IL minä hiljennän luurin monasti. Se on helppoa kääntää vaan luurin toisin päin ja se hiljenee sinulle. Soittajalle se soi soimistaan. Voi sitten soittaa kun viitsii/ehtii tai laittaa viestin. 

Jotenkin nykyään koetaan, että on pakko vastata. Minä olen aika omaehtoinen puhelimeni kanssa. 

Karmale, kyllä tosiaan teitä nyt koetellaan! Tahdistin toivon mukaan autaa. Voimia teille.

IL, voihan olla, että kutsunta-asiatkin ovat eläköitymiseni jälkeen muutuneet, moni muukin asia on. Kutsunnat ovat aina ennen alkaneet vasta elo-syyskuussa ja terveystarkastukset ovat keväällä. Niihinkin on täytynyt täyttää lomake ja nuo pituus- ja painoasiat, taipuisuudet yms. ovat myös kuuluneet sinne ja lopuksi on määritelty palveluskelpoisuusluokka. Kutsunnoissa on kutsuntalautakunta, jonka eteen pojat yksitellen menevät. Siellä keskustellaan hänen suunnitelmistaan ja toivomuksistaan ja lopuksi kaikki palveluskelpoiset saavat aina palvelukseenastumismääräykset siitäkin huolimatta, että palvelukseen astuminen tapahtuisi vasta muutaman vuoden päästä. Siihen voi sitten hakea myöhemmin muutosta, mikäli tarvitsee lisää lykkäystä tai terveydentilassa on tapahtunut muutoksia. Palvelukseen pitää sitten astua viimeistään sinä vuonna, kun täyttää 28 vuotta ellei saa vapautusta terveydentilan vuoksi tai hakeudu siviilipalvelukseen. Heviteinin saamassa kutsuntapostissa pitäisi olla Uudenmaan Aluetoimiston virallinen kutsuntakuulutus, jossa näkyy missä ja milloin kutsunnat järjestetään. Siis näin se oli minun ollessani vielä töissä ja vaikka muutoksia on tullutkin, niin perusasiat eivät pv:ssa hevillä muutu. Yritin löytää - uteliaisuuttani - puolustusvoimien nettisivuilta (mil.fi) jotain asiaan liittyvää, mutta en löytänyt sieltä eri aluetoimistojen kutsuntakuulutuksia, vaikka ne ovat aina ennen sieltä löytyneet, joten tietoni saattavat hyvinkin olla täysin vanhentuneita 😏

Minua sitten huvitti eilen, kun koko ilta paasattiin meidän Nato-asian etenemistä Turkissa ja sitä varten oli oikein erikoislähetys, jossa asiaa spekuloitiin taas edes takaisin. Vaikka olen koko pienen ikäni ollut Naton kannattaja ja ihmetellyt Suomen nihkeää suhtautumista liittymiseen, niin eihän Niinistön Turkin-vierailun tulos loppujen lopuksi poikinut muuta kuin Erdoganin ilmoituksen, että hän on lähettänyt hakemuksen parlamentin käsittelyyn. Siis siihen asti, kun Turkki loppuviimein julkistaa lopullisen päätöksensä, tilanne on ihan auki kuten tähänkin asti ja sitä on mielestäni spekuloitu jo ihan tarpeeksi A-studioissa (vast.), mikä on tarpeetonta, kun emme tilanteelle mitään voi. Pallo on Turkin - ja tietenkin myös Unkarin - käsissä eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa kiltisti päätöksiä. Turkki saattaa mahdollisesti tehdä päätöksen jo ennen vaalejaan oletettavasti huhtikuun alussa ja Unkari ehkä vieläpä jopa ennen Turkkia. Siis tuo oli koko spekuloinnin lopputulos eikä siitä juuri tullut hullua hurskaammaksi! Sitten vielä saimme kuulla Tukholman kirjeenvaihtajan loputtoman pitkän selostuksen, miten ruotsalaiset ovat nyt niin pettyneitä ja sananvapauden nimissä he saavat polttaa juuri niin monta koraania kuin haluavat ja Erdoganin vaatimukset ovat ihan tuulesta temmattuja! Eihän Ruotsilla ole hätäpäivää, vaikkei sitä hyväksyttäisikään Natoon "käsi kädessä" Suomen kanssa, sillä onhan Suomi aina ennenkin ollut puskurivyöhykkeenä Ruotsin ja Venäjän välissä ja Naton avulla turva on vielä vahvempaa.

