IL, minua huvitti, kun kerroit tuosta Justuksen vanhimman lapsenlapsen ja kavereiden mökki-viikonlopusta. Meillä oli täällä vähän sama tilanne: 17-vuotias pojanpoika oli kutsunut eilisillaksi 6 kaveria (osa tyttöjä, ensi kertaa!) viettämään iltaa. Vanhemmat lähtivät Helsinkiin hotellilomalle ja pikkusisko tuli luokseni yöksi. Illan suussa poika ilmestyi vähän nolon näköisenä terassille, kertoi tulevasta illanvietosta ja sanoi, että me emme sitten tarvitse mitään. (Kaksi vuotta sitten olin vienyt pojille mehua ja herkkuja). Ymmärsin yskän ja lupasin, etten tule kurkkimaan. Hyvin oli kai mennyt, ainakaan mitään meteliä ei kuulunut ja aamulla klo 11 viimeisetkin vieraat olivat poistuneet. 

Aikaisemmin kesällä nuoret olivat olleet Nuuksiossa telttaretkellä, ja poika oli palannut sieltä hyvillä mielin. Täytyyhän näihin nuoriin luottaa, varsinkin kun tuntee kaverit ja heidän vanhempansa. Joskus varmasti tehdään jotain vähän kiellettyäkin - onhan osa pojista jo ehtinyt täyttää 18, mutta fiksussa porukassa tuskin tulee ylilyöntejä.

Moikkelis!

Taisin kirjoittaa edellisen kerran jo kuukausi sitten, vaikka olen kyllä lueskellut teidän kirjoituksianne. Aloitin heti Savonlinnan matkan (5.-7.7.) jälkeen kirjoittaa "matkakertomusta" wordillä, mutta se on yhä kesken eikä taida kovin pian valmistuakaan. Laitan sen tänne heti, kun saan sen kirjoitetuksi.

Mehän kävimme myös 16.7. Haminassa Tattoo-tapahtumassa. Kaikki kahdeksan soittokuntaa, joista kolme oli suomalaisia, soittivat erinomaisesti ja varsinainen erikoisuus oli Trinidadista & Tobagosta oleva steel-band. Minä tietenkin ihastelin erityisesti skottien säkkipilliorkesteria, jotka marssivat kiltin helmat hulmuten ja olivat muutenkin sööttejä 😍

Serkkulikkani oli meillä 22.-25.7. ja meillä oli tosi hauskaa. Hän tuli perjantaina aamupäivällä ja sitten kävimme Komediateatterissa päivänäytännössä katsomassa paljon kehutun näytelmän Komisario Koskinen ja pahanpuhujat. Se kyllä ansaitsi kaikki kehut ja vähän lisää superlatiivejäkin! Näytelmä oli taattua Seppo Jokista hyvällä kesäteatteritvistillä ja vaikka rikoksia oli useampikin, niin mitään ei jäänyt puolitiehen. Noudatan nyt pyyntöä säilyttää tarinan ratkaisut mahdollisilta uusilta katsojilta (suosittelen vilpittömästi), mutta sen verran voin sanoa, että Kaisa Hela sopi Ulla Lundelinin rooliin kuin nyrkki silmään! Keskustellessani taannoin Seppo Jokisen kanssa Prismassa kävi ilmi, että hän oli toivonut Kaisaa myös tv-sarjaan Ullan rooliin, mutta toive oli kaikunut kuuroille korville - valitettavasti!

