Hei vaan täältä "kiven kolostakin" Pitkään aikaan ei taas ole tullut kirjoiteltua, kun ei ole oikein mitään tapahtunutkaan

Mutta nyt on taas saatu itteä niskasta kiinni ja nykäystä alaspäin tapahtunut, eilen tuli -20 kg täyteen (tänään vaaka näytti 82,7 ) 3 kiloa olis matkaa (lievään)ylipainoon merkittävästä ylipainosta

Vaatekoko on nyt n. 40/42 ja M kokoa olen jo jonkin aikaa ostanut ja kyllä se vaan tuntuu mukavalle kun omaa kokoa kaupasta löytyy!
Vieläkin hymyilyttää laittaa pyykkejä narulle, vähän aikaa sitten ihan ihmettelin, että kenenkähän nämä pienet paidat oikein on

Muilta on tullut kivoja kommentteja kutistumisesta ja hyvältä näyttämisestä. Mieskin totesi yksi päivä, että viimeksi kun rakasteltiin niin oli huomannut jenkkakahvojen lähes hävinneen

Nyt kyllä tuntuu aika kivalle Mukavaa viikon alkua kaikille

Tuli tuosta jäätelön syönnistä itteni mieleen. Nyt olen saanut niskasta kiinni mutta muutama viikko sitten olin kuin mikäki porsas. Noin joka toinen ilta jaettiin miehen kanssa jäätelöpaketti eikä ollu kyllä mitää kasvirasva. Mitä tuhdimpi oli sen parempi. Huh. Nyt viikko mennyt aika ok mitä nyt muutama herkku kahvin kanssa. Ihoni on huomattavasti parempi(atooppinen iho) ja päätin että mikään herkku ei ole sen tuskan arvoista mitä tämä hirveä kevät on ollut. Perehdyin hieman paremmin tuohon atopiaan ja ruokavalioon ja sain selville että se voi melkein jopa hävitä oikealla ruokavaliolla. Joitain muutoksia olen tosiaan jo tehnyt ja kyllä iho kiittää. Ja nyt onneks aurinko näyttäytyy enemmän ja on lämmintä nii sekin auttaa huomattavasti.

Tuosta intiimiydestä haluaisin itse mainita omalla kohdalla sen että on peuhat parantunu. Osaan paremmin heittäytyä mukaan kun ei koko ajan ole takaraivossa ajatus miltä näyttää ja miltä läskit tuntuu toisen mielestä. Tietenki läskejä on vielä mutta ei enää nii paljon

Ihana lukea teidän onnistumisista, antaa tsemppiä itsellekin Ihanaa kesäpäivää kaikille.

Terve ystävät

Kiitos kovasti, kovasti Tyota Tavis! Annoit lisää tsemppiä ja sait minut tuntemaan selvänä osana tätä ketjua. Silleen että kuulen tähän ketjuun selkesäti, vaikka en onnistu laihduttamaan!
En ole antanut periksi en! Paino ei putoa, mutta olen mukana tässä hommassa niin kuin tällä hetkellä pystyn. Uskon vielä siihen, että se päivä tulee kun saan taas paino tippumaan!

Itselläni ollut huima viikko! Siis paino ei ole tippunut, eikä syömiset ovat takaisin raiteella (…jos joku jo ehtis tuulettaa….. ), mutta olen saanut kuulla niin paljon kehuja, että hyvä että jalat ovat osunut maahan koko viikon aikana.
Olen myös läpi viikon aidosti rentona ja ilman ahdistusta ja jännitystä käyttänyt tiukkoja farkkuja ja ns lyhyitä paitoja. Olen jo sen verran vanha etten todellakaan puhu mistään napapaidoista vaan (älkää kauhustelko!! ) normaalista yläosista, mutta nyt siis ilman ns turvallista pitkää neuletta.
Siinä sitten yksi mieskollega otti asian puheeksi viime perjantaina. Hän katseli minua meidän kahvihuoneessa pitkään hiljaa, ja tokas sitten, että miten se nyt oikein on….olenko aiemmin käyttänyt farkkuja? Vastasin siihen rehellisesti, että noh, olenhan minä, mutta olen ollut vähän ujo sen suhteen ja pitänyt paljon neuleita. Mies jatkoi siihen että ihan turhaan. Näytät farkuissa todella hyvältä! Että hän kyllä tykkää. En pystynyt siihen sitten enää sanomaan mitään, mutta tuli todella hyvä olo.
Olisiko taas yksi iso mörökölli otettu haltuun. Minulla kun teini iästä lähtien on ollut tätä farkku-kammoa, sen mun Levi’s 501 isosiskon takia....
Nauroin tässä sitten eilen illalla itselleni kun palautin mieleen niitä ihania sanoja mitkä olen saanut ottaa vastaan…. että sitä saa kun menee valittamaan... Justhan kirjoitin ettei mun nyt 6kk kovempaa treeniä näy missään kun tätä läskiä on…. ehkä sitten tarkkasilmäiset näkevätkin jotain muutosta sittenkin….