Meirämmiäs huutelee ruokaa, joten täytyy mennä lämmittämään soppaa! Hyvää viikonloppua kaikille ja toivon mukaan potevat paranevat pian 🙂

Kiitos myötätunnosta❤️

Ei tarvinnut ajella sairaalaan. Isäntä kotiutui tuossa kolmen jälkeen. 

Menna, olet todennäköisesti oikeassa noiden nimikkeiden kanssa. Heviteini puhui kutsunnoista, joten minäkin.

Tänään Justuksen nuorin lapsenlapsi 13 v. tuli oman Dysoninsa kanssa siivoamaan. Voi että meillä oli hauskaa. Nopeasti totesin, että pojan siivouksen tasoa ei tarvitse tarkistaa, hoiti homman perusteellisen hyvin ja enemmänkin. Putsasi viemärin ja ilmanvaihtoaukot, otti kassistaan pienen hammasharjan ja putsasi hanojen suuttimet. Siinä vaiheessa, kun oli pää pesukoneessa pesemässä kumitiivisteitä, ilmoitin, että siivous loppuu nyt. Mun täytyy tulla sitte toisen kerran jatkamaan, kun täällä on vielä niin paljon tehtävää, tuumi kaveri.

Vanhempansa tulivat sairaalasta, juotiin kahvit ja suunniteltiin pitsajuhlia, kun Justus kotiutuu.

Tänään sairaalasta poistettiin vierailijoiden maskipakko, ihanaa, kun voi laittaa huulipunaa!

Hola Espanjasta,
 
olen tässä sydän syrjällään seurannut Karmalen kuulumisia. Nyt ymmärsin että tilanne on jo parempi, samoin Japenalla. Justuskin taitaa olla kohta kotiuttamiskunnossa, vai mitä IL? Ja mitä niihin kutsuntoihin tulee, niin sinnepä tuo on tänä vuonna menossa minunkin tyttärenpoikani. Siis se taapero, jota ihan vastikään kävin päiväkodista noutamassa kun vanhemmat tekivät pitkää päivää. Mihin nämä vuodet vilahtavat, kun tuokin taapero saa toukokuussa ajokortin?

Viimeistä lomaviikkoa tässä viedään. Viime viikolla meno oli niin vauhdikasta, että koirakin alkoi jo vaatia vapaapäivää. Myönsimme sen, ja snautseri pääsi tuonne vuorenrinteelle isonsiskonsa (siis sen eläimen, josta tää meidän koirainnostus sai viime keväänä alkunsa) ja samaan perheeseen kuuluvan suursnautserin seuraan muutamaksi tunniksi juoksemaan. Oli kyllä kuulemma käpertynyt pihan pensaan alle kesken leikkien ja ottanut torkut. Joten kai se jatkuva puuhaaminen koirankin voimille ottaa.

Viime viikolla meillä oli vieraita, tai tarkemmin sanottuna sukulaisia. Ukkokullan veli ja vaimonsa. Heidän kanssaan on aikaisemminkin matkusteltu; tällä kertaa tehtiin turistin töitä muun muassa luonnonsuojelualueella jossa oli jonkin verran lintuja ja ihania nurmikoita. Se olikin oikeastaan koko loman paras päivä: aurinko paistoi, meri aaltoili, nuokkukäenkaali värjäsi niityt keltaisiksi. Lisäksi tehtiin vuokratulla autolla pari vuoristoretkeä; toiseen liittyi reipas kuuden kilometrin kävely pitkin kastelukanavan vartta.

