Elämä täällä lumen ja pakkasen keskellä sujuu entiseen malliin. Kirjoittelen foorumilla harvoin ja olen jo pitkään harkinnut, että jätän tälle ryhmälle hellät hyvästit, kun ei oikein mitää sanottavaa ole ja kirjoittaminenkin tuntuu nykyisin yllättävän työläältä. Ei uskoisi, että joskus kirjoitin säännöllisesti kolumneja paikalliseen lehteen ja muitakin työhöni liittyviä juttuja vähintään muutamia kertoja vuodessa. Pidin kymmeniä luentoja ja vastasin mielipidesivuilla päihdehuoltoon (viina, lääkkeet, huumeet) liittyviin kysymyksiin. Nyt en tahdo saada aikaan enää mitään, kirjoittaminen ei luonnistu mitä nyt päiväkirjaan jotain silloin tällöin kirjoittelen. Aikansa kutakin, niinhän se on.

Moni teistä on kuitenkin mielessäni usein. Kun luen jotain juttujanne mietin jo mitä teille kirjoitan ja sitten se kuitenkin jää. Karmalen myötä olen elänyt poitsun sairautta. Voin vain kuvitella miten surulliselta on tuntunut, kun ei selvyyttä oikein ole saatu siihen mistä kipu suussa on johtunut. Ihanaa, että poitsun kunto on jo parempi ja että hän on päässyt sairaalasta kotiin.

Kipan kivut onneksi ovat jo hieman hellittäneet. Toivon kovasti, että saat tavata jouluaattona vanhempasi eikä hoitokodin taudit ja muut viirukset tapaamistanne estä. Suupaltti kuulokojeen saaminen varmasti helpottaa elämääsi ja jos on tilanteita, joissa ei niin välitä kaikkea kuulla, voi laitteen napsauttaa pois päältä.

Pikseli tosi kurjaa tuo nukahtamisvaikeutesi. Minä nukahdan helposti, mutta herään kyllä useita kertoja yössä yskimään (keuhkoahtauma/astma) tai käymään veskissä Onneksi nukahdan sitten heti taas uudestaan. Kuulosti ihanalle tuo yhteinen hetkenne tyttäresi ja Keijulin kanssa oopperassa ja nauttimassa virvokkeita.

Kivikasa tsemppiä polven kanssa. Tiedän, että sopiva liikunta tekee nivelille vain hyvää. Sinä harrastat varmasti ihan sopivia lajeja vesijuoksua, kävelyä, hiihtoa.

Merelle ymmärrän oikein hyvin tuskasi Barcan putoamisen johdosta. Minulle Barca on aina ollut yksi suosikkijoukkueistani, varsinkin se oli sitä silloin kun Puyol, Iniesta, Xavi ja Messi olivat joukkueessa. Ikäviä tunteita koen futista seuratessa ihan riittävästi, kun ManU pelaa (suosikkijoukkuueni vuodesta 1966 lähtien, jolloin olin au-pairina Lontoossa ja seurustelin Manchesterista kotoisin olevan miehen kanssa). 
Tiinuliinu  tervetuloa kotiin. On ollut tosi mukava lukea juttujasi Andalucian auringon alta. En voi kuin ihailla sitä miten ahkerasti olette siellä kävelleet. Kyllä tuollainen määrä kilometrejä jo suklaakonvehteja ja hyvää viiniä ansaitsee. 

Menna sinun juttujasi on aina niin mukava lukea. Et hermostu turhasta etkä stressaa pienistä. Ilahduttava elämänasenne.

IL oikein ihanaa Espanjan matkaa teille. Kun luen juttujasi sukellan sellaiseen satujen maailmaan, jossa on hyvä olla ja iloita siitä, että prinsessa ja prinssi vai pitäisikö sanoa kuningatar ja kuningas löysivät toisensa. Pitäkää lujasti Justuksen kanssa toisistanne kiinni!





Hyvää joulua teille kaikille .

Heips!

Kiitos JJ💕

Jouluvalmisteluja tässä puuhailen. Miniälle kudoin kasan villasukkia ja just sain pääteltyä. En löytänyt vanhaa hatturasiaa mihin olisin ne pakannut, sukkapurkiksi.
Löysin sitten kaapista vanhan pärekorin, johon laitan sukat ja jotain muuta?