Lauantai oli sateinen päivä, joten kulutimme aikaa katsomalla telkkaria, syömällä sekä rupattelemalla ja hyvinhän päivä niinkin kului. Sunnuntaina lähdimme sitten serkkulikkani toivomuksesta tutustumaan Pispalaan, jonne pääsimmekin sutjakkaasti meidän "omalla" bussillamme. Aamulla oli pilvistä ja sopivan lämmintä, mutta päivemmällä, jolloin Pispalassa olimme, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli tosi kuuma eikä kiipeäminen ylämäkiä ja pitkiä portaita ainakaan yhtään helpottanut. Olimme siis alkajaisiksi laskeutuneet aivan harjun juurelle Pyhäjärven rantaan. Minulla valui päästä hiki, jota tipahteli hiusten latvoista niskaan, mikä ei ollut lainkaan kivaa! Päädyimme lopulta pienen etsiskelyn jälkeen Cafe Pispalaan, joka on jonkin sortin legenda, joskaan ei niin kuuluisa kuin Pispalan Pulteri. Kahvilassa oli harmiksemme brunssi, jonka vuoksi emme päässeet sisätiloihin, jonne olisi pitänyt olla pöytävaraus. Pieneltä rinneterassilta vapautui kuitenkin sopivasti pöytä, jota vieläpä suojasi aurinkovarjo pahimmalta paahteelta. Koska emme halunneet syödä brunssia, otimme kahvia ja paikan päällä leivottuja porkkana- ja suklaakakkua, joista ensin mainittu oli ehkä paras porkkanakakku, mitä olen koskaan maistanut. Meirämmiäs joi tietenkin pitkän oluen. Rauhallisen nautiskelun jälkeen kiipesimme jälleen pitkää ylämäkeä ennen kuin pääsimme laskeutumaan Pispalan valtatielle bussille, jossa onneksi oli toimiva ilmastointi!

Tultuamme takaisin kotiin ehdimme vielä nähdä puolet Ranskan formula-kisasta, minkä jälkeen aloin laittaa päivällistä. Loppuilta meni syönnin jälkeen ruokaa sulatellessa ja siinä ohessa katselimme taas vähän telkkaria, soitimme parille yhteiselle tutulle ja kävimme raskaan päivän uuvuttamina maate puolenyön aikaan. Serkkuni lähti sitten maanantaina alkuiltapäivästä kotiin. Kaiken kaikkiaan ihan kiva viikonloppu.

Meillä on nyt varattuna liput puoleen tusinaan tämän syksyn teatteriesityksiin sekä Pyynikin kesäteatterin Suomen hevoseen elokuun alussa. Olemme myös maksaneet varausmaksun OP:n Elohopeakerhon Albanian matkalle 22.-29.10., joka toivottavasti toteutuu, vaikka korona on jälleen lisännyt vauhtiaan. Onpahan taas jotain odotettavaa.

Tässä nyt tämä pläjäys, toivottavasti jaksoitte lukea. En nyt kommentoi teidän kirjoituksianne, vaikka olen ne kyllä lukenut. Kaikesta päätellen teillä tuntuu olevan mukavaa kesätekemistä eikä pahempia sairastumisiakaan ole onneksi ollut. Mekin olemme voineet hyvin ja taisin jo kertoakin, että saimme 4. koronarokotuksetkin jo reippaasti ennen nyt vasta käynnistyneitä yli 7-kymppisten rokotuksia. Kohta taitavat jo laskea ikärajaakin alemmaksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille 😃

Menna, Pispala on mielenkiintoinen paikka ja kaikissa sen kahviloissa ja Vaakon Nakissa olen käynyt. Vävyn vanhemmat asuvat Pispalan harjulla niin, että talon ikkunoista aukeaa Pyhäjärvelle ja toisista Näsijärvelle. Tosin paljon portaita, kun talo on rinteessä. mutta vielä jaksavat.

Meillä on vilkas ja hauska viikonloppu takana. Ensin oli Mikkelissä serkkutapaaminen yhden serkun miesystävän kodissa. Talo oli valtava, joten kaikille löytyi petipaikka, isäntäväki nukkui veneessään, talo oli Saimaan rannalla. Isäntä valmisti rosvopaistia ja sen kypsymistä oli mielenkiintoista seurata, lopputulos oli suussasulavaa. Lähes kaikki tarjottava oli itse kalastettua, metsästettyä ja kasvatettua, joten voitte kuvitella niitä tuoreita makuja! Yhdessä valmisteltiin ateria, joka nautittiin pitkien pöytien ääressä terassilla. Välillä laulettiin juomalauluja ja loppuillasta mitä mieleen sattui tulemaan, kuten Siideripissis, Uralin Pihlajaa sun muuta.

