Hola Alteasta,

TL se taas täällä huutelee sillä jostakin syystä IL näyttää nakittaneen mulle tämän kirjallisen viestinnän. Itse puhuu puhelimessa pitkiä aikoja arvatkaapa kenen kanssa.

Kotona Havis Amanda lienee jo saanut lakkinsa, meillä vapun valmistelut ovat huomattavasti lihallisempaa tai siis oikeastaan kalallisempaa lajia. Serranonkinkkua ja salamisiivujakin kyllä on pari pakettia, emmekä totisesti aio avata niitä vielä tänään, sillä kolmikkomme muuttuu illan mittaan seitsikoksi: kolmen kilometrin päässä olevaan lähiravintolaan on lähdössä pari muutakin pariskuntaa. Toisen eli IL:n vävyn vanhempien luona kyläilimme eilen, ja puhetta olisi piisannut vaikka miten myöhään vaikka vasta pari kolme päivää sitten tutustuimme.

Tänään siis suoritettiin hankintoja huomisen silliaamiaista varten. Ajettiin paikalliseen Carrefouriin, joka on varsinainen hehtaarihalli kuten Carrefourit tapaavat olla. Olin tarjoutunut tekemään valkosipulisilakkaa sardiinifileistä (kalahan on suunnilleen sama, meri eri). Tosin mun ei tarvinnutkaan vaivautua sillä kalatiskistä löytyi ihan kaikkea mitä Välimeren aallot allaan kantavat (valmistettuina kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla) sekä lisäksi norjalaista graavilohta. Vain se silli meinasi jäädä saamatta. Vasta kun oltiin jo lannistuneina ja kärry täynnä kulkemassa kohti kassaa, nähtiin matkan varrella vielä yksi kylmäkaappi ja siellä Abban tilli- ja sinappisilliä. Ostimme molempia.

Huomista ja sillisvieraita (jotka ovat samat kuin tämän illan illallisseurue) odottaa jääkaapissamme myös kuusi pulloa kuohuviiniä (Ukkokullan mielestä oli helpompaa kantaa koko laatikko kuin pari irrallista pulloa) ja purkki, johon valmistin suomalaiselta dekkarikirjailijalta saadulla ohjeella valkosipulioliiveja. Alkuperäisen ohjeen mukaan niitä pitäisi mehustumisen aikana ravistella, joten IL käytännön keittiöihmisenä ehdotti, että ottaisin purkin mukaan ravintolaan, koska siellä menee kuitenkin myöhään. Harkitsen asiaa.

Kun kerran ostoksille oli lähdetty, päätettiin piipahtaa myös lemmikkiliikkeessämme Punto Romassa (edellisellä Altean-matkalla se jäi väliin kun olivat sulkeneet kaikki kaupat jonkin paikallisen merkkipäivän vuoksi). Päätös osoittautui oikeaksi: puoti oli pullollaan kevät- ja kesäihanuuksia. Valikoin käsivarrelleni melko maltillisen kasan ja suunnistin sovituskoppiin. IL linnoittautui viereiseen. Hetken päästä hän huhuili mua makutuomariksi.

Kun kurkistin verhon raosta, näin reippaan rouvashenkilön juuri siinä samassa sinivalkoisessa meriaiheisessa raitaneuleessa, minkä olin hetkeä aiemmin vetänyt päälleni. Totesin ostoksen olevan oivallinen ja katosin omaan buduaariini. Kun loikkasin käytävälle esittelemään seuraavaa löytöäni, IL seisoi jo odottamassa - päällään samanlainen pellavainen raitapaita. Ilmeisen hyvän asiakaspalvelukoulutuksen saaneet myyjäneitoset eivät edes hymyilleet puhumattakaan ääneen nauramisesta, vaan tiedustelivat, haluaisivatko madamet ehkä sovittaa vielä jotain muutakin. Tottahan me halusimme, mutta kolmannen vaatekappaleen kohdalla päädyimme ns. yksilöllisiin ratkaisuihin.