Perunalaatikko on imeltymässä ja piparit odottaa leipomista.. 

Teen kaikki nyt täällä kotona. Mennään mökille jouluksi, mutta siellä on nyt tosi kylmää.
Isäntä taikoo sen lämpimäksi jouluun mennessä.
Mun pitää kyllä käydä nyt vkonloppuna tekees joulusiivo siellä. Onneks on suhtsiisti.

Urheilu vähän häiritsee nyt kaikkea. Eilen käytiin pitkällä metsälenkillä isännän kanssa. Meillä on hienot lenkkipolut, jotka nyt oli osittain jäisiä.
Välillä laiskuuttaa lähteä ulos, mutta nyt kyllä sonnustaudun pienelle kävelyllä. 
En halua noita pyöräteitä kulkea, joten pitää autolla muutama kilsa ajaa metsikön reunaan.

Luntahan meillä ei ole yhtään, nurmikot vihertää.

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

Kiitoksia kirjoituksistanne. 🥰

Yritän lyhyesti vastata. Rakas siippani odottaa ruokaaaaa .....

Asics Gel, Feliz Navidad myös sinne. Meillä on täällä ilmeisesti aika monta espanjaa jotenkuten (tällä viittaan itseeni) opiskelleita. 

IL:n kirjoitukseen en nyt kommentoi sen enempää, kun olemme muuten yhteydessä. 

Suupaltti, kiitoksia päivityksestä. 

JJ, kiitos taas niin sydämeen osuvasta kirjoituksestasi. Tuli taas tippa linssiin. Toivottavati jaksat vielä tulevaisuudessakin meitä ilahduttaa ja lohduttaa vaikka niitä tekstejä ei niin usein tulisikaan.

Tiinuliinu, tervetuloa kotimaisemiin. 

Karmale, en edes pysty kuvittelemaan huoltanne poitsun sairastamisen yhteydessä. Ihanaa, että suunta on parempaan päin. 

Me olimme tänään Mikkelissä kaupoilla ja ostimme jo joulukinkun, joka on tarkoitus paistaa uunissa kaupunkikodissa (siellä vielä silloin pörssisähkö). Onneksi kauppalista oli lyhyt ja selvisimme reissusta hyvissä ajoin. Tontilla  on oikeasti vaarallista kulkea. Kaikki polut ovat kuin jäätä. Samoin lähimmät mökkitiemme. Ei tarvinnut haaveilua lähteä lenkille. Eilen teimme rakkaan siippani kanssa pimeässä lenkin otsalamppujen valoissa. 

Siellä äidin hoivakodissa taudin lähteeksi on paljastunut norovirus.... Poikamme sanoi, että menee ennemmin katsomaan tai hakemaan isoäidin, jos on koronavirus kuin norovirus. Äidin kerroksessa ei sitä ole nyt sitten lopulta kuitenkaan havaittu. Pitää miettiä, miten toimia, jos osittainen vierailu sallitaan. Isäni 87 v, vaikka on ikäänsä nähden kaikin puolin huippukunnossa, ei kyllä ikinä onnistuisi kävelemään portaita ja rappuejen läpi, niin että ei koskisi käsillään portaiden kaiteisiin ym...

Katsotaan, miten käyn. Kaikilla meillä kädet ristissä ja peukut pystyssä, että saisimme jouluaattona nauttia yhdessäolosta. 

Nyt lopetan tarinani tähän. Takassa tuli ja ihana tuoksu täällä. Lasissa tilkka punaviiniä. Alan kattamaan ruokapöytää. Tänään ostimme valmista sushia. Salaattikin on onneksi valmiina. Minä olen jouluhöperö- ihan lonkalta arvio, että meillä on täällä ehkä 20 pienenpää ja isompaa valoketjua. Lisäksi led-kynttilät. Tänään sytytän kyllä ihan aidot kynntilät palamaan.

Mukavaa joulun odotusta teille kaikille ja terveyttä itsellenne ja läheisille. 🥰😇

JJ, älä kiltti poistu täältä mihinkään. Sun kirjoituksia on ihana lukea ja sitä paitsi, pitäähän sun ylläpitää taitoasi!
Sellaisia teistä kaikista on minulle tullut, että oikein mietin, mitähän sille ja sille nyt kuuluu, täytyypä kurkistaa foorumllle.

