Japenalle lämmin osanotto. Oli jotenkin jäänyt sun viestisi viimeiset lauseet lukematta. 

Viikonlopusta ei erityistä. Eilen 5 km metsätielenkki, tänään terassikahvit tyttären luona. Kyllä läheisten näkeminen ihan livenä virkistää (samoin tietysti spanielin nuolaisut). Ilma oli niin kurja, että suunniteltu yhteisulkoilu siirrettiin sovinnolla tuonnemmaksi. 

Nyt reippain mielin kohti uutta viikkoa! Lupaan raportoida rokotuksesta.

Moi!
Nyt sitten meikämandoliinikin on rippikoulun käynyt ja rokotettu, kuten useimpien suomalaisten papereissa luki suunnilleen 120 vuotta sitten ja vielä hieman myöhemminkin. Rippikoulun käyminen tarkoitti tuolloin sitä, että asianomainen osasi lukea ainakin auttavasti ja oli valmis avioitumaan eli astumaan aikuisten maailmaan. Rokotus taas annettiin 1900-luvun alussa useimmiten isorokkoa vastaan, toisinaan ja toisin paikoin myös koleran ja lavantaudin varalta.

No rippikoulukeväästähän on kohdallani jo jokunen vuosi vierähtänyt, mutta rokotus on ihan uunituore. Sain tänään ensimmäisen koronapiikin Helsingin Messukeskuksessa, enkä voi muuta kuin ihailla miten mainiosti kaikki oli järjestetty ja kuinka sutjakkaasti homma sujui.

Tienviitat alkoivat ohjata kulkijaa jo parin korttelin päästä, ja Messukeskuksen ala-aulassa oli oppaita vähintään joka sormelle. Punaisen ristin vapaaehtoiset, kaupungin huomioliivejä kantavat neitoset ja vartiointiliikkeen nuoretmiehet suorastaan kilpailivat siitä, kuka saa (tietenkin turvavälit huomioiden) saattaa vanhoja herroja ja rouvia (nythän on siis kaikkien vuonna 1951 tai sitä ennen syntyneiden stadilaisten vuoro) rokotuskoppeihin. Siellä tarkistettiin henkilöllisyys, paljastettiin käsivarsi ja kuultiin hyviä neuvoja rokotteen vaikutuksista ja mahdollisista sivuvaikutuksista, joita ei ainakaan tähän mennessä ole esiintynyt.

Vartissa tuli valmista, ja tehostepiikki tulee kesäkuun alussa. Sen jälkeen suojan pitäisi olla suhteellisen hyvä.

Koska IL oli saanut ajan samalle päivälle reilun puolen tunnin päähän, juotiin rokotuskahvit meidän pihalla. Harmi vain, että kevätaurinko tuli pilvien takaa esiin vasta kun IL ja Justus olivat lähteneet!

Pikseli ja Japena, lämmin osanottoni . Kuolema pysäyttää aina. Tuo sydämeen ja ajatuksiin monia muistoja.

Kipa, onpa hyvä, että äitisi on nyt saanut hoivakotipaikan . Hän saa olla siellä omien tuttujen tavaroidensa keskellä ,ja isälläsikin on helppo siellä piipahtaa niin kuin kerroit. Teidän läheisten surua ei paikanvaihdos tietenkään vie , mutta ehkä tunne siitä, että äitisi saa yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden hieman helpottaa huolta hänestä.

Menna, tuo teidän hälytysjärjestelmänne kuulostaa niin huikean hienolta, että minä en varmaan osaisi sellaista edes käyttää. Tuskin kunnolla ymmärsin mitä kaikkea se pitää sisällään.

Muori, tsemppiä leikkaukseen. Hyvin se varmasti sujuu.

Olen viime aikoina miettinyt miten vähän itse asiassa  korona on minun elämääni rasittanut. Rakkaita ihmisiä olen tavannut ohi mennen, mutta viikottain kuitenkin, pikku kaveria melkein joka aamu. Nykyisin hän kävelee kotoaan meille ja pappa menee vastaan. Viipyy sitten 10- 15 minuuttia tässä sisällä ja kävelee meiltä papan kanssa kouluun.

