No siis, eihän tässä nyt oo kyseessä ees ns. repsahdus, vaan tilanne jossa oli vain huonoja vaihtoehtoja ja yritin tehdä niistä ne vähiten huonot. Ja silti harmittaa...

Lapsihaave on kyllä oiva motivaattori; meillä lapsettomuustausta ja oltiin jo tutkimusten jälkeen hoitojonossa, diagnoosi selittämätön. Odotellessa pudotin 10 kg painoa ja niinpä se luomuplussa sitten pärähtikin melkein saman tien. Ja toinen heti perään - silloin olin kyllä lihonut sen kympin takaisin ja toisen vielä kaupan päälle...

Lapsena opittujen tapojen vaikutus vielä aikuisiällä on kyllä merkillinen. Mun äiti on, niin kauan kuin minä muistan, hallinnut painoaan elämällä arkisin milloin milläkin kitukuurilla ja sitten viikonloppuisin ahmimalla itsensä suunnilleen yrjön partaalle. Kuulostaapa tutulta, tosin mun itsekuri ei riitä niihin arkisiin kitukuureihinkaan vaan mätän koko ajan yli tarpeen. Syön tunnetiloihin, palkitsen itseni herkuilla, merkittäviä tapahtumia juhlistetaan herkuilla... Tai siis näin oli, ja siitä yritän nyt eroon.

Herätys tuli toissa viikolla. Joka ilta oltiin vedetty jotain grilliruokaa tms. paskamättöä, päälle suklaata, jätskiä, karkkia, keksiä... Jossain vaiheessa suklaata ahtaessani iski ihan tajuton kuvotus. Ei oksettava ylensyöntiolo, vaan sellainen henkisen pahan olon aalto. Että mitä ihmettä minä oikein teen? Peilikuva inhottaa jo valmiiksi, aiemmin ollut liikakiloista huolimatta erinomainen itsetunto... Nyt ei huvita liikkua ovesta ulos kuin töihin ja lasten pakolliset menot. Vaatteet puristaa, ahdistaa, näyttää pahalta, enkä kertakaikkiaan suostu ostamaan isompia koska tähän kokoon en halua jäädä. Ja minkälaisen mallin haluan lasteni oppivan niin suhteesta ruokaan kuin omaan kroppaankin?

Jospa tää nyt ois se viimeinen herätys, ja oppisin samalla vaivalla senkin, ettei yks helvetin lihapasteija maailmaa kaada. Kuin ei kaada nekään suklaat jotka vielä elämäni aikana haluaisin syödä nauttien, en pakonomaisesti ahmien...

Ghostfire
Sun kannattaisi alkaa käydä OA:n tilaisuuksissa tai ainakin lukea sen kirjallisuutta. OA (overeater anonymous) on vastaava tukiryhmä kuin AA alkoholisteille ja NA narkomaaneille. Perustuu 12 askeleen ja 12 perinteen ohjelmaan. Suosittelen. Itselle oli ainakin siitä apua.

Googlettamalla "OA" löytyy nettisivut ja voit katsoa, missä olisi sinulle lähin ryhmä. Itse olen joutunut ajamaan yli 100km/ suunta kokoukseen, mutta joka kerta on ollut sen arvoista. Nyt itsellä nuo työkalut ovat käytössä enemmän tai vähemmän joka päivä. Yritän kuitenkin käydä kerran kolmessa kuukaudessa ryhmässä, alussa jatkuva/ tiiviimpi tuki oli tärkeämpää.

Minä olen ottanut tuohon syyllisyyteen sen otteen, että jos tulee syötyä niin so what? Kuitenkin tässä ollaan tekemässä elämäntapamuutosta, ja elämään kuuluu silloin tällöin mässäily. Periaatteena on kuitenkin se, että niitä mässäilyjä ei tule liikaa. Ja pitkällä tähtäimella paino on kuitenkin laskusuhdanteinen.

