suru elooni..mies petti ja jättää perheensä..iso shokki on voin sanoa ..itkua ja ahdistusta ollut paljon, sain tietää tämän juuri Joulun alla 25.12..
Ihan vain luotin intuitiooni ja oikiassa olin..
Katsoin miehen kännykän puhelut/viestit läpi, oli sillä kertaa sen laitellut housujensa taskuun kun oli suihkussa, aiemmin kuljetti tosiaan jopa suihkuunkin mukanaan, se miut pistikin miettimään..

..siellähän se kännykässä viesti oli ihastukseltaan, siltä "ainutlaatuiselta"..täksi mies häntä sanonut aiemmassa viestisssään.
Tavanneet kuulemma ravintolassa 15.12 pikku jouluissa, eli tämä "suhde" vielä ihan melkeinpä tekstailu/puhelu asteella..jotenhin vain tunnen sisimmässäni kuitenkin että tavanneet siinä jossahin välissä.
.. minähin olin joskus "ainutlaatuinen"..en enää..

Miksi tämä tapauhtui juuri NYT kun olen vielä heikossa hapessa?..miksi ei osannut lähteä suhteesta ilman kolmannen osapuolen sotkemista elämäämme?..näitä mie mietin ja vastauksia en ole saanut.
Mutta "etiäpäin sano mummo lumessa", en voi jäädä itsesäälissä ainakaan kieriskelemään, toki suru on kuitenkin surtuva poijjes ja jaloille pääsemiseen menee oma aikansa..välillä itkettää ja ahdistaa niin, että sydän meinaa pakahtua. .sitten tulee valtava VIHA! ..ja sitten on välillä ihan kumman rauhallinen olo..ihan kun ei mitään olisikaan pahaa tapahtunut?

Onneksi on tuo Äidin rakas pikku poikanen<3 joka pitää miut elon syrjässä kiinni, arkiset askareet helpottaa oloa..reipas on miun pieni miehen alku mutta itki niin satuttavasti miulle että: "kurja kun Iskä muuttaa"..nii-iin..*huoks*

Kaikille ihania onnistumisia painon pudotus rintamalla!<3<3<3<3<3

hellämietoinen tulin huvikseen vilkaisemaan tätä palstaa ja ei voi muuta sanoa kun voimia sinulle ei ole varmasti helppoa...teki ruman tempun miehesi sinulle ja kyllä vieläpä tosi huonossa saumassa kun toipumisesi on aivan kesken. Voimia sinulle. Minkäikäinen lapsi sinulla on ? Oma lapseni on jo iso eli 16-vuotias.
.
Tsemppiä vaikeisiin hetkiin sinulle.
.
.
.

Pienienkeli, kiitos ihuna sanoistasi<3

Esikoinen edellisestä liitostani jo 27v, lentänyt aikaa sitten pesästä ja "iltatähtöseni" täytti juuri 9v

Paljon olen netissä eri sivustoilla nyt pyörinut, hakenut jotain vastauksia että MIKSI?..kun mies ei vaan puhu..se juuri ahdistavaa..ja jos puhuukin, on se vain miun syyttelyä..itsestään ei löydä vikoja, harmitteli vain että ei lähtenyt jo kauan aikaa sitten ja olemme toisillemme sopimaton pari ja minun luonne ei tästä muutu - aina sen kyllä muistaa ongelmien tullen sanoa, "ei siun luonne tuosta miksikään muutu"..miksi pitäisi perus luonne muuttua, voikokaan?..ihmisen KÄYTÖS voi kyllä..ja tempperamentti on sitten myöskin sellainen jota on vaikeampi muuttaa..

Omaa käyttäytymistään voi työstää ja muuttaa.
Onko se luonne kun toinen on: avoin ja sosiaalinen, haluaa puhua ongelmistakin..ja toinen sisäänpäin kääntynyt, sulkeutunut kuin simpukka, jotenhin tunneköyhä, ei osaa asettua toisen ihmisen "pöksyihin" että "miltä tuntuu"?..sen vuosien saatossa vasta ihan huomasin..hän epävarma, ehkä itsetunto ongelmia ja ainakin kateellisuus on yksi minkä minä huomasin, muut ei niinkään.

Mies kuitenkin tulee toimeen ihmisten kanssa, tunnetaan oikein mukavana miehenä, varsinkin auttavaisena ja naisten kera tulee juttuun parhaiten!
..ei juurikaan mies ystäviä, yksi kolukaveri/lapsuuden ystävä, johon pitää yhteyttä harvakseltaan.

..ja mies ON todella hyvä isä lapselleen<3<3<3parempaa en juurikaan voisi toivoa.

Olemme TODELLA vastapari olleet, se osittain alussa kiehtoi esim. miestä, tiedän sen varmasti.
Itse etsin turvaa ja lämpöä monen vuoden(16v)yksiolon jälkeen, toki rakastinkin..aika äkkiä se lämpö ja tunteiden näyttäminen alkoi vähenemään miehen osalta..lapselle sitä riitti, ei enää miulle.

Suhteen eka 6-12kk on sitä "kuherrusvaihetta" ja sitten alkaa vasta "arki"..meillä eka kriisi jo poikasen olessa pieni alle 1v.

Kahden kauppahan tämä parisuhde on ja syytä miussahin paljon, sen myönnän ihan reilusti..mutta pettämisestä en ota vastuuta - kantakoon sen ihan itse.