Osa kävi saunomassa ja pulahteli uimaan, mä jätin väliin, kun saan sitä nautintoa omillakin mökeillä. Mutta miten ihanaa oli rupatella, nauraa ja nauttia seurasta. Tällä kertaa oli muutamien serkkujen lapsiakin mukana, mm. kummityttöni, jota en usein tapaa, kun hän asuu Kuopiossa. Nyt tiedän paljon  hänenkin elämästään. Itse asiassa nuorten kanssa oli niin hauskaa, että aloimme suunnitella sukutapaamista ehkä kesällä 2025, jolloin yhteisen mummomme syntymästä tulee 120 vuotta. Pitäisi vain löytää paikka, mihin mahtuisi n. 70 ihmistä yöpymään, syömään ja viettämään yhteistä aikaa. Kertokaa, jos tiedätte sellaisen välillä Helsinki - Kuopio.

Sunnuntaina yhteisen aamiaisen jälkeen suuntasimme Ristiinaan Kipan kesäparatiisiin. Voi miten hauskaa oli tavata llivenä! Justus ei ollut siellä ennen ollutkaan ja minunkin edellisestä visiitistäni oli aikaa, joten katseltiin kaikki tehdyt sisustusmuutokset, kukoistavat uudet kasvit ja isännän tekemät taulut. Herrat siirtyivät juttelemaan jostain Tärkeistä Miehisistä Asioista, kun me valmistelimme Kipan kanssa ruokaa. Kipa oli ottanut paineita, kun tiesi Justuksen ruoanlaittoharrastuksen, joten pöytä notkui. Itse pyydystettyä graavisiikaa ja siianmätiä olisin voinut mättää poskeeni vaikka kuinka, mutta kun oli paljon muutakin herkullista, ei voinut. 
Ehdin jo kirjoittaa vieraskirjaan, että tällä kertaa naurettiin eikä kyynelehditty, mutta tekstiin oli pakko lisätä, että kyllä me päästiin liikuttumisvaiheeseenkin! 

Me lähdimme ajelemaan ja isäntäväki taisi mennä kalastamaan. Justuksen mökille tultiin vasta iltakymmenen jälkeen ja sitten oltiinkin jo melkoisen nuutuneita. Tämä päivä menee varustautuessa poikaleiriin eli käymme ostamassa veneen täydeltä ruokaa. Pikseli, vanhin pojanpoika oli jättänyt mökin priimakuntoon, jopa huussiin oli viety lisää kuiviketta. Taitaa poika tietää, että näilä keinoin mökki on käytettävissä ensi kesänäkin.

Hei Ihanaiset,

Kiva on ollut lukea teidän kesän vietostanne, minua on edelleen vaivanneet pulskasti jaksava laiskamato ja kipeä niska-hartiaseutu, hevosgeeli on nyt käytössä.

Mukava viikonloppu oli meilläkin, kun isännän pikkuveli oli vaimoineen täällä mökillä. Oltiin käyty ennakkoon katsastamassa lähimetsän tarjonta, vattusato tiedettiin jo, niitä on aivan liikaa. Meinasin saada slaakin, kun näin, että metsässä oli tehty hakkuita 🫣. Onneksi ei kuitenkaan mitää avohakkuuta vaan metsän hoidollisia hommia. Ei siitä ryteiköstä kuitenkaan marjoja kerätä eikä sieniä poimita. Sääennusteen mukaan sinä päivänä ei pitänyt sataa kuin vasta illalla mutta toisin kävi. Metsän laidassa asustaa isännän setä vaimoineen joten kaarrettiin pihalle sadetta pitämään. Piti vaan terassilla istuskella mutta sisään mietit komennettiin kahvipöydän ääreen istumaan. Pari tuntia siinä rupateltiin mukavia, juttua olisi riittänyt pidempäänkin mutta sade lakkasi ja päästiin metsään. Saatiin korin pohja täyteen kantarelleja + yksi herkkutatti 😋🤗. Isäntä poimi pari litraa mustikoita jotka minusta eivät olleet vielä täysin kypsiä mutta kyllä ne syötyä tuli 😁.

