Moi mimmit! Ihan ekana korjaan oman virheeni: Kroatiaan piti täyttää maahantuloilmoitus, ei viisumi, ja sen matkatoimisto hoiti puolestamme.
Olen laittanut runsaasti kuvia faceen, joten en rasita teitä yksityiskohtaisilla matkakuvauksilla. Kerronpa vain, mitä mieleen juolahtaa.

Lensimme Splitiin ja sieltä bussilla Dubrovnikiin. Ajoimme Bosnia Herzegovinan kautta, pian valmistuu uusi silta, jolloin tällainen keikaus jää sitten pois. Pysähdyimme kahville, joten voin bongata tuonkin maan nyt luettelooni. Dubrovnikissa majoituimme viiden tähden hotelliin Roxis Premiumiin, joka oli niin moderni, että me metsäläiset olimme ihan eksyksissä. Hissejä oli joka puolella ja meni hetki, ennen kuin ymmärsimme edes, miten sen saa liikkeelle. Vaan hissi ampaisikin niin nopeasti, että vain minä ja toinen rouva oltiin mukana, molempien miehet jäivät ihmettelemään. Eikä Justuksella ollut edes huoneen avainta tai numeroa tiedossaan. No me ehdimme tutustua tuon rouvan kanssa ja älysimme pian olevamme väärässä hississä. Pois päästyämme miehiä ei näy missään. Kidnappasimme hotellipojan, että auta meitä löytämään huoneemme. Meidän huoneen numero oli 4305. Enpä olisi ymmärtänyt, että nelonen tarkoitti nelossiipeä ja kolmonen kerrosta! Saimme tavarat huoneisiimme ja lähdimme etsimään miehiämme, jotka olivat joutuneen -3 kerrokseen. Neuvoimme sitten muitakin eksyneitä, koska opasta ei näkynyt missään.

Rouva oli entinen rehtori Vaasan seudulta, mieskin oli mukava ja vietimme myöhemmin paljon aikaa heidän kanssaan.  Suomalaisia oli matkalla 27, kaikki suht kivoja, paitsi ehkä rouva, joka ei ollut tyytyväinen mihinkään, ei edes huikeisiin maisemiin. Opin pian valitsemaan bussipaikan mahdollisimman kaukana hänestä.

Dubrovnikin vanhakaupunki tuli tärkeimmiltä osin tutuksi. Seuraavana päivänä laivaan, meidän Juniori sviittimme oli ylimmällä, 12. kannella ja siihen kuului ihanan iso terassi pöytäryhmineen ja kaksine lepotuoleineen. Paitsi kerran vain ehdin loikoilla aurinkoa ottamassa, en kestä olla kauan vaan pitkälläni käristymässä, Justus ei senkään vertaa. Ensimmäinen päivä oli meripäivä, tutustuimme laivan moniin ravintoloihin, liikkeisiin, kävin uimassakin. Porealtaita oli neljä, mutta niissä vesi kuumeni päivän aikana sietämättömäksi. Risteily oli vain aikuisille, joten kaikkialla oli drinkkipisteitä ja juomia vapaasti otettavissa. Matkustajia 1500, suomalaisten lisäksi kaikki brittejä.

Seuraava päivä vietettiin Maltalla, kierrettiin Mdinan antiikkisessa kivikaupungissa ja Vallettassa, joka oli kuin barokkiarkkitehtuurin ulkoilmamuseo. Sunnuntaina Sisiliaan ja retkelle Etnalle. Olin luullut Etnan olevan vain yksi tulivuori, mutta se onkin valtavan laaja alue täynnä pikkutulivuoria. Kerrassaan kiehtova retki.

Yön aikana laiva purjehti Iltalian saappaankorossa sijaitsevaan Apuliaan ja siellä Taranton kaupunkiin. Kierreltiin jalat tohjoksi katedraaleissa ja antiikinaikaisissa doorilaistemppeleissä sekä Castello Aragonesen linnoituksessa. Tiistaina oltiinkin jo Korfulla Kreikassa. Korfun kaupungissa olisin mieluusti kierrellyt kauemminkin, vaan laiva lähti jo kohti Montenegroa. Aamuvarhaisella nousimme kannelle katselemaan, kuinka valtava aluksemme lipui kapeaa ja kaunista Kotorin vuonoa pitkin Kotorin lahteen. Montenegron retki oli mieleenpainuva, ylhäältä vuorilta upeat maisemat, alastulo isolla bussilla 25 tiukan mutkan kautta pelottava, kun tie oli yksikaistainen ja vastaantulijoita paljon. Selviydyimme ja vaadin konjakin hermojen rauhoittamiseksi.

