Hei

Paino ennallaan.

Pikaiset kuulumiset puhelimesta. Sää on ollut tänään todella upea, aurinkoinen ja keväinen . Hiihtopäivä jäi väliin, kun oli tähän perussairauteeni liittyviä juttuja, vertaistukitoimintaa. Lisäksi kirjastokäynti. Kiva päivä, sai nauraakin, ihmiset hyväntuulisia ja iloisia kasvokkaisista kohtaamisista 🥰

Olen lukenut viestejänne. Viisaita kommentteja fiksuilta ihmisiltä . Niiden ansiosta aloin itsekin miettiä joitakin asioita eri kantilta. Tuli jopa mieleen, vaihtaisinko osia esim. sen fb:iin runsaasti vauvakuvia ymv. postaavan suurperheen äidin kanssa. En vaihtaisi. Jokaisella on elämässään ilonsa ja murheensa. Mitä varmimmin myös tällä em. isoäidillä, jolla on suuri ja koko ajan kasvava määrä eri ikäisiä lapsenlapsia. Enkä vähättele hänen onneaan. Minun onneni aiheet ovat vaan toisenlaiset. Uskon, että ymmärrätte.

Päätin myös lakata ajattelemasta, tai ainakin pyrkiä olemaan ajattelematta, että vain ja ainoastaan lastenlasten kanssa vietetty aika on sitä todellista laatuaikaa, suurinta elämän onnea. Laatuaikaa on monenlaista, onnen aiheetkin voivat olla erilaisia eri ihmisillä. Jokaisella omat onnensa ja omat murheensa ja huolensa. 

En kohdallani kaipaa edes varamummona toimimista. Jotta en kuulostaisi piittaamattomalta tai jotain, pyrin kyllä kantamaan korteni kekoon toisenlaisella vapaaehtoistyöllä. Rahaakin voi lahjoittaa esim SPR:n kautta sodan vuoksi kärsiville. Vapaaehtoistoimijoita tarvitaan myös ikäihmisten parissa, jne. Todennäköisesti sitä kaikkein suloisinta ja ihaninta onnea toisi minulle se, jos voisin toimia vaikkapa koiran hoitajana, rakastanhan eläimiä, erityisesti koiria ❤

Nyt lepäilemään.

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää kaikille ❤

AK. Mielestäni pieneksi on käynyt sen mummon elämä, jonka onni on vain lastenlapsissa. Minullakin on, heitä rakastan ehdoitta, olen aina saatavilla, hemmottelen ja yritän kasvattaa osaltani heistä hyviä ihmisiä. Mutta on minulla kyllä paljon muutakin elämää ja ilon ja onnen aiheita. En jaksaisi elää pelkästään lapsille ja lastenlapsille. Saatikka että eläisin heidän kauttaan.  Olen lasten osalta oman osani kyllä jo tehnyt.  

KAIJIS. Onnittelut hyvästä tuloksesta. Minulla siinä ajassa on -400g ja laihdutan...🙄, mukamas. Paino on koko ajan heilunut +/- kilon marginaalilla. Äsken just lähti ystävä, joka pika pikaa yllätyspiipahti ja toi suklaalevyn. Ja jätti sen tänne. Nakkasin sen yhden kaapin perukoille mutta en varmaankaan voi sitä unohtaa.....

Aamulla oli taas vetämäni ryhmä. Ja kyllä minä vedinkin --kivirekeä. Kyllä meinasi välillä olla tuskaa saada osallistujat keskustelemaan. Kun on pieni ryhmä niin toisista aiheista syntyy intensiivistä keskustelua ei mutta jos on vaikeampi aihe käsittelyssä, niin silloin on olo, että pitäisi olla isompi ryhmä. No, katsotaan mitä seuraavat kerrat tuo tullessaan. 

MELLUH. Voimia jaksaa.

Kaikille kauniita helmikuun päiviä. 

