Hei

Luen tätä palstaa vanhojen aikojen muistoksi Ja nyt tuo puLLero-85 kirjoitus pisti minut kirjoittamaan Pyörin täällä viime vuonna kesästä talveen, kunnes lähdin tavoittelemaan 110kg.

Huomasin tammikuussa-09 yhtenä aamuna puntarilla seisoessa painavani 139,9kg Tuijotin lukuja ja pohdin että 100g ja painan 140kg, voi luoja miten tässä näin pääsi käymään Siinä päätin ettei tuo luku enään ylity vaan nyt se on loppu painonnousu ja alkaa kilojen karistaminen vaikka siihen menisi loppuelämä
Laidutin itsekseni ja liityin sitten Keventäjiin ja sieltä tänne 129 kiloisena kesäkuussa -09

Kuulun niihin onnellisiin jolla paino ei ollut aiheuttanut mitään sairauksia vaikkatänä vuonna 50 vuotta täytänkin ja se ehkä vaikutti siihen ettei tullut aikaisemmin laihdutettua tosissaan ja pitkäjänteisesti

Urakka on järkyttävä mutta ei ne kilot muutamassa vuodessa tulleetkaan niin ei ne poiskaan lähde Minä otin tämän koko elämän kestävä juttuna, eli uudet ruokailutavat ja vaihtoehdot hyvän syömiselle Ei kenenkään ole hyvä syödä epäterveellisesti.

Ensin päätin, että karkkipäivä on lauantai ja joskus sai jotain hyvää ostaa kaupasta esim. pienen suklaapatukan tai vaikka leivonnaisen, kunhan se mahtui suosituskaloreihin. Karkkipäivänä ei kalorit saaneet mennä yli kulutuksen, joskus lipsahti

Liikuntaa piti lisätä, ensin puolen tunnin lenkit koirien kanssa kerran päivässä, sitten kesällä kävely ja päyöräily. Ostin syksyllä crosstrainerin ja se on ollut hyvä Isolla painolla ei voi liikuntaan kauheasti rynniä ettei tule lisä vahinkoa

Junnauksia on ollut ja niitä tulee, nyt taistelin toista kuukautta ja paino jumitti 114,9kg ja välillä nousikin Nyt kaksi viikkoa pudotusta ja paino täään 113.3 kg Hitaasti se menee mutta menköön kunhan suunta on oikea

Nyt olen mielestäni sisäistänyt ruokailutavat aika hyvin, ylilyöntejä tulee harvoin ja karkkipäiviä en enään pidä, ei tee mieli Mieluummin syön hapankorpun kuin pullan ja sipsi himoa ei ole Jos otan en montaa syö kun ovat niin rasvaisia ja ällön makuisia Juustoilla herkuttelen ja joskus jäätelöä, mutta ei mene enään puolta litraa

Kunto on kasvanut todella mahtavasti, ei tee heikkoakaan imuroida tai haravoida pihalla tuntikausia Vielä on ylipainoa 35-40 kg eli enemmän kuin olen laihtunut mutta ei se enään tunnu ylipääsemättömältä vaikka välillä hatuttaakin junnaaminen Mieleen ei tule kuitenkaan hanskojen naulaan laittaminen vaan sisu nousee, että perhana minä näytän

Pitää perehtyä ruokaan ja nähdä hiukan vaivaa, että se on tasapainoinen ruokavalio, mutta äkkiä senkin oppii

Nyt olen pariviikkoa kokeillut vähemmällä hiilihydraatilla eli 100g/pvä ja se nyt auttoi tuohon junnaamiseen. On ollut kiva vhh tutustua ja saada haastetta ruokailuun

Tsemppiä vain kaikille

Hei,

hyvä pullero85 hienoa että olet saanyt paino alas 'laihduttamatta' se kai tämän juju piitäisi ollakin, itse olen yrittänyt samantyyppisen ehdottomuuden heittämään romukoppaan painoni suhteen... harmi tuo verenpaine juttu... multa sitä ei ole mitattu vuosiin ...

kiitos Kipakka vinkistä, täytyy miettiä tota rokaöljyä munkin... ekäpä jossakin vaiheessa lääkkeitäkin

Kiito myös Japenalle kannustusviestistäsi ja upeasti sulla menee!!!!

tervetulema uudet mykaan,
t. hiiva

Tervetuloa uudet mukaan

Jes!! Tunnin lenkki tehty ja fiilis hyvä, energinen! Muksaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille

Mä oon kyl niin ylpee itestäni!