Tytär. vävy ja Iker pyyhälsivät torstaina tiehensä. Iker ensikertalaisena laivassa oli heti älynnyt kannen hiekkalaatikon tarkoituksen ja vääntänyt siihen oman torttunsa. Vieno piipitys oli kuulunut, kun isäntäväki poistui syömään, mutta pian se jo nukahti, ei availlut hytin ovea eikä karjunut yksinäisyyttään. Tukholmassa oli koko auto tarkistettu, jopa Ikerin patjan alusta. Tanskassa oli kysytty ainoastaan Ikerin passi. Isäntäväki kävi siellä koronatestissä, koska Saksan hotelli vaati koronatodistusten lisäksi 24 tuntia uudemman testituloksen.

Minä paistoin eilen joulutorttuja siskonmakkarasopalle jälkiruoaksi. Kaikki menivät, niin soppa kuin tortut. Tappelin tiskikoneen kanssa, joka kertoili vaan error-koodeja. Manuaalia ei missään, netistä Heviteini löysi ohjeen, että vesi ei poistu. Löysin siivilästä kaksi lasinpalasta, puhdistuksen jälkeen kone vielä piipitti, mutta vävyn puhelinkonsultoinnin jälkeen osasin resetoida sen. On kummallista, että tiskikoneen käyttöönkin tarvittaisiin joku korkeampi IT-alan tutkinto!

Tänään tarkoitus olisi paistaa poikien kanssa ruskeita piparkakkuja. Heviteini lupasi auttaa sillä ehdolla, että saa syödä taikinaa. Olen joskus ommellut pojille joulusukat, tytär näytti piilon, mistä saan täytettä niihin. Hauska seurata, miten isot pojat käyvät kokeilemassa ohimennessään, olisiko vahingossa tullut jo jotain lisää, vaikka täytän iltamyöhällä ja aamulla löytävät tontuntuomiset. Ovat täysin uskovinaan, että tonttu ne tuo, ihania teinejä.

Tyttärelle tuotiin eilen upea joulukori ja minä tutkimaan, saako sen viedä lentokoneeseen. Tytär kielsi ja pyysi antamaan vaikka naapurille. En minä raaski sitä tänne tyhjään kotiin jättää kuolemaan kuivuuteen.

Justus lähti kotonaan käymään. Lähti eilenkin, kun ei näköjään pysty ennakoimaan kaikkea tarvitsemaansa. Olen tehnyt hänellekin listan, mitä tarvitsee täällä tyttären luona asustellessamme ja mitä tarvitsi pakata vävyn autoon ja mitä pakkaa lentolaukkuun. Mä neuvon, mutta en mä ala aikuisen miehen tavaroita keräämään. Käy vielä parturissakin ja kuulemma mulle pitää hakea joku joululahja keskustasta. No se on oikein hyvä syy, vaikka ollaankin sovittu, ettei mitään kalliita lahjoja annettaisi, mieluummin joku lahjakortti kivaan ravintolaan.

Heippa,

nauroin kyllä ääneen, kun luin tuosta it-alan tutkintoa tarvittavasta tiskikoneesta 🤣 Anteeksi vaan. Odotan kyllä innolla, mitä kaikkea teillä poikien kanssa ehtii jo tapahtua ennen kuin pääsette lentokoneeseen. 

Nyt painun saunaan. Rakas siippani lähti edellä. Pitää asetella matot, että pystyn piikkikengillä kävelemään. Juuri teimme lenkin ja näimme taas ilveksen jälkiä. Rakas siippani rakenteli sellaisen eilen sellaisen köysiradan saunapolun varrelle. Äsken neuvoi, miten sitä käytetään. Sanoin, että mulle voisi siihen rakentaa tuolin, johon tulisi vielä jarru. 

