Pöllihommat jäi kesken, kun ajoleikkurista napsahti ilmeisesti kaasuvaijeri poikki. Ehdin saada huollon kaverin kiinni ja hän lupasi käydä hakemassa koneen ensi viikolla, vaikken itse paikalla olekaan. Nuorempi ryntäsi terassin ovesta sisään ihan pikkuisen vaan "hyttysovea hipaisin", jolloin koko systeemi rojahti maahan. Lähetin tyttärelle viestin, että hae nää äkkiä pois. Tytär vastasi somalla kuvalla, jossa olivat vävyn kanssa juhlatamineissaan rapujuhliin lähdössä. Ymmärsin, että mamman täytyy nyt vaan hengitellä syvään ja nauttia näistä herrantertuista.

Isompi kiljukaula lämmitti sitten saunan ja pojat pulahtelivat järveen. Istuimme jäähyllä saunan rappusilla ja pojat esittivät erilaisia tansseja, nyt tiedän, Pikseli että meidänkin pojat osaavat flossata.

Nuorempi poika sai koristella rapupöydän omien suunnitelmiensa mukaan. Lamppuun tuli paljon ilmapalloja. Isompi leikkeli sitruunaviipaleita tarkasti samankokoisiksi. Pojat oppivat nopeasti irrottelemaan ravunlihat ja ollaan nyt asiasta mitä mieltä tahansa, kohotimme snapsit ensimmäisten saksilihojen kunniaksi. Tosin laseissa oli cokista. Pääruoaksi tein Tiinuliinulta saamani ohjeen mukaista huiputtajan paellaa ja pojat ottivat sitä lisääkin arvioiden, että älyttömän hyvää.

Nyt odotellaan masut täysinä jonkun Fort Boyard Suomi alkamista, sillä nuoremman kiljukaulan mukaan "se on ihan pakko nähdä, kun siinä on Roni Back ja se on paras tubettaja".

Meidänkin poitsu osaa flossata ja tosi taitavasti. Tuntee myötähäpeää kun me äitinsä kanssa yritetään flossata eikä kehtaa melkein katsoakaan
Pitäiskö salaa opetella?

Oltiin kamujen altaalla kuutamouinnilla. Tosi hauska ilta. Kahden maissa vasta takaisin mökillä.
Kaveri vähän arastellen kysyi kutoisinko villasukat 85 vuotiaalle vanhainkodissa asuvalle papalle? Ihmettelin arastelua? No kertoi sitten että jalan koko on 50
Lupasin kutoa. Pitää huomenna kotoa hakea langat ja aloittelen sitten pikkuhiljaa.

Hyvät yöt!

Heippa,

ensinnäkin oikein ihanaa matkaa Mennalle ja Japenalle. Kyllä Japena olette varmasti matkanne ansainneet, kun tuollaista arkea monen lapsen kanssa pyöritätte. Enkä yhtään vähättele, että sinä Menna et reissuasi ansaitsisi , tottakai ansaitset.

IL, emme kyllä koskaan väsy lukemaan kiljukaulojen tempauksista. Tänäänhän sinulla sitten helpottaa.

Miten Motsku teillä meni jälkikasvun vierailun kanssa?

Kylläpä olet ollut Karmale myöhään hereillä. Me emme "juhlineet" venetsialaista, kun mökkikautemme ei ole lopuillaan vielä. Joku "sopiva" ilta pidämme omat venetsialaisemme ja poltamme rannassa aika isoa kokkoa. Kerran on ollut tulet juhannuksen jälkeen parisen viikkoa sitten (siis jussina ei ollut), mutta materiaalia on vaikka kuinka paljon jäljellä. Kun illat pimenevät aiemmin, niin on tyynellä ilmalla ihana istua rannassa ison nuotiotulen äärellä. On jalalla kokoa, 50 , ei ihme, jos vähän arasteli .

