Kiitos tiedosta, ettei kutina voi olla hiiriperäistä! Sillä oli ääretön merkitys tänä aamuna, kun heräsin siihen, että hiiri juoksi tukassani. Ei ollut unta tai mielikuvitusta.

Lopulta löysin hiiren yöpöydän ylälaatikosta. Kun en muuta keksinyt, rahtasin yöpöydän terassille. Hiiri teki valtavan loikan aamupakkaseen. Isäntä on sitä mieltä, että kyllä se jo on löytänyt tiensä takaisin tänne lämpimään.

Nyt on taas meneillään hiirinurkkien siivous. Kirjoittelen välikässyinä, kun sukankutominen ei onnistuisi, eikä alaselkä tykkää moottorisahailusta.

Uusi tiedustelu eri alojen asiantuntijoille. Mikä olisi kohtuullinen verensokerin arvo kakkostyypin lääkehoidetulla? Entä mikä olisi kohtuullinen arvo tunnin-parin ruokailun jälkeen? Kysyy nimimerkki huolestunut.

Iho alkaa pikkuhiljaa elpyä, patit ovat häviämässä, mutta kutka kehii itseään aina silloin tällöin. Leikkasin kynteni, etten raapisi verille. (IL, kuulen, kun naurat!)

Aamulla kurkku oli sen verran kipeä, että olen enimmäkseen viettänyt sapattia. Jotenkin tämän yösydämen läpi pitää yrittää elää. Inhoan pimeää, kun olen valon lapsi.

Luitteko jo iltiksestä sen jutun, kun kolmivuotias epäili tulleensa isäksi?

Äsh, on pakko vielä ronata yksi sohvantaus. Kivat teille!

Minä saisin varmaan hysteerisen kohtauksen jos olisi samanlainen herätys kuin Motskulla

Minä olen äärettömän huono lahjan keksijä ja aika usein annan rahaa.

Kävinpä äitiäni moikkaamassa, joka oli omasta mielestään huonossa kunnossa mutta minusta aika hyvässä. Jaksoi touhuta ruuan kanssa, luulen ongelman olevan nyt korvien välissä. Hieman apeutta ilmassa, enkä ihmettele sitä. Piristyi kyllä käynnistäni.
Junnullakin meni hyvin vanhemmaltaan sen ajan.

Mies oli vienyt pari pienempää isovanhemmalleen, joka ei millään ymmärrä että ykkös diabetes on elinikäinen sairaus.

Meillä pieni koulu ongelma. Äitini on pyydetty meille jouluksi ja hän haluaa tulla. Vointi on vielä kyseenalainen, että jaksaako.
Siskoni pitäisi mennä perheensä kanssa jouluksi appiukolleen. Siskoni vaan on sitä mieltä että jos äitini ei jaksa tulla meille niin hänen pitää jäädä pois perheensä joulusta ja mennä äidilleni.
Minä taasen sitä mieltä että sisko menee joka tapauksessa viettämään joulua perheensä kanssa 400km päähän.
Jos äitini ei jaksa meille hän sitten viettää joulun yksin tai sairaalassa. Tämä on myös äitini mielestä ainoa oikea ratkaisu. En tiedä olisiko äitini sitä mieltä jos oikeasti joutuu olemaan joulun yksin.
Hän on kyllä terveenä muutaman kerran sanonut että haluaisi olla yhden joulun yksinään.
Joulu on herkkää aikaa ja pahalta se minustakin tuntuisi jos yksin joulun äiti viettäisi sairaana.
En tiedä, ikävä tilanne ja löytyykö siihen edes hyvää ratkaisua.

Heippa

Yritän lyhyesti uudestaan.

KilotPois, ymmärrän helpotuksesi sokerirasitustestin tuloksesta. Minä koin saman helpotuksen joitakin viikkoja sitten.