Nyt taitaa olla matto jo paikoillaan, joten suuntaan kohti saunaa. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille 🥰

Tiskikone vielä kerran säikäytti minut. Seisoin vieressä, kun sen integroitu kansi hitaasti aukeni kymmenisen senttiä. Kiljuin, että mikä ihme tällä nyt on. Pojat riensivät apuun, mutta kyllä nauru raikui, kun se aukeaminen kuuluu asiaan. Muutaman minuutin päästä kone hiljalleen taas sulki kantensa.
No sitten mä aloin tehdä chili con carnea. Löysin ison padan ja ei kun öljyt ja sipulit sinne. Vaan lieden merkkivalo alkoi vilkkua eikä levy kuumentunut. Mä noitumaan, että mikä hitto tämän talon koneita vaivaa. Aikani manailtuani älysin, että se on induktioliesi eikä hyväksy pataa.

Pyykkikoneen sain hurisemaan, mutta siinäkin tuli takaisku, kun siellä pyöri juuri se Juniorin huppari, jonka hän olisi tarvinnut lähtiessään illalla kavereita tapaamaan.

Eilen tilasin meille Finnlinesin laivalle paluuliput, ei tule ihan niin kamalan pitkää ajomatkaa, kun ei tarvitse polkea Tukholmaan asti. No ei sekään ihan nappiin mennyt. Kerroin tyttärelle iloiten asiasta puhelimessa ja hän tarkisti auton mitat. Enhän mä muistanut sitä boksia katolla, jolloin auton korkeus on yli 2,1 metriä. Laitoin sähköpostia varustamolle ja sain paluupostissa 92 euron lisälaskun paristakymmenestä sentistä.

Nyt pitäisi mietiskellä niitä yöpymispaikkoja Espanjan ja Traven välillä, ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan.

Iker ja perhe ovat jo 400 kilsan päässä kotoaan. Ajoivat päivittäin 1300 kilsan matkoja. Iker voi hienosti, sehän asuisi autossa, jos voisi. Saksan ja Ranskan rajaa eivät huomanneet kuin kylttien kielen vaihtumisesta, samoin Ranskan ja Espanjan.

Viimeisen adventin iltaa kaikille.
Ja ensimmäiseksi Jumbojetille toivomus: älä oikeasti kokonaan palstaan jätä. Sinun kirjoituksesi ovat niin mukavaa ja paljon antavaa luettavaa. ❤️
Ja kaikille muillekin kiitoksia kirjoituksista. Minä olen vähän laiska kommentoimaan, mutta luen kyllä ahkerasti.
Polveni voivat suht hyvin nyt. Fysioterapeutti antoi monisivuisen ohjelman, jota pitää noudattaa 2-5 kertaa viikossa. Olen nyt joka toinen päivä ohjelman tehnyt. Siinä on lihaksia vahvistavia liikkeitä ja lopuksi venyttelyjä. Puolisen tuntia minulla menee läpi käymiseen. Ja aikaahan minulla on! 
Lääkäri kirjoitti glukosaminia sisältävää lääkettä, jote en ole vielä hakenut, mutta aion kyllä hakea. Onneksi en enää kipulääkkeitä tarvitse. Enkä edes geeliä. Uutena vaivana on samaan koipeen tullut jalkapohjaan suonenvedontapainen kipu ja enimmäkseen silloin kun menen nukkumaan  Mikähän sekin lienee?
Vesijuoksussa olen nyt käynyt kerran viikossa. Toivottavasti halli ei mene kiinni kun näitä covidtapauksia on taas alkanut pilvin pimein lisääntyä...Ainakin toivon pääseväni keskiviikkona uimaan. Olisi kavereille viemisiäkin... Ompelin pieniä joulukelloja kuuseen ripustettavaksi. Ja olisi muutama tilaustyökin vietävänä... No, eipä tässä auta kuin seurata tilannetta.

Tänään tein valmiista bataattisoseesta laatikon, joka on nyt uunissa yhdessä taatelikakun kanssa. IL inspiroi minut leipomaan taatelikakkua, jota en ole varmaan 20-30 vuoteen tehnyt. Sain niistä jotenkin nuoruudessa tarpeeksi kun kotona aina piti olla taatelikakkua jouluna ja joskus muulloinkin. Olin 14 kun jouduin ottamaan vastuun joululeivonnaisista kun vanhempi sisko meni naimisiin ja lähti kotoa. Äiti ei leiponut muuta kuin pullaa ja pipareita.  Taatelikakku oli sitten ainut kakku resepti, jonka sisko neuvoi. No, osasinhan lukea, joten keittokirjasta löytyi muitakin ohjeita. Mutta nyt kun IL puhui taatelikakuista, alkoi minunkin tehdä mieli sitä. Ehkä siitä tulee uusi normaali meidän jouluihin 😃

