Huomenta
Nousin ennen seiskaa ja olen hiki hatussa huhkinut kämppää kuntoon. Pöytä katettu ja vedenkeitin nostettu esille. 

Tänään tulee entinen työkaverini moikkaamaan jo kymmenen aikaan. Hän on vielä työelämässä ja menee iltavuoroon yhdeksi. Soiteltiin kesällä ja sovittiin että tavataan syksymmällä. Lupasi tuoda mulle maistiaisiksi pakastamiaan marjoja. Punaisia sekä mustia viinimarjoja on tulossa rasialliset, ehkä mustikoitakin. En ole säilönyt mitään marjoja, kun pakastimeen ei mahdu.

Aurinkoinen päivä näyttää tulevan, joten mikäs sen mukavampaa.

Hyvää uutta viikkoa kaikille.

Merelle, en kyllä rinnastaisi ylipainoa alzheimeriin. Kumman sinä haluaisit?
Aloitekyvyttömyys on kyllä totta, muutenkin olisi parempi puhua aivo- eikä muistisairaudesta. Näin lääkärit usein tekevätkin, liittyyhän tautiin niin paljin muuta.
Alkuvaiheen oire voi olla myös hajuaistin katoaminen. 

Toki aivosairaus haittaa enemmän omaisia kun taas ylipaino henkilöä itseään. Sille voi toki itse tehdä jotakin, jos tarpeeksi vaivaa. 

Melluh: No jos uunikasvikset ovat kypsäksi asti kuumennettu, niin todennäköisesti vatsavaivat tulevat jostain muusta, esim. kahvista .. tai jos vanilijakastike oli kylmää, tai vain siitä, että söit lihaa tai että söit normaalia enemmän. Ainakin lukeman perusteella syöt tosi harvoin kokolihaa, mikä on tosi rankkaa suolistolle, jos siihen ei ole tottunut.


Merelle: Jos on tullut aloitekyvyttömäksi alzin vuoksi, niin on jo monta muutakin vaivaa ilmentynyt. Ja aihe erilaiset aivosairaudet on kyllä sen verran arka paikka monelle, itsellenikin, etten ihan heti lähde asiasta pilailemaan tai heittämään herjaa. Oman ennen niin tuottoisan, eloisan, mensa-älykkään ihmisen muuttuminen sohvalla röhnöttäväksi löyhkäkasaksi jolta ei älykästä lausetta tule ulos on aika arka paikka vieläkin.
Samoin se, että tässä eräänä päivänä totesin pojilleni, että epäilen itsellänikin olevan aivosairaus, koska en aina enää käsitä ruotsinkieltä, joudun kysymään monta kertaa, joitain perusasioita joudun miettimään miten ne tehdään, unohdan asioita, hommat jää kesken ja sitten huomaan jossain välissä 'just, olin tiskaamassa' jne. 
Ja onpa minulla välillä vähän vaikea ymmärtää suomenkieltäkin. Edellisen viestisi 400 kcal höylääminen oli ihan selkiö juttu, mutta kommentti teollisen sokerin kahdenkourallisen otto eikä sillä edes nälkä lähde jne. meni yli hilseen ? Ajattelitko aloittaa sokerin syömisen iltaleipien sijaan vai oliko kyseessä vain ilkeilyä  niitä kohtaan, joilla on sokeririippuvuus vai siis mitä ? Ja kuten olen selittänyt, en ilkeile, en vaan ymmärrä  
Itse olen miettinyt iltaleipiäni. Toisaalta en halua niistä luopua, yleensä ainoat leivät mitä syön vuorokaudessa, toisaalta kauraleivässä on kamalasti kaloreita ja juustosiivu päälle, niin tuleehan siitä kaloripommi yötä vasten 🤷 Mutta vuosikymmeninen tapa - elämä muuttuu radikaalisti jos jätän leivät pois.


Täällä päin puhutaan yleensä dementia-sairauksista. Niitähän on pitkälle yli 80 erilaista ja alzhaimer on yksi niistä ... Aivosairaus voi olla muutakin kuin muistisairaus, esim ms ... 