Torstaina takaisin Dubronikiin, jonne jätimme laivamme ja siirryimme Cavtatin kaupunkiin hotelliin. Retki paikalliselle vesimyllylle ja maalaislounas vanhassa talossa.

Justus nautti, kun ruokaa oli koko ajan saatavilla, aamuvarhaisesta yömyöhään aina joku paikka avoinna. Tapasimme muita ryhmän jäseniä useimmiten laivan pääravintolassa, mutta meitä alkoi sen tarjonta hieman kyllästyttää ja kävimme muutaman kerran erikoisravintoloissa. Niihin piti varata pöytä laivan käyttämän apin, navigaten, kautta. Tarvitsin respan apua sen käyttöönotossa, koska iäkäs oppaamme ei ymmärtänyt koko asiaa. Opetin sitten minuakin "tyhmemmille", koska kaikki varaukset y.m. piti tehdä tuon navigaten kautta. Siitä pystyi myös seuraamaan omaa tiliään, kattausmaksut ja mahdolliset erikoisviinit ja drinkit näkyivät siinä heti. Tajusin myös ottaa tilistäni kuvakaappauksen, koska luottokorttilasku tulee perästä päin.

Kaiken kaikkiaan reissu oli hintansa arvoinen. Paitsi että nyt tarvitaan lomaa lomasta. Minä olen laiska ja hidas herääjä, mutta meripäivää lukuunottamatta herätys oli joka aamu 6.30, jotta ehdittiin syödä aamiaista ennen retkille lähtöä. Retkethän olivat lisämaksullisia, mutta ehdottomasti kannatti osallistua. Laivalla sai joka ilta hyttiin seuraavan päivän tapahtumalehtisen, jossa mainittiin myös pukeutumiskoodit eri ravintoloihin. Minähän nautin pukeutumisesta, vaikken ehtinyt käyttää joitakin vaatteitani ollenkaan. Ihastelin skottien ryhmää, jossa pitkiin paljettipukuihin sonnustautuneet naiset kulkivat kilttiasuisten miestensä rinnalla! 

Tämä oli Justuksen ensimmäinen pitkä risteily. Hän suunnittelee innoissaan jo seuraavaa! No tiistaina piipahdamme Tallinnassa, kun meillä menee korona-ajan alussa hankitut Pietarin luxus-risteilyn lahjakortit kuun lopussa umpeen. Ollaan niillä jo risteilty Tukholmassa ja nyt käytetään loput pois.

Heviteini oli samanaikaisesti Barcelonassa Erasmus-vaihdossa ja kotiutui perjantaiyönä. Kävimme eilen kuuntelemassa hänen tuntemuksensa ja ilmeisesti oli ollut kaikin puolin hauska reissu. Kysäisin, tuliko siellä romanssaja, johon poika napakasti, että jos tulikin, niin sovimme, että niistä ei puhuta! Ihan oikein.

Jaaha, silkkimekot naulaan ja pensseli käteen, lähden sutimaan terassinkaidetta.

IL millä te menette Tallinnaan. Me menemme Eckeröllä klo. 9.15, auto mukana

Kiitos kirjoituksistanne. 

Japena, kaikkea hyvää operaatioon. <3 

IL, kiitos vielä kokoavasta matkakertomuksesta. Täydensi hyvin kuvia, joita laitoit naamakirjaan. En nyt yhtään ihmettele, että olet väsynyt.... Aikamoinen ohjelma ja noin aikainen herätys joka aamu. Siis lomaa loman jälkeen, kuulostaa hyvältä. Jotenkin kuvittelin, että teidän ensi viikon risteily olisi ollut taas Tukholmaan... ehkä helpotus, että vain yksi yö laivalla. 