Viikonloppuna kävin pojan perheen luona. Oli ihan pakko mennä kun oli pikkuista niin ikävä enkä näe häntä ennen joulua kun menevät miniä vanhemmille jouluksi. Ja olipas taas hauskaa. Pikkuinen on jo innokas leikkimään kaikenlaista. Varsinkin kaikenlaisten esineiden laittaminen ja poisottaminen laatikoihin tms on nyt in. Poika varoittikin, että älä jätä mitään sellaisia esineitä hänen ulottuvilleen, jotka haluat mukaasi kun lähdet. Pikkuinen kuljettelee tavaroita paikasta toiseen ja niitä sitten löytyy milloin mistäkin. Minä nukuin hänen huoneessaan ja aamulla pikku  neiti oli ihan iloisena höpöttelemässä eikä ihmetellyt yhtään uutta huonekaveria. 
Kun meillä oli esijoulu pari viikkoa sitten, annoin hänelle pienen pehmoisen nuken lahjaksi. Ja on se ihmeellistä miten tyttö vaan käsitteli heti nukkea hellästi. Suukotteli ja kantoi aivan kuin vauvaa kannetaan. Eikä kukaan varmasti ehtinyt mallia näyttää. Ihmettelimme asiaa oikein porukalla. 

Meillä on joulu jotakuinkin valmis. Pitää kyllä tiistaina ehkä heittää vielä matot ulos kun on luvassa pakkasta. Ja pölyjä täytyy pyyhkiä. Vaikka siivosin kuun vaihteessa mielestäni hyvin, pölyä kuitenkin näyttää kertyvän nopeasti. Ja ulkona raikastetut  matot vaan on niin kivat. Vaikka ollaan kahdestaan vaan niin on se kuitenkin kiva, että kaikki olisi järjestyksessä. Minä kun ommellessani saan koko huushollin sekaisin ja langanpätkiä ym on siellä täällä. Huomenna ompelen viimeiset jutut, joten sitten lopetan pölyttämisen. 
Aattona syömme suomalaista jouluruokaa ja joulupäivänä englantilaista. Minä hoidan aaton ruuan ja mies joulupäivänä. Eihän sitä nyt paljon tarvi kahdelle, mutta sama homma siitä melkein on kuin isommalle porukalle. No, pilkkomista vähemmän. 😃

Eipä tässä muuta. Keittiöstä leijailee kyllä ihana tuoksu kun se taatelikakku siellä kypsyy. Malttaakohan olla maistamatta?

Jumbojet, toivon, että vielä jaksat ja haluat jakaa meille viisaita ja elämänmyönteisiä kirjoituksiasi. Ethän lopeta!

On mukavaa lukea jouluvalmisteluistanne, ja kaikesta muustakin. Ihanaa, että Kipan kivut ovat vähentyneet, että Karmalen Poitsu voi jo paremmin, että Suupaltin kuulokoje-asia edistyy, että Kivikasa saa nauttia pikkuisestaan, että Tiinuliinu on palannut kotimaahan. IL:n seikkailut kodinkoneiden tekniikan ihmeiden parissa saivat hymyn huulille. Minullahan oli vähän samanlaista, kun muutimme tähän uuteen taloon.

Torstaina lapsuudenkotiinsa Pohjanmaalle muuttanut dementoitunut kälyni (86 v.),  josta olen kirjoitellut aiemminkin, oli kaatunut jäisellä pihamaalla ja murtanut ranteensa. Oli soittanut naapurille, että tämä tulisi vetämään ranteen paikoilleen 😨 (nämä pohjalaiset!). Naapuri tilasi sairaskuljetuksen Seinäjoen sairaalaan. Mieheni oli muutenkin menossa sinne maalle perjantaina järjestelemään paikkoja ja viemään joululahjoja. Kälyn käsi oli leikattu perjantaiaamuna ja irrallaan ollut luu vahvistettu naulalla. Yllättävää kyllä, käly viihtyy oikein hyvin sairaalassa ja toivoo voivansa jäädä sinne koko ensi viikoksi. Hän kaipasi vain läppäriään, jonka mies sitten vei potilaalle. Laittavat varmasti sieltä ehkä jo huomenna pois, mutta ei hän pärjää käsi paketissa yksin kotonaan. Olisin ottanut hänet meille (joulumieltä 😇!), mutta hän ei halua tulla näin kauas. Mieheni tulee joka tapauksessa jouluksi kotiin. Vaihtoehdoksi jää kälyn siirtäminen naapurikunnassa asuvan 93-vuotiaan sisarensa hoiviin toipumaan. Nuoremmalla sisarella on vain paha tapa arvostella vanhempaa sisartaan, kuten vähän muitakin, joten mitähän siitäkin taas tulee.

