Suupaltti, otan osaa suureen suruusi ja järkytykseesi. ❤️

Kipa, lähetän sinulle yksityisviestin.

Tulin vain toivottamaan teille kaikille hyvää, aurinkoista ja rauhallista vapun aikaa.

Kiitos. Samoin mukavaa Vappua kaikille. 

Kohta tulee mallorcalaiset ja olen tässä kokannut 11 hengelle pasta carponaraa, jota kukaan kuin meidän perhe sitä siksi tunnista. Kuitenkin se kuulemma on vaan parasta. 
Unohdin junnulle ostaa kanapekonia ja saoin tekeväni kananmunakastikkeen hälle, että hän on niin paljon kanaa syönyt, että hyvä kun välillä muuta. Hän siihen ai se muna ei olekkaan kanaa. 

Minä olen nyt saanut painoa vajaassa vuodessa pois 42 kiloa. Omaan päikkyyni kyllä kirjoitinkin, että laitoin silloin ja nyt kuvani vierekkäin ja näytin miehelleni. Hän meni ihan hiljaiseksi ja hämilleen. Hän sanoi, ettei koskaan ajatellut minua lihavana ja nyt kun nuo kuvat on noin niin tuntuu kummalliselta. Ei sitä huomaa kuin toinen on siinä koko ajan, että lihoo samoin kuin laihtuu. Onhan hän huomannut kaventumiseni mutta että ero on noin huomattava.
Onhan minulla tässä noita kiloja. Kukaan klubilaisista ei minua suurimmillaan nähnyt. Vaikka olin kyllä edellisessä tapaamisessa jo aika muhkea. 

Olen iloinen ja tyytyväinen. Loput 8-15 kiloa tuntuu enää pieneltä vaikka varmaan haastavimmat. Olisi sitä 22 kiloa normipainoon, mutta sitä en nyt tavoittele.

Mutta joo porukka on kohta täällä ja menen laittamaan pastaveden kiehumaan ja kastikkeen tekemään loppuun.

Heippa,

kiitos Tiinuliinu vapun toivotuksista ja kiitos kaikille häiden johdosta osoitetuista kiitoksista. Hääpari kovasti tekee töitä vielä varsinaisia italiassa pidettäviä häitä varten. 

Täältä sulivat jäät "lopullisesti" 27.4. (Minun arvaukseni osui tällä kertaa oikeaan - siippani kanssa joka kevät arvaamme jäiden lähtöpäivän. Hän onnistui kahtena edeltävänä vuonna). Käen kukuntaa ei ole vielä kuulunut, ei myöskään kuikan huutoa. Rakas siippani näki kyllä kuikkia pari päivää sitten. Menneen viikon alussa saimme katiskalla pari haukea. Eilen laskimme (siis rakas siippani yksin - minä en kykene nyt kaveriksi) verkot ensi kertaa tänä vuonna. Saaliina oli yksi kolme kiloinen hauki sekä 2 puolen kilon painoista ahventa. Hauet ovat ruodottomina fileinä jääkaapissa ja ahvenet perattuina myös siellä. 

