Tänään heräsin 4:00 ja mihinkään ei ole menoa. Tosi aikaisin sitten tuli nälkä ja jouduin aamiasen syömään normia aikaisin. Ja nyt en jaksa odottaa lounasta ja se harmittaa. Mä toivon, että jaksan proteiini shaken voimalla. Sain semmoisen mukana näytteenä, kun tilasin viimeksi kotiin ruokaa. On hyvän makunen jos suklaasta tykkää. 20g proteiinia.

Aamulenkki tehtiin seitsämän maissa, kun heräsin puoli tuntia liian myöhään. Se tuttu 4,5km käveltiin. Tuntuu tosi kurjalta, jos ei pääse lähtee. Huomenna mulla on aamusta lääkäri ja en ehdi lenkille 😪 Mä meen sitä varten sinne, että saisin lähetteen ravintoterapeutille. Jos saan, niin milloin lie saa sen ajan... voi mennä pitkälle koronan vuoksi. Mulle kävisi nettiyhteyskin... Tänään tiedossa on toinen lenkki, samanlainen. Odotan sitä jo.

Karmale... tosi hienoa, jos et syö makeaa. 👍🏻. Mä en ikinä voisi kaikkia jättää pois. Tyytyväinen oon kyllä, että saisin vähennettyä vielä vähän. 2-3xvk pienin määrin olisi hyvä. Joskus pääsenkin siihen 🙂

Hurjan aikainen herätys Cheery! Toivottavasti jaksat päivän.

Tänään oli punnituspäivä ja nyt oli ensimmäistä kertaa kesän jälkeen olo, että en halua mennä. Eli tiesin, että tulos on kaamea. Ja olihan sen, hurjat 1,7kg plussaa!! Mutta se on ihan syömällä saatu. Tämä viikko on ollut tosiaan aivan katastrofimainen. Olen tainnut syödä ihan kuten vanhoina huonoina aikoina. 

Olen nyt kuitenkin tyytyväinen, että kävin puntarillla ja tästä nyt vielä avauduin. Ehkä vielä on siis toivoa, että tämä huono suunta ei ole pysyvää. Mutta nyt on taas niin jouduttu herkkukoukkuun, että ei mitään rajaa. Minulla ei tosiaan näköjään toimi se, että otan vain vähän. En vain pysty. Eli pitäisi olla kokonaan ilman, kuten Karamale. Mutta sekin tuntuu kamalalta. Mikähän onnistuisi? Aina välillä herkuttomia kuukausia, että makean ja herkkujen syönti olisi edes vuositasolla kohtuullista? Tämä on kyllä ihan kamalaa. Ja huomaan, että kun mätän herkkuja, tulee myös oikeaa ruokaa syötyä liikaa, "kun eihän sillä enää ole väliä"... Joo, tiedän. Ei se niin mene, mutta just sillä hetkellä se tuntuu siltä.

Huoh.

Tutka, tiedän fiiliksen. Muistaakseni Patrik Borg on tästä joskus kirjoittanutkin. Siis että mikä on se juttu, että kun tietää syöneensä epäterveellisesti ja "plussannut", niin reaktiona on joko se, että tulee hälläväli olo ja mättää entistä kauheammin (pettyy itseensä ja syö lohduttautuakseen tai koska ajattelee, ettei sillä ole väliä kun on jo "epäonnistunut") tai sitten tekee "kuriinpalautuksen" ja menee kitudieetille kompensoidakseen ylensyömistä. Molemmat on ilmeisesti yhtä haitallisia reaktioita painonpudotusnäkökulmasta. 

Tuossa vaiheessa pitäisi keskittyä vain syömään riittävästi kunnon ruokaa ja riittävän säännöllisesti. Kannattaa ehkä myös kuunnella itseään, että mistä herkuttelu/ylensyöminen johtui? Joskus se johtuu ihan vain siitä, että on syönyt pidemmän aikaa vähän liian vähän, tulee nälkävelkaa. Tai sitten kyse voi olla tunnesyömisestä.

Lopuksi noteeraan vain, että olemme pudottaneet 9-viikon haasteessa tismalleen saman verran. Minä olen saavutuksestani ikionnellinen. Sinä täysin pettynyt. Veikkaan tosin, että sinun tapauksessasi pettymys ei johdu kilomäärästä vaan u-käyrästä. Olen kuitenkin ihan vakuuttunut siitä, että saat painokäyrän taas alaspäin, kunhan nyt olet itsellesi armollinen ja yrität keskittyä säännölliseen ja täysipainoiseen syömiseen. Tsemppiä!

Heipsan. Jäi käymättä puntarissa aamulla kun jännitin yhtä menoa tässä aamusella.
Kaikki kuitenkin hyvin joltain osin!

Paino nousi jonkun satagrammaa kun poitsu oli täällä hiihtolomalla. Toivottavasti ei pysyvästi. Huomenna selviää paljonko sitä tuli.

TUTKA, mä oon sellanen joko-tai-ihminen. Mulle sopii oikein hyvin olla ilman makeita. Joskus, tosi harvoin jotain tekee mieli. Ei välttämättä makeeta, mut jos otan jonkun makean, niin huomaan heti ettei oo mun juttunu enään.
Enkä jää siis mistään paitsi vaikken makeita syökään. Eikä multa onnistuis ikinä sellainen, että ei huomenna vaan sunnuntaina. Mulla ei olis mitään kontrollia.

Isäntä on hyvä esimerkki, voi jonain päivänä pistää palan suklaata suuhunsa. Ei suinkaan koko levyä, eikä joka päivä. Hienointa asiassa on, että tuossa pöydällä voi olla suklaarasia mikä ei mua huutele yhtään. Lopettamispäätöksen jälkeen en ole palaakaan suklaata suuhuni laittanut.