Olen onneksi päässyt siitä kiireestä painonpudotuksessa ja ajatellut asian siltä kantilta, että ihokin pysyy paremmin perässä kun laihduttaa todella maltilla Sitten kun tulee näitä kuntoiluinnostuksia niin ottaa niistä kaiken irti ja hetkellisesti paino putoaa nopeammin

Eilen sallin itselleni kiinalaisen aterian. Se oli kyllä lounas ja päivällinen, että en usko että kalorit kauheasti ylittyi. Nautin joka haarukallisesta ihan eri tavalla kun ennen

Onneksi tuli otettua kaikki irti tuosta kuntosali-innosta, sillä nyt on meneillään hetkellinen motivaatiokato sen suhteen... Kerta vasta salia tällä viikolla ja se vähän harmittaa.. Mutta en sinne viitsi kyllä mennäkään, jos se on kauheata pakkopullaa. Menen sitten taas kun innnostus iskee (eli tänää, koska nyt on jo sellainen tunne että olen laiska läski ja haluan sen tunteen pois )

3.5km kävelykään ei tunnu enään missään, kun painoa on pudonnut nyt 17kg 5vko aikana Kalliiksi tämä laihdutus tulee kyllä... Menee vaatekaapin sisältö uusiksi kokonaan !

Itse ihmettelen suuresti, kun ennen olin kebabin, pizzan ja limun ystävä niin 1kk ei ole tehnyt edes mieli noita ! Nyt popsin banaaneja, mandariineja sekä omenia iltasin.

Salikortinkin hommasin, että pääsen souteleen, pyöräileen ja tekemään vatsa- ja selkälihas liikkeitä.

Tsemppiä kaikille !

Agapella, kiitos vinkistä! Menenkin katsomaan.

Fringe: Juuri tuota yritän sisäistää, että tässä on loppuelämä aikaa ja alkuun on jo päästy. Se kun on nähty ettei mun painonhallinta onnistu kitukuureilla eikä kieltäytymisillä, mutta tää kohtuudella kaiken salliva vaikuttaisi hyvältä tieltä. En tosin ole vielä päässyt siihen että pitkin viikkoa voisi herkutella vähän, pelkään kontrollin menetystä. On tuntunut helpommalta jättää väliin, kuin ottaa se riski että sen pikkupatukan syötyäni kaarran takaisin kaupan pihaan ja haen muovikassillisen...

Syyllisyys ja ongelmallinen suhde ruokaan täälläkin.

Alkoi jo hyvin nuorena kilpailu-urheiluajoilla. Anorexia ja bulimia diagnoosia ollut, ja sitten perään vielä ortorexia kun "uskottiin" että olin jo "terve".

Vaikka terapiassa olenkin nuorempana käynyt vuosia. Niin eihän siellä koskaan loppujen lopuksi puhuttu "järkevästä syömisestä". Siis tarkoitan nyt esim sitä, että todellinen ateriarytmi olisi tarkistetty ja perusteltu. Siinä kun on masentunut ja voimavaroja elämiseen ei enää löydy, niin keskitytetään vaan siihen että miten saadan ajatukset kääntymään, niin ettei enää haluaa kuolla. Että on oikeutta elää tässä maailmassa vaikka ei olisikaan täydellinen joka saralla.
Minua niin surettaa, ettei joku Patrik Borg olisi ollut siinä vaiheessa käyetttävissä.

Tuntuu, että hyvin iso osaa porukkaa mikä täällä KK liikkuu, on ollut ja on ongelmia, ainakin jossain määrin, ruuan kanssa
Minusta tuntuu, että tähän taisteluun ja oppimiseen tarvitaan enemmän tukea, kuin itse laihtumiseen. Suurin osa meistä on jo aiemmin tiputtanut jopa huikeita määriä pois, mutta kun muut ongelmat ovat jääneet, niin kilot ovat hiipineet takaisin...

Niin kuin moni muukin täällä, yritän nyt päästä terveempään ja sallivampaan suhtautumiseen ruuan suhteen. Yritän nyt oikeasti mennä KK tai Patrik Borgin suositusten mukaan. Siinä määrin kuitenkin sitä kontrollia, että ensiksi tulee se oikean painon saavuttaminen (mutta järkevästi), ja sen jälkeen harjoitellaan puhtaasti sitä hallintaa. Kitudietti tekee sen että minä palaan takaisin tilanteeseen missä kaikki pyörii kontrollin ja sen hallinnan pettämisen ympäri. Huom, tämä ei ollut kritiikkiä niille jotka tiputtavat alkuun vähän nopeammin, vaan ihan vaan minulla henkilökohtaisesti se ainut järkevä tapa.

Viime kerralla kuin täällä laihdutin, niin en oikeasti ollut sisäistänyt näitä KK ja Patrik Borgin asioita, vaikka uskoin niin. Keskityin loppujen lopuksi puhtaasti siihen laihtumiseen, vaikka lihasmassasta olinkin silloin hyvin huolissani ja tarkaa. Mutta niin kuin P.B. sanookin, niin iso osa "syömishäiriöistä "häviävät" kun ateriarytmi oikeasti korjaantuu, mutta enhän minä tähän uskonut. Minähän koin että söin erittäin terveellisesti, ja niin söinkin, söin vaan aivan liian vähän varsinkin aamulla ja päivällä.... Mitä sitten tuli syötyä kun iavot uskoi että kuollaan nälkään on eri asia....