Reippailtu on muutenkin: laskin juuri eilisiltaan mennessä maaliskuun aikana kertyneet kilometrit ja sain tulokseksi tasan 150. Ihan kahteensataan en siis tässä kuussa pääse, mutta onneksi unohdin asettaa tavoitteen. Minähän olen mukana tuossa KK:n Virtuaalicaminoryhmässä: edellisvuosina kävelin Santiagoon en muista mistä, ja Suomen olen kulkenut jo kaksi kertaa päästä päähän. Virtuaalisesti siis, päivä päivältä kilometrejä keräillen.

Tottapuhuen mulla on pientä työntynkääkin mukana, niitä olen hiljalleen edistellyt. Jokunen näissä maisemissa asustava kaveri on tavattu; tänään mennään yhden vanhan kamun kanssa syömään.

Sunnuntaina sitten kohti kotia; meillä on yölento joten uskoisin koiran nukkuvan matkan ajan makeasti. Mutta hienosti se pikkuvintiö erilaisiin olosuhteisiin tottuu ja seurustelee paikallisessa koirapuistossa noin neljä kertaa itseään kookkaampien koirien kanssa. Kyseisessä koirapuistossa on muuten hyvä kahvila, josta saa myös olutta ja sangriaa. Pitäisiköhän minun kirjoittaa pormestarille tai apulaispormestarille – ja kenelle heistä? – että Helsingin Keskuspuisto kaipaa samanlaista keidasta?

Aurinkoiset terveiset täältä. Kevättä kohti mennään. Tai oikeastaan ollaan siellä jo, olihan eilen kevätpäiväntasaus.

Oli kiva lukea Tiinuliinun raporttia Los Pacosista ja ympäristöstä. Voi kun joskus vielä pääsisi sinne katsomaan, miten seutu on 20 vuodessa muuttunut! Silloin kävin siellä pikaisesti vilkaisemassa paikkoja. Olen lomaillut Los Pacosissa kolme kertaa joskus 70-luvulla.

Pojanpoika sai kutsuntakirjeen jo vuosi sitten, ja armeija odottaa 2024 alkuvuodesta. Ajokorttikin ajettiin heti, kun 18 vuotta tuli täyteen marraskuun lopulla. Nyt abi on keskittynyt ylioppilaskirjoituksiin.

Maanantaina kuntosalin jälkeen minulle iski väsy- ja nälkäkiukku. Mies tuli salille vastaan ja kävimme CM:ssa ruokaostoksilla. Aioin valmistaa pihvejä broilerijauhelihasta, minulle uusi resepti. Mies istahti keittiön pöydän ääreen lukemaan Ilta-Sanomia, kun rupesin kuorimaan perunoita muusia varten. Minua harmitti ja tulin sanoneeksi, että olisit voinut jouduttaa projektia kuorimalla edes nämä perunat, että pääsisin pihvitaikinan tekoon. "Olisit sanonut!" Sitten etsittiin kateissa olevaa veistä, joka löytyi tiskikoneesta. "Ethän säkään ole  tyhjentänyt konetta", hän puolustautui. Silloin jo tiuskaisin, että minunko tehtäviin sekin kuuluu! Mies loukkaantui ja alkoi mököttää. Illemmalla hänen sydäntään alkoi pistää ja pulssi tiheni niin, ettei nukkumisesta tullut mitään. Pieni konjakkitilkkakaan ei auttanut. Sitten muistiin, että joku täällä foorumilla tai jonkun päikyssä (Kivikasa?) olisi saanut samantapaisia oireita ja niihin oli neuvottu ottamaan Propralia (lienee betasalpaaja?). Olin saanut sitä käden vapinaa lievittämään ja nyt annoin miehelle yhden tabletin. Puolen tunnin päästä sydänoireet loppuivat ja hän nukkui yönsä rauhallisesti. Minulle tuli huono omatunto, kun sillä lailla ärhentelin ja ehkä aiheutin toisen sydänoireet. Vaan miten saada tämä jäärä lääkäriin?