Mutta jokainen tavallaan. Mun mieliteko on nykyisin pari paahtoleivän siivua illalla. Ei oo suuret paheet, mutta paino ei silti putoa mihinkään.

Toivotaan että kevätaurinko sulattaa jään ohella myös vähän läskiä😁

Lähden nyt mökille toviksi aurinkoiselle seinustalle purkamaan aamun jännitykset!

Mulla paljon ajatuksia: kun syön niin sitten kans syön. Onneksi sen katkaisee se, että herkkuja ei ole enempää kotona. Mulla oli herkkupäivä tänään ja ostin kyllä ihan liikaa ja nyt on ihan huono olo. Maha tuntuu raskaalta. Kyllä harmittaa! Mutta tästä eteenpäin kohti parempaa. Mulla on nyt yli kuukauden mennyt pieleen ja paino junnaa. Mutta en anna periksi! 🍀

Kävin siellä lääkärissä ja pääsen ravintoterapeutille. Soitin aikaa sinne, mutta ei ole tullut takaisin soittoa, toivottavasti tulee maanantaina. Sitten kuulen, miten pitkään joudun odottamaan. Toivottavasti en kamalan kauan. Toivon, että se ravintoterapeutti antaisi hyvät neuvot tähän tilanteeseeni.

Tänään pitää syyä jotenkin terveellisesti, koska maha todella turvottaa ja tuntuu, ett oon syönyt ison kiven. Mua masentaa todella. Nyt todella ihailen sua Karmale, että et tähän sorru, kun et herkkuja syö. Positiivinen kehu.

Siirsimme aamulenkkiä vähän myöhäisemmälle ja lähdemme nyt sitten 8:30. Onneksi on vapaa aamu ja siihen ehdin kyllä.
Ihanaa, kun mietin, että jos nyt tsemppaan niin viim kesän loppupuolla saisi ostaa uusia vaatteita, kun oon laihtunu. Oon huomannut, että kun eksyn kaupassa ensin vaate osastolle, niin ei tee perään mieli osaa, mitään herkkuja. Sitä voisi harrastaa tietoisestikin.. Myös mielikuvaharjoituksista aikoinaan oli apua ja niitäkin kokeilen.
🙂

Huomenta
Maaliskuun eka viikko vei 500 g, sai viedäkin kun helmikuussa ei pudotusta tullut.
Minullahan on tapana "unohtaa" punnitus kun tiedän menneen huonosti.
Etätyössä voin myös käpsehtiä yöpuvussa yli aamiaisen, jolloin en saa tarkkaa painoa heti aamusta ilman vaatteita.

Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Cheery, mielikuvaharjoitus kuulostaa hyvältä idealta. Täytyisi paneutua siihen. Onko sinulla hyvää vinkkiä siihen, eli minkälaista mielikuvaharjoitusta teet?

Mielikuvaharjoitusta pitäisi todellakin harrastaa laajemminkin. Huomaan, että minä todella häpeän kroppaani. Ei niinkään noin yleisesti ja julkisesti, pikemminkin suhteessa mieheen. Mietin aivan liikaa sitä, että mitä hän minusta oikein ajattelee. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että mies on viime vuosina laihtunut, minä taas lihonnut. Nyt viimeistään pandemian aikana hän on laihtunut aika paljon, alkaa olla ihan normaalipainoinen. Eli mitään vatsaa ei enää ole, ja hän on jopa alkanut urheilemaan (mitä hän ei ole koskaan aiemmin tehnyt). Hän ja hänen kehonsa tuntuu vähän vieraalta. 

Eikä asioita nyt ollenkaan paranna se, että meillä on ollut aviokriisi, josta ainakaan minä en ole kokonaan päässyt yli. Edelleen mietin sitä, että odottaakohan hän vain, että poika on käynyt lukion ennen kuin lähtee omille teille. Luottamus meidän suhteeseen ei ole ihan palanut ja seksiä olisi kiva harrastaa vähän enemmän, mutta minusta tuntuu, että miestä ei oikein innosta. Eli mielikuvaharjoitusta tarvittaisiinkin, että itseluottamus ja kehopositiivisuus lisääntyisi. Toki noihin askareisiin liittyy muutenkin se, että työntäytteinen elämä, väsymys ja rutiinit (joihin ei valitettavasti ole kuulunut ns. ohjelmoitu seksi) verottaa jaksamista ja sopivan ajan löytämistä. Mutta paljon on myös kiinni ihan korvien välistä.

Mutta sen lisäksi mietin, että mielikuvaharjoitus auttaisi monessa arkisessakin tilanteessa, ettei syö enempää kuin mitä oikeasti tarvitsee.

Tulirumpu, tällaista tämä painonpudotus on, välillä menee paremmin, välillä huonommin. Kiva, että olet edelleen mukana, eikä heikompi helmikuu lannistanut liikaa. Kevät koittaa, ja sitä myötä mieli usein kevenee, kun päivät pitenee. Tsemppiä!

Itse juuri mietin, että parin kuukauden päästä alkaa varmasti kaupan hyllyille tulla tuoreita vihanneksia. Porkkanat ja appelsiinit on hyviä, mutta kohta voisi syödä myös jotain muuta. Minusta alkukevät tuntuu aina vähän haastavalta; haluaisi syödä kevyemmin, mutta vihannekset ovat huonoja ja kalliita.

No, kohta alkaa parsakausi. Ne on aika kalliita, mutta nyt kun pandemiaan aikana ei juuri syö ulkona, niin voisi ehkä panostaa hyvään kotiruokaan.

Minä olen nyt talvella ostanut kaupan pakastealtaasta monenlaista. Erilaisia wokkivihanneksia, valmiita kasvisgratiineja ym.