IL:n mustavalkoinen kukkamekko suorastaan huusi uusia kenkiä, joten nekin tuli hankituksi. Ukkokulta puolestaan osti sillä aikaa muutaman paidan ja istuskeli iloisena kauppakeskuksen käytävälle pysäköidyssä tulipunaisessa Ferrarissa. Epäili kyllä, että auto oli tarkoitettu 70 vuotta nuoremmille.

Nyt ryhdytään viettämään vappua. Sitä samaa ehdotamme teillekin!

Iloista vapunpäivää kaikille! Täällä terassilla +30, oli tultava jatkamaan aamukaffetta sisätiloihin.
Eilen päätimme ajaa Pablolla ravintolaan ja tulla taksilla takaisin. Minä tälläydyin ystävältäni saatuun design-jakkuun ja kuvittelin olevani viimeisen päälle tyylikäs. Tasan siihen asti kesti kuvitelma, kunnes astuin ravintolan pihalla autosta ulos. Aamutossut jalassa.

En antanut romahtaneen eleganssini vaikuttaa vappuiloitteluun, tyynesti kävelin ravintolaan sisälle ja piilotin tossuni pöydän alle. Saksan ystävälläni oli huono päivä ja hän jäi kotiinsa lepäämään. Mutta meitä oli vävyn vanhemmat, Tiinuliinu Ukkokultineen sekä ystäväpariskunta, jolla on myös koti Alteassa.

Söimme pitkän kaavan mukaan toinen toistaan herkullisempia ruokia, nostimme maljoja jopa poissaolevalle Naapurinmiehelle. Istuimme ravintolan lasiseinäisessä osassa ja saimme melkoisen ilotulituksen, kun ukonilma räsäytteli salamoita ja ympäristö jyrähteli. Sadekuurojen välissä pääsimme taksiin ja ykskaks olimmekin kotona.

Nyt on haettava auto ravintolan pihalta ja Frau kotoaan. Kaikki eiliset ystävät kokoontuvat meille brunssille. Tiinuliinu teki eilen valkosipulioliiveja ja sitä purkkia piti ravistella aika ajoin. Ehdotin, että ottaa purkin ravintolaan, mutta jääkaappiin se jäi. Ehkä Tiinuliinu on käynyt sitä aamuyöllä heiluttelemassa.

Ukkokulta on soitellut aamupäivän työväenmarsseja, joten me marssimme Tiinuliinun kanssa musiikin tahtiin. Ja kohta me kaikki laulamme!

Missä mimmit luuraa? Ei mitään vapputörinöitä? Tiinuliinu ja minä halutaan lueskella teidän kuulumisia eikä vaan kirjoittaa meidän, koska ne me jo tiedetään.

No eilen oli vapunpäivä ja me olimme kutsuneet ystäviä (3+5) sillikselle. Pöytä notkui herkkuja ja sillis kesti tämän päivän puolelle, ennen kuin päästiin nukkumaan. Ihan ensiksi tehtiin monimutkainen autojen ja vieraiden nouto-operaatio, kun Pablo oli jätetty ravintolan pihalle, Frau piti hakea rantakaupungilta, vävyn isä taloltaan, vävyn äiti oli tullut Tiinuliinun seuraksi jo ennen noutohommiamme.

Terassilla lämpöä oli jotain +30, joten istuimme koko päivän siellä, söimme, söimme ja söimme. Joimmekin kyllä hieman. Ukkokulta oli ostanut skumppaa enemmän kuin tarpeeksi, kun se oli tarjouksessa. Uskomme, että tarjoushinta johtui siitä, että alkoholi oli pulloista haihtunut, koska vaikka kuinka nostelimme maljoja, huppeliin ei tullut kukaan. Tai en ainakaan huomannut.

Joku vieraista hyppäsi altaaseen isojen allaslelujemme seuraksi. Nauru raikui ja puheensorina oli melkoinen. Fraulla ei yleensä sairautensa takia ole ruokahalua, mutta perunat ja silli sekä muut herkut maistuivat, mistä olin salaa hyvin iloinen. Ystäväpariskunta vei Fraun illalla kotiinsa, me jäimme istuskelemaan vävyn vanhempien kanssa. Hylättiin omituinen alkoholiton (?) skumppa ja siirryttiin sisätiloihin sekä punaviiniin. Vävyn vanhemmat tapasivat tällä reissulla Tiinuliinun ja Ukkokullan eka kertaa, mutta tulivat mainiosti juttuun. joten sillibrunssi kesti sinne puoleen yöhön. Sitten me pidimme vielä kolmisin Debriefing-palaveria!