Ehkä sinun pitäisi vielä miettiä uudestaan Toyota Tavis…. minullakaan ei todellakaan ole "ihanteellinen kroppa" kapeisiin/tiukkoihin farkkuihin mutta näköjään se nyt sitten vaan on ok.... Ja myös minä olen pitkään toivonut että kapeat housut jäisivät jo historiaan, mutta….
Muoti on kuitenkin mennyt jo niin pitkälle että niitä hyväksytään vähän jokaisen päällä! Ja voisiko olla niin että sinulla on tapahtunut selkeätä kiinteytystä? Ryhdin vahvistumista? On se vaan niin selkä viesti toi kun vaatteet roikkuvat päällä!! Sitä on vaikeata saada pois seliteltyä…. Ehkä tarvitset jonkun luotettavan makutuomarin/itsetunnon kantaja tonne vaatekauppaan…. Tsemppiä!!

KohtiTerveyttä, toivon lämpimästi että opit hyväksymään itseäsi ja joku päivä vielä kokemaan itseäsi kauniiksi!!
Oma projektini tämän suhteen etenee pienissä erissä, mutta varmasti. Ja jokainen askel parempaan suuntaan, tuntuu todella isolta muutokselta!! Ja vaikka painoa on vielä paljon en edes muista milloin olen voinut näin hyvin itseäni kanssa.
Olen myös jo saanut todeta, että näitä pään sisäisiä muutoksia todennäköisesti ovat pysyviä, sillä laihdutuseuforia en ole saanut kokea kohta vuoteen. Siis sitä ihanaa tunnetta mikä seurasi siitä, kun paino tippui tasaiseen tahtiin, ja ulkoisia muutoksia ja positiivisä kommentteja tuli koko ajan. Uskon myös vakaasti että jos aion saada parempaa ja terveellisempää elämää tämä korvien välissä tapahtuvaa muutosta on vielä tärkeämpi kuin itse painonpudotus.

KahdenPojanÄiti86, kiitos taas uusista kuvista! Olet todella rohkea nainen! On ollut myös todella mukavaa seurata sinun loistavaa keväät!

jenni_88, on todella hienoa että määrätietoisesti haet liikuntaa arkeen mukaan. Muista vaan antaa itsellesi aikaa tottua työrutiineihin ensiksi kunnolla. Olet vasta eka kuukautta ollut taas töissä, ja voi olla että se jo on syönyt niin paljon voimia että tuntuu että on ollut vaikeata saada liikuntarutiinit kiinteäksi ihan vaan tämän takia. Onhan sinulla ihan uusi tilanne päällä kun nyt työpäivän jälkeen haluat antaa mahdollisimman paljon aikaa ja voimia lapsillesi! Ja kaikkihan vasta totutte uuteen tilanteeseen. Kyllä se liikuntaa sitten tulee rutiiniksi ja kasvattaa voimavaroja kunhan sinulla on oikeasti voimavaroja liikkua. Kovasti tsemppiä uuteen tilanteeseen!

Tuli sitten jenni_88 ihanaa olo kun sain lukea sinun peilikuva-havahtuminen! Ei muuta kuin hyväksymään itseäsi!!!
Tuntuu niin hyvältä kun saa seurata miten täällä ihmisten itsetuntoa kasvaa paremmaksi ja paremmaksi ja toivottavasti terveelle tasolle!!! Pelkään pahasti että niin monella täällä on ollut vuosia, vuosia ongelmia hyväksyä itseään, mitä varmaan on myös mahdollistanut painonnousua yli sen mikä olisi terveellistä.