Viime viikon tiistaina, silloin kun oli tullut runsaasti lunta ja sen alla oli jääkerros, tulin kuorosta. Kappelilta parkkipaikalle johtaa lyhyt, jyrkähkö luiska, joka oli jäinen. Epäröin mäen päällä, että miten mahdan selviytyä liukastumatta. Silloin kuorokaverini Paavo tarttui käteeni, ja yhdessä pääsimme alas kaatumatta. Mies odotti autossa parkkipaikalla, ja näin heti, ettei tykännyt. "Milloin sinusta on noin avuton tullut?" On käsittämätöntä, että lähes 54 vuoden jälkeen hän on yhä mustasukkainen, vaikken koskaan ole antanut aihetta moiseen.

Nyt kai täytyy yrittää pitää mölyt mahassa, vaikka kuinka kiukuttaisi. Olen sentään viimein saanut miehen osallistumaan siivoukseen jättämällä pari huonetta imuroimatta ja antamalla hänelle kostutetun mopin, jolla voi pyyhkiä eteisen laattalattian. 

Tykkään käydä kuntosalilla. On suorastaan meditatiivista, kun saa yksin treenata lihaksiaan ja ajatella omia ajatuksiaan. Aloitan soutamalla kaksi kilometriä, että lihakset lämpenevät. Puolen päivän aikaan salilla on vain vähän ihmisiä eikä laitteisiin tarvitse jonottaa. Kävely ei nyt oikein tunnu kivalta. Odotan malttamattomana, että hiihtoladut sulavat ja pääsen taas tutuille reiteille.

Kaksi viikkoa olen merkkaillut KK:n ruokapäikkyä. Yhtään en ole vielä laihtunut. Päinvastoin: sormukset ovat tiukalla, joten turvotusta on pikemminkin tullut. Syön n. 1600 kcal päivässä.
Ja kuten aiemmillakin kerroilla, vatsani ei oikein tykkää uudesta ruokavaliosta, vaan kipuilee hiukan.
Kunpa saisi tuosta keskikehosta vähän rasvaa pois! 

Yritimme tänään kaksi kertaa käydä Sellon kirjastossa ennakkoäänestämässä, mutta jonot olivat kummallakin kerralla niin pitkät, että päätimme koettaa onneamme huomenna.

Viikonloppuna siirrytään taas kesäaikaan. En tykkää, mutta ei se näin eläkeläisenä ole enää niin merkityksellistä.

Kauniimpia kevätpäiviä odotellessa. Terkkuja kaikille!

Pikseli, ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä on aina hirveät jonot. Olemme tottuneet äänestämään Kalevan Prismassa ja perjantaina ajattelimme käydä ruokaostoksilla ja samalla se siinä toivottavasti hoituu. Minulla ei ole ainakaan vielä ketään erityistä henkilöä, jota äänestäisin, joten taitaa olla taas parasta vain tökätä sormella oikean puolueen listaa. Toivoisin niin, että meille tulisi sama systeemi kuin Ruotsissa, jossa kaikki äänestävät vain puoluetta. Ei tulisi sitten turhia julkkisehdokkaitakaan ääniharavoiksi. Tietenkään en sinänsä vastusta julkkiksia eduskunnassa, kunhan he ovat oikeasti kansan edustajia eikä vain hakemassa näkyvyyttä. Siis kuten Mikko Alatalo. Ei niin, että olisin häntä äänestänyt, mutta kuulemani perusteella hän otti homman hyvin vakavasti ja olihan hän siellä neljä kautta.