Mustikkaposki. laitoin uuden yksityisviestin. Yritin neuvoa siinä, miten vastata. Vau, löysit kanttarelleja. Sateet ovat olleet niin paikallisia. Perjantain Hesarissa oli juttu, jossa luvattiin vielä tälle vuodellekin ihan kohtuullista sienisatoa, elleivät helteet sitä pilaa. Meillä tuli pari päivää sitten 3 milliä ja viime yönä 1 milli Yökastettakin on, joten onneksi pihapiirissä ei tarvitse kasteluletkua niin heilutella ja kannut ovat käytössä lähinnä terasseilla oleville kukille ja yrteille. Kesäkurpitsaviljelmäni tuottaa satoa Toivon vaan, että tontilla asustelevat puput eivät tykkää kesäkurpitsasta. Rakas siippani jo tuossa puheli, että saataisiin helposti tuoretta lihaa Kaloja kyllä perkaan, mutta ei minusta olisi muita eläimiä käsittelemään..... Sitä paitsi - ne puput ovat kyllä jotenkin suloisia (niin kauan, kun eivät syö yrttejäni). Onneksi minulla on salaatit ja monet muut ylempänä kukkalaatikoissa, niin ehkä eivät kurkottele niin ylös.

Perjantaina olimme sitten järvellä parisen tuntia. Eväät maistuivat herkullisilta Emme voineet mennä "varmalle" apajalle, koska sen lähellä oli porukkaa mökillä eikä liian lähelle kehtaa mennä. Saimme sentään yhden pienen hauen ja ahvenen Onneksi ei tarvinnut tyhjin käsin kotiin tulla. Perjantaina siirsimme myös verkkomme kauemmaksi kotirannasta, mutta ei ainakaan eilen vielä ollut saalista. Jospa tänään

Minulle on jäänyt ilmeisesti helteistä "päälle" jokin ihme väsymys. Lähes joka päivä olen ollut nyt kirjan kanssa päikkäreillä ja siitä huolimatta nukahdan illalla liian aikaisin kesken TV-ohjelman. Yleensähän siippani on illan torkku, mutta eilenkin, kun saunan ja ruuan jälkeen katselimme tallennettua Beckiä, niin silmät lupsuivat väkisinkin kiinni. Yötkin olen nukkunut kohtalaisen hyvin. Ehkä tämä menee parissa viikossa ohi.

Eilen illalla - tai oikeastaan viime yönä (olimme vielä hereillä molemmat) kuulin ihmeellistä ääntä ulkoa. Meillähän on kaikki ikkunat kylppäriä myöten yöt auki, kun vieläkin on niin lämmintä. Siippanikin kuuli äänet, mutta kumpikaan ei jaksanut nousta ylös katsomaan, mikä siellä pihalla metelöi. Mökin valvontakamerassa ei näkynyt mitään. Se ulottuu terassin portaille. Riistakamerakin on tällä hetkellä ihan "etupihan" tuntumassa, tällä kertaa se vaan ei ollut päällä.

Nyt vilkaisen vähän lehtiä ja petaan pedit. Sitten lähdemme verkoille.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille

Tänään tuli vuosi täyteen herkuttomuutta.
Hoikalle ja terveelle isännälle tuon herkkuja ja leivon jotain kaffeen kanssa. Itse en pysty enään mitään sokerista syömään, eipä silti, ei ole koko aikana kertaakaan tullut edes mieleen omaan suuhun mitään laittaa.

Painoon ei ole mitenkään vaikuttanut. Nyt mietinkin seuraavaa projektia. Olispa painonpudotus yhtä helppoa kuin sokerin jättäminen?
Mulla ilmeisesti joku aineenvaihdunta häiriö? Koskaan en oo mitään sellaista syytellyt läskeistäni, mutta nyt heräs epäilys kun yksi ystävä oli laihtunut. Oli jättänyt makeat vähän vähemmälle ja viisi kiloa pudonnut heti.

No pitänee tutkailla josko saisin jotain potkua painon suhteen?