Vanhin lapsenlapseni keskustelee kanssani WhatsAppissa ja piipahtaa aina välillä tässä pihalla, samoin kuin tyttäreni. Ystävien kanssa kirjoitellaan somessa ja jutellaan puhelimessa.
Talvisin emme juuri missään käy muutenkaan. Pitkät ajomatkat ( pitkällä tarkoin yli 200 km:n matkoja yhteen suuntaan, lyhyemmäthän ovat naapurissa piipahtamisia ) keskittyvät sulan maan aikoihin, meillä yleensä huhtikuun lopusta lokakuun loppuun.

Olen aina lukenut paljon, nyt jos mahdollista vielä enemmän. Useamman kirjan viikossa. Urheilua on tullut kiitettävästi telkkarista ja minähän seuraan lähes kaikkia lajeja ja elän intohimoisesti mukana varsinkin omien lemppariseurojeni myötä- ja vastoinkäymisissä. En iloitse vain suomalaisten urheilusuorituksista, vaan nautin kaikista hyvistä suorituksista, erityisesti hyvästä jalkapallosta.

Kävelen ulkona aina kun vanha nilkkavammani ei satu liian kovaa, mieheni hidastaa vauhtinsa minun matkanopeuteeni, joka ei tosiaankaan päätä huimaa. Juttelemme niitä näitä kulkiessamme ja iloitsemme toistemme seurasta. Kävelylenkin jälkeen saatamme ottaa pienet päikkärit tai nuokkua takkatulen edessä kirja sylissä. Onnellista ja yksinkertaista olemista.

En ole innostunut siivoamisesta, minua ei pieni sekasotku häiritse. Kaappeihin eivät muut kurkista kuin me kaksi, joten niin kauan kuin sieltä kaiken tarvittavan löydämme on kaikki hyvin. Elämä on parhaimmillaankin niin lyhyt, ettei sitä kannata epäoleellisiin asioihin tuhlata. Liian moni yli 50- ja jopa yli 60-vuotta kestäneistä ystävyyssuhteistani on viimeisen parin vuoden aikana päättynyt rakkaan ystävän kuolemaan. Nyt pidän vahvasti ja tiukasti kiinni kaikista niistä läheisistä ihmisistä, jotka yhä elämässäni ovat.

Jos olen imuroimassa ja ystävä soittaa, istahdan levollisesti mukavalle tuolille ja alan jutella. Imuroida ehtii sitten joskus. Entiset työntekijäni (lastensuojelu- ja päihdetyöstä) soittelevat silloin tällöin ja haluavat jutella jostain vaikeasta asiakassuhteesta tai työyhteisönsä pulmista. Silloin tietysti juttelen, lähinnä kuuntelen heitä ja saatan kirjoittaa jonkun lastensuojelutyöntekijöitä tukevan kannanoton paikallisen lehden mielipidesivulle.

Kaikkein tärkein asia, joka on estänyt minua ahdistumasta koronan aiheuttamasta ”eristyksestä” on se, että viihdymme niin hyvin yhdessä mieheni kanssa. Hän on paras ystäväni, kumppanini, toverini, rakastajani. Ihminen, jonka kanssa on hyvä olla silloinkin, kun oma pinna on kireällä eikä mikään oikein huvita.

Tietysti on monia asioita, joita kaipaan. Kaipaan hyvien ystävien seuraa. Yhteisiä kiireettömiä brunsseja, lounaita, illanistujaisia, jolloin syömme hyvin, juomme sopivan määrän (itse kullekin sopivan) punaviiniä, muutamme maailmaa, nauramme ja itkemme, välitämme toisistamme.

Kaipaan sitä, että voin peittää pikku kaverin peiton alle, kun hän saunottuaan papan kanssa vihdoin ja viimein kömpii sänkyyn, antaa poskelleni pusun ja sanoo: - Olet rakas mummu. Ja herättyään juoksee sänkyyni ja kysyy: - Joko aletaan leikkiä ?

