Tervehdys kaikille. Täälläkin yksi mummi- ihminen, 51 v. Sairaanhoitaja koittaa taistella irti ihrasta. Elämäni aikana olen laihduttanut varmasti monta kertaa oman painoni jojoillessani edestakaisin painoni kanssa. Tällä hetkellä kiloja ei ole onneksi kuin 64, kun pituuttakaan ei ole kuin 157. Pahimmillaan vaa'an lukema on ollut jopa 84 kg esikoisen syntymän jälkeen.

Työkseni teen vastaanottotyötä, mikä on siis kevyttä. Vapaa- ajalla lenkkeilen koirieni kanssa, satunnaisesti käyn kuntosalilla ja jumppailen jos siltä tuntuu. Mitään aktiivista liikkujaa minusta tuskin koskaan tulee, kausiluontoisesti voin kyllä olla kovinkin aktiivinen.

Nyt viime syksystä alkaen on tuntunut ikäänkuin aineenvaihduntani olisi alkanut kunnolla jumittaa, kroppa tuntuu tahmealta ja kaikki jää kiinni tuohon keskivartaloon, mikä on uutta minulle. Aikaisemmin kilot ovat ilmestyneet ensisijaisesti takapuoleen, alavatsaan ja reisiin. Nyt keskivartalolla on komea pelastusrengas mikä yököttää todella! Varmasti se on tämä ikä osaltaan mikä asiaan vaikuttaa, mutta en halua antaa sille periksi.

Katsotaan nyt sitten tämä Kiloklubi- korttikin onko tällä mitään annettavaa asiaan. Toivotaan näin!

Heissan kohtalotoverit!

Vuosi sitten olen Kiloklubiin liittynyt ja ruokapäiväkirjaa pitänyt jonkin aikaa. Sitten tuli taukoa. Ja nyt uudelleen, uusin innoin....

Olen hoitotyössä ja teen kolmivuorotyötä, joka "syö ihmistä". Paitsi, että se näkyy fyysisesti juuri päinvastoin. Tässä iässä-56v- alkaa huomaamaan, että yövuorot sotkevat pakan perusteelliseti. Pari yövuoroa on juuri takana. Ongelmana on miten jaat syömiset 24h:lle tai 48h:lle tai 72h:lle, riippuu montako yötä teet putkeen.
Minulla ainakaan ei onnistu syömättömyydessä niin pitkä tauko, kuten normaalissa vrk-rytmissä tulisi. Hereillähän haahuillaan jatkuvasti....

Tässäpä sitä miettimistä. Olisi mukavaa pohtia tätä muitten samaa kokevien kanssa.

Olen alkanut iän karttuessa palkitsemaan itseäni löhöilyn avulla ....koen, että olen sen ansainnut. Teen koko ajan toki jotain tärkeää/järkevää: luen, värittelen värityskirjaa, netteilen jne.
Hirveästi osaan suunnitella. Tämän laihdutushomman ja ruokailutkin olen niinmaanperusteellisesti suunnitellut tässä vaaka-asennossa....

Hei vaan kaikille. Monen vuoden tauon jälkeen täällä taas . Olen näköjään sen verran kovapäinen, etten opi ihan kerrasta, enkä kahdestakaan . Kait se on myönnettävä, että tämä tätsy (55v) ei pysy aisoissa ilman kontrollia. Heti kun alkaa merkkaa syömisiään ylös, niin alkaa tapahtua, eli löytyy se kontrolli. Huomenna on kaksi viikkoa takana ja paino lähtenyt hyvin hiljalleen alas päin (-1,2kg) Senttejä on kyllä mennyt vyötäröstä -5, mutta osa syy lienee Hypoxin, jonka aloitin 18.3. nimenomaan kannustamaan tätä painonpudotusta. Huomenna on siinä virallinen keskivälin mittaus (6 käyntikertaa takana) eli katsotaan sitten tarkemmin . Toivon todella, että löytäisin eväät painonhallintaan loppuiäksi. Tietoa kyllä löytyy roimasti, mutta tuo käytännön toteutus tökkii pahasti.

Tsemppiä vaan kaikille uusille ja vanhoille yrittäjille!

Hei

Olen 40 täyttänyt nainen. Tykkään liikunnasta, sohvalöhöilystä ja syömisestä. Tästä on seurannut, että olen hyväkuntoinen ylipainoinen, Ollut oikeastaan koko aikuiselämäni.