Mukavaa päivää

Kipa, en tiedä tuosta ansaitsemisesta, mutta lähden silti. Näin eläkkeellä sitä kyllä tuntee olevansa oikeutettu yhteen jos toiseenkin Olen muuten siippasi kanssa samaa mieltä jäniseläimistä ja tuoreesta lihasta. Vahinko, kun kaupungissa ei saa pyydyksiä laittaa. Ne peijakkaan pitkäkorvat eivät ole yhtään söpöjä syödessään meidän krookuksiamme

Karmale, minä kun en pääsääntöisesti kovinkan paljon syö herkkuja, joiksi lasken limut, karkit ja pullan, niin en osaa sanoa niiden pois jättämisen vaikutusta painoon. Itse onnistun parhaiten pienentämällä syömisen määrää ja iltapalan, joka tarkoittaa teetä ja voileipää, siirtämistä vähän aikaisemmksi. Mikäli minulla on jotain hedelmiä, niin sellaisen voin sitten vetää vähän myöhempäänkin. Pitää ottaa huomioon, että käyn nukkumaan vasta siinä yhden kieppeillä. Luonnollisesti herkuista luopumisesta ei varmaan haittaakaan ole.

Luen ihan mielelläni juttuja kiljukauloista kuin muidenkin jälkikasvusta, vaikkei minulla sellaisia olekaan. Syystä minkä kaikki tietänevät Luen myös luontoseikkailuistanne, vaikken sellaistakaan itse kaipaa, kuten tiedätte!

Keskustelimme juuri tänään meirämmiähen kanssa siitä, miksen minä pidä mökkeilemisestä. Hieman turhauttaa se, että hän ihan vieraillekin ihmisille selittää, että eukko ei tykkää olla mökillä, kun ei pääse shoppailemaan. Minä kun en koskaan shoppaile, minkä meirämmiäs hyvin tietää, vaikkei minusta yli 20 yhteisen vuoden mittaan mitään muuta olisi oppinut. Yksi suuri syy on tietenkin se, että siellä ollaan keskellä ei mitään eli jos haluan ulos, se tarkoittaa metsää! Ulkona oleminen ei hirveästi houkuttele, kun olen kaikkien mahdollisten ötököiden kohtaamispaikka, joten istun sitten sisällä. Ja kun istun sisällä, niin teen sen mieluimmin kotioloissa. Kaupungissa on aina mahdollisuus lähteä bussilla keskustaan elokuviin, ravintolaan tai museoon. Jos kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa, niin siihen riittää kotiolot ja milloin tahansa pääsee ihmistenilmoille, jos sitä haluan.

Huomenna sitten pakkailen kaikessa rauhassa. Täytyy vain hetkeksi nousta aamulla varhain eli klo 7, että teen meille lähtöselvitykset. Lufthansalla sen voi tehdä 23 tuntia ennen lähtöä, kun se Finnairilla onnistuu 36 tuntia ennen. Voipi olla, että kirjoitan jotain matkan aikanakin, jos laivalla on ilmainen wifi. Yritän myös muistaa ottaa kuvia ruoka-annoksista. Yleensähän muistan sen vasta, kun puolet on syöty

Toivotan teille kaikille mukavaa elokuun loppua ja syyskuun alkua sekä Japenalle hyvää matkaa

En ole ehtinyt kirjoittamaan tänne pariin viikkoon. Mitään ihmeempää ei ole tapahtunut, paitsi että mies on laittanut tutkimuksensa jäihin ja on nyt päivisin enemmän kotona ja paljon tämän tietsikan ääressä. Meillä ei kummallakaan ole läppäriä.

Tiinuliinu ja Ukkokulta ovat olleet kovasti liikkeelllä. Odottelen rmielenkiinnolla raporttia Venäjänkarjalan reissustanne. Olen 3 kertaa käynyt sukuni syntysijoilla Säkkijärvellä isän tai tätieni opastamana. Nyt ei ole enää ketään opastajaa.

