Tulenpas tänne hehkuttelemaan, kun vetäisin aamun aluksi tämän syksyn rankimman treenisession, ja jaksoin ihan hyvin.
Tämä on minulle tärkeä saavutus, sillä kun sain alkusyksystä terveen paperit, olin ehkäpä elämäni huonoimmassa kunnossa. Siis niin rapakunnossa ettei se enää tuntunut ihan todelliselta. Sokeriarvoissakin oli häikkää, ja se tietysti väsytti lisää. Tarvitsin päikkäreitä, lähikaupassa piipahtaminen hengästytti...vaikka varsinaiset sairaudet olivat parantuneet, en todellakaan tuntenut olevani terve.
Siksi päätin aloittaa tämän elämäntapasavotan liikuntapuolta painottaen. Ja tänään tajusin treenin jälkeen, että sehän on tuottanut tulosta! En vieläkään voi elvistellä olevani hyvässä kunnossa, mutta muutos parempaan on joka tapauksessa huikea. Suhtaudun liikuntaan edelleen vähän niin kuin tylsiin kotitöihin: jonakin joka on vaan tehtävä ja jota on saatava mahtumaan viikko-ohjelmaan riittävästi nautti siitä tai ei. Tässäkin olen onnistunut. Sen jälkeen kun aloin jahtaamaan vihreitä liikuntapallorivejä, olen siinä myös onnistunut joka viikko. Vaikein oli viime viikko jota flunssa ja uupumus varjostivat. Siitäkin kuitenkin selvisin! Vaikka paino on tippunut kolmessa kuukaudessa vain muutaman kilon, energiatasoni ja jaksamiseni on aivan toista kuin alkusyksyllä.
Paljon on vielä tehtävää liikuntapuolellakin, ja sitten tammikuussa alan myös vahtia tarkemmin syömisiäni. Jospa sitten painonpudotutahtikin saisi lisää vauhtia. Juuri nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olen jo tehnyt ja saavuttanut aika paljon.

hopeetoffee, listasi pienistä muutoksista oli tosi hyvä! Itselläni on muuttunut syksyn aikana oikeastaan vain ateriarytmi, välipalojen tulo kuvioon ja kasvisten syömisen lisääminen. Samalla hiilarimätön syöminen on vähentynyt paljon ihan huomaamatta. Olen ylipäätään huomannut, että hiilarit ovat minulle osa ongelmaa- voisin vetää niitä vaikka miten paljon tuntematta kylläisyyttä. Jos kuitenkin onnistun syömään kaikki kasvikseni ja välipalaksi vaikka rahkaa tms. proteiinipitoista, eivät hiilaritkaan houkuta samalla tavalla. Tasapaino on siis ollut minulla hukassa tässäkin asiassa. Siispä en niinkään pyri vähentämään hiilareiden syöntiä (vähentäminen kuulostaa aina vähän ikävältä ), vaan pitämään huolen siitä että huomaan syödä kaikki tarvitsemani kasvikset ja hedelmät. Oletko, hopeetoffee kokeillut tehdä pääruuaksi kasvispihvejä? Tai soijaproteiini"lihoja"?

Kiitos herkkupeee. Joo siellä ennen ja jälkeen kuvista löytyy minun vuosi taaksepäin oleva kuva. Siihen katsoen muutos on jo mukava mutta ei tarpeeksi vielä..

Tässä siis vuosi sitten otettu kuva.
https://aijaa.com/caz70Z

Tervetuloa mukaan Soulsong! Mahtava pudotus sinulla jo takana! Ja kyllä, vaikka jumitus ei tunnu hyvältä niin kroppa ja iho ehtii vähän kiriä kiinni. Kuin aivotkin. Joten ei sekään hukkaan menee
Ja voimia kaukosuhteeseen! Täällä kun itse on käynyt tuuri, ja mies asustelee tossa naapuri kylällä niin pääsee pussailee päivittäin. Mutta aiemmin elämässäni olen elänyt pitkään kaukosuhteessa (ei noin kauhean pitkä matka toisin) ja tiedän miltä hirvittävältä se välillä tuntuu...
Miehistä puheen ollen (taas )… olen kokenut riemuvoiton …. ja pienoisen shokin…. tänään
Riemuvoitto koin kun ehdotin tälle miehelle että käytäisi hänen luona saunomassa viikonloppuna Ei varmaan kuulostaa yhtään kummoiselta teidän korvissanne, mutta minä olen elämäni aikana pystynyt sanomaan vain yhden miehen kanssa . Aina ollut niin hirmuisen vaivautunut minun kropastani, ja esim miten rinnat ns käyttäytyy saunassa, miten mies pystyy tarkkailemaan sinua niin kauan älyttömän kirkkaassa valossa suihkutilassa jne jne. Älytöntä tiedän, mutta antakaa syömishäiriösielulleni anteeksi. Tänä vuonna tämä ”opin hyväksymään itseäni-prosessi” on kuitenkin kantanut hedelmää. Ja ihan itse siis menin ehdottamaan saunomista, ja ilman että heti menin katumaan sanojani. Huomasin yllätykseni että oikeasti haluan sanoa tämän miehen kanssa. Olen tästä onnellinen kuin pieni possu
Noh sitten shokkiin…. mies ehdotti siis sitten siihen että mentäisi hänen äidin mökille saunomaan, kun siellä on kunnon puulämmitteinen sauna…. Kun vaan vastasin että oikein mielellään… mies tarkisti että ymmärränkö mitä se tarkoittaa…. että tapaan hänen äitinsä ja suostunko siihen!?! Että hän haluaa että näin käy. Huh, sydän melkein pysähtyi. Tässähän on tunnettu vasta kolme viikkoa (tuntuu toisin pidemmältä ajalta) ja nyt viedään jo ns näytille . Sanoin että se käy, mutta nyt jännittää…. samalla kun olen niin otettu… mies taitaa ihan oikeasti olla nyt vakavasti liikkeellä . Että tällaisia tuntemuksia täällä tänään