Lauantaina aamupäivällä tuli vieraat, olin vannottanut ”kälyä” tuomasta kassi kaupalla ruokaa mutta eivät he tyhjin käsin tulleet. Heti kohta suunnattiin metsään, kerättiin porukalla mustikat ja sienet, aika kului siivillä, kahville ja kuohuvalle päästiin vasta kolmen aikaan. Isäntä laittoi prasun saunaan ja istuttiin terassilla turisemassa. Saunottiin, uitiin tai oikeammin pulahdettiin, vesi oli kamalan kylmää 🥶. Sitten laitettiin yhdessä ruokaa, syötiin hyvällä ruokahalulla ja nautittiin virvokkeita, pulistiin ja naurettiin. Myöhään ei jaksettu valvoa kun oltiin monta tuntia kävelty metsässä harjujen rinteitä ylös ja alas. Aamukahvin jälkeen mentiin poimimaan vattuja rinteeseen. Siellä sai olla tarkkana mihin astuu kun rinne on paikoin jyrkkä eikä siellä pusikossa aina näe missä on kantoja tai kiviä. Ainostaan isäntä kaatui, minun ensimmäinen kysymys oli menetitkö marjat ja vasta kolmas kysymys oli sattuiko mitenkään 🤭😂. Vatut isäntä oli juuri ennättänyt kipata veljensä ämpäriin eikä kuulemma pahemmin sattunutkaan, kun oli saanut jarrutettua tarraamalla kiinni pihlajasta. Mäellä oli kamalan kuuma joten taas piti pulahtaa järveen, käly väitti, että vesi oli lämpimämpää mitta minä en huomannut mitään eroa. Taas tehtiin yhdessä ruokaa tai me naiset tehtiin ja miehet paransivat maailmaa. Kahvin jälkeen vieraiden piti lähteä, kun marjat ja sienet piti saada perattua ja pakkaseen. Maanantain heillä alkoi ainokaisen lapsenlapsen viikon tai kahden mittainen hoito. Poika on ainokainen ja tottunut siihen, että hänen kanssaan seurustellaan taukoamatta, on kylläkin reipas poika ja aloittaa nyt koulun. Sai lauantaina puhelimen ja oli jo soittanut monta videopuhelua mummille ja papalle sekä lähettänyt monta WhatsApp viestiä. Illalla piti toivottaa papalle ja mummille hyvää yötä ja heti herättyään hyvät huomenet 🥰.

Tänään on tuntunut jotenkin tyhjälle ja ollaan vaan oltu. Pätkäpaastopäivä on ollut aika tuskainen, kun vatsa tottui kahden päivän aikana saamaan hyvää ruokaa runsaasti ja ryökäle vaatii samaa palvelua tänäänkin. Mikä siinäkin on, että toisinpäin ei kyllä onnistu noin helposti.

Toivottavasti ei ole kamalasti kiroitusvihreitä, en jaksa oikolukea ja saatte vuodatuksestani jotain tolkkua 🙄😖. Erinomaista elokuuta kaikille ❣️ Vielä on kesää jäljellä vielä tulee kauniita päiviä ….🌤🌈.

 
Eilen istuin myöhään ulkona . Ilta alkoi tummua, mutta ei tehnyt mieli mennä sisälle. Mihin katosivat kesän valoisat yöt, auringonpaiste, joka ikkunasta aamuyön tunteina kosketti nukkujan silmiä. Lähes huomaamatta hämärä on työntänyt valon vain päivän hetkiin. On elokuu ja sitten syksy.

Huhtikuun lopulta lähtien olemme kulkeneet pohjoista Suomea ristiin rastiin. Pyhä, Sodankylä, Posio, Kuusamo, Salla, Savukoski, Enontekiön eri kylät ja tietysti Äkäslompolo, jossa olemme käyneet jo parikin kertaa kesän aikana. Äkäslompolosta ajelimme myös Norjan puolelle, Koutokeinoon, joka on vuosikymmenien aikana tullut meille hyvinkin tutuksi. ( usein sanotaan Kautokeino, mutta saamelainen ystäväni väitti sen muodon olevan valloittajien antama ja kehotti minua puhumaan Koutokeinosta).