MUMMANA, samaa ajattelin. Eräs yhteinen tuttumme sanoi, että tuo hlö on varmaan jollain tavalla yksinäinen, kun pitää niin voimakkaasti korostaa sitä kasvavaa perhettänsä. Ilmeisesti lasten perheet asuvat kauempana, joten kommunikointi ja postaus tapahtuvat pitkälti valokuvien kautta.  Kun kommentoinnit ja nk. tykkäykset vähenivät, hän on kuulemma siirtynyt lähettämään lapsukaisista kuvia mesellä. Mutta ei liene syytä jatkaa tästä enempää, tehköön hän mitä lystää. Omat mielenkiinnon kohteeni ovat muussa 😀

Eräs läheinen ystäväni, jolla on 3 eri ikäistä lastenlasta, sanoi melko samoin kuin sinä, että hän rakastaa suuresti lapsenlapsiaan, mutta ei ymmärrä, miksi heistä pitäisi puhua aina ja kaikkialla, koko ajan. Hänenkin elämässään näyttää olevan niin paljon muutakin. 
Fb:ssä on kyllä kuulemma myös ryhmiä, missä keskitytään vain ja ainoastaan isovanhemmuuteen, ja se on toki eri asia.

Sain kirjastosta luettavakseni Ilja Leonard Pfeijfferin "Grand Hotel Europan". Oletteko lukeneet?

Melluh, jaksamista. 
Mummana ja A-K, kai se on niinkin että jokaisella meistä on omat mielenkiinnon kohteet.  Joillakin on neuloosi, toisilla kukat, autot jne.. Ei niistä kertominen minua ärsytä, kiva katsella ja kuunnella. Laajentaa omaakin elämää, mutta jos ei ikinä huomioi  millään tavalla muuta kuin omaa onneaan, niin kovin köyhäksi se vuorovaikutus jää.  Toisaalta tartteeko kaikkien kanssa niin syvällistä tuttavuutta ollakaan?  Nämä on kai fb:n ja kaveripiirin ongelmia ja iloja.  Hyvä muistutus minulle etten varsin hurahda  esim pelargonien kehityksen seuraamiseen. Tai saan hurahtaa mutta muistuttakaa, jos ihan hömppelisti niiden kasvua kuvailen.   Otin nimittäin eilen ko kukkaraasut esille kellarista.  Ja kasvu oli jo alkanut! 

Ja onnittelut Kaijikselle laihtumisesta. Hyvä sinä! Mummelikin taisi kuulua siihen laihduttajien joukkoon! 

Minä en laihdu enkä kyllä lihokkaan. Edelleen noudatan pätkäpaastoa. Verensokeri lääkkeettömyydestä huolimatta on välillä laskenut liian alas.  
Ei hyvä sekään. 
Tätän pojan turvallisesta työmatkasta voi olla iloinen. Erikoisesti näinä aikoina.
Tinkki, huomenna Savonmualla.

Mun mielestä jokainen voi ”hehkuttaa” niitä asioita mistä tykkää. 
Me ollaan matkustelut matkusteltu, mutta luen mielelläni muiden matkoista.
Viimeiset parikymmentä vuotta ollaan vaan mökkeilty ja touhuttu tontilla kaikkea mahdollista.
Poitsu on ollut ihana ja tervetullut lisä siihen.
Ja perheenähän me tullaan hyvin toimeen ja ollaan yhteyksissä ja yhdessä aina kun vaan on aikaa.
Kaikki viihtyy ja nauttii yhdessäolosta. Korona vähän nyt joskus aina rajoittaa.

Elikkä, perhe ja yhdessäolo on se meidän loppuelämän juttu. Ei kaivata mitään muuta ulkopuolista.
Eikä kukaan takerru kehenkään!

Jokainen elää omanlaistansa elämää ja on varmaan siihen tyytyväinen. Mä olen erittäin lapsirakas ja surin hetken, kun kuulin, että pojan ikäiset naapurintytöt oli tehneet päätöksen etteivät lapsia hanki.
Sitten tajusin, että se on heidän päätöksensä, joten…. Kuten sanoin, jokainen elää omanlaistaan elämää.
Mikään ei oo keltään pois.

Elämässä tapahtuu niin isoja asioita, ettei kannata murehtia ihan kaikkea….
Isot terveyshuolet muutamalla kamulla saa nyt mun kaiken sympatian. Toivon että kaikki korjaantuu vielä!

Siniliini, mulla on ollut yksi iso pelargoni mökin ikkunalla koko talven. Silloin tällöin heitetty vettä.
Olis tarvinnut kaikki pelargonit kantaa sisälle talveksi. Siellä on niin viileää sisällä, että hyvin menestyy.

Mellulle tsemppiä hurjasti❤️

Koittakaahan tämän kaiken myllerryksen keskellä iloita niistä pienistäkin asioista.