Alotin laihduttamisen helmikuussa, painoin silloin 142. Liityin kiloklubiin maaliskuussa, ja aika laiskasti oon niitä syömisiä tänne merkinnyt kuitenkin. Oon vaan kattonu mitä suuhun laitan ja oon käyny salilla. Nyt paino 134!!

Paljon on vielä pudotettuna, mut eka kymppi jo melkeen rikki. En olis uskonu pystyväni tähän!

Oon kuitenkin 183 cm pitkä, joten oon jokalailla iso.

ja tsemppii vielä kaikille ja uusillle tervetuloa!

lauantaina, 8. toukokuuta 2010 klo 09:55 cinderella_ kirjoitti::
eka kymppi jo melkeen rikki

Hienoa, onnittelut cinderella_!! *iso käsi*

Kipakka kiitos! Loistava on fiilis, vaikka pudotettavaa onkin vielä se 40 kiloa ainakin. Hitaasti mutta varmasti!

Heipä hei kohtalotoverit!

Täällä aina toisinaan käyn, ja etenkin foorumia lukemassa. Mietin itsekseni, miten tämä laihduttaminen onkin näin hankalaa.. Olen saanu nyt helmikuusta alkaen 6 kiloa pois. eli vähän alle se 500 grammaa viikos. ainakin se varmaan nyt sitten pysyykin poissa, mut jotenkin, kun painoa on puntaris kuitenki joku 150 kiloa, niin sitä olettais et sais etenkin näin alkuu isompiakin pudotuksia, mutta kun ei tule. Toisinaan saattaa paino laskea viikos 1.8 kiloa, mut sit se onki jumis seuraavat kaks viikkoa. Olen laskenut kaloreita vaan kotosalla, en tällä ohjelmalla kun ei kone ole koko ajan auki. Mutta täältä ohjelmasta yleensä haen ne kalorit, paljonko missäkin on.

Se on, oikea suunta, mutta kovin kovin hitaasti menee. Ja verenpaine mullakin on justiin siin 100-106 välis se alapaine keikkunu, et ei hyvin mene silläkään saral. Ja sit se jotenki viel nousee ku sitä alkaa jännittää et mitähä se nyt on.. Min pitää varmaa perustaa verenpaineellekin oma taulukkonsa missä sitä sitte seurailen.

Tsemppiä teille kaikille hurjasti!! On kiva lukea, ettei ole ainoa lyllerö maailmassa! Nyt pitää vaan ottaa jonkin asteinen ryhtiliike taas itsestään, että saisi painoa haltuunsa paremmin! Ärsyttää vaan kun on niin hidasta hommaa. Kun pääsis 135 nii se olis henkisesti yks iso virstanpylväs.

Heipat ja moikat!
Nyt on se onnen päivä jolloin voin ihan virallisesti siirtyä tonne 110kg.n tavottelijoihin Puntari näyttäny jo 2pv ( menkoista huolimatta ) piirun alle 120 kg joten tässä sitä mennään
Tulkaa perästä!!!

Onnea pullero uudesta kymmenyksestä! Kyllä me vielä perästä tullaan kaikki! Odotas vaan.

Olen ollut ihan masentuneena nyt hyvän tovin. Raskautumisen yrittäminen ja siinä epäonnistuminen aina vaan ottaa tosi koville. Nyt vielä tämä äitienpäivä. Lisäksi miehen kanssa ollut kärhämää, mutta onneksi asiat alkaneet lutviutua pikkuhiljaa.
Olin ihan varma, että kaikki lohtusyömiseni ja eilen nautitut siiderit olisivat kostautuneet, mutta mitä vielä. Iltapäivällä pelokkaana puntarilla kävin ja näytti 144.8kg! Tuo siis minulla alin lukema tähän mennessä ja fiilis oli tuon jälkeen kyllä todella hyvä! Pystyn tähän sittenkin!
Uuden tuloksen saavutuksen innostamana jaksoi taas liikkuakin, vaikka ennen puntarilla käyntiä ajattelin vain, ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä.
Keveämmin mielin jatketaan kohti kesää ja välillä muistetaan nauttiakin. Ja nyt keskitän ajatukset ihan vain siihen, että raskautuminen varmasti helpompaa, kun painoa lähtisi tuosta edes kymmenen kiloa pois. Mikäpä sen parempi kannustin, kuin ajatus omasta lapsesta!