Mansis, täällä taas dementia on pitkälle kehittynyt tila, jonka joku aivosairaus on aiheuttanut. Näin ne käsitteet poikkeavat. 
Huh, pitää mennä vahtimaan miestä, kuuluu soittelevan tiekunnan asioissa jollekin...

Kuolemasta vitsailee varmaan moni.
Se on jotain normaalia, elämään kuuluvaa.
Mutta läheisen ihmisen tai itsensä muuttuminen zombieksi ei ole normaalia.

Itse myöhästyn varmasti omista hautajaisistani, olen niin huolimaton ajoista nykyään.

Eikä ole tarkoitus ajaa ketään pois verkkikseltä, mutta myös minulla pitäisi olla sananvapaus ❣️
Jos on asioista eri mieltä, niin kai siitä pitäisi pystyä keskustelemaan  

Tosiaan taitaa olla mun verkkiskurssi tullut päätökseen. Olen alkanut möläytellä. Anteeksi vielä kerran. 
Onneksi en ole missään somessa. 

LIS: Muistisairaudet hyvin ajankohtainen aihe omassa lähipiirissä. Samoin kyseessä monipuolinen, lahjakas, monitoiminen ja "oikein" elävä henkilö, mutta vahva sukurasitus. Itselläkin jokin muoto todennäköisempi kuin pääuhkina pitämäni sydänsokeritaudit, ilmeisesti. Mut se siitä.
LIS loppui. 

Ja olen omiin tavoitteisiin nähden riittävän täysinoppinut kiloklubilainen:
1. Jos olisin yhtä pitkä kuin ennen eli 4-5 cm pitempi, niin olisin jo hyvinkin terveessä painossa.
2. Mikä parasta, polvet kantavat tässäkin entistä paremmin. Tapaus 27 askelta alaspäin portaissa vuoroaskelin, kaiteista kiinni pitämättä. Mutta huolella keskittyen.
3. Ja tänäään uskalsin katsoa ldl-ja alat-arvot terkkarin labrakokeista. Olivat hyvin normaalin rajoissa kolesterolilääkkeen, p-kol-tuotteiden ja ruokavalionmuutosten tuloksena.
Ja lidl-arvokin on hyvä: ostan vain vähempirasvaisia ja vähempisuolaisia ruokia. Terveys tosiaan alkaa kaupan kassalla. EI ole pakko ostaa ja päästää kassasta läpi hyperteollista ruokatavaraa. Silloin on kotona ollut helpompi valita rakentavasti.
Tämä kaikki on vihdoin hissutellen onnistunut pienten mutta sitkeiden muutosten tuloksena.

1. Alkukesästä lähtien enimmäkseen olen laittaut lämmintä ruokaa myös illalla. Ja syön joka aterialla niin että ei tosiaan jää nälkää. Hevistelen. Keittokoe menossa.
Öiset voileipäorgiat ovat harvinaisuus ja sattuvat vain, kun on erityisen surullinen ja surkea olo. Tai en ole syönyt päivällä tarpeeksi. Ihan kamalia oloja ei ole ollut.

2. 50 kyykkyä tosiaan kuuluu nykyisin useimpiin päiviin. Kesällä lisäsin myös 3x15 yksinkertaista mahaliikettä ja 60:een laskien lankutuksen, toki senkin pätkissä.

3.Viimeisenä ja tärkeimpänä. Kävelen ainakin tunteroisen joka päivä. Ihan vain kävelen. Mutta joka päivä. Kävely alkoi 26 vuotta sitten kesällä ja on hoitanut osan terveyshuolistani. Vähän päivässä, paljon vuosissa, vieläkin enemmän useissa vuosissa.

4. Uutta toivoa pätkäuniselle siinä, että jos saan päivän mittaan tassutelluksi kaksi tuntia, niin uni paranee. Kuten kyykyt, ei kerralla, vaan milloin ehtii, pätkissä. sisäpuuhien lomassa.

Nyt sitten pitää vain jatkaa joka päivä tuota edellä kuvattua hyvää meininkiä. Tai edes useimpina päivinä.
Niin kauan kuin sydän lyö. 
Ja sen mitä järki leikkaa.