Hieno homma tupu73, että olet taas päässyt rutiineihin kiinni!! Ja nauti, nauti, nauti siitä että pyykkinarussa roikkuu niitä SINUN pieniä vaatteita!! Kuuntele niitä kehuja ja anna ne vaikuttaa sieluusi!! Ja nauti miehesi kosketuksesta!!
Oi kun oli mukavaa lukea näin ihanaa tekstiä!! Kirjoitit heti alkuun että: ”Pitkään aikaan ei taas ole tullut kirjoiteltua, kun ei ole oikein mitään tapahtunutkaan ” Miten minusta tuntuu että sinun kohdallasi on tapahtunut todella paljon ja todella tärkeätä….

jenni_88, täällä toinen atoopikko! Ja ruokavaliolla on ainakin minulla todella iso merkitys. Minulla tärkeimmät ovat puhdas ravinnerikasruoka, rasvaa mieluiten yli 80g/vrk ja sokerit minimiin. Kunhan pysyn ruodussa kukaan ei oikein tajuaa että olen atoopikko. Jopa terveysalan ihmiset eivät huomaa sitä, ennen kun ovat koskeneet. Sairaanhoitajatkin pyytävät aina anteeksi ja hätäilevät kun esim antaa verta, ettei he huomanneet atopiani enne kun ovat jo ”naarmuttaneet” minua kunnolla…. Todella mukava huomata että olet perehtynyt asiaan – maksaa itseään takaisin moninkertaisesti!
Niin…ja sitten iho ilmoittaa kyllä hyvin nopeasti kun ei elää kiltisti…..

Kiitos ihana Gourmand kauniista sanoistasi

Tänään kaupassa ihailin ale-rekissä sohtshell-takkeja, namu pinkkejä , ja sovittelinkin. Omaa kokoa ei löytynyt, mutta ei edes harmittanut kun sovitin kokoa 42 ja oli iso 38 olis muuten jo mennytkin, mutta tissin kohalta ahisti

Isoja vaatteitakin olen saanut aikaiseksi siivota kaapista pois ja myynyt eteenpäin

Musta on aivan ihana käyttää farkkuja ja T-paidat on nykyään aika ihonmyötäisiä, eikä telttoja niinkuin ennen

Gourmand kiitos tsempeistä. Tarkoitus on tosiaan ottaa rauhallisesti liikunnan kanssa. Olen oppinut itsestäni sen että liika on liikaa. Jos tuntuu ettei joko kiinnosta tai jaksa liikkua niin sitten laiskottelen mieluummin kuin että väkipakolla yritän vääntää treenit. Pääasia on että itselläni on hyvä olla jotta jaksan yrittää parantaa tapojani.

Todella tärkeää minulle on se että näytän lapsilleni esimerkkiä. Haluan että he oppivat niitä asioita mitä itseltä jäi oppimatta.

Terve ystävät!

Tänään tuli syötyä ensimmäiset mansikat. Kaupassa oli tarjolla ruotsalaiset mansikat, ja senhän on kuin söisi kotimaisia, joten ei tarvitse pöpöjä miettiä. Voi että oli ihanaa!
Kesä tarjoaa niin paljon ihanaa tuoretta. Yrttimaassa kun on jo tässä vaiheessa niin paljon tarjolla. Väkisinkin tässä pääsee kiinni ruuanlaittoon. Hope so, sehän on minulle kaiken perusta.

Nauttikaa kesäkeleistä ystävät!

Täällä taas muka niin kiireinen Minttuliini Täällä on niin kovasti uusia tyyppejä että kestää joku aika lukea kaikki missaamani viestit. Mut kyllä mää ne luen sitä ennen omanapaista on tämä postaus.

Eli mulla paino jumii nyt toista kuukautta samoissa. No tämän aamun tulos edellisviikkoon oli -600g, ja tämän alemmas en ole vielä päässyt. Alle 75kg:n olen haaveillut pääseväni jo pitkään mutta nyt se on jo parinsadan gramman päässä, samaten kuin -25kg:n kokonaispudotus. Painoindeksi alkaa olla kohta normaalilukemissa, mutta peilikuva omin silmin on edelleen paljon isompi....

Liikun nykyisin paljon kävellen, ja olen aloittanut myös juoksemisen. Paras ystävä yrittää houkutella mua juoksemaan syksyllä puolimaratonin kanssaan, mutta suhtaudun siihen tässä vaiheessa hyvin epäilevästi mut liikunnasta on tullut mulle todella tärkeää. en uskonut sanovani että kaipaan lenkille jos jostain syystä en pääse
Kuntosali jäi pois kun nyt on aika huono rahatilanne. jäin kotihoidontuen varaan niin en raaski hassata kuntosalikorttiin rahoja. lenkkeily on lähes ilmaista. hyviin kenkiin satsasin.

Ruokailut menee pääosin hyvin. nyt helteillä ei oikein ruoka maistu ja hiilarit turvottaa pirusti, mutta koitan silti syödä säännöllisesti. Vihannekset maistuu nyt ihanalta ja ne on halpoja.jeee!