Viime ja edellisellä viikolla oli tosi lämpöisiä ja ihania säitä. Torstaina viileni. Eilen oli kauppareissu. Näyttää siltä, että olemme palaamassa vanhoihin tapoihin. Eilinen kauppareissu Mikkeliin oli 12 (kauppa) pysähdyksen reissu. Olimme toooosi väsyneitä, kun tulimme kotiin neljän aikoihin. Kyllä toivoin, että joku taikoisi kaikki ostokset paikoilleen tuosta vain. Eilen kyllä kauppoja oli matkassa, jotka liittyivät tulevaan Rooman hääjuhlaan. Ja jo viikkoa edeltävänä perjantaina löysin vihdoin "mekon" häihin. Vähän tuottaa ongelmia nämä mustelmat, jotka johtuvat reumaan syömästäni kortisonista. Toissapäivänä imuroin kunnolla piiiitkästä aikaa makkarin sängynalusen, kun siippani otti sieltä pois iiiison muovikaukalon, jossa oli hänen varastostaan talvisäilöön tuotua tavaraa, joka ei kestä pakkasia. Joten oiva aika tehosiivoukseen.... Käteni menivät niin moneen ahtaaseen paikkaan, että tulivat ihan kauhean näköisiksi - täynnä mustelmia. Ei uskoisi, jos ei näkisi - ja kukaan ei oikeasti ole pahoinpidellyt minua. Samana perjantaina kuin mekko häihin löytyi, minulla oli aika reumalääkärille. Tutki tarkoin ultraamalla koko kropan. Reuman suhteen hyviä uutisia, että ei näkynyt siitä johtuvia tulehduspesäkkeitä. Lopulta olin kyllä aivan ymmälläni kaikesta. Reuman osalta jatko siirrettiin terkkariin, mutta laittoi mulle lähetteen Kuopioon PET-ct -kuvaukseen. Sinänsä hyvä, mutta suoraan sanottuna kauhistuttaa vähän jo etukäteen. Heti maanantaina piti vielä varmistaa yksi asia reumapolilta ja samalla varovaisesti kyselin tästä PET-tutkimuksesta, että mikä osa minusta kuvataan. Vastaus oli, että koko keho. Ensi viikolla yritän soitella Kuopioon, jos saisin etukäteen arvion mahdollisesta tutkimusajankohdasta. Lähettävä lääkäri oli laittanut paperiin n. puolitoista kuukautta. Lähettävän lääkärin aavistukset eivät kyllä useinkaan pidä paikkaansa. Olen jo odottanut hermoratatutkimukseen viikkoja ja viikkoja, vaikka lähettävä lääkäri ajatteli minun saavani ajan kahden viikon kuluttua. 

Tämä viimeisin reumalääkäri määräsi myös uuden hermokipulääkkeen. Jouduin lopettamaan sen käytön alle viikossa. Lepopulssi nousi taivaisiin ja vatsa meni täysin ummelle..... 

Sorry näitä lääkäri/sairaus juttuja. 

Olen lukenut (en kyllä päivittäin) kirjoituksianne, mutta kuten kerran taisin kirjoittaa, niin pysyn nyt vähän etäämmällä omien kipujeni kanssa, kun en vaan viitsi koko ajan valittaa. 

Pyrin kivuista huolimatta elämään niin täysillä kuin pystyn. Ja kiitollinen olen joka päivä niiiiiin monesta asiasta, että laskuissa menee sekaisin. Sen olen itselleni luvannut, että en ainakaan katkeroidu. 

Palaan asiaan. Saa nähdä onnistuuko tämän lähettäminen. Läppärini on temppuillut ja siippani lähti juuri saunaan ja odottaa seuraa. Saa seurakseen minut ja parit kylmägeelipussit. 

Iloa, valoa, voimia ja terveyttä itse kullekin ja läheisilleni. (sorry oli omaa napaa kaikki) Hauskaa vappua. 

Huomenet!
Tulin vain kurkistamaan kuulumisia. Vai ootteko te kaikki vielä vapunvietossa?

Meillä viikonvaihde oli just niin rauhallinen kuin olin toivonutkin. Mullehan vappu ei ole koskaan ollut mikään erityisempi juttu. Johtuu lapsuudenperimästä: kun meidän kylällä ei juuri ollut ylioppilaita, ei ollut myöskään valkolakkeja. Ja kun jokseenkin kaikki kyläläiset äänestivät maalaisliittoa, ei ollut myöskään vasemmiston vappumarsseja. Isännät siis puuhailivat pelloillaan jos ne olivat jo kylvökunnossa (aina eivät olleet, Savossa saattaa vappunakin olla lunta vielä maassa) ja ehtiväisimmät emännät laskivat lehmänsä hetkeksi laitumella haistelemaan kevättä. Näitä perinteitä olen pyrkinyt noudattamaan myöhemminkin, joskaan lehmiä ei omaan talouteeni ole koskaan kuulunut.