Ihanaa pikkumanaatti. Lämmitti ihan sydäntäni kun luin ton sinun kommenttisi minun viime postauksestani. Tuntuu niin ihanalta että joku saa jotain irti näistä minun sepustuksistani

On niin ihanaa, kun niin moni täällä meidän ketjulla on oikeasti laajemmin työstämässä tätä paino-ongelmaansa. On yhtä monimutkaisella matkalla kuin minäkin Ei mitään puhdasta painonpudotusta, vaan mietitään laajemmin miten saataisi tämä koko homma oikeasti toimimaan ja muutoksia mikä se vaatii niin psyykessä kuin elämänhallinnassa. Toivon niin että onnistutaan!!
Olen minäkin 4everyoung sellainen, että helposti mietin laihduttamista/ ruokaa/mitä saan syödä ja milloin 24/7 ja todella vaikeuttaa koko projektia. Rentoa ja tervettä suhtautumista! Haetaan sitä!
Ja pikkumanaatti, ei todellakaan luovuteta, vaikka sitten matka onkin vähän pidempi ja monimutkaisempi , niin uskon että palkkio on sen arvoinen lopussa…tai siis loppuelämää

Ja nauroin aivan kippurassa Herkkupee tohon "ehkä otan, ehkä en" taitaa tulla minunkin mantraani herkkutaistelussa

Kiitos jälleen mirriäinen kannustuskuvista! Olet jo niin pitkällä ! Tullaan perässä

JEEE Hopeetoffee!!! Ekan kympi rikkominen tuntuu niiiiin hyvältä!! Onnea ! Ja muuten, eikai tekstiä voi tullaa liikaa…?

Hopeetoffee ja pikkumanaatti hyviä mietteitä siitä, mitä nyt jo on onnistunut muuttamaan…. pitää ihan itsekin miettiä omia jo ainakin suhteellisen pysyviä muutoksia tai aivan uusia tapoja. Nyt en enää ehdi, joten palaan siihen myöhemmin. Mutta kyllä kannattaa miettiä niitä aina välillä

Gourmand

Olet ottanut isoja askeleita, onnea siitä! Tuosta sinun saunomisesta. Minä olen koko elämäni ajan hävennyt kroppaani ja vältellyt ytheisiä saunoja niin kavereiden kuin miestenkin kanssa. Nykyisen mieheni kanssa meni puoli vuotta ennenkö olin valmis saunomaan. Aiemmin en vain pystynyt, vaikka hän oli nähnyt minut alusvaatteilla jne, mutta jotenkin se sauna oli kova paikka. Niin outoa kuin se onkin. Samoten kavereiden kanssa kylpylässä käynnit ja saunomiset ovat olleet tosi vähissä ,koska en pysty olemaan heidänkään nähden alasti. Nyt tämän vuoden puolella olen heidän kanssaan pystynyt saunomaa, mutta on se vieläkin hieman epämiellyttävää.. Se on vaikeaa kun ei hyväksy itseään, vaan häpeää sitä. :/

Jokaisella meillä on omat ongelmat, mutta kuhan itse työstetään niitä hiljalleeen.

Pudotusta huimat 100 grammaa, wohoo (103,9 -> 103,8 )! Eka harmitti ja sit muistin, että ainiin söin viime viikolla suunnilleen tonnin suklaata ja päälle vähän sipsii ja mitä lie muuta, että siinä mielessä pienikin miinus oli ihme! Ja jotenkin edelleen ihmetyttää pienikin painonpudotus kun en ole siihen koskaan ennen näin "normaalisti" pystynyt, merkkaamatta ja jatkuvasti vahtaamatta siis...

Mä muuten päätin että aloitan tammikuussa myös jonkun liikuntalajin sen painonhallintaryhmän lisäksi! Nyt pohdin valitsenko BalletFit:in vai ihan aikuisbaletin. Ei saa nauraa! Mä päätin että en aio välittää tiellä olevasta vatsastani vaan teen just sitä mitä oon aina halunnut, eli olla ballerina (tai jotain sinne päin)!!!! Torstaina alkaa ilmoittautuminen noihin ryhmiin, joten täytyy valita jompikumpi, hihiii!