Ja sitten pysähdys. Suunniteltu matka Saariselälle ja Pohjois-Norjaan Finnmarkin alueelle siirrettiin toistaiseksi jonnekin tulevaisuuteen. Mies oli useita päiviä hyvin väsynyt, valitti hartia ja niskakipuja. Ystävä lääkäri kehotti menemään heti päivystykseen, sanoi, että sydänkivut saattavat oireilla juuri noin. Vein mieheni päivystykseen, otettiin sydänfilmi ja lukuisa määrä verikokeita. Tulos: Oys:iin kiireellisellä lähetteellä, sydämessä vajaatoimintaa, munuaisarvot koholla, hemoglobiini tosi alhainen.

Tänä aamuna tytär vei hänet sairaalaan sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen, mahdolliseen pallolaajennukseen ja tämän operaation jälkeen pitää tutkia munuaiset ja se mistä anemia johtuu vaikka syömme erittäin terveellisesti ( myös lihaa). Minä en lähtenyt viemään, koska jännitän hänen sairaalareissuaan paljon enemmän kuin aika monia omia reissujani.

Mieheni on aina ollut terve, vaikka ikää on jo 78 vuotta. Yli kolmeenkymmeneen vuoteen hän ei ole käynyt lääkärissä muuta kuin ottamassa influenssa- ja koronarokotukset. Hän on ollut se meistä, joka jaksaa vaikka mitä. Vielä viime kesänä hän kapusi Ylläkselle tyttären ja lastenlasten kanssa, kulki tuntikausia hillasuolla, poimi meille vuoden mustikat ja puolukat. Alkukesästä hän pyöräili pitkiä matkoja ja sauvakäveli parin tunnin lenkkejä. Ja nyt yhtäkkiä ei jaksa juuri mitään.

Odotan, että hän soittaa. Kummallista miten moni asia pyörii mielessä näin soittoa odotellessa. Ajattelen, miten tärkeä ihminen mieheni on minulle. Hänen kanssaan olen tahtonut jakaa sen, mitä olen elämässä löytänyt. Hänen kanssaan olen löytänyt monet sanat uudelleen, tunturien hiljaisuuden, elämän hymyn, jokaisen uuden aamun ja korkealla liitävät pilvet.

Me emme koskaan ole odottaneet, että tehdään jotain sitten kun...Olemme aina tehneet asioita heti, kun ne ovat mieleen tulleet ja ovat mahdollisuuksien rajoissa tehdä. Sen haluan opettaa lapselleni ja lapsenlapsilleni. Että ainoa varma asia minkä tiedämme, on tämä hetki. Sitä ei kannata pilata, ei antaa sen mennä huomaamatta ohi. Sitä ei kannata tuhlata turhaan riitelyyn, ilkeisiin sanoihin, välinpitämättömyyteen.

On uskallettava elää. On iloittava läheisistä ihmisistä. Kerrottava toiselle miten tärkeä ja rakas hän on. Pidettävä kiinni jopa silloin, kun tekisi mieli työntää pois. Sillä sellaiset hetketkin kuuluvat läheiseen ihmissuhteeseen, mutta ne menevät ohi, kun ei anna niiden muuttua kiviksi, jotka ovat raskaita kantaa.

Juuri nyt sataa. Kaukana jyrisee ukkonen. Lintuja ei näy. Minä odotan.


Näissä tunnelmissa tänään.
Lämmin ajatus päiväänne

Jumbojet❤️

Iso sydän sinulle, Jumbojet! ❤️

Ja kiitos kun jaoit taas ajatuksiasi meidän muiden kanssa. Ehkä se odottamasi puhelinsoitto on jo tullutkin. Ja kuten Mauno Koivisto aikanaan totesi, niin "ellemme varmuudella tiedä, miten käy, olettakaamme, että kaikki käy hyvin".

Lämmin virtuaalihalaus tuntureiden kulkijalle siniseltä Suomenlahdelta. ❤️

Voi JJ, olet ajatuksissani. En ehdi kirjoittaa rohkaisevia sanoja, mökillä on kuusi lasta!j

Jumbojet, lämmin halaus! En löydä sanoja lohduttamaan sinua suuressa huolessasi. Toivon, että miehesi paranee pian ja pääsette jatkamaan yhteistä onnellista elämäntaivaltanne. ❤️

Toivottavasti miehesi saa pikaisen avun sairauksiin. Voimia teille ❤️