Tänään haettiin Frau ja ajeltiin pikkuteitä pitkin tunnin matkan päähän Deniaan, jossa Ukkokulta hävisi venenäyttelyyn ja me naiset shoppaamaan. Löysin kaupunkisortsit, jotka armeliaasti peittävät pattipolveni, Frauta paleli, joten hän osti housut, jotka puki tyynesti edellisten päälle, sekä kengät, otti sentään edelliset pois. Ukkokullalta alkoi tulla kuvia, joissa ei suinkaan esitelty upeita veneitä, vaan niiden hemaisevia esittelijöitä, joten hänet komennettiin pois messuilta. Syötiin italialaisessa lasagnea masut täyteen, Ukkokulta joutui ajamaan kotiin päin.

Nyt on edessä rauhallinen ilta, en ole kuullut vielä minkäänlaista skumppapullon poksahdusta?

torstaina, 2. toukokuuta 2019 klo 19:51 Iloinen leski kirjoitti::
Missä mimmit luuraa? Ei mitään vapputörinöitä?

Ei täällä kukaan nyt ehdi kirjoitella, kun kaivetaan kiireellä lumikolia varastosta ja etsitään talvipalttoita takaisin esille naftaliinista, kun säätiedotuksen mukaan alkaa takatalvi! Onneksi ei ehditty vielä pitää perunanistutustalkoita ja kaikki 10 annabelle-perunaa ovat vielä turvallisesti olohuoneessa kasvamassa. Nauttikaa helteistä, kun ei tiedä mikä Siperia täällä odottaa, kun palaatte

No voi kamala
noita Suomen säitä! Itse asiassa meilläkin on aika kamalaa, sillä kolmikkomme seikkailee venemessujen, ostoskierroksen ja lasagneannosten jälkeen informaatioteknologian ihmemaailmassa.

Mä innokas kännykkäkuvaaja halusin siirtää kaikki kuvani (niitä on tuhansia) kännystä läppärille. Koska myös IL:n kännyssä oli suunnilleen sata kuvaa saksanpaimenkoirasta ja jokseenkin yhtä monta auringonlaskua, päätimme että nytpä pidetään siivousilta. Siis ei muuten luututa, mutta siirretään valokuvia ja sitten poistetaan tuplat ja joutavat.

Ukkokulta sai nimityksen meidän yhteiseksi mikrotukihenkilöksemme, joka juoksi naisen luota toisen luo, pöydän takaa toisen viereen vilkaisten välillä vähän jääkiekko-ottelua. Kun riittävästi riehuimme, outoja asioita alkoi tapahtua: tekoäly laati minun koneeseeni kaksi kansiota nimeltä Hetkiä meren rannalla (niissä olivat epämääräisessä järjestyksessä ne kaikki auringonlaskut, jotka olin viime kesänä kuvannut) ja Onnellisia hetkiä (siinä oli FB-profiilikuvani jossa hieman hymyilen). Ukkokullan koneeseen (jolla hän siis katsoi sitä jääkiekkoa) puolestaan ilmaantui peräti elokuva Elämän huippuhetkiä. Siinä olivat tyttärenpojan häät, minä ja spanieli ja kultani kulkemassa kanarialaisella hiekkadyynillä. Kyllä tekoäly on ihmeellistä (älukkyydestä en ole ihan varma).

Eikä siinäkään vielä kaikki: IL sai videopuhelun. Siellä vilkutti vävyn äiti (siis IL:n vävyn, ei mun) joka luuli soittavansa ihan tavallisella tavalla.

Ehkä me sittenkin korkkaamme sen kuohuviinipullon?

Tervehdys

Lyhyesti, jatkan huomenna pidemmin.