Kauniita unia!

Vieläkö mahtuu mukaan? Statseja: 23-vuotias nainen, työssäkäyvä opiskelija, 162 cm, 104 kg, perusterve lukuunottamatta kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ahmimishäiriöstä toipuva. En harrasta ehdottomuuksia enkä kuureja, ja olen tosi kiinnostunut mentaalipuolen jutuista, joita pidänkin tosi tärkeinä. Toivon että voisin tukea noissa henkisissä hommissa muita keskustelijoita, jos koette sellaiseen joskus tarvetta

Käyn vaa'alla joka tai joka toinen aamu. Takana nollapudotuksen viikko. Laihtuminen on ollut älyttömän vaikeaa nyt, kun tyroksiiniannostuksen kanssa on säätämistä... Periksi ei kuitenkaan anneta!

Tavoitteena 65 kg, joka olisi normaalipaino. 39 kiloa pitäisi siis karistaa...

sasses terbetuloa. Itselläni ei ole vielä kilpirauhasen liika eikä vajaatoimintaa mutta struuma kasvaa ja jännäänkin miten käy kun se leikataan kun sitten vajaatoiminta astuu kuvioihin ja joutuu aloittamaan lääkityksen säätämisen. No sen näkee sitten.
.
Päivä itsellä mennyt ok kaloreiden suhteen. Muutenkin mukava päivä; leivoin jouluksi karjalanpiirakoita ja pari tiikerikakkkua.
.
Tsemppiä kaikille.
.
.
.

Tervetuloa Soulsong ja Sasses! Meille mahtuu aina. Keskusteluissamme näkyy elämän koko kirjo kaikessa kauneudessaan ( ja laihdumme myös ihan kamalasti koko ajan )
Mirriäinen menit sitten jälleen kerran sotkemaan hopeatoffeen ja minut Herkkupeen, kun kiitit kehuista... Ei se mitään, olen niin samaa mieltä sinun kuvastasi. Sinä olet upea, kaunis nuori nainen, jolla on todellä hyvän mallinen vartalo! Sulla on tickerin mukaan bmi vielä yli 25 ja tavoitteena vähä laihtua vielä, eikö?? Mun silmään oot jo tosi sopusuhtaisen näköinen tällä hetkellä. Esimerkkinä voit itseäsi meille monille pitää!

Ravintolassa käyty eilen. Kerron tuonnenpana miten meni Nyt ei pitäisi olla mitään "julkisia" syöminkejä ennen joulua. Onhan tässä ollutkin hyppyytä jos jonkinmoista.

Alastomuudesta aloitelti mielenkiintoista keskustelua, mmmmm... Kommentoin kunhan ehdin. Nyt pakko tehdä vähän töitäkin!

En ole pikkumanaatti tehnyt koskaan kasvispihvejä enkä soijalihoja. Mulle itselle on kasvispihveistä jäänyt ns. paha maku suuhun. Joskus jossain lounasruokalassa söin, tai siis otin, mutta syömättä jäi. Oli mun suuhun suoraan sanottuna pahoja Lindströminpihvejä tietty vois ekaks kokeillakin, vähän kasvista ja vähän lihaakin. Soijarouhe mulla on ollut mietinnässä, sitä meinaan ostaa ja alkaa perhettä totuttamaan, itse olen joskus nuorempana jauhelihaa sillä jatkanut.

Mutta mun läksyihin vielä, iltapäivän välipala, unohtui listasta niinku se unohtuu joko ottaa mukaan tai syödä Ja tämä tuli mieleen pikkumanaatti sinun tavasta 'ei pyritä vähentämään ongelmaa, vaan lisäämään ongelman vähentäjää'. Siis mun jääkaappinapostelun iso syy varmaan on pitkä ruokaväli, kun se välipala unohtuu. Eli kunhan tsemppaan välipalan kanssa niin jääkaappinapostelukin todennäköisesti vähenee tai loppuu tyystin. Voi vitsi kun tää vertaistuki ja kokemukset on niin loistavaa - kiitos pikkumanaatti tästä oivalluksesta

Teretulemas Soulsong ja Sasses munkin puolesta Itsellä ei ole kilppariongelmia, duunikaverilla on ja häneltä olen kuullut kokemuksia. Haastavampaa sinulla Sasses on tämä painonpudotus kuin kilppariterveillä - tsemppiä kovasti

Herkkupee jo ehtikin tuossa korjata vähän mirriäistä sekoittelusta Mutta ei haittaa ja ole hyvä vaan kehuista Mä voisin korjata Herkkupeetä, hopee... ei hopea... Mut ei toikaan haittaa onkohan se toi 'ee' kun muita sekoittaa...

Nyt pitäs lähteä duuniin, mukavaa keskiviikkoa

Asiaa rasvoista!!!
https://www.elinahytonen.fi/2013/12/rasvat-ovat-elintarkeita-terveydelle-ne-eivat-lihota-eivatka-aiheuta-sydansairauksia/