Hei Suupaltti, hyvä kun on joku kohtalotoveri. Ei meilläkään miehen kanssa ole puhuttavaa, joten minun etätyö ja toisen eläkkeellä olo on aika rassaavaa. 
Nyt kun ei käy vieraitakaan kuin jälkikasvu joskus.
Kuvaava juttu, eilen sanoin että olen niin kyllästynyt kotiruokaan vaikka se hyvää onkin, että eiköhän mennä sunnuntaina syömään tai haetaan jostain ruokaa. Aamulla kun otin asian puheeksi, hän tuumasi että keitetään makkarapotut. Hiillyin vähän ja teen itselleni sienirisottoa. Jotenkin tuo pottu kuvaa niin koko elämää, että saan siitä jo näppylöitä.

Tulirumpu 🤣🤣

Oli hyvä lenkki, minä kylläkin vähän eksyin 🤔. Polku metsikön läpi ei päätynytkään ihan sinne mihin luulin, oltiin kuitenkin suurinpiirtein kartalla. Me aina vuorotellen saamme päättää mitä reittiä mennään ettei tarvitse joka risteyksessä neuvotella suunnasta. Hyvin on toiminut ja pientä kilpailuakin on syntynyt siitä kumpi keksii jonkun uuden reitinpätkän. Kaikki keinot pitää käyttää, että mielenkiinto ulkoiluun säilyisi. 20v ollaan näitä nurkkia talsittu niin alkaa jo puuduttaa. Syksyllä on aina mielenkiintoista, kun joku talo onkin hävinnyt ja paikalle rakennetaan uutta, jotkut talot valmistuvat vauhdilla, kun puolivalmiita paketteja kootaan tontilla ja toisia pusataan parikin vuotta tiili tai lauta kerrallaan. Meitäkin kaupunki lähestyi kirjeellä, että tontimme voisinpuolittaa, isäntä ei suostu ☹️, mulle riittäisi puolikaskin tontti, kun kesät ollaan mökillä.

Tulipa taas tajunnanvirtaa mutta Kipa yllytti kirjoittamaan vaikkei mitään erikoista tapahtuisikaan 😋.

Suupaltti ja Tulirumpu, ei meilläkään meirämmiähen kanssa hirveästi juttua riitä. Sitä samaa se on: ruoka maistuu hyvälle, vieläköhän tuokin näyttelijä elää, älä ota enää kaljaa, käynnistä nyt hemmetissä se unilaitteesi jne.! Siinä välissä meirämmiäs sitten ottaa sohvannurkassa aamupäiväunoset, päivälevot, ruokaperäiset ja iltatorkut minun lukiessa tai katsoessa tallenteita boxilta 😒 Sinänsä minua ei tämä korona-aika erityisesti rassaa, mutta jos ihan rehellinen olen, niin todennäköisesti minulla olisi hauskempaa yksin 🙄

Kipa, minä oletin, että tuosta valikossa olevasta valokuvan näköisestä kuvakkeesta voisi lisätä tänne kuvia, muttei se onnistunutkaan. Siitä tulee linkki, kuten linkki-kuvakkeestakin. Taitaa tämä uutuus olla vielä vähän lapsenkengissään, mutta kaipa se kehittyy ajan saatossa!

Olen nyt tehnyt Englannista tulleesta lahjasta tullausilmoituksen ja "tullaukseni on siirtynyt tullaustiimin käsiteltäväksi"! Odottelen siis kiltisti vastausta, joka "pyritään lähettämään yhden päivän kuluessa" ja toimin sen jälkeen "saamieni ohjeiden mukaisesti"! Luulisi, että tulossa on vähintään Rolls Royce tai Afrikan tähti-timantti eikä 30 euron arvoiset huivi ja lasinen kynttilänjalka 😵 Kirjoitin pitkähkön postauksen facebookiin, jossa kerroin koko episodin sekä annoin saman sisältöistä palautetta myös Tullille!

Alkamassa on uusi viikko uusin kujein ja minä pääsen - ah autuutta -  tiistaina permanenttiin! Terkkuja kaikille ja voikaatten hyvin 😀

Kiitos Mennallekin vertaistuesta. 
Toivottavasti saat lahjasi ennen ensi joulua. 

Sunnuntai-iltaa.
Minäkin mietin tuota jäsenyyttä kun myöhästyin tarjouksesta, jossa olisi säästynyt pari kymppiä😕 No, maksoin sitten täyden hinnan kuitenkin eli jäsenyys on taas vuoden voimassa. Mulla kyllä on vielä tavoitettakin kun vaan pääsisi taas merkkailun makuun. Paino ei ole mennyt mihinkään pitkään aikaan ja syytä olisi...