Olen ottanut (vastoin siäistä ääntäni) Patrik Borgin sallimista karkin ja muun "kielletyn aineiden" suhteen sydämmeeni. Ja se että arjessa joku pari palaa suklaata on ihan oikeasti ok, sujuu jo melkein ilman ahdistusta (kunhan muita "virheitä" ei tulee tehtyä saman viikon aikana - niitä toisin ei oikeastaan ollut vielä). Mutta harjoittelen. Tiedän että olen oikealla tiellä, ja että minun kannattaa jatkaa, silä kokonaisuudessaan olen nyt syönyt huomattavan paljon vähemmän sitä "kiellettyä". Koska ennen kun kontrolli oli ollut kovaa pitkään, niin repsahdukset olivat sitten pahat.

Taistelen nyt myös kovasti ateriarytmien ja varsinkin riittävän kcal tankkaamisen kanssa aamulla ja päivällä. Tuli nimittäin "yllätyksenä" kuinka paljon minun "kontrollin hallinnan pettäminen" on liittynyt vaan tähän. Siihen että tyhmän pienillä kcal on mennyt, suurin osa päivästä, ja ihmetellyt miten aina iltaisin on sudennälkä
Ja näin on ollut koko elämäni. Joten ei se kertaheitolla muutu edes tämäkään. Herkästi tippuu takasin vanhoihin ajtusmalleihin, niin kuin minulla eilen, kun surkea päivä oli.
Minähän olin ihan kirjoittanut teille siitä minun hurjasta 1tl sokerista! Tajusin sen itse kuin näin sen kirjoitettuna, että nostipa vanha piru päätään taas.
Kerroin myös sen että ostin sitä FASTIN puddingia, missä siis protskuja ja makeutusaineita. Hirvitti niin paljon toi suklaan himo ja pelotti että miten tässä käy - Että vaikka en 15 vuoteen ole syönyt lähes mitään missä on edes häivähdystä makeutusaineita, ja tiedän että minun hermosto ja sydäntäni ei kertakaikkea niitä kestä, niin ajatuskaaoksessa menin sitten kauppaan, ja ostin. Mikä nyt tuntuu niin idiottimaiselta, kun sitä löytyi vain 700g pusseina ja hermosto on ollut ylikoerroksella ja suklaanhimoon ei auttanut. Eli nyt sitä sitten siin kaapissa on, ja syyllisyyttä on, vakka ihan kuin sinullakjin Ghostfire, päivän kalorit ei tullut ylitetty.

Niin, ja siitä vielä. Tulihan siitä sitten keltainen pallo energian suhteen. Mikä on minulla todella "noloa" ja ahdistavaa. Ajatuksena tässä, ettei niin saisi käydä kun tasan tarkkaa osan rakentaa syömiset niin, että kaikki pallukat ovat vihreät, ja vielä "ilman ongelmia". Patrik Borg puhuukin siitä että jos vaatii kaikki pallukat koko ajan vihreäksi, niin suhtautuminen ruokailuun on vielä erittäin kontrolloivaa.... joten siitä taas muistutus.

Voimia kaikille kenellä ruokataistelu on kokonaisvaltainen ongelma! Onneksi emme ole yksin tämän asian kanssa! *Voimahalit*

Tuo on kans yksi nöyrtymisen ja sietokyvyn kasvattamisen paikka, että jokaisen pallon EI ole pakko olla aina vihreä, ja ne ovat suuntaa-antavia pallukoita. Pääsääntöisesti vihreänä jees, neuroottisesti kytäten vihreänä, no no NO!

Toinen ongelmakohta mulla on liikkumisen suhteen. Olin jo vuosi sitten ihan koukussa salitreeniin, mutta ongelmaksi muodostui treenin kohtuuttoman pitkä kesto. Kun saliaika rupee olemaan tunti ja vartti, ei tule kiireessä lähdettyä. Ohjelma sisälsi aivan liikaa, koska halusin korvata käyntimääriä tekemällä tappotreenin kaks kertaa viikossa kolmen-neljän JÄRKEVÄNmittaisen treenin sijaan.