Muori, sääli, että sinulta jää kananmunatkin vähemälle kuin haluaisit, kun on muitakin ruokarajoituksia niin paljon. Voisiko munakasta tehdä pelkästään valkuaisista - eikö se kolestroliarvoon vaikuttava tekijä olekin juuri keltuaisessa.

Mimsella, oletko kokeillut kopiointia ruokien merkkailussa. Minua ainakin auttaa ja nopeuttaa paljon. Lisäksi kannattaa mielestäni sinne omiin suosikkeihin lisätä mahd paljon sellaisia, joita käyttää säännöllisesti. Sekin nopeuttaa merkkausta.

Japena, muistan kun kerroit teidän joulukadusta vuosi sitten. Kuulostaa ihanalta. Hankala tuo joulun tilanne. Vaikea ainakin minun sanoa mitään. Meillä on aattona aina iso porukka koolla - nyt näyttää siltä, että äidin kunto on niin huono, että ei pääse kyllä tänne. Onneksi ei ole yksin, on isä seurana. Äitini kyllä puhui keskiviikkona, että olisi ihanaa tulla tänne meille jouluksi, mutta huonolta näyttää. Isäkin joutuisi pimeässä ajamaan edestakaisin jos vain lyhyeksi aikaa tulisivat. Menemme todennäköisesti sitten Tapanina vanhempieni luokse siippani kanssa. Kova huoli painaa sydäntä äidin vuoksi ja samalla isän jaksamisen vuoksi. Olen nukkunut tooosi surkeasti, kun asia on mielessä koko ajan.

Likka47, minäkin kyllä kallistuisin IL:n ehdotuksen kannalle.

IL, juu, espanjaa vaan opettelemaan. Kesäheinälle kiitos nettikielikoulun vinkistä. Pitänee testata.

Motsku, en ole mikään asiantuntija, mutta voisi kuvitella, että lääkkeillä haetaan samoja arvoja kuin ilman lääkettä eli paastoarvo mielellään alle kuuden ja kahden tunnin syömisen jälkeen raja-arvo oli muistaakseni 7. Kertokaa ihmeessä, jotka tiedätte, onko raja-arvot eri diabetes lääkityksen kanssa.

Voi sun kutinaa ja hyi sun hiiriä. Isäni "metsästää" hiiriä loukkuun. Vähän aikaa sitten niitä tuli sisältäkin....

Tänään on tullut kauheasti askeleita. Tytär toi hauvavauvan eilen hoitoon. Tähän mennessä on jo yli 13 km ja yksi iltalenkki (lyhyt, polvi ei kestä pidempää enää). Osa askeleista tuli huonekalukaupoissa - kävin ystäväni kanssa kolmessa liikkeessä tutkimassa sohvia. Huomenna pitäisi saada siippani houkuteltua kauppaan testaamaan ja katsomaan. Saa nähdä, onnistunko.

Viikko mennyt taas sellaisella vauhdilla, että ei meinaa perässä pysyä. Eilen laitoin jouluvaloja tonttuja ja enkeleitä.

Mukavaa viikonlopun jatketta

Feliz Navidad

tai ainakin melkein! Viikolla melkein harmitti, kun selvisi että Malagan jouluvalot jotka ovat kuulemma kuuluisat ja komeimmat koko Andalucian alueella, sytytetään vasta 30.11. Ja meillä on paluulento edellispäivänä!

No nyt ei enää keljuta, sillä olemme kahtena iltana olleet ukkokullan kanssa todistamassa, että myös Los Bolichesin ja Fuengirolan alueella osataan. Eikä "kotikyläkään" ole jäänyt loistosta osattomaksi, sillä Avenida de Los Pacosin yllä riippuu ainakin puolen tusinaa sähköistä kukkaköynnöstä.

Ne eivät sentään vilku kaikissa sateenkaaren väreissä kuten Los Bolichesin 18 metrin korkuinen joulukuusi (joka itse asiassa on vähän sellainen lappalaiskodan tapainen rakennelma, päällystetty valonauhoilla) tai Fuengirolan keskustan vähintään samankokoinen joulupallo.