Kaipaan tunnetta siitä, että voin mennä minne tahansa pelkäämättä. Että maiden rajat ovat taas auki ihmisten tulla ja mennä niin kuin ennen koronaa. Ettei minun tarvitse suojata kasvojani maskilla, että näen vastaantulevan hymyn, että uskallan halata ja kätellä, istua oudon viereen ja pitää välimatkaa ihmisiin vain silloin, kun itse niin haluan.

Ensi viikolla saan rokotteen. Linnut laulavat jo kevättä. Elämä voittaa sairauden ja kuoleman. Pääsiäisen sanoma on totta vuosisadasta toiseen. Aurinko paistaa ja lumihanget sulavat ennen kesää. Tulevaisuuden suunnitelmia tehdään iloisina ja innokkaina. Maailma on avoin ja unelmia tulvillaan. Siihen uskon.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.

Ajattelin ilahduttaa () teitä Facessa parhaillaan kiertävillä koronahuumorin kukkaslla. Tämä on napattu entisen työkaverin seinältä, joka puolestaan nappasi sen joltakulta, joka kuuluu Aristoteleen kantapää -ryhmään.
Kyseisessä kielikukkasryhmässä eräs ryhmäläinen kirjoitti "Vaimo lukee parhaillaan Charlotte Bronten Etäopettajattaren romaania. Mitäs kaikkea muuta korona on muuttanut?" Seurasi vastausten vyöry, yli 500. Tässä joitakin haarukkapaloja:

Ensin kirjoja:
Matka olohuoneen ympäri 80 päivässä.
Tolstoi: Anna Karanteenina
Mihail Bulgakov: Korona saapuu Moskovaan
Minna Canth: Etätyömiehen vaimo
Stieg Larssonin koronatrilogia: Miehet jotka vihaavat maskia, Pihlajalinna joka testasi ja Tyttö joka leikki koronalla.

Ernest Hemingway: Jäähyväiset maskeille. (Ilmestyy ensi vuonna.)
Anja Kauranen: Sonja O kävi testissä
Joel Lehtonen: Koeputkinotko
John Irving: Ystäväni Mika Salminen
Maria Jotuni: Huojuva talous
Erich Maria Remarque: Koronarintamalta ei mitään uutta
Agatha Christie: Idän pikatestin arvoitus

Lapsille ja nuorille sopivia kirjoja:
Väinö Riikkilä: Pertsa ja Kilu kotiarestissa
Anni Polva: Taitaa olla koronaa, Tiina
Anni Swan: Ollin etäoppivuodet
Blyton: Viisikko seikkailee. (Tätä nimeä ei tarvitse edes muuttaa)
Tatu ja Patu piikillä
Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja korona

Uusia elokuviakin on tulossa:
Uuno Turhapuro menettää aistinsa
Yksin kotona -elokuvasarjan osat 5-79.
007 ja lupa rokottaa / tartuttaa / liikkua ilman maskia
Vain muutaman oireen tähden.

Matilta ja Tepolta ilmestyy uusia lauluja:
Maskin takana on nainen
Mä joka päivä etätöitä teen...

Kun jääkiekon MM-kulta tulee Suomeen, niin Teamsissa tavataan!

Mitä ankeampi aika, sitä kehnommat vitsit! Enkös mä jo toissaviikolla niin sanonut? 😂

Moi mimmit. Kuten Tiinuliinu jo tuolla aikaisemmin kertoi, Messukeskuksessa oli sujuvat järjestelyt, kun tiistaina kävin piikillä. Tiinuliinu oli aamusella leiponut herkullisia hillopullia, taidan yrittää tehdä pullataikinan itsekin, kunhan käydään kaupoilla. Voi miten hauskaa on rupatella kasvotusten. Kaipaan myös sellaisia "tyttöjen kesken" -tapaamisia, jolloin voi kikattaa ja nyyhkyttää ja jutella vaikka mistä.