IL, on kiva lukea kiljukaulojen tempauksista. En tiennytkään, että pojatkin flossaavat. Myös Motskun poikatrio on mainio. Ja Mallisin pikku tipsu on hellyttävä pienine villikkokoirineen.

Kipa, olet valittanut väsymystä jo jonkin aikaa. Ehkä olet liiankin touhukas. Mitä jos hellittäisit vähän ja nukkuisit vaikka pienet päikkärit.

Muori, kiva että olet taas oma energinen itsesi!

Mennaa on melkeinpä ikävä, kun emme ole nähneet sitten Tampereen tapaamisen. Tuleepa teille mielenkiintoinen jokilaivaristeily! Me (tai mies) olimme 1988 kongressissa Novi Sadissa, Vojvodinassa, joka oli silloisen Jugoslavian itsenäinen hallintoalue. Sotien ja vallanvaihdon jälkeen provinssin autonomia palautettiin v. 2002. Novi Sadista muistan kauniin linnoitusalueen illallisravintolan korkealla joen yllä.

Sain kirjeen liikennevirastolta. Mies kysyi, että olenko ajanut liian lujaa polkupyörällä! No, en sentään. Se oli jokin tiestön käyttöä koskeva kyselytutkimus.

Tänään juhlimme Peijulin 12-vuotispäivää. Eilen oli juhlat tytön kavereille.
Ikkunasta näin, kuinka tytöt tekivät voltteja ja kärrynpyöriä pihanurmikolla ja trampalla. Kovin olivat eri kehitysvaiheissa. Jotkut olivat pitkiä ja naisellisuus alkoi jo näkyä, toiset taas, kuten Peijuli, vielä ihan pikkutyttöjä. Hyviä kavereita kaikki, ja hauskaa oli.

Toissapäivänä innostuin keittämään kiisseliä pakastepuolukoista. En siivilöinytkään marjoja liemestä, koska ajattelin niistä saatavan kuitua.
Hyvää tuli! Sitten kaivoin pakastimesta joululta jääneen torttutaikinan, josta aioin leipoa omenaleivoksia. Vaikka olin kaulinnut taikinan ohueksi, se kohosi uunissa 5 cm korkeuteen. Leivoksiin oli tarkoitus laittaa omenahillon jälkeen vielä toinen taikinalevy, mutta näin ollen leivos olisi tullut aivan liian korkeaksi. Niinpä vain litistin paistoksen, halkaisin levyt ja laitoin väliin omenahilloa. Mutta lehtitaikina ei pysynytkään kasassa, vaan leivokset olivat irtolehtisiä. Näin, että Peijulin kavereita oli taas voimistelemassa pihalla, joten vein heille vadillisen paistostani. Hyvin oli kelvannut, ja mieskin söi hänelle jättämäni murut.

Keijuli (9 v.) halusi vielä jatkaa viulunsoittoa musiikkiopistossa, mutta nyt olikin isomman viulun hankinta edessä.Tytär löysi tori.fi.stä edullisesti lähes käyttämättömän soittimen. Soitonopettajakin sitä kehui.
Tanssikoulu sai nyt jäädä, koska tyttö aloitti tanssipainotteisella luokalla.

Täällä Espoossa ei taiteiden yöstä kuultu mitään. Tytär sen sijaan oli vienyt Keijulin parhaan kaverinsa kanssa Kaapelitehtaaalle, jossa olikin ollut lapsille runsaasti ohjelmaa. Tytöt olivat laulaneet karaokessa "Sata salamaa". Tytär otti videolle, mutta Keijuli ei antanut näyttää sitä minulle. Mistähän olivat oppineet tuon laulun!

Karmale, minäkin olin toissavuonna (vai oliko se jo aiemmin?) 6 kk karkkilakossa, mutta en laihtunut yhtään. Nyt olen kyllä syönyt jotain pientä makeaa lähes joka päivä. Paastosokeri oli minulla 4, joten 2. tyypin diabetes ei ole kovin todennäköistä.