Edellistä ihmeteltiin eilen, jälkimmäistä tänään. Keskustassa piti olla joululauluesitys, mutta se oli hiukan erikoinen. Ainakin meidän mielestä. Nimittäin kun aikaa oli kulunut vartin verran ilmoitetusta esitysajasta, kaupungintalon vahtimestari pisti kovaääniset päälle ja sieltä raikasi baila-baila-musiikki joka pelästytti sekä allekirjoittaneen että ne kolme koiraa, jotka olivat aukiolla emäntineen muun tungoksen joukossa. (Se suunnaton joulupallo ja kaikki sitä ympäröivät härvelit nimittäin sijaitsevat kaupungintalon edessä olevalla Perustuslain Aukiolla.) Pakenimme paikalta, ja luulen koirien päätyneen samaan ratkaisuun.

Kuka kyselikään lahjaratkaisuja? Museokorttia minäkin äänestän (jollei saajalla ole sellaista entuudestaan, saatko selville mistään?) Myös kaikki lahjakortit ovat aina tervetulleita. Salaisuuksia sisältäviä kirjoja ei nyt tähän hätään tule mieleen, jollei oteta huomioon jotain Itämerensuomalaisten mytologiaa tai Saamelaisten mytologiaa.

Mutta iloisia lakkiaisjuhlia! Mekin menemme itsenäisyyspäivän jälkeen juhlimaan yhtä lakinsaanutta nuorukaista. Tulossa on nyyttikestit, ja odotan mielenkiinnolla mikä leivonnainen tms. mulle on nakitettu.

Mielenkiintoista nähdä myös, paljonko matkalaukkuni painaa. Eilisen Black Fridayn (joka Malagassa aloitettiin hyvissä ajoin eli torstaina ja kesti ainakin täällä meidän kylällä tähän iltaan ellei peräti huomiseen) innoittamana ostin farkut, tekomokkajakun sekä yhtä ja toista ns. pientä.

Aamun sininen alkaa vaihtua aamun harmauteen.

Eilisen iltayön mustuutta kohentelivat jonkinmoiset kolaukset eri puolilla makuuhuonetta. Joku minussa sanoi, ei voi olla totta. Sytytin valon ja siimahäntä hyppäsi kiinteässä kaaressa sänkyni vieressä olevasta tekemättömien ristikkolehtien päältä suoraan sängyn alle. Olisihan se voinut hypätä sänkyynikin.

Hiirennakkeja on viritettynä siellä täällä. Ne eivät varmaan tykkää homejuustosta. Ehkä vaihdan syötit joko suklaaseen tai johonkin viljatuotteeseen.

Olen päätynyt siihen, että hiiret ovat sittenkin aika pieniä ja harmittomia rottien rinnalla. Harmien suhteutus helpottaa elämää. Niinpä sitten olin tajuttomana täydet kahdeksan tuntia. Räpsä oli lauennut ilman saalista.

Tottakai olen kuukletellut db-arvoja, siellä niitä löytyy. Mutta ne ovat teoriaa, yliopistotasoa, aina siihen asti, kunnes kuulen joltain kokeneelta, miten homma oikeasti pelittää. Etsin arjen sankaria tai oikeaa konkaria, joka seisoo jalat tukevasti maassa. Yksi sellainen on jo löytynyt.

Tarkoitan sillä vähän samaa kuin näissä painonvartijapuuhissa eläviä. Mikä on pysyvää realismia, ei keinulautailua. Ajan kanssa oppii. Tavoite on yksilöllinen ja se hioutuu hiljakseen.

Mietin myös, miten helpottaisin tätä hiiriarkea. Yksi mahdollisuus on viedä painavat sohvat viikoksi terassille? Silloin niiden takaa olisi helpompi poistaa jätökset, eikö? Pitäisikö sängylle tehdä sama juttu? Missä sitten nukkuisin? Terassilla sängyssä vain patjalla makkarin lattialla?