Tasan 12 tuntia piikityksestä aloin yöllä oksennella ja ripuloida. Justus nukkui niin sikeästi, ettei kuullut mitään ja kun sänkyyn palatessani tönin, että mulla on kamala olo, tarttui kädestä ja jatkoi uniaan, ei muistanut aamulla mitään. Koko eilinen päivä meni lepäillessä. Tänään ei ole enää huono olo, mutta jäseniä särkee ja veto on poissa. Tytär lähetti Aamulehden artikkelin, jossa mm. sanottiin, että Pfizerin rokotteesta saa toisella kerralla ekaa pahemmat oireet. Apua!

Justus oli pessyt Mustin jalkatilojen matot ja imuroinut auton. Se oli tietysti kivaa, mutta sitten hän tuumi laittavansa mattojen päälle pyyhkeet tai pahvia, etteivät matot likaantuisi. Minä ilmoitin, että mun puoliskoon et kyllä mitään pahveja laita (mehän omistetaan Musti puoliksi). Rajansa siisteydelläkin. Ei laittanut sitten mitään pahveja. Meillähän mies kulkee rikkaimurin kanssa, kun minä en ole edes vielä huomannut mitään roskia lattialla.

Tänään sain sentään aikaiseksi sämpylätaikinan, Motsku paistoi Alteassa aikanaan usein sillä reseptillä. Reseptissä taikina tehdään illalla, annetaan olla yön jääkaapissa ja paistetaan aamusella. No minä juttelin kulholle sitä lasikuistille viedessäni, että nyt on ilta ja palataan aamulla asiaan. Justus ihmetteli, että hieman oudot leivontatavat sinulla.

Muorille tsemppiä ja kaikille muille myös!

Jumbojetillä taas niin kaunis kirjoitus - en ehtinyt edellisessä viestissä sitä ja siitä kiitellä kun oli niin kiire teitä muka naurattamaan.

Hui nuita IL:n oireita! Mutta jospa eivät olisikaan tehosterokotteen kanssa niin pahoja? Jos oliskin tää eka piikki ollut sun kohdalla tujumpi?

Merellelle vastaan että mulla ei kyllä ollut mitään oireita. Pistoskohtakin arka vain jos sitä kovasti taputteli. Tiistai-iltana tosin vähän paleli, mutta se saattoi johtua myös lyhythihaisesta t-paidasta.

Pianhan se on taas perjantai. Mihin tämä(kin) viikko livahti?

Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua!

Haa, olen varannut meille ajan koronarokotukseen 23.3. klo 12.30! Huomasin facessa YLE:n uutisen, että ensi maanantaina aletaan antaa aikoja vuonna 1947 syntyneille ja jatkuisi siitä syntymävuosi/viikko -vauhdilla, joten oma aikani olisi tullut 31.3. Tuumasin sitten kurkistaa ajanvaraukseen, kun uutisessa puhuttiin syntymävuodesta eikä iästä ja vot! meirämmiäs olikin jo oikeutettu varaamaan aikaa. Samassa yhteydessä sanottiin, että samassa taloudessa asuva yli 70 vuotias saa tulla rokotukseen samalla eikä sitä varten tarvita erillistä ajanvarausta 😮  Niinpä kirjoitin varausta koskevaan lisätietokohtaan, että "vaimoni (nimi + hetu) tulee myös rokotukseen" ja sikäli kuin kaikki menee kuten oletan, niin olemme molemmat rokotettuja ensi tiistaina puolenpäivän jälkeen ja meille on annettu valmiiksi aika toiseen rokotukseen! Hommahan alkaa pelittää mainiosti 😄

Ei mulla muuta. Leppoisaa viikonloppua kaikille 🙂

Mulla on tänään eka päivä, kun ei ole lihaspistoksia eikä okseta. Olen ollut kamalan väsynyt ja ärtyisä rokotuksen jälkeen. Vaan nyt on pullataikina nousemassa ja kohta lähden leipomaan. Tämä johtuu siitä, kun ne Tiinuliinun tarjoamat pullat olivat niin hyviä. En ole leiponut pullaa ehkä kymmeneen vuoteen, mitä nyt joskus kiljukaulojen kanssa paistanut valmispullia.