Olen nauttinut nyt viikonloppuna yksin olemisesta. Tai nauttinut ja nauttinut: kantanut kädet polvissa erilaista joulutavaraa (kynttilöitä, puhdistusaineita, tekstiilejä, viime hetken lahjoja, ruokia ja juomia itselleni, ja ties mitä muuta). Perjantaina totesin, ettei enää kannata mennä Stockallekaan, sillä valikoimat olivat niin suppeat. Etsin kullanvärisiä antiikki- tai kruunukynttilöitä, joita ennen olin sieltä ostanut. Nyt ei ollut kuin valkoisia ja vihreitä. Kullanväriset olisivat sopineet uuteen miniältä lahjaksi saamaani pöytäliinaan. Otin valkoiset. Vielä sitä kävelisi, mutta kun kassit painavat ja FFP2 maski vetää rillit huuruun. Pelkäsin koko ajan kompastuvani johonkin. Olisi pitänyt aikanaan hommata ajokortti.

Huomenna aloitan siivoamisen sivuhuoneista. Eteinen, keittiö ja olohuone jääkööt viimeisiksi. Pientä harmia aiheuttaa isomman kylpyhuoneen alimman seinälaatan kosteusvaurio, joka ei ota kuivuakseen, vaikka olemme jo neljä viikkoa peseytyneet pikkukylppärissä. Poika toi eilen pienen sähköpatterin auttamaan kuivatuksessa. Luotto-remonttimies arveli, että rakennuttaja (tai aliurakoitsija) on käyttänyt vääränlaista laastia. Lattiarajan silikonisauma uusitaan, kunhan laatta kuivuu.

Hyvää Espanjan matkaa IL:n porukoille! Ja mukavia jouluvalmistelupäiviä muillekin!

Merelle  Siinä on seitsemän liikkeen sarjoja.
1. Polven ojennus istuen, nilkka koukussa. 20 toistoa molemmille puolille ja sarjoja 2-3
2. Tuolilta seisomaan nousu ilman tukea. 8-10 krt ja 2 sarjaa.
3. Varpaille nousu, paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Aina jarrutellen alas. 10 krt ja 2 sarjaa
4. Selinmakuulla toinen jalka koukussa jalkapohja alustalla. Harjoiteltava jalka suorana. Nostetaan suoraa jalkaa, nilkka koukussa, ei kuitenkaan ihan koukussa olevan jalan polvenkaan korkeudelle ja hitaasti takaisin alas. 10 kertaa molemmin puolin ja 2-3 sarjaa
5. Lantionnosto selinmakuulla. Jännittäen pakaralihaksia. Rullataan rauhallisesti alas. 10 krt ja 2 sarjaa. Rullataan nikama nikamalta ylös häntäluu ensimmäisenä ja alas häntäluu tulee viimeisenä. 
6. Kylkimakuulla ja polvet koukistettuina. Pidä jalkaterät yhdessä, selkä suorana. Jännitä pakaralihaksia. Nosta ylempää polvea hiukan ylös niin, ettei lantio kierry eteen eikä taakse.  8-10 krt. 
7. Päinmakuulla vatsalihaksia jännittäen. Jännitä pakaralihakset, pidä lonkat alustalla. Nosta jalkaa hieman alustasta muutama sekunti.10 krt yht. molemmille jaloille. 
Venytykset sitten  lonkankoukistajille, pakaralihaksille, reisien sisäsivuille ja takareidelle. Jumpista tuttuja venytyksiä.

Suunnilleen tällaisia liikkeitä. En kaikkia selostuksia kirjoittanut, mutta pääpiirteet. 