Täällä ei mitään ihmeellistä. Kesä tekee tuloaan tosi verkkaiseen tahtiin. Pari viime yönä mittari käynyt vielä lähellä nollaa. Olimme perjantiana kaupoilla ja olisi kovasti tehnyt mieli ostaa kesäkukkia terassille, kun narsissit (toinen satsi) alkoivat olla jo lopuillaan. Muutama orvokki ruukku mulla on, nehän kestää vähän kylmääkin. Tyydyin vain isoon pelargonia-ampelliin, joka on nyt terassin pöydällä. Pari yötä pääsi eteiseen yöpymään varmuuden vuoksi... Kalaa olemme edelleen saaneet kohtuudella. Eilen herkuttelimme haukifileillä - juu, oikeasti herkuttelimme. Teen niin hyvää kastiketta, että sinänsä mauton haukikin on herkullista sen kera. Tänään söimme ensi kertaa ihan kunnon aterian salaatteineen päivineen kesäkeittiössä. Eipä ole ennen tainut mennä näin pitkälle tämäkään homma. Alkuviikoksi tänne on luvattu jopa 18 - 19 asteen lämpötiloja - odotan innolla. 

Pupun poikasia on siellä sun täällä. Toivottavasti kasvaessaan tajuisivat lähteä kauemmaksi syömään.... Lintujen touhuja on kiva seurata. Samalla ihmettelen edelleen joka päivä jotain uutta täällä henkiin heräävän luonnon keskellä - ja olen kiitollinen. Yöaikaan saisi tulla vähän sateita. Täällä ei ole juurikaan satanut kevään mittaan. 

Verkot on nytkin vedessä. Saa nähdä huomenna, saammeko saalista. Vähän aikaa sitten saimme tämän kevään ensimmäisen siian. Siitä tehtiin tietty graavisiikaa. Kyllä maistui. 

Kaupassa katsoin kauhuissani kalojen hintoja. Jostain luin, että kalan hinta olisi noussut vuodessa 40 %. Tämä on tosi syvä järvi, joten kaloilla on tilaa välttää verkkoja ja uistimia. Yleensä kevätpuolella ja syksyn lähestyessä saamme kohtalaisen hyvin kalaa. Keskikesällä sitä ei juurikaan tule. Nyt jos sattuisi tulemaan yli tämän hetkisten tarpeiden, niin laittaisin pakkaseen.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille - terveyttä ja hyvää mieltä kaiken kaaoksen keskellä. 🥰😇

Kiitos. 

Huomenna lähtö Tallinnaan ja ylihuomenna lihavuusleikkaus  jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. 

Jännitysmomentin toi tämä Mallorcalta tuotu flunssa, jonka yskä ei yhdestä antibioottikuurista välittänyt. Nyt on toinen menossa ja olo hyvä. Ilmeisesti se kuitenkin oli keuhkoklamydia. Se on bakteeri joka leviää pisaratartuntana. 
Nenänielunäyte oli negatiivinen  mutta kaksi vasta-ainetta kolmesta oli koholla. 

Leikkaus ei jännitä niinkään, mutta sen jälkeinen elämä. Olen kuitenkin innoissani tästä ja että monivuotinen pähkäily on loppu. 

Olen tyytyväinen tickerissä näkyviin pudotettuihin kiloihin vajaassa kolmessa viikossa. Verenpaineet on jo laskeneet jo tuolla kilomäärällä. 

Mukavaa viikkoa.

Japena, vaikkei samalla paatilla mennäkään, olet ajatuksissa. Ja odotan mielenkiinnolla miten kaikki sujui ja lähtee menemään. O

IL, ihana risteily teillä, kiitos matkakertomuksesta kuvista fb:ssa. Olen ollut noissa maisemissa yli 30 vuotta sitten kaksikin kertaa. Tuollainen risteily - tai vaikka jokiristeilykin - voisi olla kiva, mutta tuskin saan miestäni enää suostumaan sellaiselle. 

Perjantaina oli vanhimman lapsenlapseni Vanhojen päivä. Aamulla olin auttamassa häntä pukeutumaan frakkiin, kun isä ja äiti olivat lähteneet töihin. Kyynelsilmin katselin tuota komeaa nuorta miestä, kun mieheni lähti kuljettamaan häntä kouluun. Milloin meidän "pikku-Passelimme" on ehtinyt varttua lähes aikuiseksi!

Miniän äiti oli tulossa Joensuusta katsomaan Vanhojen tansseja, jotka esitettiin alkuillasta omaisille ja ystäville. Laitoin hyvissä ajoin lihapadan uuniin, että kaikki ehtisivät syödä ennen lähtöä. Tilaisuutta varten Vaskivuoren lukio oli varannut Vantaalta urheiluhallin. Ihmettelin vähän, mutta kun kuulin, että koulussa on 11 rinnakkaisluokkaa ymmärsin hyvin. Orkesteri ja solistiesitykset olivat omasta takaa. (Lukiohan on joka vuosi esittänyt jonkin upean Broadway musikaalin, joten lahjakkaita nuoria löytyy.) Juhla-asuisia pareja oli pitkälti toista sataa, tanssit sujuivat kauniisti ja kestivät ainakin tunnin. Pojanpojan parina oli kaunis tummatukkainen tyttö upeassa syvän merenvihreässä leveähelmaisessa iltapuvussaan. Olimme kaikki niin vaikuttuneita ja liikuttuneita illasta, että oli vaikea rauhoittua yöunille. 