Paino on vaihdellut sokerikoukun vakavuuden ja aktiivisuustason mukaan ilman että olen niihin kiinnittänyt huomiota. En käynyt puntarilla enkä kokeillut dieettejä. Muutaman kerran mietin, että olisi hyvä päästä normaalipainoon, mutta en pontevoitunut ajatusta pidemmälle.

Viime kesänä tuli oireita, joita lääkäri epäili sydänoireksi. Kolmisen viikkoa asiaa tutkittiin aina vain pidemmälle. Diagnoosia odottaessa oli kyllä niin iso pala kurkussa, että en yksikertaisesti pystynyt syömään mitään mättöä ( kolmeen viikkon ). Tuli aito hätä. En kyllä suostu omilla ruokatavoillani tappamaan itseäni saati elämään päivittäisellä lääkityksellä.

DIagnoosi vaihtui astmaksi (Huh! Sen kanssa elää, päätin), mutta säikähdys jäi päälle. Hyvä niin. Kiristävät vaatteet alkoivat hieman höllätä.

Myöhemmin syksyllä tapasin ammattilaisen, joka vielä tarkasti silloista syömistä ja viilasi yksityiskohtia. Tuolloin punnittiin 88,9 kg ( 162 cm). Siitä lähtien homma on edennyt keskimääräisellä puoli kiloa viikossa. Virallisesti kymppi on saavutettu, kesäisestä tuntemattomasta painosta luultavasti pari kolme vielä lisää.

Jos meinaa alkaa toista päivää peräkkäin himottamaan jokin epäterve herkku, palautan mieleeni kesäisen paniikin. Palauttaa äkkiä ruotuun, sillä sitä en enää halua kokea.

Foorumin viestejä on ollut kiva lukea, niistä saa tsemppiä itsellekin.

Hei,
olen 59 vuotias, pituutta 170 cm ja painoa 107 kiloa, vyötärökin on ihan liian iso.

Tavoitteena olisi pudottaa painoa ainakin 30 kiloa.

Tällä hetkellä minulla on metabolisen oireyhtymän lähes kaikki oireet, ei sentäs diabetestä vielä.

Suunnittelen kovasti työmatkapyöräilyä, mutta aina on olevinaan jotain muuta menoa, joten autolla kuljen alle 5 kilometrin matkan. Kävelykin olisi hyväksi, mutta en saa itseäni iltaisin liikkeelle.

Vertaistuesta uskon saavani motivaatiota kestävälle painonpudotukselle.

Hei, liityin juuri tähän clubiin toivoakseni vertaistukea ja muiden kokemuksia PCOS-syndroomasta. Minulla todettiin se eilen, sillä ultrassa monirakkulaisuus munasarjoissa ja kuukautiset olleet viimeksi tammikuussa. Muitakin oireita on mm.ylipainoa ekaan kertaan elämässä ja kiloakaan ei saa karisemaan tämän hormonihäiriön takia. Olen urheillut js aina noudattanut aika terveellistä suht vähähiilarista ruokavaliota. Kirjoitelkaa kokemuksenne PCOS vertaistukiryhmään jotta saadaan keskustelua aikaiseksi. Olen itse 30v nainen pohjois-pohjanmaalta ja en tunne ketään jolla on todettu tämä monirakkulaisuusoireyhtymä munasarjoissa. Kaiken lisäksi tämä lisää paljon riskiä diapetekselle ja sepelvaltimosairauksille yms...

Tervehdys!
44v nainen ja ylimääräistä lastia on vuosien varrella päässyt kertymään reippaasti yli 40 kiloa. Olen siis aina vähän laihduttanut ja enemmän jojoillut, minkä seurauksena vaakaan pamahti eilen häpeälliset 118,8 kg Pituutta 169.

Eli urakka ei siis ihan mikään pieni, tavoite pitkällä tähtäimellä alle 70 kg, mutta kunhan nyt edes alle sataan ensin pääsisin.

Tarkoituksena on (ekaa kertaa elämässä) uuden pysyvän elämäntavan saavuttaminen ja sitä kautta pikkuhiljaa saada paino putoamaan. Aikatakarajaa tai -tavoitetta en tarkoituksella itselleni tällä kertaa laita, vaan tarkoitus on, että paino putoaa hiljalleen vähintään puoli kiloa per kk. Tämän neuvon antoi yksi viisas lääkäri ja ravintoterapeutti - kehoitti miettimään pitkäjänteisesti, että tuolla tahdilla vuodessa on jo 6kg pois ja pysyvästi - mitäs sitten 10 v päästä

Olen juuri aloittanut kerran viikossa "elektroshokki"-treenaamisen (EMS) - mitä ikinä se sitten tuokin. Sen lisäksi nyt tarkoituksena per heti kerta per viikko uinti.