Parvekeviljelmät siis itävät, osa keittiön pöydällä kun ulkona on niin tolkuttoman kylmää. Eilen tehtiin pitkänpuoleinen päiväkävely läheiseen metsään ja löydettiin yksi pieni korvasieni. Jos muhennosta aikoo, on ehkä laitettava hieman reilummin kermaa. 😊

Vapunaatto puolestaan oli hyvin musiikkipitoinen. Kallion seurakunnan kanttorit (heitä on kolme) järjestävät perinteisesti urkukonsertin, jossa he soittavat kaiken mitä eivät muulloin kehtaa esittää. Puolentoista tunnin aikana kuultiin siis mm. Titanicin tunnusmelodia, muutama jazz-melodia (eivät kuulosta uruilla yhtään hassummalta), tangoa ja kotimaista iskelmää sekä päätteeksi, kuin Wienin fillharmoonikoilla ikään, Radetzky-marssi (sekin on uruilla aika kiva). Kun yksi kanttoreista, loistava tenori, vetäisi vielä ylimääräisenä Saarenmaan valssin niin kelpasi siitä lähteä kotiin korkkaamaan kuohuviiniä, värkkäämään mäti-smetanaleipiä ja katsomaan Areenasta KOM-teatterin kaksituntista 50-vuotiskonserttia.

Nyt puuhastellaan taas läppäreiden ääressä (venerannassa on liian kylmää vielä) ja välillä kävelytetään koiraa.

Tästä se toukokuu lähtee! Aurinkoista viikkoa!

Huomenta tälle toukokuun aamulle, vaikka puolipäivä jo onkin. 
Vappu meni meilläkin kahdestaan kotona ja rauhallisissa merkeissä. Oli niin kylmää ulkona, että lauantaina ei viitsinyt edes ulos mennä ja sunnuntaina auringon tullessa esiin tein pikku pyörälenkin meren rantaan. Pitkät kalsarit ja villapipo tarvittiin. Uimapoukama oli sulanut, mutta en minä vielä aio sentään uimaan mennä. 

Pojan perhe oli tyttärieni vieraana pääkaupunkiseudulla ja sitä menoa sain sitten seurata kuvien ja videoiden muodossa ja myös videopuheluna. Kyllä siellä Murusella ja Nuppusella oli taas hauskaa. Kummit siellä hemmottelivat pieniä. Oli käyty kasvitieteellisessä puutarhassa, Lintsillä, vappupallo-ostoksilla, vappubrunssilla ja monessa leikkipuistossa. Olisinpa saanut olla mukana! 😍 He ovat siellä vielä perjantaihin saakka, mutta menevät risteilylle ja kavereilleenkin kyläilemään. Vanhempi tytär oli vuokrannut jostain turvaistuimenkin Muruselle, Nuppusella oli oma kaukalo muistaakseni mukana. He tulivat junalla ja siitäkin oli kiva kuva kun Murunen oli saanut oman lipun. Ylpeänä näytti sitä mummulle. 🥰
Toivon, että tulevat äitienpäivänä tänne. Jos eivät tule, minä taidan kutsua itseni Ouluun 😄 Tyttäret eivät tietääkseni ole tulossa tänne, etenkin kun nuorempi miehensä kanssa on silloin jo Japanissa. 

Olen nyt kutonut sukkia innolla kun vauhtiin pääsin. Löysin monenlaisia lankoja, joista en edes tiedä, mihin tarkoitukseen olin niitä ostanut. Kivaa puuhaa tuo kutominen telkkaria katsoessa. Perussukkia kun teen, ei tarvi niin usein ohjeitakaan katsoa kun alkaa pikku hiljaa muistua mieleen tekojärjestys 😄

Soitn äsken viimevuotiselle polttopuun toimittajalle ja taisin olla myöhässä. Hän sanoi, että kaikki puu mitä ovat ehtineet talven mittaan tehdä, on mennyt tai tilattu. Lupasi kuitenkin vielä veljensä kanssa selvittää asiaa. Toivottavasti löytäisivät meille kuorman. Hintakin oli vielä sama, joten olisi kiva saada ne puut. Ensi talveksi meillä kyllä on polttopuut, mutta ajattelimme ostaa valmiiksi kuivaamaan seuraavan talven puut. Nytkin on tuli takassa kun on edelleen niin kylmää. 