Liikuntahommat on sentään onnistunut kun ei ole ihan niin kovia pakkasia ollut, että en olisi edes kävelemään uskaltanut. Hiihtämäänkin on päässyt muutamana päivänä. Pidän hiihdossa itselläni pakkasrajana -8 tai korkeintaan -10. Kävelyssä -12 tai -13 ettei ala henkeä ahdistamaan. Torstaina olisi sitten se sydämen rasituskoe. Toivottavasti kaikki olisi vain stressin aikaansaannosta eikä tarttis alkaa mitään lääkkeitä syömään.... Nyt ei ole verenpaineetkaan olleet koholla kummemmin.

Tällä viikolla on jotain odotettavaa kun poika perheensä kanssa tulee muutamaksi päiväksi tänne. Saan pikku Murun mummulaan. On ihan uskomatonta  miten nopeasti nuo vauvat kasvaa. Hän on jo niin aktiivinen, vaikka on vasta 2kk. Juttelee jo kovasti ja tarttuu heiluvaan leluun ja kiskoo sitä. Luulisi hänen olevan jo 3-4 kk 😍 

Kampaajalle pitäisi minunkin päästä. Alkaa olla jo malli hukassa kun hiukset on niin ylipitkät. Siirrän kuitenkin menon vasta sitten kun pojan perhe on lähtenyt kotiinsa. Nyt kaikki menot minimiin, että tapaamisemme onnistuisi. Tietysti on riskiä kuitenkin kun tuo mies on töissä... Oon miettinyt, että kannattaisko tilata niitä kuparimaskeja? Onko kenelläkään kokemuksia? Niistä oli niin juttua, että olisivat tehokkaampia ja niitä voisi käyttää niin kauan kuin ovat ehjiä. Kalliita kyllä ovat hankkia, mutta eipä sitten tarttis aivan ostaa. Varastoissani on kyllä ennestään aika paljon tavallisia maskeja ja FFP2 tyyppisiä, joten kai ne täytyy käyttää ensin. 

Huomenna olisi siivousta. Makuuhuoneiden matot ovat olleet jo koko viikonlopun ulkona ja huomenna menee muut matot. Pitäähän sitä siistiä, että pikku Murulla ei mene pölyt pikku nenään. 😍 Siivous ei tosin ole minun lempipuuhaa ollenkaan. Tulee aina vähän siirrettyä...

Eipä tässä  muuta, nyt meen lukemaan taas jännäriä... 

Heippa, 

ihanaa Suupaltti , että minun innoittamani kirjoitit 🙂🥰

Kiitos Menna taas nauruista 😂

Tulirumpu ja Suupaltti, olen kuullut vastaavanlaisesta tilanteesta muualtakin. Luulen, että olemme jo niin tottuneita kahdestaan oloon täällä ilman koronaakin, mutta kyllähän tämä tilanne varmaan lähes kaikkia parisuhteita rassaa. Huomaan kyllä meilläkin, että toisaalta somessa olo vähentää "yhdessäoloa". Mutta tykkäämme myös pelata yhdessä pelejä ( vanha shakkipeli on vanhassa mökissä ja ollut mielessä hakea se tänne) - ja kun minä olen toinen osapuoli, niin harvoin meiltä juttu loppuu, vaikka olemme olleet yhdessä vuodesta -78. Osaamme kyllä myös antaa toisillemme omaa aikaa täällä mökilläkin. Kesällä se on helpompaa kuin näillä pakkasilla 😂Toisaalta, nyt kun olimme perjantaina kaupoilla niin kotiin tultuamme ajattelin, että ihanaa, kun ei viikkoon tarvitse lähteä mihinkään. Perjantaina 12. päivä on aika hammaslääkärille taas, niin siihen ajattelin sitten taas liittää noutotilauksen. 

Muuten Menna, kun aiemmin mainitsit "Ivalo" sarjasta, niin olimme juuri siippani kanssa katsoneet kaksi ensimmäistä digiboxiin tallennettuina ja sitten vielä ehdimme katsoa kolmosen, kun tänään tulee uusi nelosjakso. Kuustonen kyllä ymmärtääkseni kunnostautui aikanaan nelosella ja myöhemmin ruudussa pyörineeseen sairaalasarjaan. Tuota Ivaloa katsellesani ajattelin kyllä samoin kuin sinä, että isä voi olla ylpeä tyttärestään.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa kaikille. Jaksetaan vielä tsempata. Nyt ei saa antaa periksi. Fyysiset kontaktit minimiin - kukin oman tilanteensa mukaan. Huolestuttavia uutisia tänään tullut muuntoviruksesta. Periksi ei saa antaa. Muuten hukka perii. (Mistä lie tuokin sanonta - Tiinuliinu varmaan tietää.