Jokohan kesä meni? Siitä huolimatta, Mielensäpahoittajaa lainaten: ilosia aikoja kaikille! Ja kivoja matkoja reissaajille!

Mulla on todettu II diabetes, mutta ruokavaliolla pysyy kondiksessa.
Sokereitten jättäminen saa pysymään alle kuuden paastosokerin.
Nyt kun oli marja-aika niin karviaispensas houkutteli. Sokerit nousikin melkein seiskaan. Marjojakaan ei saa paljoa kerralla syödä.
Nyt sain taas alemmat lukemat, mutta painoa pitäis saada alemmaksi.

Pikselillä tosi hieno lukema paastosokerissa. Mitenkähän sulla sitten ruokailun jälkeen? Onko otettu?
Mulla kun ruokailun jälkeen laskee johonkin 4,7
Diabeteshoitaja joskus sanoi että toisilla ihmisillä käyttäytyy noin.

Aion tosiaan jatkaa herkuttomalla.
Herkuissahan on myös sokerin lisäksi rasvaa, yleensä, niin uskon vakaasti että sisäelin rasvat vähenee
Laihdun siis sisäisesti

Voikaahan hyvin

Hei Ihanaiset,
kiirettä on pitänyt viimeaikoina, ollaan singahdeltu mökin, kaupunki asunnon, lastenhoidon ja Turun väliä sillä seurauksella, että unohdin tyystin varaamani gynisajan .... grrrr, harmittaa ja suututtaa, olisin voinut mukavamminkin heittää satasen taivaan tuuliin. Huonosta muistista kärsii kroppa ja kukkaro.

Minuakaan ei kyllästytä lukea Kiljukaulojen tai muiden lapsukaisten touhuista, onko flossaaminen sitä pyllyn vatkutusta? Odotan myös innokkaana reissaajien matkaraportteja.

Sateet ja viilenneet säätkään eivät ole minua piristäneet, kamala väsymys vaivaa. Samaa tuntuu valittavan moni muukin täällä. Räkä tautikaan ei suostu kunnolla irroittamaan kynsiään minusta, aina kun luulen päässeeni siitä alkaa päänsärky, kuvotus ja nenäliinapaketti ohenee. Onko Karmale jo päässyt kurkkukivustaan? Minulta on pariin kertaan testattu mykoplasma, kun flunssa on jatkunut useamman kuukauden mutta onneksi (?!) sitä ei ole ollut. Sienimetsälle innostuin lähtemään, kun mökillä oli parina perättäisenä päivänä tihkuttanut vettä. Saatiinkin korin pohjat kanttarelleistä peittoon, minulle niistä riitti syötävää moneksi päiväksi. Puolukkaa tulee tosi vähän, mustikoita en ensin nähnyt yhtään ja kun niihin törmäsin niin eivät maistuneet yhtään millekkään. Omenoita sensijaan tulee paljon, ajattelin kokeilla niiden kuivatusta kiertoilmauunissa, onko kukaan kokeillut?

Te muut harrastatte konmaritusta ja koska tavaroiden määrä maailmassa on vakio tai kasvava niin minä raukka kannan laatikkokaupalla tavaraa kotiin .Eikä minulla ole hajuakaan minne minä ne tavarat arkistoisin. Isäntä kysyi minulta täysin aiheellisesti, että tarvitsenko minä niitä ..... no en tarvitse mutta en voi ehjää ja käyttökelpoista tavaraa roskiinkaan heittää. Minussa pitää majaa suuri hamstraaja . Minulla on nyt loppuelämäkseni puutarha- ja mökkitakkeja säähän kuin säähän. Erilaisia valaisimia ja kynttilänjalkoja enemmän kuin on pintoja joihin niitä laittaa, joudun ehkä luopumaan jostain jotta tasapaino löytyy. Älkää siis muut enää konmarittako tai olen todella pulassa!