Uskon että kävelyn lisäksi muutkin melko uudet tavat automatisoituvat entistä syvemmälle selkäytimeeni. Autopilotilla ei mene energiaa meinaamiseen. Just do it, kuten muinainen motto kuului. Tästä päivästä on hyvä - tai ainakin sikses hyvä - jatkaa.

Joten annan itselleni nelikulmahatun, juhlakaavun ja päättötodistuksen tupsujen kera. 🧑‍🎓.

Mitäs nyt? Ai joo: ainakin 🐾.

Kaikkea hyvää, sitkeyttä ja urheutta, iloa ja lepoa kaikille.

Eivät muistisairaudet ole mielestäni mitenkään harvinaisia. Ei liikalihavuuskaan, mutta siihen aikast paljon vaikuttaa, mitä sieltä kaupasta ostaa ja suuhunsa mättää. Kyllä alzheimerissa on paljon kaikenlaisia  oireita. Ja lähelle se tulee etenkin oman puolison sairastaessa, kymmenien vuosien liiton lopuksi. Tällöin tietää, mitä se on. Miehen kuolemasta 1,5 v. Vieläkin mietin saamaamme tukea loppuvaiheessa, sitä ei oikeastaan ollut, meille omaisille ei edes kerrottu oikeastaan mitään, vaikka kyselimme monia kertoja, mikä tilanne, missä mennään. 
Mutta tällä mennään. Ja mitään tieteellisiä julkaisuja en ole lukenut, enkä lue. Tämä vaan mutua ja omaa kokemusta.

Tsemppiä ja jaksamista muistisairaiden kanssa eläville/muistisairaiden puolisoille.

Ei sitä etukäteen voi tietää, kehen muistisairaus iskee.

Vanhin sisareni urheili ja jumppasi lapsesta saakka ja piti huolta painostaan, ja muutenkin elämäntavat olivat terveelliset. Oli paljon harrastuksia ja ystäviä, ja hän jatkoi kielten ja soiton opiskelua vielä opettajaurasta eläköitymisensä jälkeenkin. Niin vain iski Alzheimer, ja nyt hän asuu hoivakodissa ja on ihan omissa maailmoissaan.

Miksi hän sai sen? Miksen minä, joka olen melkein koko aikuisikäni ollut kotona istuva liikalihava liikunnanvastainen tylsimys? Sukurasitetta ei ole, mutta minä olisin ollut paljon todennäköisempi uhri. Voihan se vieläkin tulla, mutta sisko oli paljon minua nuorempi, kun sairaus alkoi näkyä.

Hahaha, nyt huomasin, että villapaita on ollut takaperin päällä koko päivän.

Niinpä, muistisairaus, syöpä, neurologiset sairaudet jne. eivät todellakaan valitse vain 'huonoilla elämäntavoilla' eläviä.

Lihavuudesta sen verran, että siihenkin voi vaikuttaa muutkin asiat kuin se, mitä suuhunsa laittaa - sitäkään ei kannata täysin unohtaa.
Mm. vuosia jatkunut kova stressi sekoittaa kyllä kropan ihan totaalisesti ... 
Unettomuus aiheuttaa yhtä sun toista, myös lihomista ...
jne.
Mutta usein liikkumattomuus ja liiallinen ravinnon saanti on tietysti syynä lihavuuteen.

Tänään oli jumppa. Edelleen tykkään enkä kadu palveluntarjoajan vaihtamista! Ohjaaja on ammattitaitoinen ja olen kanssaan samalla aaltopituudella. Musiikki keskivertoaikuispoprockia, ei ärsytä. Eikä hinkata joka kerta samaa, aina eri sisältö.

Patrik Borgin nettikursseja olen käynyt pari. Kysyin univajeen vaikutuksesta ja vastaus oli jotensakin näin:  Jatkuva huono nukkuminen puolittaa suuren kalorivajeen vaikutuksen ja pienillä vajeilla nollaa vaikutuksen kokonaan.

Eikä tässä auta semmoinen "laita ensin nukkuminen kuntoon". Liika yrittäminen stressaa myös.🥴