Eilen selailimme netistä ulkovalaisimia. Kamala homma, kun malleja on miljoona. Aloin jo ihan tuskastua, mutta vihdoin löytyi mieleiseni valaisimet pääoven ja saunan kuistin ovien ylle sekä niihin sopivat terassille ja talon rannanpuoleiselle seinustalle. Pylväsvalaisimet saaavat olla entiset, kunnes löydän kivat.

Justus sahailee vanhan sinipiian varresta famolta perimälleni sovitusnukelle jalkaa. Sen koko on jotain 36, joten en voi sitä itselleni hyödyntää, mutta haluan pukea sille röyhelöitä ja helmiä ja sijoittaa sen äidiltä perityn vanhan Singerin viereen lasikuistille. Kerroin äsken tyttärelle ideastani ja hän järkyttyi ihan hiljaiseksi! Ei sovi tyttären minimalismia rakastavaan ajatusmaailmaan ollenkaan. Kävelköön silmät kiinni nuken ohi.

Nyt leipomaan, ennen kuin taikina tulee vastaan!

Ehdottomasti kuva siitä nukesta näkyviin, IL!

Kylläpä oli pitkäaikainen tuo sun huono olo. Toivottavasti se toinen piikki sujuu helpommin. Menna varmaan kertoo viikon mittaan omat rokotuskokemukset?

Meidän taloudessa ihan normimeininki: lenkillä käyty päivittäin, loppuaika läppäreillä. Nyt värkkäilen pääsiäiskalenteria, siis digitaalista sellaista. Kai pääsiäiskalentereita voi olla kun kert joulukalentereita on aina adventin aikaan joka puolella?

Ei kun reippain mielin kohti uutta viikkoa!

Tiinuliinu, lähetän kuvan sovitusnukesta, kunhan hän on kokonaan asustettu. Sen nimi on Mathilda edesmenneen famomme muistoksi, jolta sen sain. Justus piteli kättään Mathildan kapealla uumalla ja hyräili "Ei aika mennyt koskaan palaa". No ei se hänenkään vyötärö niin kapeahko ole. Puin nukelle valkoisen brodyyritunikan, vuorikristallihelmet ja hapsuhuivin ja kaulaan ripustin vaaleanpunaisen isorusettisen hatun. Lähetin kuvan tyttärelle (armoton minimalisti) , joka vastasi olevansa aivan sanaton. Minä siihen iloisesti, että ompelen tyttärelle joululahjaksi röyhelöyöpaitoja Mathildan avulla. Tytär vastaamaan, että voisitko hankkia itsellesi jonkin toisen harrastuksen, siilien agilityn vaikka.

Pullataikina kohosi kaksinkertaiseksi ja minä hikipäässä korvapuusteja vääntämään. Joulusta jääneestä luumihillosta tuli pieniä piiraita, lisäksi väänsin solmupullia ja lopun taikinan vaan pyörittelin tavallisiksi pallopulliksi. Vaan kylläpä maistui hyvälle. Justuksen tytär ehdotti kahvilan perustamista, kun tykkään leipoa, mutta kun tuo toinen osapuoli syö kaiken tuotannon, minkä vaan ehdin leipoa!

Koristelin pihaa pääsiäisjutuilla. Nyt portinpieltä vartioi vajaan metrin mittainen pääsiäispupu, porttia koristaa pääsiäiskranssi ja autotallin edustalla iso olkinen pääsiäiskana hautoo korissansa. Olen kylvänyt yhteen astiaan rairuohoa ja toiseen ohraa, teen tutkimusta, kummasta tulee rehevämpää.

Justus tekee ruokaa, minä valmistin jo jälkiruoaksi rahkajuttua, jonka koristelin vadelmilla, mansikoilla ja mustikoilla. Ei kai tavallisissa pullissa paljon kaloreita ole?