Lauantai-iltana lähdin miniäni seuraksi Espoonlahden kirkkoon, jossa Jylla Ensemble piti sykähdyttävän konsertin. Saimme kuulla elokuvista tuttuja musiikkikappaleita upeina sovituksina. 

Tuntuu, että nyt olen saanut niin paljon elämyksiä, että tänään täytyi koettaa rauhoittua pitkällä metsälenkillä. Mies lähti aamulla maalle, joten saan nyt elellä omia aikojani.

Japena, toivottavasti leikkaus onnistuu hyvin ja myös toipuminen pääsee hyvin alkuun! Tsemppiä❤️

Kiitos IL matkakertomuksesta, oli mielenkiintoinen.

Kiitos myös toisille kirjoittajille.

Terveiset lasaretista. Aamulla iski kova vatsakipu eikä somac auttanut. Kuulostelin reilut kolme tuntia ja otin vielä toisen somacin ja särkylääkkeen. Nekään eivät tuoneet helpotusta joten soitin päivystykseen. Oireet kerrottuani hoitaja määräsi lähtemään heti päivystykseen, mutta eihän se lähtö kovin pikainen ollut kun kela-taksia sai odottaa yli puoli tuntia ja toinen mokoma meni matkaan.
Nyt minua on tutkittu perusteellisesti varjoainekuvauksineen. Ensimmäisten kokeiden jälkeen kävi lääkäri kyselemässä alkoholin käytöstäni ja ilmoittamassa että maksa- ja haima-arvot ovat koholla mutta sappiarvot normaalit. Mielikuvitus lähti heti laukalle ja aloin valmistautua haimasyöpädiaknoosiin ja hoitoihin.
Kun lääkäri tuli seuraavan kerran kertomaan kuvaustuloksesta hän oli vähän ihmeissään kun kuvista löytyi sapesta yksi iso kivi ja toinen pienempi.

Nyt olen osastolla odottamassa päätöstä leikkauksesta. Saa nähdä leikataanko heti vai laitetaanko vielä kotiin odottamaan.

Olin suunnitellut lähteväni etämiehen mökille huomenna mutta nyt mökkikauden aloittaminen siirtyy osaltani hamaan tulevaisuuteen.

Viime viikonloppuna oli ystävän hautajaiset. Muisteltiin paljon väliin itkettiin ja naurettiin. 

Nyt yritän saada unen päästä kiinni kun hoitaja kävi äsken sanomassa että aamulääkitykset alkavat kuudelta.

Tsemppiä ja vointeja, Mustikkaposki! Sappileikkaus on käsittääkseni aika helppo (mulle on tehty) ja siitä toipuukin suht nopeasti. Mutta kerrothan kuulumisia? 

Hyvää helatorstaita kaikille.
Japena, päiväkirjastasi luin, että leikkauksesi on sujunut hyvin ja taidat olla jo kotimatkalla. Hieno homma. Ystävälleni tehtiin tuo leikkaus joitakin vuosia sitten ja hän on tiukasti pitänyt terveellisestä ruokavaliosta kiinni. Hän on terveempi kuin koskaan ja hoikassa kunnossa. Tsemppiä sinulle jatkoon.

Mustikkaposki, toivottavasti pääset samantien sappileikkaukseen. Minulle se tehtiin yli 20 vuotta sitten. Mikäli siitä jotain muistan homma oli nopea ja kotiin pääsi melkein saman tien ja toipuminen sujui hyvin. Ja mikä tärkeintä kovat mahakivut jäivät leikkauspöydälle.

IL, kiitos risteilyẗarinoistasi ja kivoista kuvista facessa. En kyllä yhtään ihmettele, jos noiden reissujen jälkeen hieman väsyttää.

Pikseli,  miten kauniisti kuvailet tunteitasi, joita koit vanhimman lapsenlapsesi Vanhojen päivänä. Jotenkin joskus tuntuu siltä, että lastenlasten kanssa ehtii monet tilanteet kokea herkemmin ja syvemmin kuin lapsensa kohdalla. Nyt on eri lailla aikaa rauhassa kokea asioita , osallistua tilanteisiin ja tilaisuuksiin ja antaa tunteiden tulla.