Ilmoitin itseni tuonne liikuntahaasteeseen ja yritän sen avulla lisätä liikuntaani. Kesällä tulee kyllä muutenkin mukavasti liikuntaa kun tykkään pyöräillä. Vielä toukokuussa sentään jatkuu vesijuoksu ja vesijumppakin, joten vaihteluakin saa. Harmi vaan, että ne ovat samana päivänä. 

Täällä aurinko paistelee, joten ehkä hiippailen ulos kohta. Mahdollisesti pyöräilemään. 

Tiinuliinu, minun lapsuuden vappuni oli saman kaltainen kuin sinullakin. Meillä tosin tehtiin joskus varhaisperunaa jos sattui olemaan lämmin keli. Useimmat vaput oli vietettiin kuitenkin räntäsateessa ja silloin miehet olivat pellolla lantaa levittämässä. Äiti ompeli minulle ja sisarelleni kesämekkoja koulun päättäjäisiin kun meillä oli vapaata ja olimme paikalla sovittamassa. Inhosin sovitusta sydämmeni pohjasta ja äiti sai kuulla monet kitinät kun en olisi jaksanut olla niin kauan paikallaan ja  nuppineulat pistelivät. Simaa ja munkkeja meillä tehtiin mutta muuten ei vappua juhlistettu.
Myöhemmin kun olin jo naimisissa ja viljelimme mieheni kanssa hänen kotitilaansa vietin monta äitienpäivää pellolla perunan istutuksessa, kivien keruussa ja vihannesten kylvössä. Eläimille tehtiin myös laitumille aitoja vapun tienoilla.
Äitienpäivätkin menivät useimmiten pellolla äestäessä, kiviä kerätessä ja jyrätessä.
Jos sää ei suosinut peltotöitä niin ehdittiin juhlistaa äitienpäivää ravintolassa ruokaillen.

Tämän vapun vietin mökkikauden avajaisissa etämiehen mökillä. Hän oli siivonnut ja siirrellyt viikolla tavarat paikoilleen joten sain mennä valmiiksi laitetulle mökille. Viikonloppu oli kyllä vilakka ja kaminaa joutui lämmittämään tauotta jotta sisällä tarkeni. Terassin kaasulämmitinkin tohotti väillä lämpöä lisää.
Vene käännettiin yhdessä ja katiska käytiin heittämässä järveen, mutta sen verran oli tuulta sunnuntaina että en halunnut lähteä verkkoja laskemaan. Siivottiin risuja tontilta ja haravoitiin. Vähän aloiteltiin polttopuun tekoakin. Saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa kuului tietysti ohjelmaan. Tänä amuna herätessä tuli vettä solkenaan joten ei yhtään harmittanut kun piti lähteä kotia kohti.

Kivikasa, hyvin vaikutti sujuneen sinun etäsuhteesi lasten ja lastenlasten kanssa. Some on oiva apu etäällä asuvien sukulaisten yhteydenpitoon. 
Toivottavasti saatte polttopuut entiseltä toimittajalta. Viime vuoden puupula on laittanut monet polttopuun ostajat ennakoimaan tilaukset joten joku voi jäädä ilman. Onneksi teillä on kuitenkin ensi talvet klapit jo kotona.
Toivottavasti suomalaisilla päättäjillä on sen verran järkeä päässä että eivät lähde ajamaan meillekkin Saksan suunnittelemaa mallia jossa polttopuun käytöstä tehdään lähes rikollista toimintaa eikä metsän omistaja itsekkään saisi polttaa oman metsän puita.