Muistan, miten kerran edellisessa maaseutukodissamme hiiret juhlivat makkarin lautalattian alla. Siihen aikaan kuulin vielä pienimmätkin rapinat, enkä saanut mekkalalta nukuttua. Otin varapatjan lattialle ja kengän käteeni. Kun jyystäminen alkoi, pamautin kengällä lattiaa. Enkä kysynyt, miten petikaveri sai nukuttua. Siihen aikaan meillä oli kolme pientä lasta ja kävimme molemmat töissä.

Huomenta

Maisema avautuu niin kauniina tänä aamuna. Valkoinen kuura peittää kaiken ja aurinko kultaa sen valollaan. Voiko ihanampaa ollakaan

Likka47 Museokortti on minunkin mielestän oikein hyvä. Salaisuuksiin liittyvistä kirjoista tulee ensimmäisenä mieleen Rhonda Byrne:Salaisuus. Maailmankuulu self-help kirja.

Motsku Kissa olisi kaiketi se paras hiirenloukku. Kuulemma asuntoon jäävä kissan hajukin niitä karkottaa, eli saattaisi auttaa myös niinä aikoina, kun ette siellä ole. Mutta tietysti kissaa pitää haluta muutenkin, eikä vain hiirivahdiksi. Omaa kokemusta asiasta ei ole, kun olen kissoille niin allerginen.

Japena Voisiko siskosi/sinä käydä tekemässä äidillesi joulun päivää paria ennen jouluaattoa? Ainakin itsestäni tuntuisi jo näillä vuosikymmenillä, ettei se jouluaattokaan niin päivän päälle ole. Mutta ehkä se johtuu siitä, että olen tottunut viettämään kaksi joulua. Virallisen sukulaisjoulun jouluaattona ja sitten oman joulun joulupäivänä tai tapanina, miten nyt saadaankin sopimaan.

Kipa kiitos vinkistä, pitää kokeilla! En kovin hyvin varmaankaan vain osaa käyttää tuota ruokapäiväkirjaa, kun se tuntuu niin hankalalle.

Eilinen päivä meni vähän sumussa, kun oli niin ilkeä migreeni. Nyt onneksi taas parempi olo. Mies tuli reissusta viime yönä, joten nyt saadaan tämä päivä olla köllötellä vaan. Laitetaan ruokaa, käydään kävelyllä ja luetaan kirjoja. Siinä tämän sunnuntain suuret suunnitelmat.

Aurinkoista sunnuntaita murut

Voi Motskun hiiriseikkailuja! Mitähän varten hiirulaiset eivät ole ikinä minun mökkiini eksyneet? Sen sijaan tätä edeltävään (joka paloi) olivat kerran tehneet oikein varastonkin. Kävi niin, että menin nukkumaan mieheni viereen ja huomasin välissämme patjojen raossa olevan jotain karheaa. Olivat katkaistuja viljantähkiä. Kiljaisin, että mikset sinä sanonut, että täällä on tämmöisiä, nyt äkkiä lakanat vaihtoon! Mies totesi tyynesti, että mä luulin, että se on joku sun kuivakukkakokeilu.

Tarkoitatko Motsku minua sillä "tukevasti jalat maassa olevalla", taisin privaatisti jo kertoa sulle mun sokeriarvoista? Minulla todettiin diabetes 15 vuotta sitten, olen pärjännyt tablettilääkityksellä. Db-lääkärini mielestä kaikki on kunnossa, jos aamuarvot pysyvät alle kahdeksassa. Toisinaan eivät pysy. En mittaile säännöllisesti, lääkärini mukaan silloin tällölin riittää. Joskus tulee itsenihoitoväsymys ja syön liikaa makeaa.