Olemme taas mökillä. Oli hieman vielä aamulla epävarmaa, uskallammeko lähteä kesärenkailla. Rakas siippani tutkaili netin kautta kaikki kelikamerat ja ajoteiden lämpötilat, joten puolen päivän aikoihin lähdimme.

Nyt täällä. Lunta katolla ja luonnossa. Tiet kuivat ja lumivapaat. Terassin edessä kivetyksellä kuollut kirjosieppo

Ei lämmitetty saunaa. Siippani vähän kipeän oloinen. Nyt tupa on lämmin, ei ole takkaa pitkään aikaan käytetty. Yhtenä aamuna vain pääsiäisen jälkeen.

Nyt meen katsomaan "Perjantaita". Kiitos viesteistänne Alteasta ja samoin Suomesta.

Kiva Kipa, että täällä oli edes sinulta kuulumisia! Vaikka päätimme, ettemme päivitä, ennen kuin muutkin kirjoittavat, kirjoitan silti. Odottelen nimittäin iltapalaa, jonka taloudenhoitajani Hulda (= Tiinuliinu) lupasi järjestää. Hänen miehensä Helmer toimii nykyään Pablon kuljettajana, mikä järjestely sopii minulle mainiosti. Pablo on ehjänä ja naarmuttomana tallissa nytkin pitkän päivän jälkeen!

Heräsimme aamuyöstä, kun olimme luvanneet viedä vävyn vanhemmat kentälle. SASin lakko oli aiheuttanut kaikenlaista harmia, mutta matkaan pääsivät. Ja kun kerran olimme kentällä, porhalsimme Alicanteen, tosin eri suunnasta kuin olin tottunut, joten jotenkin jouduimme "väärään" parkkihalliin. Aikaisen herätyksen takia aamiainen oli jäänyt väliin, joten suuntasimme ensimmäiseksi kahvilaan, jossa aamunälkä taltutettiin.

Reippaasti shoppailemaan, Tiinuliinu löysi kaksi puseroa, joiden käyttötarkoitusta perusteli mutisemalla jotain kuoropuserosta? Ukkokulta häipyi omille teilleen ja me tarkastimme El Corte Englesin valikoimat. Vain uusiin mokkakorkkareihini sopiva mokkalaukku lähti mukaan. Ukkokulta löytyi omien ostostensa kanssa ja suuntasimme vanhaankaupunkiin lounaalle. Halusimme paellaa, jonka tarjoilijapoika lupasi valmistuvan 20 minuutissa. Vajaan tunnin jälkeen olimme jo melkein nauttineet viinipullollisen, jolloin paellapannu tuotiin pöytään. Vaan odotus kannatti, paella oli mitä parhainta, öljyt vaan valuivat suupielistä ja kädet ihanasti likaantuivat, kun kuorimme jättikatkiksia.

Patikoimme hissille, jolla noustiin vuoren huipulle Santa Barbaran linnoitukselle. Siltä avautuu upeat näköalat Alicanten kaupunkiin, joskin Tiinuliinu poti korkean paikan kammoa eikä suostunut ihan ylimmän paikan muurien vierelle ja piti lujasti tykistä kiinni, ettei putoaisi. Ukkokulta rauhoitteli, että on epätodennäköistä, että kivimuuri juuri Tiinuliinun siihen nojatessa sortuisi, kun on sentään pysynyt paikoillaan satoja vuosia.

Tiinuliinu lupasi tarjota "jotakin virkistävää" linnoituksen kahvilassa, joten suunnistin onnellisena pöytään. Hieman häkeltyneenä totesin saaneeni appelsiinimehua! Se ehkä johtui siitä, että tänään ei ole ollut minun päiväni. Olen söheltänyt ja soheltanut ja puhunut pehmoisia ja ystäväni pahoin pelkäävät, että olotila jää pysyväksi?