Päivän piristys oli mulle kun poitsu soitti ja sanoi että ottaa loman rennosti? Istuu aurinkotuolissa shortsit ja t-paita päällä ja syö jäätelöä auringonpaisteessa, olkkarin ikkunan edessä😘😁

Pärjäilkäähän kaikki❤️

Tytöt ovat äitinsä kanssa vielä täällä. Ovat tänään olleet hiihtämässä liki pari tuntia. Ainakin tunnin ulkona muuten vaan. Kun äiti oli mennyt katsomaan, mitä touhuavat, niin olivat maanneet hangessa ja katselleet tähtiä. Meillä ne näkyvät, kotona taitaa olla liian paljon valoja.

Onnea Kaijis painon putoamisesta.

Minä en käy nyt vaa'alla ja syön herkkuja päiväkahvilla.

Hyvää yötä!

Huomenta.

Hyvää laskiaistiistaita!

SINILIINI:  Tervetuloa Savoon.  Täällä hanget kestävät hiihtäjää ainakin pelloilla ja on luvattu aurinkoisia hiihtopäiviä edelleen.
Mulla on neljä pelakkaa hengissä talven jäliltä, muutamat jo kukkivat.  Nyt sitten pitäisi OSATA leikata ne, vaihtaa mullat ja ottaa pistokkaita.
Laitan ne tuvan vanhalle penkille talon eteen kesällä.  
Sen olen huomannut, että mitä rumempikukkainen pelakka niin sitä varmemmin se talveutuu hyvin.

Jos ei keli löpsähdä liian lämpimäksi niin lähden tuohon pellolla hiihtelemään.  Ladut ovat parraimpia pihakoristeita, pitää pihaankin niitä tehdä. 🥰

Hyvää päivää kaikille!

Huomenta! Hiphei, maaliskuu! 

Karmale, 
viisaita sanoja! 

Kiitos onnitteluista! Olen vain loppuelämän tiellä. Kaikkea saa syödä kohtuudella niin että jaksaa. Kärvistelyä ei enää. Vielä tätä opettelenkin, vaikka teorian jo osaan.

Hauskaa kevättalvista päivää! 

Huomenta Tupaan

Silmäilin viestejänne ja minulle tuli ajatus, että aika ikävää elämää on semmoinen, missä 'onni' on kiinni jossain toisessa elämässä - oli se sitten puoliso, eläin, lapsi, lapsenlapsi jne. Minä aattelen niin, että 'onni' lähtee omasta itsestään, omista teoista, omasta olemisesta jne. Onni on mm. sitä, että osaa löytää niitä onnen hetkiä. Ne hetket, onnen kokemukset sitten voivat olla laatuaika jonkun toisen kanssa, tai että on maailman paras puoliso tai nopein juoksuaika kympillä tai lapsi joka on tohtori jne. 
Mutta minähän olen muutenkin viimeisen 1,5 vuoden aikana kääntänyt omaa ajatteluani siihen suuntaan, että minä itse vastaan minun elämästäni, hyvinvoinnistani, iloistani ja suruistani - elämä tarjoaa mitä tarjoaa mutta minä valitsen miten suhtaudun siihen, mitä minulle annetaan. 
Ei ole mikään onni, kun Ukolla on parkinsodementia, mutta ei mun tarvitse heittää hukkaan ja kärsiä sen vuoksi, minä voin elää edelleen ... tai jotain siihen tyyliin.

Ikävää kun Melluhin pakkoliikkeet pahenevat, toivottavasti neurologi löytää jotain helpotusta ja toivottavasti ne kolme viikkoa menevät nopeasti. 

Kaijis: Ei tekosyitä - mulle tulee heti aatos, minkä mm. maksettu mieheni on sanonut, minkä olen kuullut Väkevä Elämä -podin jossain jaksossa.. Se, mikä minun korvissa kuulostaa tekosyyltä voi olla ihan oikea syy sille henkilölle, jolta sen kuulen. Voi oikeasti olla, että henkilö on ihan loppu, ei ole ns. aivokaistaa esim. tehdä muutosta tai edes hymyillä. Joskus sitä itsekin luulee, että esittää itselleen tekosyitä miksi ei laihdu, laihduta, treenaa jne. mutta kun oikein aletaan purkamaan vyyhtiä, niin huomataan, ettei ne olleetkaan tekosyitä vaan ihan oikeita syitä. 💓💓 Olethan armollinen itsellesi ? Jämäkällä ja kovalla otteella itseään kohtaan usein pahentaa asioita, voin helposti ja rehellisesti tunnustaa, että tiedän kokemuksen kautta. Hienoa, että vaakaluku menee oikeaan suuntaan.