Onneksi selvisit Oolo säikähdyksellä ja pääsit nopeasti neuvolaan tarkastamaan tilanteen. Eivät nuo kaatumiset koskaan leikin asia ole (nimimerkillä kaatumisella alunperin selkänsä rikkonut), mutta onneksi sikiö on vielä tossa vaiheessa hyvin suojassa lantion kätköissä.

Täällä tosiaan selkä on edelleen pahana, kipulääkkeitä menee ja kaikki tekeminen on melko tuskaa. Venyttelin varovasti vähän eilen illalla ja tänä aamuna ja se tuntui kyllä ainakin hetkellisesti auttavan hiukan. Voisi taas tänä iltana yrittää pariin otteeseen yrittää venytellä.

Kyllä te Oolo ja Nelli_K olette ihan minejä! Itse olen tosiaan suunnilleen saman pituinen ja painoa se kymppi enemmän. Paino lähti kyllä onneksi hyvin putoamaan tossa tammikuulla, toivottavasti ei tulisi kauheasti takapakkia tämän selkähomman myötä

Täällä sitten vihdoin alkoi yöllä/aamulla menkat. Pääkipua ollut vielä tänäänkin vähän, vaikka muissa kierroissa loppunu kun menkat alkaa. Onneksi ei ole kova, mut silti ilkee. Äsken menkkojen kunniaksi kävin apteekissa ostamassa minisun mama vitamiinit ja paramaxia. Eli mielellään raskautuisin tästä kierrosta. Buranan popsiminen loppuu, vaikka harvoin joudun ottamaankaan. Enkä kyllä tiedä auttaako toi paramax mihinkään, kun oon aina syöny buranaa, mut onneksi tosiaan ei tartte usein ottaa. Foolihappoahan oon syöny jo tän kierron, mut nyt aattelin, ettei olis pahitteeksi saada muitakin vitamiineja. Kiva kun lopetti pillerit, niin nyt pitää muistaa ottaa vitamiinit. Koko ajan jotain nappeja napsimassa. Nää otan kyl aamulla ja pillerin otin aina illalla. Mut hyvin oon muistanu, kun ovat tossa pöydällä. Viikonlopuksi pitää muistaa laittaa kaappiin piiloon, ettei miehen sukulaiset nää, kun tulevat viikonloppuna käymään. En haluu kertoo kelleen sukulaiselle yrittämisestä. Parhaat ystävät riittänee.

Viherpeukku, jos joudutte hoitelee hommat muumimukin ja ruiskun avulla, niin tuu sit kertoo miten se onnistu. Itellä se tuolla takaraivossa meinaa mietityttää, että joudutaanko mekin siihen ryhtyä. No ei ainakaan vielä tässä kierrossa. Aattelin muuten tikuttaa oviksen noilla muutamalla tikulla, jotka jäi viime kierrosta, että jos sattuis tulee samoilla kiertopäivillä, kun viime kierrossa. Nyt oli niin kiva, kun tiesi suurin piirtein millon menkat alkaa. Mut sit ei voi mitään, jos ei osu niille päiville. En viitti lisää testejä tilata.

Kauheeta Oolo, kyllä varmaan säikähdit hirveesti. Onneksi sulla oli mies matkassa mukana ja pääsit heti neuvolaan. Toivottavasti selvisit vaan säikähdyksellä. Mähän kaaduin kans varmaan joulukuussa kaks kertaa viikonlopun aikana. Ensin meni polvi ja sit selkä. No polvikipu oli niin pientä, ettei enää tuntunu kun selkään sattui. Mut onneksi en ollu raskaana. Sen verran kuitenkin säikähdin, että mies kävi ostamassa mulle Nellin mainitsemat mummopiikit. No sittenhän tuli niin lämmin ettei niitä enää tarvinnut ja sen jälkeen niin kovat pakkaset ja lunta ettei tarvinnut, mut varmaan nyt alkais olee sellaset kelit, että kannattais varmaan laittaa ne takas kenkiin.

