Hih, no ei täällä ainakaan ummeta Kaipa sitä painoa sitten tulee kun tulee (varautukaa siihen että loppuvaiheessa itken täällä että miksi painoa tulee niin paljon )

Kiva, että Nellille maistuu jo ruoka! Tietävätkö muut muuten tuolla juhlissa, että sinullekin tulee potkupallo tässä lähiaikoina? Toivottavasti on kivat juhlat!

Oolo, päivänsankari ja toinen kaverini (jonka kanssa juhlia järjestettiin) tietävät minunkin pallosta, mutta muut juhlissa olleet ei. Lähinnä johtuu siitä että en tunne kovin hyvin niitä muita, ne on lähinnä tuttuja vain tämän yhteisen kaverin kautta. Juhlat meni hyvin! Sankari yllätettiin täysin, ei ollut arvannut ollenkaan juhlia Leivottiin etukäteen suolaisia piirakoita ja salaattia, sekä kakkua. Lisäksi oli kuohuvaa juomaa (alkoton tietenkin ) ja lahjaksi tehtiin paketti jossa oli vaippoja, vauvalle tuttipullo, tutti, harsoja, ja pikku vaatteet Jotain "kisojakina" oli. Tytteli, järjestäkää ihmeessä kaverillenne kanssa! Pienimuotoiset jonkun luona on tosi kivat, ei tarvi olla jenkkityyliin juhlasalia vuokrattuna ja ferrareja lahjaksi jne

Voi hyvänen aika. Tämä on katastrofaalista! Paino on vaan noussu ja oon pullahtanu ihan kunnolla. Miks tämä aina meneeki näin. Tyhmä minä. Vauvahaaveesta saa varmaankin tämänkin kierron osalta luopua. Miks sitä pitää omalla tyhmyydellä sabotoida kaikki ihanat haaveet ja asiat.

Täytyy vain taas lopettaa itkeminen ja ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Toisaalta omituisena ihmisenä kärsin kevätmasennuksesta ja nyt kun täällä etelämpänä elellään, niin ehkä se tekee tuloaan normaalia aiemmin. Ajatukset on nimittäin ollu aika maissa nyt jo tovin. Ei kauheasti lisää motivaatiota, kun tajuaa, että jos olis vain pystyny ja ollu tarpeeksi tahdikas, niin ylipainoa ei olisi ollu enää vuosiin. Aina oon vähä onnistunu laihtumaan ja tuplana takasin. Millähän sitä sais aikaan pysyvän muutoksen? Angst...

Ois niin ihme, jos saatais nyt plussaa testiin. <3 Ja pysymään se mukana. Toivottavasti muutki onnistuisitte tavotteissanne. On kivaa lukea jo raskautuneiden juttuja. Välillä tosin vihlasee vähän, kun ei vielä itse samaa saa kokea. Mutta toivottavasti vielä joskus.

Pullomahadelfiini, tiedän tunteen, kun paino vaan nousee. Itse sain tosiaan laihdutettua aiemmin sen 20kg ja tässä sitä taas ollaan samassa painossa tai vähän ylikin. Tämä lomaviikko on ollu aivan jotain muuta kun piti. Mies löysi äsken vielä joulun jäljiltä pakastimesta torttutaikinaa eli tämä ja huominen menee niitä mussuttaessa. Eli viime viikonloppu kun aloitettiin joululla, niin nyt sitten myös lopetetaan loma joululla. Nyt vaan huonompilaatuinen joulu.

Mulla on toiveet varmaan taas liian korkealla, että saatais onnitustunut suoritus tai kaksi ens viikolla, kun ovis kolkuttelee loppuviikosta. Mut toivossa on hyvä elää, tai sitten ei. Noi olympialaiset on jo sotkenu tän loman, läheisyyden suhteen, niin mites sit ens viikko. Ehkä turha toivo. Äsken kun olin yksin koiran kanssa lenkillä, niin yritin miettiä kaikkea muuta, mut sieltä ne vauva-ajatukset taas jostain puskivat. Sitten vielä kävelin yhden myynnissä olevan talon ohi, jota olin netistä katsellut. Talo sinänsä olis ihan ok, mut tontti ei miellyttänyt. Oli teiden kulmassa eli liikaa liikennettä, eikä omaa rauhaa takapihalla. Pitäis varmaan muuttaa maalle, niin sais koirille kivan pihan ja itelle myös tarpeeksi yksityisyyttä. Sieltä vaan tulee liikaa työmatkaa ja muitakin kustannuksia, niin ei ole varaa. Kai sitä pitää tähän rivitalokolmioon tyytyä. Mies oli vaan niin ihana yks ilta, kun sano ettei mahuta tänne, kun tulee vauva. Nytkin jo kuulemma ahdasta. Sitten talokuume nosti taas päätään munkin mielessä, mut ei meidän budjetilla kauheesti valinnan varaa. No sitten kai päädyttiin siihen, että mahdutaan tähän ja voidaan jatkaa kattelua, muttei hätiköidä. Muutenkin vähän huonot ajat myydä asuntoa. Voittoa olis kuitekin kiva saada, jos meinaa isomman pystyä ostamaan.