😊😊🥰🥰😇😇
 

Kivikasa, mukava lukea siitä ilosta mitä tunnet, kun elämääsi on tupsahtanut tämä pikku Muru.  Joko poikasi perhe on luonasi?

Menna, onpa  lahjallasi Englannista Suomeen ollut omituinen  matka ( onko edelleen) . Yksinkertaisista asioista voidaan todella niin halutessa tehdä tosi monimutkaisia.

Suupaltti ja Tulirumpu , hieman kurjalta tuntuu tuo tilanne, ettei teillä ole paljon puhuttavaa miestenne kanssa. Toisaalta  eräs ystäväni kerran sanoi, ettei hän miehestään puhekumppania kaipaa. Hänellä on ystävät sitä varten.

Me puhumme mieheni kanssa paljon. Kun tutustuimme lähes 40 vuotta sitten oli kummallakin takana yksi avioliitto. Minun liittoni päättyi silloisen mieheni kuolemaan auto-onnettomuudessa ja mieheni oli eronnut jo useita vuosia  ennen kuin tapasimme.

Istuimme  sateisessa Helsingissä pienessä kapakassa  Kallion Grillissä= ”G-studiossa”, (lempinimi johtui siitä, että Kaupungin teatterin näyttelijöitä kokoontui siellä aina runsaasti  mm. näytöksen jälkeen)  ja juttelimme. Puhuimme arvoistamme, teatterista, kirjoista, musiikista, jalkapallosta, politiikasta, kerroimme toisillemme oman elämämme tarinaa ja kuuntelimme mitä toisella oli kerrottavaa. Olimme huikaisevan onnellisia, yhä olemme ja yhä jatkamme juttelemista samoista aiheista ja vähän muustakin.

Muori, ruokaisampi vai ravitsevampi – eipä niillä kai sen suurempia eroja ole. Minun korviini ruokaisa tarkoittaa täyttävää ja myös ravitsevaa, ja ravitseva jotain sellaista, että ateria on runsas siis ruokaisa ja ravintoarvoiltaan tosi hyvä. Kielentaitajat voivat varmaan nähdä sanoissa muitakin eroja.  Mielestäni voitte huoletta käyttää omaa sanaanne varmoina siitä, että juuri se on oikea.

IL ja Tiinuliinu, mahtavia nuo teidän ulkotreffinne. Ei edes kova pakkanen voi näköjään teitä pysäyttää.

Kipa, voin kuvitella miten nautit saunomisesta tuossa alkuperäisessä saunassa. Hienoa, että kipusi ovat kohtuudella hallinnassa. Monia tunteita varmasti herättää sinussa äitisi tilanne. jaksamista.

Meillä on ollut  kovia pakkasia ja näin astmaatikkona en oikein ulos ole viitsinyt mennä. Kaikenlaiset pikku kivut myös hieman estävät liikkumista. Kuntopyörää poljen lähes joka päivä, kieliä opiskelen, luen, juttelen ystävieni ja mieheni kanssa, tapaan ohimenen lapsenlapsia, huomen aamulla taas pikku kaveri tulee käymään ennen kouluun menoa.

Muuten tuo Ivalo-sarja on osittain kuvattu Pulmangissa, lähellä ystäviemme mökkiä. Kun ensimmäisen kerran olimme mökille menossa ystävät neuvoivat meille reitin:  Viimeinen tie Suomessa oikealle. Ja perille löysimme.

Tavallista, arkista elämää, josta ei oikein kirjoitusta kuusikymppisten sivuille synny. Hyvää elämää kipuineen ja huolineen. Onnellista elämää suruineen kaikkineen. Juuri nyt olen erityisen kiitollinen niistä ystävistä, jotka aina saavat minut tuntemaan itseni paljon paremmaksi kuin olenkaan. Jotka osaavat soittaa tai lähettää viestin juuri silloin,  kun olen tuntenut itseni jotenkin surulliseksi. Joilta aina saan elämääni toivoa, rohkeutta ja käytännön neuvoja.

Tämäkin ryhmä on täynnä sellaisia ystäviä. Näkymättömiä, koska en ole ketään livenä koskaan nähnyt, mutta yhtä todellisia kuin ne, jotka olen nähnyt. Näissä tunnelmissa tänään.

Maanantaimoi!