Meillä oli eilen siivouspäivä ja mitä pitempään tätä ihanuutta jatkuu, sitä tyytyväisemmäksi minä käyn. Ei sitten tarvitse ärhennellä meirämmiähellekään osallistumattomuudesta (huom! Pikseli) En yleensä tee kuukauden mittaan juurikaan mitään muuta kuin pyyhin ruokapöydän vahakangasliinaa ja tiskipöytää. Hellalle jos jotain roiskahtaa, niin se on helppo pyyhkäistä pois. Varsi-imurilla vetäisen joskus pahimmat muruset pois keittiön lattialta ja silloin tällöin harjaan vessanpytyn. Meirämmiähen käyttämään vessaan en nokkaani pistä, ellei sitten joku satu tulemaan kylään, jota ei kovinkaan usein tapahdu. Hän kyllä väittää harjaavansa pyttyä, mutten niinkään ole huolissani pytystä kuin sen reunoista ja ympäristöstä 🙄  Huhtikuun alussa siivousfirman hinnat nousevat vähän, mutta meidän maksama hoivahinta (on siis alviton) on ollut tähän asti 45 e/h ja se nousee 49 e/h, joten kyllä talous sen kestää.

Me kun pidämme Raskasta Joulua-konserteista, niin lainasin kirjastosta siitä kertovan kirjan, joka ilmestyi viime syksynä. Raskasta Joulua on kitaristi Erkka Korhosen alullepanema ja hän on myös sen toimitusjohtaja ja kirja on koostettu hänen haastetteluistaan. Siinä kerrotaan koko Raskaan Joulun historia ihan alusta alkaen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen sekä kommelluksineen. Välissä on soittajien ja mukana olleiden solistien itsensä kertomina heidän tarinansa. Soittajat ovat vakiintuneet samoiksi, mutta solisteja on paljon ja kaikki eivät aina esiinny kaikilla keikoilla, sillä heillä on myös omatkin bändinsä. Olen lukenut kirjaa ääneen meirämmiähelle (rakastan omaa ääntäni!!), niin että hänkin pääsee kärryille hommasta, kun hän ei itse välitä juurikaan lukemisesta ja kirja on ollut tosi mielenkiintoinen. Ensi jouluna olemme päättäneet taas mennä livekonserttiin ja yritän houkutella serkkulikkanikin mukaan, sillä hän on tykännyt katsella sitä telkkarista.

Eilen satoi koko päivän lunta ja tänäänkin aamupäivällä. Lämpötila on kuitenkin nollan paikkeilla, joten se on suht märkää, vaikkei vielä ihan loskaa. Saa nähdä vaikuttaako huomenna alkava kiinteistöhuoltoalan lakko meihin millä tavalla. Meillä on tontilla laatikko, jossa on sepeliä, joten mikäli lunta ei tule paljon lisää, niin pystymme itse hiekottamaan, jos huoltomiehet ovat lakossa. Onneksi siivouskin oli sopivasti, jos firman siivoojat menevät lakkoon, vaikka voihan olla, että he ovat tyytyväisiä, onhan Koti Puhtaaksi Oy valittu useamman kerran vuoden työnantajaksi. Junaliikenteen pysähtyminen hankaloittaa varmaan monien elämää. Olen miettinyt näiden lakkojen tarpeellisuutta, sillä vaikka esim. ahtaajat vaativat 8 prosentin korotuksia Saksan teknologia-alan mukaisesti, niin loppujen lopuksi he saivat tyytyä samaan 6 prosenttiin kuin muutkin.

Jaahas, taitaa olla paras panna piste tällä kertaa. Voikaa hyvin ja alkakaahan jo henkisesti valmistautua viisareiden siirtelyyn 😃

Heips!