Eilen kuulin täällä ensimmäisen kerran käen kukkuvan. Merkillistä miten sydän sykähtää joka vuosi, kun kuulee käen ensimmäisen kerran keväällä kukkuvan. Silloin on ihan varma siitä, että kesä tulee, että elämä jatkuu ja minä saan vielä tämän kaiken kokea.

Pihallani kukkii joitakin valkovuokkoja. Kun muutimme Helsingistä tänne Oulun seudulle jäin erityisesti kaipaamaan keväisiä valkovuokkoja. Tuntui oudolta, ettei niitä näkynyt metsässä, ettei lapsi voinut poimia niitä minulle äitienpäivänä. Minä perusstadilainen, joka olin lapsuuteni ja nuoruuteni asunut Toukolassa, Annalan metsikön vieressä, olin tottunut siihen, että valkovuokkoja oli koko metsä täynnä ja että joka äitienpäivä kävin niitä äidilleni poimimassa.

Mieheni toi kerran käydessään Espoossa valkovuokon juuria tuliaisiksi. Hän istutti juuret pihallemme ja innokkaasti odotin, että seuraavana keväänä pihallamme kasvaisi valkovuokkoja. Toisin kävi. Ei yhtään valkovuokkoa tullut näkyviin pariin vuoteen. Olin jo luopunut toivosta, kun yhtenä toukokuun aamuna näin pihallamme muutaman valkovuokon. Voi sitä iloa! Ja nyt niitä on pihallamme
 kymmeniä. Ymmärrän nyt oikein hyvin miksi Saint-Exuperyn kirjan Pikku Prinssi iloitsi oman tähtensä yhdestä ruususta enenmmän kuin matkallaan kohtaamastaan ruusutarhasta.

Pieniä elämän ilonaiheita. Juuri ne ovat tärkeitä. Jos vain odottaa jotain suuren suurta iloa voi käydä niin, että kulkee ohi monen ihanan hetken.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.

Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne. 

Mustikkaposki, voimia. Toivottavasti sinut leikataan pian, että pääset vaivoistasi. 

Kävin minäkin eilen lasaretissa vatsavaivojen vuoksi... Soitin päivystykseen ja epäilivät sappivaivoja. 
Minua ei kuvattu, kun oli TT-kuva otettu vajaa kaksi vuotta sitten vatsavaivojen ja kovan ripulin vuoksi. Silloin oli myös crp tosi korkea. Lääkärin sanoista ymmärsin, että kivien alku olisi näkynyt jo silloin, jos sellaisia olisi. Nämä nykyiset vaivat alkoivat oikeastaan jo tammikuussa Trexan-lääkityksen aikana (en syö enää). Lopulta otettiin iso kasa verikokeita - paljon vatsan alueen kokeita - maksa, haima, sappi.... kaiki olivat kunnossa. Nyt odotan lähetettä gastroskopiaan. Menee ehkä kaksi kuukautta odotellessa. Minäkin ehdin ajatella vaikka mitä haima-juttuja, kun kipu on eniten oikealla puolella pallean yläosassa. Välillä muuallakin. Sen tiesin, että maksa-arvot olivat hyvät, kun olin viime perjantaina reumalääkärillä ja sain siellä viimeisten labrojen tulokset. Kummasti ajatus laukkaa...

JJ, minäkin ilahdun aina, kun ensimmäisen kerran kuulen käen äänen. Tänä vuonna se oli äitienpäivä iltana, kun palasimme pk-seudulta tänne. Valkovuokon alkuja olen tuonut vanhemieni luota. Täälläkään ei niitä kasva metsässä. Kituliaasti ovat lähteneet kasvamaan eikä ainakaan vielä ole levinneet lainkaan. Se muutama kukka kuitenkin kuitenkin ilahduttaa. 

Japena, en ole vielä päikkyäsi lukenut, mutta tuosta JJ:n viestistä ymmärsin, että kaikki on mennyt hyvin. Voimia tuleviin päiviin ja viikkoihin.

Pikseli, meidän tyttäremme tanssi aikoinaan vanhojen tansseja samassa paikassa ja kävi samaa lukiota, jota teidän jälkikasvunne. 

Iloa päiväänne ja meneillään olevaan viikkoon. 🥰