Mahtuuko sekaan? Enempi ehkä (vielä) kuulun tuonne pienten lasten äidit -ketjuun, mutta meillä kyllä on toiveissa vielä yksi vauva lähivuosina. Minä siis 35v, pojat reilu 2v ja 5kk, bmi taas huitelee 40 pahemmalla puolella ja vähintään ne raskauskilot eli reilu 10kg pitäis saada pois ennen seuraavaa. Etenkin kun mulla on kummassakin raskaudessa ollut riesana paha raskausdiabetes, kuopuksesta oli vähän lievempi ilmeisesti koska hillitsin painonnousua paremmin. Voi olla ettei sitä ees tulis jos saisin painoa riittävästi pois! Ehkäisyä meillä ei ole, joten saas nähdä miten käy. Esikkoa yrittämällä yritettiin melkein 1,5 vuotta, kun taas toinen tärppäs kolmannesta kierrosta ja ekasta jossa ajoitus oli hyvä, eli voi käydä melkeinpä miten vaan. Iän puolesta en vaan viitti odotella, joten näillä mennään. En kauhean tiukasti ainakaan aloittele hoikistumisprojektia, kuitenkin imetän vielä, ja toivottavasti pitkään.

Plussatuulta tarvitseville!

EKH tervetuloa! Tottakai tänne mahtuu juttelemaan, ei muutakuin mukaan vaan! Ihanat pienet sulla onkin jo kotona, ja toinen varsinkin aika pieni kun 5kk eli on varmaan hyvin muistissa vielä synnytykset ja muut raskausjutut!

Tytteli, mulla oli pillereiden aikaan just sama, että pääkipu alkoin pari päivää ennen menkkoja, eli käytännössä kesti koko taukoviikon :/ Tosi ikävää, ja monesti yltyi ihan migreeniksi asti. Pillereiden lopettamisen jälkeen loppui pääkivutkin, joskus oli toki vieläkin mutta ei läheskään joka kierrossa!

Tuo Valonkantajan kaatumistarinakin kyllä saa entisestään miettimään niiden liukuesteiden hankkimista, pitää kyllä viikonloppuna metsästää ne jostain.

Nelli: Ostin ne liukuesteet, ja ne näyttävät jopa ihan näteiltä! Takana on lisäksi kätsyt heijastimet, ja koko höskä laitetaan kantapäähän. Näillä mennään, kantapään kautta oppineena

EKH, tervetuloa! Joskus jutut ovat aika hysteerisiä raskauspanikointeja, ja olenkin jo sanonut että minua voi rohkeasti pyytää siirtymään soveliaampaan ketjuun. Täällä on niin hyvä ja aktiivinen henki, että jäin sen vuoksi. Olen vähän lueskellut sitä raskaana olevien ketjua, mutta siellä jutut eivät ole niin vuorovaikutteisia (ei varmaan mahdollista, kun kirjoittajia niin paljon, mutta on myös paljon hengestä kiinni). Myyntipuheeni siis on, että täällä on paras jengi, oli tilanteesi mikä vain

Kiitos kaikille kommenteista, mutta arvatkaa kuka oli taas ultrattavana No, pieni hinta taas mielenrauhasta! Alavatsa alkoi nimittäin kipuilla iltapäivästä, joten huoli oli aika kova. Onneksi kaikki oli jälleen kerran oikein mallikkaasti. Ensimmäistä kertaa tuli kyyneliä, kun se pieni sikiö oli niin lutuinen! Oli kovasti kasvanut, ja kieppui niin että ultraajalla meinasi mennä hermo Sitten äkkiä rauhottui, ja alkoi ilmiselvästi imeä peukkua! Sanoinkin ihan ällistyneenä, että imeekö hän ihan oikeasti peukkua?? Kuulemma kyllä, ja näkihän sen. Sen jälkeen tulikin kova hikka, ja kieppuili alkoi taas Voi mitä elämää se pieni ihme viettää kohdun turvissa!

Valonkantaja: Muistaakseni pillereiden lopetuksen jälkeen meni ehkä sellainen vuosi ennen kuin kierto oli normaali, ja ensimmäisten kuukautisten jälkeen ei tullut mitään kolmeen kuukauteen. Joillakin alkaa heti normaali kierto, joten ihan mielenkiintoista varmasti katsoa, mitä omalla kohdalla käy.

Kamalia kaatumistarinoita teillä ! Kunpa nyt Lightfoot taisit itsesi kuntoon, kun ei ole kivaa jos paikat on kipeät.