Käytiin eilen mökillä isännän kanssa. Hän sinne halusi. Aika käy varmaan pitkäksi kun on tottunut touhuilemaan. Nyt vaan niin paljon rajoituksia vielä päällä.
Rintarangan  pitää saada luultua rauhassa. Vasemman olkavarren solisluun pään kohdalla on tahdistin, eikä kädellä voi vielä paljoa tehdä mitään. Tikit otetaan vasta kymmenes päivän päästä pois.
Kävely on vielä huteraa, eikä paljoa jaksa kävellä.
Lihakset on kutistuneet joka paikasta. Painokaan ei vielä ole noussut.
Onneksi ollaan kuitenkin kesää kohti menossa. 
Kevät on hänelle kaikkein mieleisintä aikaa, josko se sitten piristäisi?

Koko päivän satanut räntää ja nyt tulee sitten vettä ihan kohinalla. Lumet varmaan vähenee.
Päivällä ajelin naapurikunnan rautakauppaan hakemaan uutta käsisuihkua veskiin. Entinen vuosi.
Tiet oli paksun loskan peitossa.

Ai niin, eilen mökillä ollessa tuli joutsenia erinäisiä ryhmiä. Reitti kulkee just mökin yläpuolelta.

Ilmakuva kauppiaskin ilmestyi pihaan. Sai sitten myytyä kuvan meille. Edellinen kuvaaja oli kuvannut rakennuksien katot. Sitä kuvaa ei ostettu.
Tämä oli kuvannut joku kesä helikopterista ja esitteli tabletiltaan mun kasvimaatani. Sanoi, että tuossa kasvaa porkkanoita ja tuossa salaattia, raparperia, perunoita ym. Selvästi näkyivät.
Ja kuva otettu tieltä päin pihaan.
Hyvä kuva oli.

Hyviä vointeja kaikille❤️

Voi että kun Karmale kertoo mökkisä joutsenista, mun tulee ikävä mökille. En ole käynyt siellä sitten tammikuun, kun päivät ovat menneet sairaalassa. Vaan nyt Justus on kotona!

Fyssari kertoi viime viikolla, että mies voisi kotiutua perjantaina, mutta lääkäri seuraavana aamuna toppuutteli, että vasta tällä viikolla, kun pitää ensin osata kävellä oikealla tavalla sen rollan kanssa. No Justus tepasteli sitten kaksi päivää lääkärin oven edessä, kunnes lääkäri sanoi, että no lähde sitten perjantaina.

Lauantai kului vaan toisiamme tillitellessä. Justus jaksaa kävellä jo huushollin ympäri, koska vasen käsi on kuntoutunut sellaiseksi, että jaksaa hieman aikaa häntä kannatella. Minä autan sukkien ja verkkareiden kanssa, se sukkienvetolaite ei ole kuulemma niin kiva kuin nähdä minut polvistuneena herran edessä! Tällä viikolla haen pyörätuolin, että päästäisiin ulkoilemaankin. Tosin jalkakäytävät ovat nyt lumen peitossa, joten odotellaan.

Sunnuntai oli hauska päivä, Justuksen lapset ja lastenlapset tulivat pitsabailuihin vaarin kotiinpaluun kunniaksi ja tarjosivat pitsat. Voi miten hauskaa oli istua pitkän pöydän ympärillä, nauraa ja jutella. Sovittiin uusi 80-vuotisjuhlapäivä elokuun loppuun, se sopii kaikille vieraille.

Justus väsyy vielä helposti ja nukkuu parit päikkärit. Leikatun jalan reisi on ohuempi kuin toisen ja kun miehellä on muutoinkin pitkät ja hoikat sääret, näyttää meno joskus hontelolta. Nilkka turpoaa ja jalkaa pitää muistaa lepuuttaa.

Mä olen kokannut perjantaista lähtien ja minut tuntevat tietävät, ettei se varsinaisesti ole mulle mikään voimaannuttava elämys. No eilen onnistuin tekemään samettisen currykastikkeen broilerin kanssa ja hämmästyin itsekin. Lapsuudessahan äitini ei laskenut meitä lapsia valtakuntaansa keittiöön ja jos joskus jotain kokkasimme, hän maisteli ja sanoi, että "tämä on oikein hyvää, mutta jos minä olisin tehnyt, olisin laittanut enemmän sitä ja vähemmän tätä...". Opin varhain, että olen tumpelo.