Kiva kuulla taas Jumbojetistä – sinä osaat aina niin kauniisti ja osuvasti sanoittaa niitä tuntemuksia, jotka varmaan ovat monen muunkin mielessä.

Meillä on tilanne se, että mies on samalla myös ystävä. En pienellä miettimiselläkään keksi asiaa, josta en UK:n kanssa voisi puhua. Ja mehän puhutaan. Hurjimmillaan niin paljon että jos ollaan autolla liikkeellä niin ajetaan ajatellun tienristeyksen ohi kun kumpikaan ei tule katsoneeksi tienviittoja vaan puhuu, puhuu ja puhuu (no onneksi meillä on nykyisin navigaattori ja se on kyllä aika kovaääninen. Jos vaan muistetaan kytkeä päälle.)

Saattaa toki olla, että keskusteluherkkyyteen on vaikutusta myös sillä, että vaikka ollaan eläkkeellä, ei ole eläköidytty. Kumpikin puuhaa mitäpähän milloinkin, ja keskeneräiset projektit ovat yleensä aina sen laatuisia, että toinen on kiinnostunut samasta asiasta. Mulla päättyy ensi viikolla yksi iso homma, jota kolme neljä ihmistä on väsännyt kohta kaksi vuotta, mutta aluillaan on toinen, ihan erilainen, silti kiinnostava ja aivan tolkuttoman aikaavievä. UK:lla taas on taipumusta lupautua kaikenkarvaisiin luottamustehtäviin; niistäkin riittää purtavaa kahdelle. Tai sitten vaan pohdiskellaan maailmanmenoa ns. yleisellä tasolla.

Tuli mieleen Tulirummun ja Suupaltin päivityksiä lukiessa, että miten mahtaisi tilannetta muuttaa jokin yhteinen harrastus miehen kanssa?

Kipa kysyi, mistä tuo ”hukka perii” sanonta tulee. En ole kielitieteilijä mutta veikkaisin että sitä voi selittää kahtakin kautta. Toinen on se, että hukka on monessa murteessa ja vanhassa suomenkielessä suden nimitys. Pelottavia asioita kuten metsän petoja oli tapana kutsua jollakin peitenimellä. Ja tunnettuahan on, että jos lammas laumastaan eksyy niin kyllä sen susi ennemmin tai myöhemmin syö. Toinen on hukkaan joutuminen, katoaminen. Useimpiin tilanteisiin kyllä tuntuisi paremmin soveltuvan tuo ensin esittämäni.

Sääennuste lupailee jatkuvia pakkasia myös pk-seudulle. Kuulostaa kivalta, ja todennäköisesti myös edistää mukavasti tämänvuotista kävelytavoitettani. 

Jakselkaa, klubikamut!

PS. Kivikasalla ihania käsityöprojekteja lapsenlapsen kanssa. Sillä vauvalla ei taida vaatteista tulla pulaa myöhemminkään! Mä puolestani ryhdyin neulomaan puuvillaista kesämekkoa suvun nuorimmalle neitoselle (täyttää toukokuun lopussa yhden vuoden). Kun noin kolmannes oli valmiina, huomasin että neuleesta on ilmeisesti tulossa ihan liian iso vaikka olin neulonut koetilkun. Ehkä pyöröpuikoilla suljettuna neuleena tulee löysempää?

No, onneksi lapset kasvavat nopeasti 😊

Tiinuliinu, meillä on perusongelma se, että olin hyvin nuori kun aloimme seurustella. Hän on 10 vuotta vanhempi. Nyt eläkkeellä hänellä on tosi pienet kuviot, kun taas minä olen täysillä työelämässä. Muutenkin vuosikymmenten aikana minä olen muuttunut, hän ei niinkään. 
Harrastamme kai tätä maalaiselämää ja mm karavaanareita ollaan, mutta reissut nyt korona-aikaan ovat vähissä.  Lastenlasten kanssa kyllä vietetään yhdessä aikaa. Ja vielä se, että hän oli reissuhommissa ja harrastuksia riitti silloin kun olisi tarvittu kotona. Nyt 
kyllä viihtyisin hyvin yksinkin.

Yhteiset ystävät ovat hävinneet erojen ja kuolemantapausten myötä, omat ystävät ovat aika lailla eri maailmoista.

Ruokaisa: on kunnolla kaloreita ja maistuu. Esim. Leipää salaatin kanssa tekee siitä ruokaisaa.
Ravitsevaa: On proteiinia ja vitamiineja. Esim. Broilerisalaatti leivän kanssa tekee ruuasta ravitsevaa.

Kumpikin on oikein ja niitä voi käyttää ristiin rastiin.