Tytteli: elämä on kyllä niin nappien napsimista

Voi että, kaikille nyt tasapuolisesti tsemppiä niin kuukautisten, ovisten, parempien hetkien ja vauvojen odotteluun

Tervetuloa EKH

Tytteli, mä tulen sitten kertomaan muumimukitarinoita=) En ole kylläkään vielä ihan miestä perehdyttänyt asiaan kun sillä on kova usko että pystyy kyllä sitten kun hetki tulee. Toivotaan niin.

Mä olin kans ikäni napsinut buranaa (tai ibumaxia, sama juttu) ja kun raskaaksi tulin piti siirtyä panadoliin. Vähän jännitin miten se pelittää mutta auttoi siinä määrin hyvin että siitä tuli mun vakkarisärkylääke. Enpä mäkään usein niitä tarvii, silloin tällöin. Nyt on joutunut napsimaan kun jalka kipeytyi.

Tervetuloa EKH!

No nyt voit Oolo olla ainakin hyvillä mielin, kun tiedät varmasti, että kaikki on hyvin. Kyllä se olis varmasti näkynyt, jos kaikki ei olisi kunnossa. Ja onhan se kiva nähdä vauvaakin vähän useammin. Nyt sit vaan liukuesteiden kanssa liikenteessä, niin pysyy ehkä pystyssä. Suosittelen kaikille, oli sitten raskaana tai ei.

Missäs söpis pullonokkadelffiini on? Aloin tänään miettii, ettei oo kuulunu mitään pitkään aikaan.

Kirjoteltiin samaan aikaan viherpeukun kaa. Kiva miehelle sit vaan sanot, että tähän näin nyt vaan..

Hyvä Oolo että kävit ultrassa ja kaikki hyvin!! Itsekin niin säikähdin ja mietin täällä tilannettasi koko päivän, onneksi ei mitään hätää ollut. Jännä miten teistä kaikista on tullut niin "oikeita" ystäviä vaikkei oikeasti tunnetakaan että elää kyllä kaikkien tilanteessa aina tunteella mukana! Ihan huippu porukka siis täällä!

Mahtava varmasti nähdä vauva nyt kun on jo "isompi" ja osaa tehdä kaikkea! Odotan kyllä innolla kans ensviikon ultraa (ja myös kauhulla, että onhan kaikki hyvin).

Mua aivan ahdistaa kun katsonkin taas mun tämän päivän syömisiä: puuroa, sämpylää, paahtoleipää, rieskaa jne... Mitenhän saisin niitä kasviksia uppoamaan?? Ennen lempiruokaani oli erilaiset salaatit ja kasvisruuat, nyt jo pelkkä salaattikin maistuu aivan karsealta. Hedelmät sentään jonkun verran alkanut menemään, mutta silti kasvisten määrä on aivan liian vähän. Saakohan vauvaparka nyt mitään ravintoaineita, kun pelkällä hiilarihötöllä sitä ruokin?

Tytteli, mä sen verran alustin miehelle asiaa että mainitsin ettei yhdynnän onnistuminen ole edellytys vaan muitakin konsteja on, arvaas vaan miten suoritukselle käy kun mä kaivan sen muumimukin peiton alta Näen jo mielessäni kuinka silmät leviää ja eräs lerpahtaa. Ehkä pitää puhua asia puhki ennen h-hetkeä...

Nelli, älä suotta niistä syömisistä stressaa. Äidit on kautta aikojen ollut rajoittuneella ruokavaliolla alkuaskaudessa ja suurimman osan ihmiskunnan historiaa koko raskauden ajan. Silti on terveitä vauvoja syntynyt. Ei täällä yltäkylläisyyden keskellä sikiöt puutetta kärsi. Niitä vihanneksia ehtii syödä sitten kun ne maistuu taas, ei tuo pahoinvointi ikuisesti kestä. Onnea ultraan

Ja ihanaa että Oololla oli ultrassa kaikki hyvin!

Tuli noista ultrista mieleen meidän kuopuksen rakenneultra. Napero yritti nukkua ja sitä vaan tökittiin. Liikehdintä oli just sellaista että antakaa nyt hittovie toisen nukkua, sitten käännettiin kylkeä ja jatkettiin unia. Monta kertaa tökittiin ja aina vaan vähän venytteli ja käänsi kylkeä Voi kun nukkuis yhtä hyvin vieläkin... Ja napanuoraa hali niin kokonaisvaltaisesti ettei suostunut sukukalleuksiaan näyttämään.