Tsemppiä pullomahadelfiini, kyllä se plussa vielä sieltä tulee, jos ei tässä kierossa, niin seuraavassa! Ollaan kyllä mietitty, että pidettään seuraava kierto taukoa, jos nyt ei tärppää, koska ei haluta jouluvauvaa. Muuten lapsella ei koskaan ole kunnon synttäreitä, vaan menee siinä joulun kanssa samassa.

Mä olen kanssa miettinyt tota maaliskuun kierron väliinjättämistä kahdestakin syystä. Edelliskerralla olisi la ollut 25.12 ja silloin surin jo vähän noita jouluvauvan huonoja puolia. Siis synttäreiden ja joulun seikoittumista ja muutenkin sitä, että on aina se nuorin koulussa jne. Mulla on siis omatkin synttärit aivan joulunaikaan, joten kokemusta on Ja sitten tosiaan voisi tuntua vähän liikaa edelliskerran toisinnolta jos sattuisi maaliskuussa tärppäämään. Tälläiselle stressaajalle se voisi käydä aika rankaksi.

Me etsittiin "sitä oikeaa" taloa/kotia oikeasti vuosia ennen kuin löytyi. Alettiin olla jo aika epätoivoisia ja meinattiin tyytyä kompromissiin juuri ennenkuin tämä nykyinen löytyi. Onneksi ei kuitenkaan tyydytty, van jaksettiin odottaa ja olla kärsivällisiä. Lopulta kun löytyi parempi kuin osattiin toivoakkaan Meillä oli tosin aika erilaiset toiveet ja tarpeet kuin monella muulla, eikä tällaisia paikkoja kovin usein ole myynnissä, joten siksikin se oli niin kovin vaikeaa.

Mä en muuten enää edes halua ajatella, kuinka monetta kertaa olen pudottamassa näitä samoja kiloja Viimeisimpään uudelleen lihomiseen kyllä taisi vaikutta myös hormonitoiminnan sekoilu, mutta silti ahdistaa. Mutta toisaalta jokaiselta aiemmalta painonpudotuskerralta on jäänyt hyvia tottumuksia pysyvästi osaksi elämää, joten eivät ne täysin turhia ole olleet

Meillä on just se joulunajan vauva, la oli 20.12. ja syntyi 22.12. Joulu oltiin sairaalassa. Oltiin yritetty raskautta jo sen vajaat 1,5 vuotta, enkä enää välittänyt yhtään milloin vauva syntyis, kunhan pieni meille suotais. Samoin sukupuolitoiveet yms menetti täysin merkityksensä. Itsekin olen joulun aikaan syntynyt, enkä siitä varsinaisesti ikinä kärsinyt, ei jäänyt joulun varjoon - ylipäänsä loppuvuodesta on kyllä tylsää olla syntynyt, ainakin 18v kohdalla!

En minäkään tahdo ajatella miten moneen kertaan oon samat kilot pudottanut! Masentais vaa. Vaikka onhan niistä tosiaan jotain hyvääkin aina jäänyt, seuraavalla kerralla on aina vähempi opeteltavaa. Kun vaan jäis kaikki hyvät tavat pikkuhiljaa pysyviks!

Hei!

Päätin liittyä tähän ketjuun, koska aihe on hyvin ajankohtainen omassa elämässäni. Toiveissa on raskaus. Minulla on jo ennestään kaksi teini-ikäistä lasta ja nyt uuden miehen kanssa toivoisimme yhteistä lasta.

Kiloja olisi kiva saada putoamaan ennen kuin alamme edes yrittämään raskautta. Olen ikuinen laihduttaja ja alusta aloittaja. Kannan edelleen mukanani raskauskiloja ensimmäisestä raskaudestani, vaikka lapsi on jo melkein 15-vuotias! Häntä odottaessani lihoin n. 30 kiloa. Söin ruokaa raskausaikana kahden edestä ja ajattelin, että kun eihän tässä nyt laihduttaakaan voi, niin antaa mennä vaan. Olisinpa vaan tiennyt, kuinka vaikeaa kiloista on päästä eroon!