Mun päähän ei kertakaikkiaan mahtunut että se puoli tuntia treeniä on parempi kuin nolla treeniä. Ei meinaa mahtua vieläkään. Koko treeni oli vedettävä läpi, ja paras treeni oli se missä tuli viimeisillä toistoilla itku, ja hammasta purren verenmaku suussa sarja vedettiin loppuun. Sitten kontaten pukukopille ja kädet hulluna vatkaten palarit naamaan (ja vähän rinnuksille). Olin jo 8 kiloa tiputtanut ja kroppa näytti siltä kuin ois lähteny enemmänkin. Ja senkin menin heittämään pois, koska jos ei ollut aikaa käyttää salilla sitä reilua tuntia, niin oli turhaa edes mennä.

Taitais olla terapian tarvetta muutenkin kuin syömisten suhteen... Onneks on ees huono huumorintaju ja jonkinlainen itseironia tallella.

Minulla on ollut lapsuudesta asti epäterve suhtautuminen ruokaan. En ole sairastanut anoreksiaa enkä bulimiaa, mutta olen kyllä kärsinyt pahimman laatuisesta ahmimishäiriöstä. Ahmimishäiriö on luultavasti yleisin "syömishäiriöistä", ja sitä vähätellään. Ei ole ollut tunnetta, mihin ei voisi syödä. Aina on juhlat, on iloa tai surua, on valmistujaisia, kavereiden kanssa pizzalle menoa...

Mitkään kikkailut eivät auta anonyymiä ylensyöjää. Tahdoinvoima ja "nyt kilot lähtee" ajattelu on aivan turhaa, koska ajattelutavan ja sisäisen maailman on muututtava 100%:sti. Takana voi olla jopa kymmeniä laihdutusyrityksiä. Voi olla, että tällainen ihminen ei voi ikinä elämässään pitää herkkupäivää, koska se luistaa hänet raiteiltaan ja ajaa "ränniin". Aivan sama kuin alkoholisti ei voi suurella todennäköisyydellä juoda ikinä pisaraakaan, jos haluaa pysyä raittiina. Joillekin pahimpia ovat karkit, toisille jotkut muut. En voi itse ottaa ikinä hällä väliä -suhdetta ruokaan, jos en aio syödä itseäni hengiltä... Sairaus on psyykkinen, fyysinen ja hengellinen/ henkinen. Pelkät korjausliikkeet liikunnan lisäämiseksi ei muuta ongelmasyöjän sisäistä maailmaa.

Kaikilla ei ole ongelmia ruoan kanssa. Minulla on. En voi olla So what -meiningillä mukana. Jotkut voivat. Hyvä heille.

Meillä oli niin vakvat keskutelut, että unohdin ihan hehkuttaa

Eli täällä on nyt edessä "vyöreikien laitto"-ilta Nyt ei ole vaan housut jotka valahtava alas ilman vyötä, vaan vöistä jo puuttuu riittävästi reikiä "Uuuh iihanaa"

Ja koko 18 sormukset ei enää pysyy sormessa - jäävät nahkahanskaan, kun sitä ottaa pois. Eli korurasian pohjaan, mihin ovat jäänet kaikki 17,5 sormukset voin taas ottaa käyttöön
Aivan ihanaa, sillä 17,5 on minun "oikea" koko. Siis oli jo solakkana

Pieniä muutoksia tulee, vaikka tuntuu että matka on niin valtavan pitkä. Auttavat jaksamaan

Agapella, todella hyvä että kerrot siitä Overeater Anonymous ryhmistä. Itse en ole kuullutkaan siitä ennen kuin sinä jossain aiemmin tai toisessa ketjussa mainitsit sitä! Joku voi saada siitä tarvitsevansa apua!"

Onnea Gourmand! Odotan innolla että määkin joskus pääsen lisäämään vyöhön reikiä. Ei ole pitkä aika siitä, että mun vyö yleensä ylettyi kiinni, joten aika monta reikää on vielä käyttämättä ennen kuin lisää pitää tehdä.

Mun syömiset meni tänään iloisesti överiksi. Mulla oli Kasvisruokakerhon emännyysvuoro, ja bataattikeittoa sörsseleineen ja yrttipatonkeineen kului ihan ähkyyn saakka. Ja jälkkäriksi vielä makeita kakkusia!

Yli meni kalorit, mutta kivaa oli, enkä ole lainkaan pahoillani tästä. Oon vieläkin ihan täynnä, enkä edes haluaisi joka päivä syödä näin paljon, mutta siis joskus tulee syötyä eikä siinä mitään sen kummempaa. Huomenna taas normaalirytmiin!