Huomenta! Viikon saldo -600g. Hyvä näin. Verenluovutus jäi "päälle", menkat alkoi ihan puun takaa, tai siis jos oisin kattonu kalenteria niin joo. Mutta mitään edeltäviä pms-oireia, turvotusta, makeanhimoa, kiukkuisuutta ei ollut!? Johtuneeko terveellisistä syömisistä vai säännöllisestä, kevyestä liikunnasta? Mene ja tiedä, hyvä näin!
Tupu73 tervetuloa hyvän ikäisten naisten porukkaan
Viikonlopulla ei pitäis olla mitään erikoisia sudenkuoppia laihtumisen tiellä, tänään olen luvannut lapsille ja miehelle uunimakkaraa (itse keksin kyllä jotain muuta, taidan ostaa jotain oikein kallista kalaa ), huomiseksi porsaan filee uuniin ja su kanaruokaa...
Nyt teen vähä töitä ja tuun viel iltapäivästä toivottaan hyvät viikonloput!

Pikaiset perjantaihuomenet,
Tupu73 :lle hurjasti onnea plussasta ja teretulemas samoille kymmenille ja teille perjantaivaakalaisille miinuksista, siitä on hyvä aloittaa viikonloppu

Gourmand vihreist kapseleist puheen ollen. Olen huomannut olevani pirteempi kun syön niitä. Ja joka lenkin jälkee saa käydä 'helpotushuoneessa' eli vessassa. Siitä mulle on ollut hyötyä, en lopeta niiden syömistä enää.

Ja te muut mahtavaa että teillä onnistuu painonpudotus eri elämäntilanteista huolimatta.
Itse junnaan vielä 110kg paikkeilla.
Kyl se lähtis tippumaan jos ehtis käydä lenkillä. Työssä saan kävellä, mutta ei se yksin riitä, tiedän.
Tsemppiä

Virallinen punnituspäivä ja -1 kg ...Samoissa lukemissa siis mennään kuin 2 viikkoa sitten.
Miten tätä voi olla niiiiiiiiiin vaikea saada pudotettua, kun niiiiiiiiiiiiin helposti se kertyy...?! No mutta tärkeintä on, että sen mässäilyviikon jälkeen olen nyt entisissä lukemissa ja suunta on taas oikea! Nyt on tosin taas tiedossa juhlintaviikonloppu, eli saa nähdä miten käy viikon päästä...

Se facen tykkäysnappula olisi kylllä kiva tännekin!

Moi Tavoitteena tulevaisuus! Pakko nopsaan kommentoida että toi on niiiiin totta! Siis joskus aiemmin kerroin, että oikeesti voin turvota helposti 3kg esim. Ruotsinristeilyn aikana ja se ei Todellakaan lähde 3 päivässä pois. Vaikka se on pääosin nestettä eikä läskiä niin silti... Ja monet voi olla päivittäisestä punnitsemisesta eri mieltä, mutta just ton "turpoo ku sika" -efektin takia mun pitää olla tietoinen kiloistani ja grammoistani joka päivä! Jos lopetan punnitsemisen, annan pirulle pikkusormen ja alan lihoa. Ei varmaan osu taas yksiin "rentoon painonhallintaan", mutta mulle toi on toimiva työkalu painonhallintaan. Jollekin muulle toimii joku toinen menetelmä.
Miksi muuten toi tumma korostusväri on nimeltään lihavoitu Siis kauhean diskriminoivaa ja osoittelevaa! Ylläpito hoi! Valita eduskunnan oikeusasiamiehelle ja EU-tuomioistuimeen ja ja ja...

Käytänpä nyt minäkin tässä tovin miettiäkseni lihomisen syitä.

Kuten aiemmin kerroin, en ole ollut ylipainoinen kuin vasta viimeiset n. 5 vuotta. Raskaudet heilauttivat molemmat painoa reippaasti alaspäin ja imetykset veivät loput. Olen ollut molempien lasten syntymän jälkeen n. 6kk:n kuluttua painoindeksini normaalin alarajoilla.

Tein tuohon aikaan fyysistä työtä, joka piti kilot kurissa. En juuri miettinyt mitä söin, minulle ruoka oli enemmän polttoainetta, nappasin suuhun jotain mikä piti liikkeellä, olin melko nirso ja mielitekoja oli hyvin vähän mihinkään suuntaan.

Muistan kaksi tapahtumaa, jotka muuttivat ajatusmaailmaani traagisesti toiseen suuntaan: erään päivän, kun samanikäinen työkaverini toi töihin leivoksia ja omaan päähäni syttyi ajatus, että haa, herkkujakin voi ostaa, tuosta vain, vaikka on arkipäivä. Kun sitten huomasin jossain kohtaa, että oho, farkut kiristävät - ja tämän ajatuksen muistan kristallin kirkkaasi ja kadun sitä päivittäin - totesin itselleni, että en laihduta muutamaa kiloa, vaan vasta sitten, kun on 10 kiloa laihdutettavaa.

En tajua tuota logiikkaa, en ehkä uskonut tietoisesti, että sitä kymppiä olisi koskaan laihdutettavana, mutta alitajuisesti annoin itselleni luvan antaa mennä.

Tuohon aikaan olin aika masentunut, parisuhde huonossa kunnossa ja sitten vielä loukkaantuminen, joka pakotti melkein puoleksi vuodeksi sohvan pohjalle kyynärsauvojen kera.

Eipä siihen muuta tarvittu.

Sen jälkeen elämä on ollut tasaisesti enemmän ja vähemmän epätoivoista laihdutusta. Aina päätän laihduttaa viisi kiloa, mutta tavoite hämärtyy, kunnes tajua olevani ainakin 5 kiloa painavampi.
Nyt lopullinen motivaatio tähän hommaan tuli siitä, että rikoin 90kg:n rajan ensimmäistä kertaa elämässäni ja kolkuttelin niin lähellä vaikean lihavuuden rajaa, että olisin voinut yhtä hyvin olla siellä.