Pitää nyt vaan jatkaa sinnikkäästi, jospa jotain tapahtuu kintuissa. 😄

Pikseli, ehkä ihan hyvä, ettei kälysi halua jouluksi teille?

Mun pää savuaa. Aloin täyttämään aamupäivällä Espanjan terveysviraston tms. vaatimia papereita ja ennen kuin kaikki oli valmiina, olinkin hermoromahduksen partaalla, pari kiukun kyyneltäkin vuodatettu ja maha saatu kuralle. Se oikeastaan oli hyvä asia, kun on ollut vähän tiukalla. Osasin siirtää omakannasta oman koronatodistukseni ja hienoisella vaivannäöllä myös Justuksen, mutta poikien kohdalla tyssäsi. Soitin vävylle Espanjaan ja tämä yritti parhaansa mukaan neuvoa, mutta kun minä en ymmärtänyt hänen kieltään. Hänellähän on ylempi IT-tutkinto yliopistosta ja todella vaikeuksia ymmärtää tällaisen mummon tajuamisen vähyyttä.

Vävy neuvoi sitten askel kerrallaan, mitä mun piti tehdä ja sitten alkoikin kursori kuljeskella valtavalla nopeudella mun screenillä, kun hän hoiti asioita etäyhteydellä. Vaan ei se ihan sujuvasti käynyt häneltäkään ja pitkällisen tutkimisen jälkeen todettiin, että Heviteinin koronatodistus jostain syystä vaati lisäselvityksiä rokotteen nimestä ja vaikka mistä. Mä vaan itsekseni mietin, että matkustavissa saattaa olla jopa mua tyhmempiä ilman vävyä, miten he saavat netissä kaikki täydennettyä?

Suurin osa teistä jo facen kautta tietää mun täyttävän pyöreitä vuosia tänään, kiitos kaikille onnittelijoille. Eilen aloitettiin jo juhlinta, käytiin syömässä Justuksen tyttären perheen kanssa vähän paremmassa ravintolassa. Alku- ja jälkiruoka oli buffee, pääruoka tilattiin. Meiltä meni ruuat väärään kurkkuun, kun Heviteini alkoi selostaa TET-harjoitteluaan: meidän piti koota yks Ikean pöytä ja se äijä huomasi, että kaksi jalkaa puuttui. Se sanoi, että v-tu, helv-ti, pil-u jne. Näitä sanoja ehti pieni litania tulla, ennen kuin ällistykseltäni sain huudettua, että suu kiinni. Naapuripöytä seurasi kiinnostuksella. Heviteini totesi rauhallisesti, että mähän vaan referoin, ei se mun omaa puhetta ollut. Ja kauhistuksen kanahäkki, mä vilkaisin Justuksen tytärtä, joka yritti pidätellä nauruaan, jolloin mäkin sain ihan kamalan nauruhepulin ja loppujen lopuksi koko meidän pöytä kikatti ihan hervottomana ja silloin se naapuripöydän rouva vasta tuijottikin. Taisi tulla kamala kasvatusvirhe?

Illalla ystäväpariskunta ilmestyi yllätysvisiitille, jäi viisi minuuttia aikaa valmisteluun. Minä karjun pojille, että pedatkaa petinne (oli vapaapäivä petauksesta), pukekaa päälle (ovat kalsareissa kotona) ja yhtään kirosanaa ei referoida tämän vierailun aikana. Sampanjalasit esiin, kynttilöitä loistamaan. Ystävä oli kutonut kangaspuissa kahden metrin kokoisen upean pyyhkeen, kun kerran ollaan vesijumpassa tutustuttu.

Touhua ja tohinaa on liiankin kanssa. Tänään istutaan karting-radalla. Ehkä haluatte tietää, mitä Justus antoi lahjaksi: lahjakortin kynsihoitopaikkaani. Ja kun kynnet ovat kauniit, niitä koristaa Björn Wecströmin suunnittelema sormus, jossa on briljanttihionteinen timantti platinaan istutettuna 18 karaatin kullassa. Toivottavasi tämä ei kuulosta kamalalta kehumiselta, mä vaan rakastan sitä sormusta ihan valtavasti, ihailin kerran Kalevalakorussa jo sormessani! (Justus saa Lapponia-miehenä Kalevalakorusta joulun alla 49 %:n alennuksen)