Ehkä ylläolevasta johtuen Ukkokulta takavarikoi Pablon avaimet ja hienosti löysi tien kaupungista Valencian motarille. Siellä sitten sattui niin, että auton näyttöön tuli outo teksti, josta ymmärsin vain sanan "baja" eli huono, vähäinen tai mikä lie. Minä reagoin tekstiin, että "ei siitä tarvitse välittää, tähän nyt tulee koko ajan kaikenlaista". Mutta pakko oli reagoida, kun teksti vaan välkkyi ja muitakin merkkejä alkoi vilkkua ja Tiinuliinu googlasi, että polttoaine on justiinsa loppumassa!

Auts, ei oltu kiinnitetty yhtään huomiota koko dieselin määrään. Pablo ei halunnut ilmoittaa, kuinka pitkälle pääsisimme, joten Ukkokulta ajeli motaria hiljakseen ja minä mietin, kenelle soittaisin, mikäli jäisimme tien reunaan. Pääsimme kuitenkin tietulleille ja siitä vielä kaksi kilometriä bensikselle. Tankissa oli vain pari litraa dieseliä jäljellä! No tästä seikkailusta oli se hyöty, että kun olin hieman kärsinyt kovasta vatsasta, se huoli on nyt poissa!

Pulahdimme Tiinuliinun kanssa kotona heti altaaseen. Pian uintimme jälkeen alkoi sataa ja minä kerroin Naapurimiehelle, että hyvä kun ehdittiin uida ennen sadetta!

Huomenna yritämme ehtiä varsinaiseen Altean kaupunkiin, jossa emme ole tällä reissulla vielä kertaakaan käyneet. Kiireiset on päivät eläkeläisillä!

Kiva noita Espanjan kuulumisia on lukea.

Ei näistä arkisista jutuista jaksa aina kirjoittaa. No ehkä tuonne omaan päikkyyn avauduin enemmän kun tuntuu se valittaminen jotenkin oikeutetummalta siellä.

On ollut taas tosi haastavaa tuon d-lapsen kanssa. Lupasi jo karata kun täällä on niin tylsät säännöt ja pihallakin tylsät leikkivälineet ja ihan liian pieni kiipeilyteline.
Kyselin vähän kavereiden leikkivälineistä ja ei niilläkään nyt kummoisempaa, mutta bussin ikkunasta nähnyt jollain olevan.
Kaverikin oli kertonut jostain kaverista jolla ei mitään sääntöjä.
Keskusteltiin mutta ei siitä tulosta kun saa jotain päähänsä niin asiat on just niin.
Eilen sitten tuli valittamaan kun oli junnun legoilla rakentanut jotain ja Junnu halusi ne purkaa. Siitä seurasi suurta draamaa eli itkua ja parkua.
Homma rauhoittui kun vedin syliin, halailen ja juttelin rauhallisesti. Tunti siinä meni ja sitten olikin sokerit taivaissa koko yön lisäinskasta huolimatta.

Tänään mies vie muksut vanhojen autojen näyttelyyn ja minä menen kukkakauppaan.

Laihtumaan en pääse kun illalla muksujen mentyä petiin kaapin ovet alkaa käymään ja lappaan suuhuni kaksin käsin.

Niin että tässä näitä minun Suomen kuulumisia, kuten sanoin sieltä Espanjasta ne ovat paljon mielenkiintoisempia ja hauskempia

Huomenta

IL jo teillä oli seikkailuja ja jännitystä kerrakseen. Onneksi ette jääneet motarille ilman polttoainetta. Olen iloinen puolestasi, että Pablolla on "uusi" kuski. Sinä olet niin usein kuskina, niin mukavaa varmaan olla välillä kyydissä ja katsella ympärilleen aivan eri lailla kuin jos itse ajaisi. Toivottavasti teillä on mukava päivä Alteassa. Muuten, minulla valui melkein kuola öljyn sijaan, kun luin paellaherkuttelustanne. Se on ehdottomasti yksi minun mieliruokiani Espanjassa.

Ihana näky edessäni, kun järvi kimmeltää vapaana jäistä. Tuuli on kyllä melkoinen, ei sinne voisi mennä uimaan eikä edes verkkoja laskemaan.

