MELLUH, sydän.

 

Iltapäivää Tupaan! 
TÄTTÄ, nauratti tuo villiinnyttäminen. Meilläkään takapihalla ei ole tarvinnut kastella kertaakaan. Naapurin rajalla horsma on hujahtanut kaksimetriseksi. Pietaryrtit, kultapiiskut (no, ne korkeat keltaiset) kurottavat myös taivaisiin, mitä nyt satunnaiset kaatosateet niitä kurmoottavat. 
Oman pihan liljat, suopayrtit ja vanhanajan harjaneilikat ovat myös pitkiä. Tukikaaria tarvitaan.
Harvoin täällä lentelee perhosia tai pikkulintuja kukkapuskassa, mutta heitäkin on nähty. Se niin lämmittää sydäntä.
Täällä satoi äsken kovasti mutta lyhyen aikaa. Ilmassa semmoinen ukkosen pisteliäisyys kun taas paistaa.

Ilahdutti lukea Keventäjien uutiskirjeestä juttua kävelyn monista hyvistä eduista. Kohtuullisena normalisoi näläntunnettakin.
Mahdollisimman hyvää päivää ja heinäkuun loppua kaikille.
🐾