Minun kohdallani ei todellakaan päde se, että menisi kaksi vuotta uusien ruokailutottumusten oppimiseen. Laihdutin vuosia sitten parin vuoden aikana 22 kiloa, mutta makeanhimo ei lähtenyt mihinkään. En edelleenkään voi ostaa pipareita "vierasvaraksi", koska mutustelen ne suurin piirten kaupasta tultuani. Alkoholipullot voivat vapaasti olla kaapissani vaikka kuinka kauan, mutta suklaa polttelee mieltä kunnes se on syöty. Ja siihen ei auta magnesium, kromi eikä kaikki se tieto, mikä minulla diabeteksesta on.

Yritän pitää kotona aina hedelmiä ja marjoja suurimpaan makeantuskaan, joka yleensä iskee heti päivällisen jälkeen. Ihailen ihmisiä, joille itsekontrolli näyttää olevan synnynnäistä tai opittu tapa, minä en ole sitä vielä tähän ikään oppinut kuin satunnaisesti.

Kiitos, helpotti kun sain niin monta hienoa vinkkiä. Testailen vielä lähipiirillä, mikä niistä olisi paras.
Tuo museokortti olisi itsellekin mieluinen.
Tuore yo kertoi, että valitsi arki-iltojen tv:n töllöttämisen sijasta opiskelun. Nythän ovat arki-illat vapaat.. Museot alkuun, tuskin hän niitä kovasti on ehtinyt kierrellä.

Huomenta!

Sokereista, mullahan diagnosoitiin ll-db joitakin vuosia sitten, mutta hoidan ruokavaliolla. Arvot pysyy alle kuuden normaalisti, mutta joskus heittää yli kuuden. Riippuu siitä paljonko olen syönyt illalla.
Vuosi ja kolme kuukautta tulee nyt siitä kun jätin kaiken makean. Sokerit, suklaat, karkit, leivonnaiset yms.
Yhtään en ole kaivannut mitään. Se oli ihan kerrasta poikki.

Kesällä söin marjoja ja hedelmiä omista puista ja pensaista. Eikä niitäkään saa tuhottomasti syödä.
Painoon ei oo vaikuttanut mitenkään. Ja painoa pitäis ehdottomasti pudottaa sellaiset parikymmentä kiloa.

Ostan ja leivon isännälle makeaa. Joskus vähän maistan muffinin kulmasta todetakseni ettei oo enään mun juttuni.

Suurin helpotus oli päästä suklaasta eroon, mikä oli suuri heikkous.
Tosin nyt olen huomannut että on tullut naposteluntarve, varsinkin iltaisin. Olen alkanut syömään leipää enemmän.

Mutta pärjäilkäähän.

Kyllä tämä pimeys minuakin syötättää varsinkin iltaisin. Jääkaapin ovi hehkuu niin loistavan valkoisena. Bestiksellä on rosteri kaappi ja bestis on laiha. Kannattaisikohan maalata jääkaapin ovi?

Tarkoitin juuri sinua, IL. Pistin jäitä hattuun, kun kuulin arvosi.

Verannan siivous ei ole parasta sunnuntaihupia, mutta kantti ei enää kestä katsella ohikulkiessani, miten ikkunalaudoilla on hiekanmurusia, sellaisia milli kertaa kaksi.

Siivotessa tuli mieleeni, voisiko hiiriä rengastaa. Se yöllinen pomppuhiiri vaikutti yhtä ketterältä kuin eilinen laatikkohiiri. Jos isännän ennustus olikin käynyt toteen? Tai voihan hiirillä olla sama geeniperimä, samaa poikuetta.

Olen monta vuotta kaihonnut kissaa aina näihin aikoihin. Ottaisin heti, jos isäntä suostuisi tuumaan. Viime yönäkin mietin, miten lapsenlapsetkin tykkäisivät, ellen sitten onnistuisi valitsemaan pentueen villikissaa.