Saimme sitten vappuaattona tämän vuoden ensimmäisen kalasaaliin Verkoissa oli 2 haukea, 2,2 kg ja 1,5 kg sekä kivan kokoinen ahven, 550 g. Tänään syömme paistettua haukea. Hauki itsessään on aika mauton ja kuiva, mutta jos onnistuu sen paistamisessa ja maustamisessa, niin herkullista tulee hyvän kalakastikkeen kanssa.

Vappuaattona iltapäivällä tuli mökkinaapurimme. Skumppapullo meni, kyytipoikana oli graavilohi leipiä ja sen päälle juustoja hedelmien kera. Juustothan tietysti vaativat punaviiniä Ilma oli vielä lämmin ja kun aurinko lämmitti lasien läpi, istuimme terassilla koko ajan. Naapurimme lähti hyvissä ajoin, niin että pääsimme vielä saunomaan ja sen päälle syömään vappuillallistamme

Vappupäivänä olimme brunssilla kylän keskustassa olevassa kahvila-ravintolassa. Herkullinen oli brunssi ja hinnaltaan varmaan kohtuullisempi kuin pääkaupunkiseudun ravintoloissa. Ruokailun jälkeen meillä oli samaisessa ravintolassa kalastuskunnan kokous, jonka jälkeen suuntasimme kohti kotia. Kotona sitten oli pyykkikone päällä yhteensä monen monta tuntia kahtena päivänä.

Torstain lääkärikeikkojen jälkeen olimme taas "ulkona" syömässä ennen kuin suuntasimme vanhempieni luokse. Äiti oli yllättävän pirteä <3. Meillähän oli tarkoitus tuoda peräkärryssä siipalleni isältäni yksi vene, mutta kun lähtivät auton ja peräkärryn kanssa hakemaan venettä, niin eivät päässeet rantaan, koska tielle oli tuotu sorakuorma, jota ei vielä oltu levitetty. Niinpä meidän peräkärry jäi vanhempieni luokse ja siippani tuo veneen sitten äitienpäivän jälkeisellä viikolla, kun tulee tänne takaisin minun jälkeeni.

Eilen aamusta siipallani oli lääkäri ja pähkäilimme vielä aamusta sitä, että uskallammeko lähteä ajamaan. No, uskalsimme ja minulta meni taas monta tuntia "tavaroiden", vaatteiden ja ruokien paikoilleen laittamisessa. Eilen söimme tullessamme Vierumäen kohdalla olevassa Matkakeitaassa ja minä pääsin kolmatta päivää peräkkäin ruuanlaitosta. Melkein on huono omatunto Aikuisten oikeesti ihanaa, kun sai lintsata ruuan laitosta kolme päivää peräkkäin. Täytyy myöntää, että välillä olen kyllästynyt hommaan. Ompelu ja käsityöt ovat minulle suorastaan kauhistus enkä kovasti tykkää silittämisestäkään. Eilen oli pakko silittää tyynynpäällisiä, kun purin kaupungista tuomiani puhtaita "pyykkejä". Juuri tutkailin sääennusteita ja luulen, että loppuviikosta täälläkin voisi ottaa pyykkikoneen käyttöön.

Tälle päivälle ei ole kovin kummoista ohjelmaa. Normihommia ja ruuanlaittoa. Omassa pihassa ei varmaankaan voi paljoa olla, kun tuulee niin kovasti suoraan järveltä. Lähdemme lenkille tielle tuonne metsän keskelle, jossa voi kävellä hieman tuulen suojassa. Ja illalla tietty saunan lämmitys, jonka eilen jätimme väliin.

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua.

Heippa pitkästä aikaa

Japena olimme näköjään samanaikaisesti kirjoittamassa.

Kyllä ihailen tekemäänne työtä ja ihmettelen samalla ajoittain, miten jaksatte.
"Palkinto" on tietysti mahtava, kun näette työnne jäljet niin konkreettisesti ja jo aikuisiksi kasvaneet "lapset" pitävät teihin edelleen yhteyttä.

Juu, tylsiltä nämä omat jutut tuntuvat Altean seikkailijoiden rinnalla. Mutta tämä on elämää. Muuten, kun äitini oli sairaalassa, mietin useamman kerran, miten sinun äitisi jaksaa. Voimia ja tsemppiä päiviinne.