Lisäksi nyt minulla on aikaa paneutua omaan hyvinvointiini ja tähän projektiin ylipäätään - eli käsillä on nyt tai ei koskaan- tilanne.

Mäkin voisin pohtia omia lihomiseni syitä enemmänkin, mutta se vähän paremmalla kun duuniajalla Mutta hylje81 kirjoituksen ao. pätkään mun on pakko kommenoida nyt heti, siinä meinaan on yksi syy mun lihomiseni alkuun. Mulle tuli kirjoituksesta heti mieleen yksi syksy n. 20 vuotta sitten (eli itse olin silloin n. 21-23 vuotias). Silloinen duunikaveri, hyvin hoikka, ns. mallinmitoissa, johdon assarinainen, söi kesälomien jälkeen todella kevyesti ja pienesti. Sitä vähän ihmeteltiin ja hän totesi, että on pari-kolme kiloa tullut painoa lisää kesälomalla, niin pitää ne saada pois. Ääneen en mitään sanonut, mutta mietin mielessäni, että 'voi kamalaa, parikolme kiloa, mitä väliä '. No, tossa se munkin nuoruuden ajattelumaailma varmaan oli, joka osaltaan laittoi painon nousuun. Ei niitä yksittäisiä ja pieniä kilomääriä noteerannut miksikään ja ei tullut mieleenkään, että sitä painoa voisi tulla aika-ajoin aina vaan lisää Tuohon aikaan mulla ei ollut paino-ongelmaa, olisinko silloin ollut 70-75, eli normaalipainoinen, vaikka jo silloin siellä rajojen yläpäässä, mutta suht tyytyväinen oloon silloin.

Tämähän on myös varmaan yksi asia joka erottaa normaalin ja epänormaalin suhtautumisen ruokaan ja terveelliseen painon/elämänhallintaan tässä asiassa. Normipainossa aina pysyvät voivat ns. repsahdella ja ottaa rennommin esmes just lomalla, mutta heti kun paluu arkeen tapahtuu, niin tehdään jotain, reagoidaan jos se rennompi elämä jossain näkyy. Eikä odoteta sitä 30kg ja 10 vuotta että avataan silmät

'Kun sitten huomasin jossain kohtaa, että oho, farkut kiristävät - ja tämän ajatuksen muistan kristallin kirkkaasi ja kadun sitä päivittäin - totesin itselleni, että en laihduta muutamaa kiloa, vaan vasta sitten, kun on 10 kiloa laihdutettavaa.'

Moi! Onneksi on kännykän kalenteri, joka hälyttää... Olin täysin unohtanut, että mulla oli tänään luomenpoistoleikkaus sovittuna! No, homma hoidettu, lekuri ei ollu kovin huolissaan luomen ulkonäöstä, mutta näytevastaus tulee 2 vkon kuluttua. Kyllähän se vähä jänskättää...
No, viikonloppuna ei saa urheilla eikä tehdä mitään raskasta eli se hyötyliikunnasta...
Mielenkiinnosta lueskelin bmi-taulukkoa siellä odotushuoneessa ja tajuntaani tärähti vasta nyt, että olen edelleen merkittävästi lihava. Ja kauheinta oli se, että jos olisin lihonnut enää pari kiloa olisin tullut sairaalloisen lihavaksi!! Alle 86kg tulen olemaan enää lievästi lihava. Jipii
Uskokaa tai älkää mä olen aikoinani toiminut jumppaohjaajana urheiluseurassa ja käynyt säännöllisesti hölkkätapahtumissa kuten Naisten Kymppi... Monilla muillakin meillä on ollut aika urheilullista taustaa. Itse en muista nuoruuden painolukemia, valokuvissa näytän ihan ok. Huokaus mutta sen muistan, että naimisiin mennessä painoin 68kg ja olin jotain bmi 22-23 kai. Nyt ultimate goal voisi olla se 72kg, silloin ois bmi 24. Langanlaihaksi en halua, enemmänkin lihaksikkaaksi ja oikeista paikoista "kurvikkaaksi" Tiedän sen olevan mahdollista, kunhan pääsen kunnolla taas jumppaamaan ja uskallan hölkätä (fyssari sanoi, että ensin lihakset kuntoon polvia tukemaan eli kävely, pyöräily, hiihto, uinti ja punttis.)
Puudutus rupee laskemaan luomenpoistokohdasta... Auts.
Mukavaa viikonloppua kaikille. Ensi ma kokouspäivä jee pääsee pois työpaikalta, mutta kokouslounas... No, viimeksi Isänpäiväbuffeesta tuli niin karsee ähky et yritän muistella sitä huonoa oloa ja tehdä fiksumpia valintoja!

Onko moni syyshaasteessa mukana? Sain sen täyteen ja liikunnan ilo löytyi,toivottavasti se vaan jatkuu.

Lotta5 onnea, tosi hyvät liikunnat sulla! Mulle tuli tänään 2/3 osaa täyteen, joulukuun loppuun asti saa siis tsempata että saan haasteen suoritettua. Mut nou hätä, liikunta maistuu edelleen

KahdenPojanÄiti86 (ja Herkkupee) mä oon kans samassa kokoluokassa teidän kanssa. KahdenPojanÄiti86 sähän oot mun kanssa melkein saman kokoinen, sit kun tavoite on täytetty. Taidat olla sentin tai kaks pidempi (mä 174), kun himpun verran pienempi bmi sulla tulee olemaan siis kun, ei jos