Viimeisten viiden kilon rutistus on alkanut. uskomatonta että vielä vajaa vuosi sitten painoin sata kiloa ja nyt ollaan tässä tilanteessa..mää oon niin iloinen että oon jaksanut!

Tyyni olo tänään.

Järjestettiin vertaistukiryhmän kanssa pikaiset treffit eilen. Ja jotain taisi klikata…

Tänään olen kirjannut syömiset. Tänään olen ottanut keittiövaaka esiin. Tänään olen kokannut ”koko aamun”, ja vielä jatkuu…. kunhan toi sisäpaisti tossa suostuu sulamaan… kröhöm. Sitä saa kun ei suunnittelee kunnolla! Eihän minä voinut eilen tietää että minun aivot aikoo raksuttaa koko yön, ja nousta tyyneenä!!!
Teen kohta välipalarahka valmiiksi. Olen siis menossa tohon pihalle mm leikkaamaan nurmikkoa. Valmistaudun siis, yritän ohittaa mahdolliset typerät sisäiset keskustelut myöhemmin. Tänään teen siis järkevästi, ja tulen iltapäivävälipalaan aikaan sisään syömään. Niin kuin tiedän että jaksan parhaiten ja vältän yyber näläntunnetta myöhemmin.

En uskaltanut nousta vaa’alle. Mutta vedin (tai siis yritin ) pienimmät farkut jalkaan, mitkä ostin viime syksynä, ja ei…. ne eivät mene kiinni… tai noh, menihän ne kiinni, mutta henki ei kulkenut ollenkaan, läskimakkarat karkaisivat reunan yli , eikä istuminen onnistuisi... Joten PiBa, vaikka kuinka kauniisti sanoit ettet oikein näe että olisin lihonut…. paino on tullut selkeästi takaisin. Eli monta kiloa on kyllä tullut takaisin.

Lupasin itselleni että vielä nousen vaa’alle ja otan tuomio vastaan. Ja pitää toi Tickeri päivittää…. Mutta ei tänään.

Tänään oli aamulla kerta kaikkea niin tyyni olo, etten haluaa sitä pilata. Joku toinen päivä. Ja hyvä olo on vieläkin. Tänään olen kuitenkin ehkä valmis palaamaan ruotuun. Ja jos ei kunnolla ruotuun, niin ehkä kuitenkin niin ettei paino enää tästä nousisi enempää. Sekin tuntuu tänään hyvältä vaihtoehdolta. Ja en pysty sitäkään kunnolla kumoamaan, vaikka pikku piru toisella olkapäällä yrittää sanoa että ”Etkö ymmärrä että sinun pitäisi laihduttaa, sinä läski paska!” Mutta sitten seesteinen sisäinen rauha, sanoo että painon pysyminen tällaisena on parempi vaihtoehto kuin lihominen.

Nyt siis säännölliset syömiset ja aidosti monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ja rentous, ettei menee sitten taas överiksi. Se saa nyt olla minun ensimmäinen etappi.

Huh hei, tässä taas uusi yritys. Monesko….? Mutta tänään tällainen olo. Eikai sohlaaminen ojassa voi jatkua loputtomiin....eihän...

Minttu_84, oli todella mukavaa kuulla sinusta! Mahtavan työn olet tehnyt, ei voi muuta kuin nostaa hattua!
Anna itsellesi aikaa. Mikä lähempää ihannepainoa pääsee, sitä hitaammaksi ja vaikeammaksi se menee! Mutta pystyt siihen, siitä olen varma!

Moikka! Mahtuuko mukaan? =)

En oo tänne ennen kirjottanut mutta nyt ajattelin, en voi menettää mitään. Mie oon aina ollut ylipainoinen mutta nyt tää itseinho saa piisata, mulla on kaksi alle 2vuotiasta lasta joille haluan olla tulevaisuudessa muutakin kun puuskuttava ja hikinen äiti. Ja ennenkaikkea haluan katsoa peilin hymyillen, käyttää vaatteita jotka on kivoja, en niitä jotka mahtuu.

Nuorin lapsi on nyt 8viikkoa, raskausaikana ei tullut yhtään kiloa ja paino 8/13 oli 116kiloa, tänään 9.6 vaaka näytti 102kiloa, oon nyt reilun viikon syöny kunnolla ja ollut ilman herkun herkkua. Saavutus sinänsä kun ennen saattoi mennä neljä sipsipussia viikossa jne.

Tavoitteena olis joku 70kiloa, tuntuu melkosen pitkältä matkalta

En nyt oikein tiedä mitä muuta kirjottaisin, luen teidän juttuja nyt enemmän ja toivon etten tuppaudu jos teillä onkin tiivis pieni joukko! =)