Nyt on istuttu tarpeeksi joten mars laatikoita purkamaan! Mukavaa viikkoa kaikille.

Drastuitje,
tai jotain siihen suuntaan!

Viisi matkapäivää ja bussin mittarin mukaan 2232 kilometriä on takana. Jokunen kilometri käveltiinkin; patikointia olisi minun makuni mukaan saanut olla enemmänkin sillä kaupunkimaisemat olivat joko kauniita tai kiinnostavia tai jopa molempia, ja mäntykankailta (niitä Venäjän Karjalassa riittää!) olisi saattanut löytää kopallisen kanttarelleja tai tatteja. Monilla metsätaipaleilla oli parkkeerattuja autoja, puitten välissä näkyi ämpäri kädessä kulkevia ihmisiä, ja venäläiseen tapaan sienestäjät myös möivät saalistaan tienvarsilla ja pikkupaikkakuntien toreilla.

Juttu venyisi liian pitkäksi, jos alkaisin kertoa, missä kaikkialla käytiin (Viipuri, Petroskoi, Sortavala, Käkisalmi, Pietariakin sivuttiin, Terijoen hiekoilla käveltiin hetki) ja mitä kaikkea nähtiin. Siispä vain jokunen poiminta jos sallitte.

Ensimmäisen matkapäivän mieleenpainuvin elämys oli Olavi Paavolaisen lapsuuskodin lummelampi, siis tekojärvi jonka hänen isänsä oli rakennuttanut. Muuta ei komeasta kartanosta sitten ollutkaan jäljellä; se oli tuhottu talvisodassa ja talon paikalla seisoi sairaala, jota pikkuruinen sinikattoinen tsasouna kurkisteli puitten lomasta. Lammen rannalla istuskeli pari onkimiestä, joita suomalaisen kolmikymmenhenkisen kulttuurimatkailijajoukon saapuminen ei vähääkään hätkähdyttänyt. Tuskin edes päätään käänsivät.

Niitä tsasounia sitten piisasikin ihan koko matkan ajaksi. Useimmissa pikkukylissä on pikkuruinen kirkko, kaupungeissa komeampi, ja päheimmät pyhäköt sijaitsevat tietenkin Aleksanteri Syväriläisen luostarissa. Seinien täydeltä ikoneja, luostarin perustajan ihmeitätekevä pyhäinjäännös jota ei saanut kuvata vaikka muuten kamerankäyttö ei ollut millään tavalla kiellettyä. Iloinen Aunuksessa asuva Tanja kertoili luostarin historiasta ja oli onnistunut järjestämään meidän iloksemme myös kolme laulajaa.

Mustakaapuiset nuoretmiehet esittivät luonnollisesti ortodoksista kirkkomusiikkia, myivät matkamuistoiksi omia ja naapurikuoron levyjä (ostin yhden mutta en ole vielä kuunnellut). Hetken päästä hartaat herrat viipottivat villapaidoissa ja pillifarkuissa luostarin raitilla keskenään keskustellen ja naureskellen.

Hymy irtosi myös muilta tapaamiltani venäläisiltä (lähinnä siis eri ravintoloiden tarjoilijoita) kun käyttelin niitä kahta sanaa, jotka venäjäksi osaan eli spasiba ja pasalusta (jotenkin noin ne menevät). Olisin osannut sanoa vielä yksi kaksi kolme, kyllä ja ei, mutta ei niitä tällä matkalla tarvittu.

Mitä tarjoiluun tulee, se oli suorastaan ylenpalttinen. Päivittäin syötiin aamiainen, lounas ja päivällinen - lounaista jäi parhaiten mieleen kaksi ateriaa, jotka matkaohjelmassamme kulkivat nimikkeellä ”kevyt kenttälounas”.