Hänellä kun ei ole tunteita pelissä, muuta kuin lapsen osalta, on hänellä toisenlainen tilanne kuin miulla, helpoo irtautua kun uusi ihastus odottaa jo valmiina..

Hän aina kriisien kohdatessa oli lähdössä, kerran jo oli ihan hilkulla muuttaakin..ei osa käsitellä parisuhteen karikoita puolisonsa, miun kera ja tulos tämä - etsi sitten lohtua muualta..kenties jo aiemminhin, ei vain ole jäänyt kiinni?..

M u t t a..jospa tästä voisi vielä nousta ylöspäin ja vahvempana ihmisenä, ei katkerana.

Mukavaista tulevaa Loppiaista!

Hellämietoinen
Mies on semmonen eläin, että pettää koska pystyy. Niin se vaan on.


Kaikista ärsyttävintä tuommosissa tilanteissa on juuri se, että ei voi mitään myöntää ennen kuin jää rysän päältä kiinni tai toinen saa niin vahvat todisteet että on pakko myöntää

Ja sitten tuo, että "noku sinä oot tuommonen ja ois pitäny lähtä jo ajat sitten". Miksi ihmeessä ei voi ensin rehellisesti erota ja sitten alkaa hellustelemaan jos kerran haluaa?!
Jos tapaa jonkun mielestään sopivamman, niin semmosenki vois kertoa ennen ku alkaa sen kiihkeemmin suhdetta väsäämään. On kai se reilumpaa toista kohtaan?

MUTTA miehet on miehiä, ei ne ajattele muiden tunteita. Tekevät mitä sattuu huvittamaan ja sanovat mitä sylki suuhun tuo, sen kummemmin ajattelematta. Sitten myöhemmin kuvitellaan, että kaikki saa anteeksi kun vähän rapsuttelee ja lepertelee, ihan sama mitä on tehnyt/sanonut

Omahan on menetyksensä!

Mahtavaa tuo edistymisesi laihtumisen kanssa!
Itsekin olen miettinyt leikkausta, mutta en ole uskaltanut/kehdannut mennä lääkärin juttusille aiheesta...

liianpaksumiksivaan - mene vain reilusti omalle lääkärillesi juttelemaan painoasioista, ei tarvihe ollenkaan häpeillä!

Minulta vaadittiin ensin painon pudotusta ja Ravitsemussuunnittelijalla käyntiä parisen kertaa.
Pudottelin painoa-16kg ja sitten sain lähetteen erikoislääkärille oman alueeni Yliopistolliseen sairaalaan.

Siellä eka käynti(kesti kaikkinensa yli 4h)9.2.2013 jossa sisätautilääkäri näytti vihreää valoa leikkaukselleni ja sitten leikkaus oli JO 3.12.213 - asia eteni todella nopsaan.

Ennen leikkausta oli labrakokeita ja käynnit: spirometriassa, gastroskopiassa ja keuhkokuvassa, sekä vatsan ultraus.
..Ja 5vko ennen leikkausta oli se 1000kcal/vrk ene-dieetti.

Olen erittäin tyytyväinen olooni nyt, painoa tippuu välillä n. 200-500g/vrk
..ja en kadu leikkaukseen hakeutumista yhtään!
(eilisestä taas pudonnut painoa -500g)
Välistä paino tippuu sykleissä, ei aina joka päivä.

Toki miullahin oli jumijakso alun hyvän painon putoamisen jälkeen(-3.7kg/3vrk)..ja noita jumeja tulee olemaan matkan varella jonkin verran..niihin kun varautuu, osaa suhtautua silleen rennommin.

Isoin asia on ruokailujen rytmitys, ettei pääse ISO nälkä yllättämään..silloin tulee vahingossa ahmittua liian nopsaan(tämä miulle tyypillistä )

Eilen juuri söin lämppäriä liian "ahneesti" ja sehän pisti oksentamaan .. helpottikin kyllä oloni heti ja ei jäänyt huonoja fiilareita.
...itse oksuahan ei tullut paljoa kun masukin niin pieni ja siellä ei sitä sulanuttakaan evästä juurikaan odottelemassa - minkä pienen määrän aina syöt, sulaa nopsaan.

Kun ruokailee 2-3h välein aina pikkasen n. 1dl verran menee hyvin.

Kannattaa leikkausta ainahin harkita ja käydä jutustelemassa lääkärin kera.
Jos jo useita vuosia paino vain sahaillut/jojoillut, alkaa iän karttuessa tulla noita lieveilmiöitä: verenpainetauti, 2 tyypin diabetes, nivelrikkoja jne..

Täytin elokuussa/2013 48v ja 2-tyybin diaetes oli siinä iiiiihan hilkulla puhjeta, onneksi ei kerinnyt..myöskin vasemmasta polvesta löytyi nivelrikon alku, nyt se ei ainakaan etene jos ei paranekkaan, vielä ei kuitenkaan vaivaa kovin ja painon nyt tippuessa, eipä juuri olleskaan.

Eilen mittasin verenpaineenkin ja hyviä lukuja sekin näytti: 129/79..aiemmin ollut 140-145/89-98..raskausdiabeteksen sairastin 2004.

Tämä operaatio on yksi elämäni PARHAITA ASIOITA lasteni syntymän jälkeen<3<3<3