Eli näillä mennään....

Olen tässä viimeiset vuodet toteuttanut unelmiani ( suurperhe, koira, unelma-ammatti ) ja siinä sitten sivussa kasvattanut hyvin hyvin paljon ylipainoa. Onhan se 6.n lapsen jälkeen hyvä syyttä raskauskiloja mutta mutta peilistähän se syyllinen löytyy.. Ikääkin on kertynyt jo 46-vuotta joten ihan mitään teinejä tässä ei enää olla ja terveys on toistaiseksi ollut ihan hyvä mutta nykymenolla sekin kyllä alkaisi reistailemaan ja pian..
Liikunta aikuisiällä on ollut asia jota en ole harrastanut ja sen kyllä huomaa Lapsuudessa minua on arvostettu ja arvioitu ihmisenä urheilusuoritusteni perusteella ja se on jättänyt pysyvät traumat minäkuvaani ja siitä syystä en ole kyennyt liikuntaa harrastamaan. Sana liikunta ja mielikuva verenmaku suussa urheilusta ja epäonnistumisesta on saanut määräämättömän ahdistuksen aikaan...
Nyt kuitenkin on aikaa ja halua muuttaa asiat, ..ostin itselleni valmistumislahjaksi polkupyörän ja tarkoituksenani on alkaa pyöräilemään n. 4 km työmatka päivittäin.
Ruokarytmini on epäsäännöllinen ja herkkuja on tullut mussutettua ja nyt on aika opetella syömään oikein ja säännöllisesti. Perheelleni olen kyllä tehnyt terveellistä kotiruokaa. Leipomisen on laiskuuttani jo vuosia sitten jättänyt pois ( mutta saahan kaupasta herkkuja ostettua ) Valmistumisjuhliini on himpun verran kuukausi aikaa ja siihen mennessä odotan saaneeni edes pieniä tuloksia aikaan

Minäkin täällä. Pyörin täällä jonkun verran (jollain muulla, en muista millä nimimerkillä) kuutisen vuotta sitten, jolloin pudotin onnistuneesti reilusti painoa. Väliin mahtui kuitenkin elämäni toistaiseksi onnellisimman mutta myös haasteellisimmat vuodet eli kaksi lasta ja kaksi ei järin psyykkisesti helppoa vauvavuotta, joten täälläpä sitä ollaan taas.

23kg olen jo pudottanut, enimmäkseen vlcd-kuurilla ja nyt sitten reilun kuukauden jatkanut Kiloklubin turvin. Vielä 17-22 kg joutaisi veks, sittenkään en ole normaalipainoinen mutta se on minulle sellainen hyvän olon paino.

Haasteena on erityisesti mustavalkoinen kaikki tai ei mitään -ajattelu, lähinnä niin että jos syön vaikkapa ravintolassa (jotain muuta kuin salaatin) niin päivähän on jo pilalla, voi jatkaa samalla tiellä... ja ehkä huomisenkin ja loppuviikon ja you know. Ja jos en torstaihin mennessä ole harrastanut sillä viikolla lainkaan liikuntaa niin eipä tuon ole väliksikään, "ensi viikolla sitten ryhdistäydyn" Mutta tässä lajissa olen oppinut PALJON, joten eipä tässä kummempia nenä kohti kevyempää oloa ja parempia tunnelmia...

Ollut näköjään täällä edellisen kerran seitsemän vuotta sitten, osoitetiedoista päättelin. Sen jälkeen erottu, työpaikkaa vaihdettu muutaman kerran, silloin tavoitepaino 71kg, nyt riittäisi 75kg
Silloin en liikkunut niin paljon kuin nyt, silti vatsaan kertynyt liiallista tavaraa. Työterveyshoitaja silmämääräisesti sanoi, ettei olisi mitään hätää...
Kaikki taitaa olla suhteellista, tosin rasva ei onneksi ole vatsan sisäistä eli metabolia ei kait niin pahasti uhkaile.
Uskon syöväni liian vähän, varsinkin yövuorojen aikana, mitkä ovatkin sitten melkein ainoita vuorojani.
Tosiaan, ikää 45v ja mitat 172cm ja painoa 76-78kg. Kiloista en varma, kun käyn puntarilla noin puolentoista vuoden sykleissä ja samaa näytti viimeeksi, en vaan muista kumpaa lukua
Enemmänkin kiinnostaa nyt tuo vyötärönympärys, mikä siis ollen eilen 99,5 cm ja siitä kaksi kiloa pois olisi tavoite!