Kipa, hääreissu lähestyy ja toivotan teille Oikein mukavaa matkaa ja lämpimiä päiviä Italiassa. Kiva kun löysit mieluisan puvun häihin. Pidäthän meidät ajan tasalla tapahtumista. Soitellaan puolukoista reissunne jälkeen.

Täällä kotona on poutaa mutta viileää. Tulppaanit ja esikot kasvattavat nuppuja mutta taitaa mennä äitienpäivään ennen kuin avaavat nuppunsa. Toin daalian mukulat juurtumaan avoterassille viime viikolla mutta jouduin peittelemään ne ennen etämiehen luo lähtöä kun lämpötila käy öisin nollan tienoilla. Sama peittely tullee jatkumaan tulevinakin öinä.

Ensi lauantaina juhlimme vävyn täysiä kymmeniä. Taitaa tulla melkoiset pippalot kun vieraitakin on tulossa yli 150. Halusi kutsua suvun ja ison ystäväjoukon kun ei enää ole kokoontumisrajoituksia. Juhlat vietetään seurantalolla mihin koko porukka sopii kerralla syömään. Ohjelmaakin kuuluu olevan vaikka sitä ei ole vielä julkistettu.

Hyvää kuluvaa viikkoa, pitäkäähän itsenne lämpimänä. 

Meillä on aina vappuna tehty klapeja. Äidin eläessä oltiin veljen kanssa aina äidillä tekemässä puita.
Äiti paistoi maailman parhaita munkkeja ja rosetteja.

Sittemmin on klapitus siirtynyt tänne meille. Tänävuonna nuorisolla oli muuta menoa ja vaarikin oli llapsenpiikana. En itselleni paistanut munkkeja enkä tehnyt simaa.
Mutta klapeja tein. Ja hommat jatkuu.
Isäntä ei vielä voi osallistua siihen puuhaan.

Voikaahan hyvin kaikki! Ja suupaltille halaukset❤️

Minä asuin Helsingin lähiössä lapsuuden. Vappua vietettiin niin että me lapset koristeltiin serpentiinillä ja ilmapalloilla koko asunto. Mitä enemmän sen parempi. Äiti teki tietenkin simaa ja munkkeja. Vappupäivänä käytiin torilla ja katsottiin kulkuetta. 
Meillä oli usein vieraita.

Se mitä muistan, että vappupäivänä sai laittaa pikkukengät ja mekon. Hiukset laitettiin leteille silkkinauhoin ja olo oli niin fiini. Mummi teki aina kevääksi nätin mekon minulle ja siskolle. 

Meillä oli isein vieraita ja vanhemmat nauttivat vettä väkevämpää, kuitenkin kohtuudella. Oli myös lapsivieraita taisitten me mentiin jollekin tuttaville. 

Muistan hyvillä mielin meidän perheen juhlia. Ehkä siksi nytkin tykkään niitä järjestää. Silloin kun lapset olivat pieniä, vietettiin vappuja ystäväperheiden kanssa. 

Voi minulla jäi vallan omat lapsuuden vappumuistot kertomatta😃 Meillä otettiin kellarista aina vappuna perunansiemenet itämään tupaan. Meillä kun oli karjaa ja viljelystä, niitä perunalaatikkoja oli sitten korkeat kasat tuvassa. Meidän korkeuksilla ei vielä vapun aikaan pystynyt perunaa istuttaa. Saattoi olla vielä luntakin maassa tai ainakin maa jäässä. 😄En muista, että lapsuudessa munkkeja ois paistettu, mutta siman kyllä muistan. Ehkä sitä nautittiin sitten vaan tavallisen pullan kanssa. Ei ollut vappupallojakaan, mutta vappuviuhkoja tein itse kreppipaperista koulussa tai sanomalehdistä kotona. Meillä siis ei oikeastaan vappua noteerattu mitenkään. Täysinä kymmenvuosina sentään oli isoäitini syntymäpäivät vähän isommasti juhlittuna. Hän kun oli syntynyt vapun päivänä. 

Hauskaa lukea, miten erilaisia vaput on ollu sen mukaan, missä kukin on asunut.