Miehelleni olen luvannut, että voimme alkaa yrittämään raskautta seuraavien kuukautisten jälkeen. Edelliset juuri loppuivat, joten varmaan joskus neljän viikon kuluttua sitten. Itse voisin lykätä yrittämistä vielä pidemmällekin. Haluaisin ehtiä laihtumaan mahdollisimman paljon ennen raskaaksi tulemista. Vaikka sitähän ei tiedä kuinka kauan saamme yrittää ennen kuin mitään tapahtuu. Kyllä tässä on jo ikääkin sen verran (36), ettei välttämättä käy niin helposti kuin silloin nuorena.

Tsemppiä kaikille painon pudotukseen ja raskaaksi tulemiseen

Mä kanssa olin aiemmin sitä mieltä että yritetään saada lapsen syntymä alkuvuodelle. Noh, siinä vaiheessa kun monen vuoden mietinnän jälkeen viimein alettiin asialle eikä sinä kesänä tärppiä sitten tullut niin ajankohta menetti täysin merkityksensä. Tuosta olin sitten raskaana puolen vuoden jälkeen ja pikkuinen syntyi viime lokakuussa. En todellakaan olisi siinä vaiheessa enää jaksanut odotella kauemmaksi. Ei se ole kuin yksi vuosi jolloin kaverit on aiemmin baarissa, jos siitä traumatisoituu niin olkoon niin

Hyvä puoli tässä talvivauvassa on se ettei tarvi imettäessä hikoilla niin juukelisti ja ekana kesänä päästään jo leikkipuistoon ja rannalle jne.

Taistelussa väsymystä ja herkuttelua vastaan on pientä edistystä. Reilu viikko menny ilman sokeria Nyt tuntuu että pikkukakkos haaveet alkaa motivoida. Tasan 15 kg olis saatava pois että olis samassa mistä alettiin nyt jo isoa ykköstä odottamaan

Mun esikoinen syntyi helmikuussa jolloinka hikoilin alkuraskauden pahoinvoinnin kera, kuumuus nosti ykäolon ihan uusiin sfääreihin. Loppuraskaudessa yritin pähkäillä mitä pukea ulkoillessa päälle kun jalat oli niin turvoksissa ettei kengät menny jalkaan ja maha oli niin iso ettei löytynyt takkia. Toka syntyi elokuussa joten sain hikoilla ison mahan kanssa ja tuskaisen kuumalla lapsivuodeosastolla. Syntyi lapsi milloin vaan, aina on jotain hankaluutta. Mulle on siis ihan sama mikä ongelmasetti sieltä tulee.

Täällä on varsinaista limojen riemukulkua, edelleen saan päivittäin tervehtiä pitkää venyvää mönjää ja edelleen ovistestit näyttää vaan kontrolliviivaa. Ehkä mun kroppa tietää että yritän metsästää ovista ja tekee mulle jäynää.

Olen tätä ketjua jo pitkään lueskellut, mutta pysytellyt taustalla, kun alkaa olla vähän turnausväsyä ilmassa. Meillä siis pikkukakkonen haaveissa ja yrityskertoja alla jo 11. Ikää on kohta 42, joten eipä ihme, että ottaa aikansa. Samoin on samoja haasteita kuin tyttelillä, muumimukeilu on jo tutuksi tullut. Mutta vielä toivo elää <3

Tuohon ajoitusasiaan... Meidän poikanen syntyi oikein kuumana kesäkuuna kohta kolme vuotta sitten, ja silloin puhisin, että miten niin kesävauva on kiva Hiki ja maito valui aamusta iltaan, ja arkailin jopa vaunuissa nukuttaa niillä hirmuhelteillä. Vaan tosiaan haasteensa varmaankin joka vuodenajassa

Me taktikoitiin yrittämisen aloittamisen kanssa sillä lailla, että vuosi sitten hetki odoteltiin. Olin menossa syksyllä töihin, uusi luokka odottamassa enkä olisi ensimmäisenä kehdannut ilmoittaa jääväni hetikohta äippälomalle. Nyt en enää ajattele mitään aikatauluja, toivon vaan hartaasti. Ja samalla yritän hiljalleen valmistaa itseäni siihenkin mahdolisuuteen, että meidän lapsiluku onkin yksi.