Kuujärven kyläläiset olivat kaivaneet pelloistaan keltaisia perunoita, savustaneet suunnilleen tusinan kuhia ja tehneet maukasta kaalisalaattia. Jälkiruoaksi tarjoiltiin kotonaleivottua omena- ja mustikkapiirakkaa. Molempia piti maistaa, siitä piti huolen tarmokas pääemäntä Lydia joka muitta mutkitta tuuppasi turistin lautaselle lisää evästä, jos sitä hänen mielestään ei ollut tarpeeksi. Pannukahvit keitettiin nuotiolla järven rannalla, ja lopuksi Lydia järjesteli meidät mieleisiinsä riveihin, käski hymyillä ja nappasi kännykällään kuvan.

Toinen pikkukylä, jossa syötiin piirakoita ja liha-ohrapataa (oman pellon ohrista, oman talon lampaista), oli kuulemma miltei kuolemaisillaan, kun sinne muutti muutama nuori perhe. He kohentelivat perinteisiä karjalaistaloja ja pistivät pystyyn maatilamatkailusysteemin. Nyt se pyörii hyvin; meidän tullessamme kylänraitilta poistui juuri jostain Kauko-Idästä kotoisin ollut seurue. Ja olisittepa nähneet sen raitin: harmaat aunukselaistalot, joiden ikkunoiden ympärillä on taitavia puuleikkauksia, kököttivät päädyt kylätielle päin ”kuin tyytyväiset herneet paloissaan” (ilmaus on Olavi Paavolaisen, jonka 75–115 vuoden takaisia jalanjälkiä siis seurasimme).

Kun Karjalassa välimatkat ovat melko pitkiä ja teiden kunnossa toivomisen varaa, päivät väkisinkin venyivät. Pisin matkailu-urakka oli melkein 15-tuntinen, mutta en ehkä ikinä unohda sitä auringonlaskua: punainen kiekko kumotti Aunuksen lakeuden ja hiljaa virtaavan joen yllä.

Kannatti lähteä! Ja tulla takaisin monta elämystä ynnä puoltatoista lisäkiloa rikkaampana (tässä on istuttu koko loppuviikko ja viikonvaihde paikoillaan, syöty lounaita ja illallisia, mutusteltu välipalaksi piirakoita ym.)

Nyt kävelylle! Mukavaa uutta viikkoa!

Tiinuliinu, kiitos matkakertomuksesta, osaat kirjoittaa niin elävästi, mutta ihmekö tuo?

Minä yhdyn kaikkiin, jotka puhuvat väsymyksestään. En tajua tällaista velttoutta, etten jaksaisi edes pukea päälleni. Enkä ryhtyä mihinkään. Eilen lähdin heti aamusta labraan paastottuani reilut 12 tuntia. En tiennyt/muistanut pissanäytettä, joten kohta lähden viemään sen.

Saksassa asuva ystäväni tulee tänään vierailulle luokseni viikoksi. Haen hänet kentältä ja ajamme suoraan mökille pariksi päiväksi. Matkan tarkoitus on järjestellä hänen äidiltään perimien Elisan puhelinosakkeiden myynti. Hän on yrittänyt kaikin tavoin hoitaa asian Saksasta käsin, mutta siellä ei vaan ole vielä niin kehittyneitä systeemejä kuin Suomessa.

Ilahduin, kun Kesäheinä soitti eilen ja olisi tullut seurakseni rantaan, kun isompi kiljukaula treenaa. Vaan tämän viikon olenkin vapaana treenikuljetuksista! Ensi kerralla sitten.

Miten voi eläkeläisen elämä olla niin kiireistä, että tekisi mieli "ottaa lomaa" koko touhusta ja paeta johonkin, missä ei tarvitse tehdä mitään eikä mennä minnekään. Juttelin eilen 87-vuotiaan keinoemoni kanssa, joka naurahti, että sinä olet vielä niin nuori... Hänen tekisi toisinaan mieli olla vaan kotona, mutta nytkin on menossa viikonloppuna Turkuun.

Ei, nyt mä nousen nojatuolistani, etten kasva siihen kiinni.