Edesmennyt mieheni rakasti laittaa ruokaa viikonloppuisin, arkena firmassamme oli keittäjä, joka teki omille vieraillemmekin ruoat valmiiksi. Ja Justukselle ruoanlaitto on paras harrastus ja tekeminen ikinä. Mutta neljä viikkoa mun pitää vielä viitsiä, koska vasta kuvauksen jälkeen hän saa varata jalkaansa kunnolla. 

Kohta lähden vesijumppaan. Olemme sopineet, että Justuksen päiväunten aikaan käyn kävelyllä, jos kaipaan lisäliikuntaa päiviini. Ja olen määrännyt, että suihkuun hän saa mennä vain silloin, kun olen paikalla. Tämä on nyt meidän uutta "normaalia" seuraavat kuukaudet, kunnes hän joskus syksyllä saa jättää kyynärsauvojen käytön. Ja niitähän hän ei vielä saa käyttää ollenkaan.

Vaan on se niin kivaa, kun aamukahvilla on juttuseuraa, lueskellaan Hesaria ja kommentoidaan toisillemme maailman asioita, katsellaan telkkaria ja jutellaan tai mietitään, tarvitaanko Hulluilta Päiviltä mitään. 

No onpas kiva kuulla että Justus on kotona! Kotona varmasti toipuminen edistyy hyvää vauhtia, uloinen mieli ja oma tuttu ympäristö (omasta rakkaasta puhumattakaan!) ovat tekijöitä, joiden merkitystä ei voi vähätellä. No tämä nyt oli vain maallikon mielipide, muta tuskinpa lääkäritkään sairaala/kuntoutussairaala-muljöötä etusijalle asettavat enää tässä vaiheessa. Ja elokuu on erinomainen aika juhlia synttäreitä, pitkät lämpimät pimeät illat ja silleen.

Juu kotona ollaan mekin. Eilisaamuna laskeuduimme lumiseen Seutulaan. Etukäteen oli epäilty, että koira saatta protestoida kun oli neljässä viikossa ehtinyt tottua lämpöön ja vihreisiin nurmikoihin ja beagleen, jota käytiin katsomassa ja pussaamassa päivittäin. Mutta ei: kun kotinurkilla pääsi tutustumaan lumihankeen, niin olosuhteet oli ihan OK. Mä vääntäydyin jo eilen yhteen seminaariin, mutta Lyyti nauttii nukkumisesta vuoroin UK:n lempinojatuolissa, välillä omassa petissään, välillä taas meidän sängyn päällä. Oppi mokoma Espanjassa hiukan huonoille tavoille ja on kasvanut niin isoksi koiraksi, että pääsee vaivatta ja vauhtia ottamatta loikkaamaan meidän sänkyyn heti kun silmä välttää.

Ulkona upea kevättalven aurinko. Taidan tästä suunnata sinne. Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

PS. Se on muuten tänään viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Että jos meinaatte - mä taidan kirjastoreissulla poiketa vaikka tavallisesti käyn "normaali"päivänä ja -paikassa, ellei eriyistä estettä, esim. ulkomaanmatkaa, vaaliviikonlopulle osu. Just eilen juttelin jonkun tuttavan kanssa tästä. Olimme yhtä mieltä siitä, että varsinainen vaalipäivä on jotenkin juhlavampi. Ens äänestää, sit keittää vaalikahvit, illalla tiirailee telkkarin ääressä tuloksia kunnes alkaa väsyttää. Mä olen kyllä monesti jaksanut ihan valvojaisten loppuun asti, miten käynee tänä vuonna!

PS 2. Kiva kun Karmalen mies kuntoutuu! Ymmärrän huolet rakkaista, niin sun kun IL:kin!